torstai 11. kesäkuuta 2015

Blogimaailmaan uppoutuminen

Viimeisen kevään aikana olen pistänyt merkille kuinka usein blogi on mielessäni ihan arkisissa tilanteissa; kavereiden kanssa ollessa, ulkoillessa lapsen kanssa ja kaupungilla käydessä. Monia kavereita ja ystäviäni bloggaaminen kiinnostaa aika paljon, onhan se kuitenkin sen verran uusi ala ja tuntuu että vasta viime aikoina täälläkin päin on herätty blogien mahdollisuuksiin sun muuhun. Useimmiten siis kavereiden kanssa aikaa viettäessä tulee puhetta blogeista ja kirjoittamisesta, oli sitten kahvilla, kävelyllä taikka kuvaamassa asua. Näin ollen nämä asiat pyörivät mielessä lähes koko ajan, mutta se ei oikeastaan haittaa, koska blogi-ilmiö kiinnostaa itseäni erittäin paljon ja aihe on niin moninainen, että keskustelun aihetta riittää affi-mainonnasta blogin ulkoasun muokkaamiseen koodein.

Luen itse todella monia blogeja ja osa blogeista on luettavana päivittäin. Töiden takia en ehdi viikolla syventyä blogien lukemiseen, mutta monesti viikonloppuna rentoilen blogien parissa ihan urakalla. Viikolla suunnittelen kuvaamista ja illalla saatan yhden äkin lähteä kuvaamaan, jos aurinko pilkahtaa taivaalla. Automatkoilla saatan kirjoittaa iPadilla tulevia postauksia, aamukahvin kanssa avaan MacBookin kirjoittamista tai kommentteihin vastaamista varten ennen töihin lähtöä. Jonnekin lähtiessä otan kameran poikkeuksetta mukaan; ulkoillessa kamera on mukana usein, juhlissa kamera on tietysti mukana ja niin edelleen. Joskus tutut, sukulaiset ja perhe pyytää kuvaamaan esimerkiksi juhlia, henkilökuvia tai puutarhaa, mutta näistä kuvaamisista nautin todella paljon.


Kevään mittaan on mielessä käynyt, että uppoudunko liikaa blogien maailmaan vai onko tämä vaikutusta sitten siitä, että keväällä ei tanssikoululla järjestettykään tunteja vaan treenaan yksin kotona. Eli se ylimääräinen energia, mikä meni ennen tanssimiseen menee nyt blogiin ja blogien parissa puuhaamiseen. Olen miettinyt aika paljon omia tavoitteitani blogin suhteen, päässä on pyörinyt myös ajatuksia kirjoitustyylistä ja lukijoista. Välillä haluan kirjoittaa vähän ns. kieli poskessa kuten tässä #effyourbeautystandards- postauksessa, mutta joiltain lukijoilta saattaa tällaisissa postauksissa mennä pointti ohi. Välillä tuntuu, että erikoisemmin kirjoittaessa pitäisi vääntää rautalangasta kaikki ajatukset aiheesta, että kukaan ei loukkaannu tai muuten ota itseensä karsitummasta tekstistä. Se taas aiheuttaa turhaa työtä ja tekee postauksesta erilaisen, kuin on tarkoitus. Esimerkiksi kyseisessä postauksessa maininta tatuoinneista ei tarkoita sitä, että tuomitsisin muiden tatuoinnit rumina tai että tuomitsisin ihmisen sen kuvan perusteella. Ei todellakaan. Itse olen joutunut peittämään yhden ulkomailla otetun tatuoinnin, korjaamaan toista kaverin tekemää tatuointia ja vielä yksi kaverin tekemä tatuointi kaipaa korjausta. Huonosti tehtyjen tatuointien korjaaminen tulee aika kalliiksi ja itse olen sitä mieltä, että olisi pitänyt mennä ammattilaiselle tai kysyä useammalta saman henkilön tatuoimilta henkilöiltä työn jäljestä. En nimittäin ole ainoa, joka on joutunut kuvansa korjauttamaan tatuointiliikkeessä.

Edellisen lisäksi haluaisin kirjoittaa silloin tällöin kärjistetymmin postauksia, mutta itse rajoitan sitä aika paljon ja kirjoitan sellaisia tekstejä vain koneelle talteen. Some- minä ei kirjoita kauhean kärjistettyä tekstiä eikä liian kieli poskessa- meiningilläkään. En missään nimessä halua loukata ketään tahallisesti tai edes vahingossa postauksissa, jonka takia itsestäni tuntuu että tuollaisia postauksia pitäisi höystää selityksin ja rautalankaa vääntäen, ettei kukaan vedä herneitä nenään tekstien takia. Tämä tuntuu turhalta ja vaikuttaa aika paljon kirjoittamiseen sekä postauksien vaihteluun. En halua, että ihmiset arvioisivat minut erilaiseksi kärjistettyjen postauksien takia ja välillä jää isompiakin juttuja kertomatta täällä blogin puolella. Yksi tekijä on myös aika - nyt kun työpäivät välillä venyvät pitkiksi, niin aikaa ei riitä panostaa tuntitolkulla yhden postauksen kuviin ja teksteihin. Monesti ihan tavallisiin asupostauksiin tai kosmetiikkapostauksiin saa uppoamaan tunteja, välillä saa postauksen tehtyä kuvineen kaikkineen reilussa tunnissa.


Välillä pyrin tietoisesti välttämään blogin ajattelua ja joskus tulee ihmisten kanssa keskustellessa ajateltua että "hitto taasko mie puhun blogijutuista" tai tulee ajatus, että "mie kyllä mietin näitä juttuja ihan liikaa". Tällöin tietää, että on etäisyyden ottamisen paikka ja esimerkiksi lomat sun muut vietän niin, että olen etukäteen ajastanut postaukset ja vastailen vain kommentteihin tien päältä. Tätä en tietenkään etukäteen kerro somessa, eipähän tule talovahdeille yllätyksiä. Mutta silloin pääsee keskittymään ihan täysin lomaan ja välillä vastaan kommentteihin muuten myöhässä, jolloin ei tule niin paljon käytyä Bloggerissa.

Muutama kuukausi sitten eräs kysyikin, että eikös se ole sellainen harrastus, mikä on 24/7 mielessä. No, onhan se tavallaan. Töissä en blogia mieti pahemmin taukoja lukuunottamatta, mutta muuten blogi on aika paljon mielessä. Siksi on hyvä osata työntää blogijutut mielen perukoille ja keskittyä olennaiseen; perheen ja kavereiden kanssa olemiseen, töihin, itsensä kehittämiseen ja vaikkapa lukemiseen. :)

Toivepostauksissa ja asiapostauksissa tekeminen alkaa jo ensi tiedosta tai päätöksestä kirjoittaa, jolloin ajatuksien hauduttua tarpeeksi ja inspiraation tullessa kirjoitan tekstin siitä. Minulla on monia toivepostauksia luonnoksissa, mutta ne eivät ole vielä omasta mielestäni tarpeeksi hyviä julkaistavaksi. Niistä puuttuu se jokin, enkä halua julkaista tiivistä pakettia juosten kusten jostain aiheesta. Esimerkiksi tämä postaus mitä nyt kirjoitan, on hautunut mielessä helmikuusta asti. Tänään aamulla tuntui, että nyt olen valmis kirjoittamaan tekstin ja aika sujuvasti olen tekstin saanut kirjoitettua päivän aikana. En halua pakottaa itseäni kirjoittamaan jostain tietystä aiheesta, jos ei huvita tai jos ei ole inspiraatiota postauksen kirjoittamiseen. Ei siitä silloin tule niin hyvä, eikä tekstiä tule julkaistua ollenkaan, ellei itse ole siihen tyytyväinen.


Itseäni hieman harmittaa, että viimeisten kuukausien aikana en ole saanut järjestettyä niin paljon aikaa blogille kuin haluaisin, mutta toisaalta olen iloinen että olen nähnyt niin monia kavereita, tutustunut uusiin ihmisiin, reissannut ja saanut uusia kokemuksia. Olen saanut tehdä haastavaa työtä ja siitä pitää olla erittäin kiitollinen. En elä blogille, vaan blogi elää miun mukana ja on kohta viitisen vuotta kulkenut matkassa. Ajatelkaa, avasin tämän blogin samalla nimellä ja samassa osoitteessa hieman alle 20 vuotiaana goottityttönä. Tämä on sellainen harrastus, mitä minä saan tehdä vapaa- ajallani ja jota haluan tehdä. Sellainen harrastus, mihin haluan panostaa niin paljon kuin voin elämäntilanteen huomioiden enkä osaa kuvitella, että en kirjoittaisi mitään.

En tiedä, kuvaako postaus täysin tätä fiilistä täällä blogin takana, mutta lyhyesti sanottuna blogi pyörii usein mielessä ja en osaisi edes olla kokonaan ilman bloggaamista tai kirjoittamista. Olen erittäin iloinen jokaisesta uudesta lukijasta mitä tänne blogiini tulee seurantatavasta riippumatta, tervetuloa vaan kaikille uusille! Kiitos kuuluu myös vanhoille lukijoille ja kommenttikentässä aktivoituneille ihmisille, on mukavaa tutustua hieman teihin niin nimimerkkien kuin anonyymiydenkin takana ja lukea kertomistanne kokemuksista. Kiitän myös kärsivällisyydestä toivepostausten ja luvattujen postausten kanssa, julkaisen niitä heti kun olen itse niihin tyytyväinen. Onko joku muu siellä ruudun takana uppoutunut blogimaailmaan tällä tavalla? Missä menee raja teidän mielestä harrastukseen uppoutumisella? 

P.S. Kommentteja laittaneille tiedoksi, että vastaan niihin viimeistään huomenna aamulla ennen töihin lähtöä! Edelliseen postaukseen tuli nii paljon kommentteja, että en nyt ehdi vastata kaikkiin. :)

8 kommenttia:

  1. Mulle ainaki blogi on tärkein ja paras harrastus koko maailmassa <3 Siinä yhdistyy uuden oppiminen, kirjoittaminen, valokuvaus, uusiin ihmisiin tutustuminen ja kaikki :) Mulla ei mene kirjottamiseen kauaa yleensä, mutta kuvien valitsemiseen kyllä sitäki enemmän :D Samoin mulla on aika paljon blogeja joita luen ja sitten haluan lukea ne ajatuksella, siihen menee paljon aikaa :) Saan kuitenkin inspistä ja ajateltavaa blogeista, joten kyllä niitä mielenkiintosen ihmisen lisäksi lukee :)Aina ei oo aikaa niin paljon blogille kuin haluaisi, mutta ei siitä kuitenkaa kannata tuntea huonoa omatuntoa, tää on kuitenkin harrastus monelle meille eikä työ. Sulla on ihana blogi, enemmän toivoisin semmosia ajatus/mielipide postauksia elämästä, ihan mistä vaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, tämä on kyllä mukavaa puuhaa! :) Ja varsinkin jos on niitä ihmisiä, ettei oikein osaa olla tekemättä mitään niin aina löytyy jotain hiomista, valokuvaamista tai kirjoittamista. :D Miusta on just parasta päästä välillä reissaamaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Sama täällä, paitsi näiden pidempien ja henkilökohtaisempien tekstien kanssa saa uppoutumaan useamman tunnin. Olin eilen päivän pojan kanssa kotona, niin piti parissa osassa kirjoittaa; päikkäriaikaan + lempparipiirretyn aikaan ja illalla sit hioin tekstin kun mieskin oli paikalla.

      Mie kanssa haluan lukea ajatuksella ja mieluiten jätän kommenttiakin, jos aihe kiinnostaa! :) Pyrin pysymään aktiivisena myös kommenttikentissä, jos on jotain sanottavaa kun tiedän, miten kivalta tuntuu saadakin niitä kommentteja. Näinhän se on, niin kauan kun tätä ei tee työkseen, niin ei kyllä välttämättä kannata huonoa omaa tuntoa kokea, mutta minkäs teet. :D Oma työ kuitenkin menee luonnollisesti blogin edelle ja saattaa vaikuttaa just julkaisutiheyteen ja kommenttien vastausnopeuteen.

      Kiitos Niina, siulta tulee aina ihania postausehdotuksia ja mukava kuulla! Toivepostauksissa onkin useampia ajatus- / mielipidepostauksia, pistän silti talteen tämänkin. :) Asu- ja muut kevyemmät postaukset ovat siitä helppoja, että niissä harvemmin tulee kerrottua "liikaa" itsestään ja ne ovat suht nopeita tehdä. Mutta pyrin julkaisemaan näitä tekstejä välillä, yksi miulla onkin luonnoksissa jo, mutta en ole varma haluanko julkaista tekstiä täällä, kun on sen verran henkilökohtaisempi. :) Toisaalta taas teksti on sellainen, mikä saattaa auttaa muita ja avata vähän silmiä, niin pitää katsoa kuin tekee!

      Poista
  2. todella hyvä ja ajatuksia herättävä postaus! itsekin pohdin usein tuota blogimaailmaan uppoutumista ja sitä, kuinka paljon blogi vie arjesta aikaa. tosin viime aikoina bloggaaminen on jäänyt harmittavan taka-alalle, ja toivoisinkin ehtiväni kirjoitella useammin. sulla vaikuttaa kuitenkin bloggaaminen olevan täysin hyvissä "rajoissa", eikä ole syytä huoleen :)

    oon myös samoilla linjoilla kärjistettyjen postauksin kirjoittamisesta. en itsekään halua pahoittaa kenenkään mieltä, tai saada reipasta paskaryöppyä niskaani väärinymmärrysten vuoksi. ihmisillä kun on välillä tapana vääntää asiat itselleen mieluisiksi, vaikka bloggaaja ei jotain asiaa tarkoittaisikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni! <3 Niin, se on jännä, et vaikka se blogi jäisi taka-alalle niin silti se blogi on todella paljon mielessä! Mukava kuulla, välillä tosiaan tulee mietittyä tätä, et onko tämä nyt ihan ok että asiaa miettii näinkin paljon, mutta tavallaan se pohtiminen myös kehittää minuutta ja blogia eteenpäin.

      Nimenomaan, samaa juuri tarkoitinkin! Aika usein törmää ihmisiin niin normielämässä kuin netissäkin, jotka tapaavat käännellä asioita oman mielensä mukaan ja ylianalysoimalla varmasti saavat asian kuin asian väännettyä itselleen "hyödylliseksi". Itse olen tähän törmännyt niin naisvaltaisessa työpaikassa kuin täällä blogissakin, sen lisäksi tietysti normielämässäkin, jos joku henkilö on päättänyt jostain syystä loukkaantua tai ottaa itseensä jostain asiasta vaikka kyseessä olisi joku yleinen juttu taikka vilpitön kysymys. Vähän kuin ihminen, joka yrittää ohjailla muita tiettyyn suuntaan omaksi hyödykseen töissä, ihmissuhteissa ym. ja suuttuu, kun se ei onnistu. Tämän takia itse olen aika varovainen netissä ja ei-ystävien kanssa, mutta välillä tulee mietittyä että onko silloin tavallaan liian "hajuton ja mauton" esimerkiksi blogin parissa.

      Poista
  3. Tosi hyvä postaus! Itsellä blogi pyörii paljon mielessä, mutta puhun siitä jostain syystä aika vähän. Blogin parissa tulee kyllä vietettyä aikaa paljonkin, mutta tähän hommaan on vaan tykästynyt nyt niin paljon :) Mun pitäisi myös harjoitella vähän suunnitelmallisuutta, aika fiilispohjalta nimittäin mennään postauksien kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Mukava kuulla, että siullakin pyörii blogi paljon mielessä! :) Miusta on jotenkin jännä, että mie puhun aika paljon blogeista ja näistä, mutta tavallaan se on aika turvallinen aihe keskustella eikä se ole liian henkilökohtainen aihe puhua jonkun kaverin kanssa, jota ei tule usein nähtyä. Ystävien kanssa tulee sit puhuttua vähän kaikesta ja varsinkin viime aikoina, kun eräästä ystävästä on tullut entistäkin läheisempi! <3

      Fiilispohjaisia postauksia on ihana lukea, mutta tuohan se vaihtelua, että postauksissa on jotain suunnitelmallisuuttakin. Miulla tulee silloin tällöin suunniteltua postauksia enemmän, mutta usein menen fiilispohjalta minäkin kun se on niin helppoa. Vaikka kirjoittaakin ns. fiilispohjalta usein, niin itsellä on toiminut myös se, että minulla on tietyt päivät milloin päivitän blogia ja se on toiminut todella hyvin oman elämän aikatauluttamisessa töiden, päivähoidon, harrastusten ja muun vapaa-ajan kanssa. :) Kiitos kommentistasi! ^^

      Poista
  4. Kyllähän tää blogimaailma vie mennessään ja pakko sanoa että joskus kyllästyttää. Mutta eiköhän se ole ihan normaalia kun tätä on tehnyt jo monta vuotta. En silti halua lopettaa, vaikka ajoittain sekin ajatus käväisee mielessä. Aikaa tämä vie ihan tolkuttomasti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siepä sen sanoit! :) Uskomattoman paljon tähän saa uppoamaan aikaa niin itse tekemiseen kuin kävijöiden sekä postausten analysointiin. Välillä kyllä kieltämättä turhauttaa niin paljon, että tekisi mieli pistää koko blogi suljetuksi ja varsinkin silloin, jos tuntuu et blogi junnaa tavalla tai toisella paikoillaan. :D On tästä onneksi välillä hyötyäkin uusien kokemusten ja tuttavuuksien merkeissä, vaikka muuten on tavallaan melko yksinäinen harrastus.

      Poista

Muistathan hyvät käytöstavat kommentoidessasi!:)