torstai 6. elokuuta 2020

Pahasta olosta, huorittelusta ja tunteiden käsittelystä

TikTokiin liityttyäni olen törmännyt järkyttäviin kommentteihin normaalipainoisten ja jopa hoikkien videoissa, kurvikkaammista puhumattakaan. Olen toki myös oman osani tästä saanut ko. sovelluksessa, blogin puolella ja Instagramissa. Näistä eniten ulkonäköön sekä painoon liittyviä vihakommentteja olen saanut täällä blogissa ja TikTokin puolella. Mutta mikä ihme ajaa ihmisen haukkumaan itselleen tuntemattoman ihmisen painoa tai ulkoisia avuja, joiden koolle ei mahda mitään? Tutuista puhumattakaan? Mitä on mennyt kasvatuksessa pieleen, jos yksikään lapsi uhkaa toisen henkeä tai käskee riistämään hengen itseltään sosiaalisessa mediassa tai kasvotusten? Miksi ihmeessä aikuisen naisen vartalon pitäisi miellyttää teinipoikien ihannetta lapsimaisesta vartalosta? Miksi jopa äidit puhuvat lapsistaan läskeinä tai lihavina, vaikka aihe on selvästi arka kohteelle oli kyseessä sitten aikuinen tai lapsi?
potretti kanervikossa
Kuvat; Kukkamaaria K. 

Maksimekko - Ted Baker
Ballerinat - Minna Parikka

Omalta kohdaltani voin sanoa, että teiniaikoina minulle kiusaa tehneestä porukasta yhtä lukuunottamatta kaikki ovat pyytäneet anteeksi käytöstään minua kohtaan, kun olemme törmänneet aikuisina. Yhden kanssa kävimme jopa pari kertaa lasillisilla tämän jälkeen. En usko, että kovinkaan moni näistä huorittelevista ja haukkuvista nuorista ajattelee asiaa näin pitkälle - tuleeko aikuisena häpeänpuna poskille, kun törmäätkin livenä kiusaamaasi henkilöön? Minusta tuntuu käsittämättömältä, miten monia erityisesti TikTokissa huoritellaan esimerkiksi fitness- sisällön, avoimen tai tyköistuvan paidan, tyköistuvien legginsien, lyhyiden shortsien tai muun syyn takia. Myös tanssiminen tai twerkkaaminen herättää monissa negatiivisia tunteita.

Huonolla tolalla ovat asiat, jos ulosanti ei riitä muuhun kuin huoritteluun tai muuhun huonoon käytökseen. Aivan kuin olisimme vuosikymmeniä taaempana sellaisessa ajassa, jolloin naisilla ei ollut mitään arvoa ja on aika huolestuttavaa pohtia, mistä tämä vihaisuus ja huono käytös kumpuaa. Yllättävää on myös se, miten harva osaa ajatella kauaskantoisemmin sanomisiaan tai käyttäytymistään iästä riippumatta. 
Vastavalokuva blogiin maksimekossa

Yhtä pahaa tekee seurata, miten aikuiset naiset haukkuvat toisiaan kilpaa ja arvostelevat toistensa kokoa, ulkoisia piirteitä ja pukeutumistyyliä. Mikään näistä, ei yksikään asia, oikeuta haukkumiseen tai pukeutumisen arvosteluun. Kukin pukeutukoon niin kuin haluaa, eikä se ole kohteen vika, jos et itse tunne oloasi mukavaksi omassa kehossasi. Jos olosi ei ole mukava omassa kehossasi, niin asialle voi tehdä jotain ja itsetuntoaan voi myös parantaa, kun sille antaa aikaa ja tietoista huomiota päivittäin.  Muiden pukeutuminen ei ole sinulta pois, eikä vaikuta elämääsi millään tavalla niin kauan, kun kriittiset paikat ovat piilossa ja pukeutuminen on asiallista tilanteeseen nähden.

Läskikommentteihin törmää myös päivittäin, vaikka kyseessä olisi aivan normaalipainoisia ihmisiä ja varsinkin nuorille nämä kommentit ovat todella haitallisia, varsinkin jos itsetunnon kanssa on jo ennestään tekemistä. Ja aivan varmasti nämä kommentit jäävät silloin mieleen ja jäytämään sisimmässä. Terveys tulisi olla etusijalla, ei se minkä kokoinen olet. Tämä pätee niin liialliseen terveydelle haitalliseen lihavuuteen kuin myös laihuuteen, joka aiheuttaa riskejä terveydelle ja kehon normaalille toiminnalle. 

Itse olen iloinen siitä, että kehoni toimii normaalisti, terveydellisiä ongelmia ei ole unettomuutta lukuunottamatta, osaan kuunnella kehoani ja sen "varoitusmerkkejä", jonka lisäksi minulle on tärkeää jaksaa arjessa ja liikkua lapsen kanssa säännöllisen liikunnan lisäksi. Jaksan uida matkaa kuntoaltaassa yli 3000 metriä putkeen, kiitos lapsuudesta lähtien elämässäni olleen uimaharrastuksen ja tanssia kahdet tanssitunnit peräkkäin, jotka kestävät kolme tuntia yhteensä. Hyvä kunto, terveys ja se mitä minulla on pääkopassa ovat minulle huomattavasti tärkeämpiä asioita kuin se, minkä kokoinen olen. Joskus aikuisilla menee myös työt, opinnot ja lepo liikkumisen edelle, vaikka ihanteellisin tilanne olisi saada liikuntaa säännöllisesti. On syytä olla itselleen ja muille armollinen erilaisissa elämäntilanteissa, jos voimat eivät riitä kaikkeen niin hyvin kuin normaalisti. 
Ted Bakerin vaaleanpunaisessa maksimekossa
Siitä painon kommentoinnista. Minäkin muistan ensimmäiset painoon liittyvät kommentit ala-asteelta, muistan myös muut ulkonäköön ja painoon kommentit kouluajoilta ja muutamat erityisen ilkeät blogikommentit vuosien takaa. Raskaana ollessanikin sain täällä niin sairaita kommentteja, että oli helppo päätös jättää äitiyteen ja perheeseen liittyvät postaukset pois täältä blogista. Muistan myös erään teini- ikäisenä IRC- Galleriassa saamani sairaan kommentin, jonka jättäjä itseasiassa on seurannut minua jo vuosia Instagramissa ja kehunut kuviani, sekä ulkonäköäni, mutta en usko hänen muistavan minua. Minä taas muistan hänet ja tuon kommentin vuosien takaa, vaikka taisin olla silloin noin 14- vuotias eli kannattaa miettiä hieman pidemmälle kuin siihen hetkeen, jolloin päätät avautua muille asiattomasti. 
Ted Bakerin mekossa, asukuva tyyliblogiin
Mieti, ennen kuin kommentoit. Pohdi, voitko pysyä sanojesi takana vuosien kuluttua ja sitä, antaako se kommentti sinulle tai kohteelle mitään? En henkilökohtaisesti usko, että vihakommentin jättäjä ajattelee kommentoituaan, että "jes, olenpa hyvä ihminen" tai jotain muuta, mikä tasapainoisen ihmisen korvaan kuullostaa uskomattoman kierolta. En usko, että tälläinen henkilö myöskään aidosti iloitsee tai tuntee ylpeyttä siitä, että pääsee haukkumaan muita tai aukomaan päätä muille. Siinä ei ole mitään kehumista, että tykkäät aiheuttaa muille pahaa oloa. Huomiota saa järkevämmilläkin keinoilla.

Toivon, että lapset ja nuoret saavat kotona järkevän mallin pahan olon ja vihan purkamiseen vahingoittamatta muita. Jotkut oppivat nämä vasta aikuisena kantapään kautta, mutta nuorelle olisi helpompaa oppia nämä asiat jo kotona ja turvallisessa ympäristössä. Tämän lisäksi on todella tärkeää, että aikuinen tietää mitä se lapsi iästä riippumatta siellä sosiaalisessa mediassa touhuaa ja huonoon käytökseen pitää ehdottomasti puuttua. Myös aikuisille on tarjolla apua, jos on ongelmia vihanhallinnassa ja tunteiden säätelyssä.

Sosiaalisen median osalta TikTokia erityisesti kannattaa seurata - vasta törmäsin juttuun siitä, kun 13- vuotiaan tytön tanssivideot oli ladattu aikuisviihdesivuille ja TikTokissa on mielettömän paljon alaikäisten tekemiä videoita - kyseessä oli normaalisti pukeutunut teini, mietihän näitä bikineissä tanssivia sitten... Eli vaikka miten tuntuu, että lapsi on turvassa somessa ja sisältö viatonta, niin videot voivat silti levitä aikuisviihdesivustoille ja niiden alas saaminen on oma hommansa, jos niitä on ehditty ladata enemmänkin. Aikuisten tehtävä on suojella, opastaa ja ohjata lapsia, sitä ei voi tarpeeksi korostaa.
Potretti, muotiblogi, Moon shaped little box
Vielä vähän siitä tunteiden käsittelystä ja omien tunteiden tunnistamisesta. Jos suututtaa, niin kannattaa pysähtyä hetkeksi ja miettiä, miksi tuntuu siltä. Miksi tunne on niin voimakas ja mikä sen tunteen aiheuttaa? Miksi se vaikuttaa juuri sinuun niin paljon? Älä päästä vihaa muiden niskoille, vaan käsittele tunne itse vahingoittamatta muita ja jos se tuntuu hankalalta, niin terapian avulla varmasti löytyy järkevämpiä keinoja purkaa tunteitaan. Jos ketutus on niin suuri, että on pakko räjähtää, niin mene vaikka pihalle viskomaan kiviä (ei minnekään missä on eläimiä, muiden omaisuutta tai ihmisiä), kunnon rääkki- lenkille, kiljumaan tai muuta, mutta älä sysää vastuuta omasta vihastasi muille ja pidä läheisiäsi niin sanotusti tunteiden roskakorina. Pian saatat huomata, ettei enää olekaan ketään, jolle purkaa oloa ja huoliasi. Erityisesti aikuisten pitäisi osata jo hallita itseään, mutta joskus aikuisetkaan eivät osaa käsitellä tunteitaan satuttamatta muita ja silloin on syytä opetella hallitsemaan tunteitaan ennen kuin vihanpurkaukset menevät liian pitkälle. Anteeksi pitää pyytää, jos sille on tarvetta omien hölmöilyjen takia.

Hyviä keinoja purkaa ajatuksiaan ja tunteitaan on kirjoittaminen, sekä ajatusten videoiminen. Näitä molempia keinoja käytän, vihaan ja epäreiluuden tunteisiin kirjoittaminen toimii paremmin, mutta surun käsittelemisen kanssa videolle puhuminen on ollut toimivaa. Surun suurimman aallon mentyä ohi, on hyvä palata katsomaan videoita ja palata tunteisiin realistisemmalla asenteella ilman yhtä suurta tunnelatausta, jolloin huomaa myös surun käsittelyn etenemisen eri tavalla kuin siinä hetkessä, kun olet videoimassa.

Miten te puratte pahaa oloa? Oletko ollut teininä rauhallisemmasta päästä vai niitä, jotka elivät draamasta draamaan? Osaatko käsitellä tunteitasi hyvin vai tarvitsisitko vielä harjoitusta?

8 kommenttia:

  1. Äärettömän hyvä ja tärkeä kirjoitus. Olen todella järkyttynyt siitä kun toistuvasti saa lukea eri ihmisten kertomuksia nettikiusaamisesta. Kamalaa on monesti myös eri ryhmissä lukea kuinka ihan mitättömästä aiheesta saadaan suurinpiirtein sisällissota aikaiseksi. Miksi ihmiset purkavat omaa pahaa oloaan muihin ihmisiin? Ihmetellään kun nuoret käyttäytyvät huonosti, mutta kukaan ei koskaan puutu aikuisten ihmisten huonoon käytökseen.
    Voi kumpa kaikki ymmärtäisimme negatiivisten asioiden sijaan keskittyä hyvän jakamiseen <3

    Lumoavia kuvia sinusta <3 Etenkin tuo toinen kuva on tyrmäävän upea <3 Aivan mieletön tunnelma, jotenkin todella herkkä ja satumainen ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Joo, siis nyt on alkanut näkyä TikTokissa ja Instagramissa tosi paljon kiusaamisen vastaisia videoita, tekstejä ja kuvia. Tämäpä, osa ei välttämättä edes ymmärrä olevansa asiattomia, joka on myös huolestuttavaa - mutta siinä vaiheessa, jos esim. lähimmästä työporukasta irtisanoutuu vähän väliä joku, niin olisi peiliin katsomisen paikka. Ihmetyttää myös se, että ihan tuntemattomat saattavat tulla kommentoimaan asiattomasti - viimeksi baarireissulla tuntematon mies halusi istua meidän pöytään ja heti alkuun haukkui miut vihervassarihu0raksi ja ystävän vegaanihu0raksi... Olisi syytä mennä hoitoon, jos ei osaa itseään ilmaista muulla tavalla ja jos kerran äly, eikä käytöstavat riitä normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Hyi. Aikuisillekin onneksi on mahdollisuus mennä terapiaan käsittelemään ongelmiaan ja kriisipuhelimia löytyy myös todella paljon, jos olo on noin paha.

      Sanoppa muuta. Kiitos hurjan paljon, ihana kuulla! <3 Mietin pitkään, että julkaisenko tuota kuvaa ollenkaan, mutta tuo valo on niin ihana kuvassa, että halusin julkaista. :) <3

      Poista
  2. Voi Milla, tää oli niin hyvä ja ajatuksia herättävä postaus! En ymmärrä itsekään, mikä saa toisen kommentoimaan ilkeästi muille somessa tai ihan missä tahansa.

    Nämä kuvat on yhdet kauneimmista, mitkä oon susta nähnyt! Olet upea <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Jenni! <3 Tämäpä juuri, luulisi että nykyään ihmisillä ei olisi aikaa välttämättä tälläiseen käytökseen, kun kiire on aika pinnalla lähes kaikkien aikuisten elämässä. :(

      Kiitos paljon, ihana kuulla! <3

      Poista
  3. Toisten ulkonäön kommentointi jättää pysyvät arvet, itse muistan monet kommentit niin päin naamaa teininä (ei ollut nettiä vielä teiniuosien alkuaikoina, ei ainakaan kuvien latausta samalla tavalla) knu ne myöhemmätkin verkossa tulleet. Se, että ne saa kaikki käsiteltyä on kyllä työn ja tuskan takana vieden vuosia.

    Ihana mekko sinulla näissä kuvissa ja kuvat ovat ihan valtavan kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, arvet kyllä ovat haalistuneet vuosien mittaan, mutta silti edelleen pysyvät muistissa. On ollut pitkä matka itsetunnon ja itsevarmuuden kanssa, kun lapsena ja teininä saadut kommentit musersivat itsetunnon pohjamutiin ja annoin nuorena aikuisena muiden kohdella minua huonosti, kunnes tuli stoppi. Että nyt riittää ja meni kuppi nurin! Oli todella vaikea päätös, mutta ehdottomasti oikea ja siinä vaiheessa huomasin, ketkä niitä oikeita ystäviä ovat ja ketkä ovat iloisia minulle tapahtuvista hyvistä asioista ilman alas painamista. :) <3 Toivottavasti sinäkin olet selvinnyt hyvin ulkonäön asiattomasta kommentoinnista ja kiusaamisesta! <3

      Kiitos paljon, nämä kuvat ovat saaneet hurjan paljon kehuja! <3 <3

      Poista
  4. Todella hyvä ja ajankohtainen kirjoitus! Ja mielettömän upeet kuvat, näissä on ihana tunnelma :)

    Musta on tosi huolestuttavaa, miten ihmiset kirjoittavat nykyään netissä. Olen miettinyt Twitterin poistamista, sillä tuntuu, että se on täynnä niin paljon kaikkea negatiivista. Mihin ihmisiltä on hävinnyt empatia toisia kohtaan? Harva tuskin kehtaisi päin naamaa sellaisia kommentteja heittää, mutta netissä se on näköjään helpompaa. Vaikka meillä on sananvapaus, on se mielestäni myös sananvastuu. Kaikkea ei voi toiselle ihmiselle sanoa. En edes ymmärrä, mistä se kaikki negatiivisuus ja suoranainen viha kumpuaa. Sitten julistetaan Twitterissä, että naisvihaa ei ole olemassakaan, mutta samalla naisia huoritellaan. Jopa monet naiset itse ylläpitävät naisvihaa kommentoimalla muiden naisten ulkonäköä negatiiviseen sävyyn. Ja naisviha ei ole ainoa asia, ylipäänsä viha ja haukkuminen tuntuu olevan se päällimmäinen asia, mikä tulee esille nettikommentoinnissa. Todella surullista, nykymaailmaan tarvittaisiin enemmän sellaista "peace and love"-hippimeininkiä. :D Ei vihaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana kuulla ja hienoa, että on ajankohtainen aihe! ^^ Kuvat ovat kyllä ihania, tuo valo oli upea kuin mikä. <3

      Joo, tämäpä just - todella erikoista, että tuntuu yleistyneen tälläinen pahan olon siirtäminen muille. Onhan se toki helppoa netissä, mutta joskus tuntuu et empatiakykyä ei enää niin monilla ole ja pelkästään se oma fiilis vaikuttaa, viis muista. Vastuu on sanojalla tietenkin, vaikka kaikki eivät sitä halua myöntää tai varsinkaan pahoitella tai pyytää anteeksi, jos tekee väärin toista kohtaan ja satuttaa tahallaan. Täysin samaa mieltä olen kyllä tuosta naisvihasta ja joskus ihan tikustakin tehdään suuri asia tai ylianalysoidaan tahallaan väärin, että saisi satutettua toista. Ja joskus näkee sitä, et polkemalla yritetään polkea muita alas niin kauan, kunnes kohde häippäsee tai joku tulee väliin. Hyvä olisi joskus miettiä, että onko aihetta suuttua vai ei ja sitä, että onko varmasti _ymmärtänyt ja kuullut_ oikein. Aina voi kysyä lisää, jos jää epäselväksi tai ei ole varma. Riiteleminen riitelyn ilosta on oma hommansa, mistä en tykkää yhtään. Enemmän pitäisi olla just tuollaista hippimeininkiä ja armollisuutta itseään sekä muita kohtaan.

      Poista

Muistathan hyvät käytöstavat kommentoidessasi!:)