Kultainen kellohame ja tikkarikorkokengät päivän asussa

Apua, nyt meinasi unohtua yksi asu keväältä! Kuvien maisema eli kotipiha on jo huomattavasti kesäisempi, syreenit kukkivat ja kukintojen tuoksu on huumaava. Rakastan syreenin tuoksua. Tämä asukokonaisuus sopii hyvin illanviettoihin, mutta hellepäivinä pitkähihainen meshpaita ja verkkosukkikset saattaisivat olla liikaa. Kokonaisuudessa on itseasiassa yksi uutuuskin, joka ei ehkä ole aiemmin täällä blogissa näkynyt - kultainen kellohame Luppasilta. En ole tosin 100% varma. Meshpaidan ostin jo aiemmin Luppaset- brändiltä, mutta kellohameen vasta sitten, kun merkki oli lopettamassa. 

Meshpaita - Luppaset

Toppi (alla) - Cubus (kirppikseltä)

Hame - Luppaset

Olkalaukku - Cobblerina

Sukkikset - Snag Tights

Korkokengät - Minna Parikka

Kristallirannekorut - Ecoteekki

Keinonahkaista kellohametta oli myynnissä mustana, pinkkinä, kultaisena ja hopeisena. Mustia ei enää saanut, joten päädyin tähän kultaiseen, koska meshpaidan vampyyrin kulmahampaat ovat kultaiset. Harvoin pidän vaaleita alaosia, se tuntuu niin erilaiselta. Minulla yläosa on useimmiten vaalea ja alaosa tumma, mutta tekee hyvää ravistella osat toisinpäin välillä! 

En yleensä osta ikinä keinonahkaisia vaatteita, mutta kysyin useammalta ystävältäni ja SoMe- kaverilta kokemuksia näistä Kuopiossa valmistetuista hameista. Kestävyys nimittäin pohditutti, sillä hameet ovat vetoketjuttomia eli ne joustavat vyötärön kohdalta niin paljon, että hameen saa vedettyä lantion yli vyötärölle. Ei ehkä "turvallisin" vaihtoehto materiaalin kestävyyden kannalta. Kuinka ollakaan, kaikki joilta kysyin, suosittelivat ostamaan tämän hameen. Monilla hameet olivat kestäneet useamman vuoden käyttöä halkeilematta, joten uskalsin ostaa hameen itsellenikin. Toivon tälle pitkää ikää ja paljon käyttöä niin arjessa kuin juhlassa. 

 

Näitä kuvia katsoessani jäin miettimään, että saisinkohan yhdistettyä jonkun juhlavamman asun tämän hameen ympärille tulevia juhlia ajatellen? Ehkä. Riippuu vähän, miten juhlavasti pitää pukeutua. Himmeä kultainen kiilto sopii kyllä juhliin, mutta yläosan pitäisi olla juhlavampi kuin näissä kuvissa. Meshpaidan kanssa kokonaisuus on enemmän iltamenoihin ja arkeen sopiva. 

Kaipasin asuun jonkinlaisen väripilkun vampyyrin huuliprintin lisäksi, joten valitsin tikkarikengät vähän samaan sävyyn, mutta kirkkaammassa sävyssä. Tikkarikorkokengät ovat Minna Parikan parhaimmistoa. Nämä ovat supermukavat jalassa, väri on upea ja leikkisyydestä plussaa. Printin ja kenkien koron erilaisuus sopivat hyvin yksiin, molemmissa on pieni ripaus sellaista naivismin kaltaista fiilistä. Hieman hankalaa on kuvailla mitä haen takaa, mutta ehkäpä saat edeltävästä kuvauksesta jollain tavalla kiinni. 

Metallinhohtoiseen hameeseen yhdistin ruosteenvärisen Rusettilaukun, jonka on suunnitellut ja valmistanut kotimainen Cobblerina. Nämä laukut ovat upeita, kuin karkkeja kaikissa väreissään. Ja kyllä, minulla on näitä isoja Rusettilaukkuja neljässä eri värissä, sillä nämä ovat laadukkaita ja juuri sopivan kokoisia! Tässä asukokonaisuudessa suht hillitty sävy antaa enemmän tilaa hameen hohdolle ja väripilkkuna toimiville kengille. Joku kirkkaamman värinen laukku olisi todennäköisesti ollut vähän liikaa, kun asussa tapahtuu muutenkin aika paljon. 

Ompelin juuri ennen reissua (kävimme lomareissulla Tukholmassa) piiiiiitkän kiedottavan vyön mustasta poronnahasta. Siis niin pitkän, että sen saa kiedottua tuplasti vyötärön ympäri ja sen voi sitoa myös suurehkolle rusetille. Se voisi toimia tämän hameen kanssa. Olen vielä vähän kahden vaiheilla, että ompelenko siihen koristeeksi pitsinauhaa vai annanko olla ihan pelkkää nahkaa vain. Kellohameet ovat siitä helppoja vaatekappaleita, että niiden kanssa sopii vyöt, korsetit, väljät t-paidat ja jopa neuleet. 

Pitäisi käyttää enemmän asusteita. Tai oikeastaan vaihtelevammin - ei pelkästään kenkiä, laukkua ja kaulakorua, vaan myös vöitä, hattuja, hansikkaita ja muita koruja. Ostin jo tovi sitten itselleni aivan ihanan käsinkudotun nauhan (pirtanauha) sillä ajatuksella, että käytän sitä kellohameiden ja mekkojen kanssa. Ajattelin käyttää sitä myös hiuksissa, sekä kaulalla ikään kuin koruna. Visio on hyvä, mutta toteutus on jäänyt vähän vaiheeseen ja ikuistamatta tänne blogiin. Kuten tässä postauksessa kerroinkin, on aika ottaa unohtuneet asusteet takaisin käyttöön. Jos ei muuten, niin pukeutumishaasteen kautta. 

Etsitkö asuinspiraatiota? Täältä sitä löydät: 

Kierrätyskoruja, pellavamekkoja ja oranssit sandaletit

Mustassa minimekossa ja piikkikorkokengissä

Kun kirppislöydöt kohtaavat kotimaisen suunnittelun

Rentouttavaa viikonloppua sinulle! 

Lasinsirutestejä, erikoinen rasia käärmeellä ja muuta keramiikkaa, osa 2

Lasinsiruja ja erilaisia kokeiluja, sekä itsensä haastamista kuului tämän kevään keramiikkakurssiin. Postauksesta tuli aika pitkä, joten ota hetki lukemiseen! Nappaa kahvia, taikka teetä kaveriksi. Olen harrastanut keramiikkaa nyt noin kaksi- kolme vuotta kansalaisopiston kautta. Paljon olen kokeillut uusia juttuja, mutta tänä keväänä olen kokeillut tehdä haastavampia töitä. Haastavimmat tehdä olivat ehdottomasti alla oleva rasia käärmeellä, sekä (toteemi)pöllön muotoilu. Yksi vanhoista tekemistäni töistä, maljakko kolmiulotteisilla kukilla, oli myös aika haastava. Nyt sellaisen tekeminen olisi helpompaa. Tekisin monta asiaa eri tavalla. 

Kerroin aiemmin saaneeni kurssilta olleelta vanhemmalta rouvalta lasinpalasia, jotka hänellä olivat jääneet tiffanytöistä yli. Näitä lasipaloja voi käyttää myös keramiikan kanssa. Lasinpalasilla voi tehdä erilaisia pintoja, kuvioita - joko muun lasitteen kanssa tai ilman. Voit myös itse rikkoa esimerkiksi tyhjän värillisen kynttiläkipon tai pullon savitöissä käytettäväksi. Rikkoessa kannattaa suojata silmät. Purnukkaa rikkoessa laittaa rikottava juttu paperipussiin, ennen kuin alkaa vasaroida sitä rikki. 

Tällaista tiffanylasia sen sijaan voi muokata pienemmiksi murtopihdeillä. Silmät kannattaa suojata silti. Lasinpalaset saattavat lennellä pihdeistä, joten kannattaa pilkkoa lasia paperipussin tai laatikon sisällä, tai ainakin laittaa käsi suojaamaan päälle, ettei sirut lennä kauas (tai kasvoihin). Alta näet, miltä lasinkappaleet näyttivät ennen lasituspolttoa ja miten ne asettelin. 

Tästä ensimmäisestä kokeilustani tuli aika intensiivinen ja paksu kerros lasia, sillä näiden värit toistuvat odotettua voimakkaammin! Laitoin myös tekemiini koristekuoppiin pieniä lasipaloja, mutta ne kiehuivat lasitepoltossa muodon "yli". Osa ei myöskään mennyt niin kuin kuvittelin lasin niihin sulavan. Visioni pienistä värillisistä kuplista ei oikein toteutunut, sillä kuoppien olisi pitänyt olla reilusti syvempiä. En laittanut pohjalle tavallista lasitetta, vaan jätin mustan saven mattaiseksi. Musta savi on poltettuna siis tuollainen tummanruskea. 

Sydämen sisälle laitoin oransseja, punaisia, viininpunaisia, valkoisia ja keltaisia lasinpaloja aika reilun kerroksen. Osan laitoin limittäin, että lopputuloksessa olisi jonkinlaista liukumaa seuraavaan sävyyn. Lasit kiehahtivat hieman, kuten ihan reunoilta näkee. Keskiosaan tuli erilaisia pyöreitä kuvioita, pientä ja suurta koukeroa. Lopputuloksesta tulee mieleen laava ja sinänsä se on siihen suuntaan, mitä suunnittelin. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun käytin irtolasia keramiikkakurssilla. Vähempikin määrä lasia olisi riittänyt hyvin. 

Viimeiseen lasituspolttoon meni yksi työ, jossa käytin myös lasinpalasia. Laitoin ohuemman kerroksen ja alle laitoin sinistä Kosmos- sivellinlasitetta, jossa on valkoisia pilkkuja. Mustan saven kanssa siitä tulee läpikuultava kerros ainakin testikappaleiden mukaan, joten saa nähdä miltä lopputulos näyttää. Paksummalla kerroksella, olikohan jopa viisi kerrosta, lopputulos on peittävämpi, kuten alta sinisestä korkokenkä- testipalasta huomaat. Muutama työ jäi vielä lasituspolttoon. Teen varmaan kolmannen osan viimeisistä töistä. Ainakin, jos onnistuivat ihan kohtuullisen hyvin - en ole vielä nähnyt millaisia niistä tuli! 

Testasin samalla, miten muut sivellinlasitteeni toimivat mustan saven kanssa. Munakoisonvärinen Aubergine- sivellinlasite toimii tosi hyvin, pinnasta tulee peittävämpi ja tasaisempi kuin vaaleiden lasitteiden kanssa. Musta lasite valkoisilla pilkuilla on Night Sky ja se toimii myös erittäin hyvin mustan saven kanssa. Tämä taitaa olla sellainen lasite, joka toimii lähes kaikilla savilla. Ainakin kaikilla, joille olen ehtinyt tätä kokeilla tähän mennessä. 

Keskellä olevissa tummissa paloissa on pronssisen kultaista sivellinlasitetta, Goldbronze nimeltään. Kerroksia taisi olla 2-3, kuten ohjeessa mainitaan. Toisesta tuli enemmän patinainen ja toisessa metallinkiilto ei oikein toistu enää. Päädyin kuitenkin laittamaan tätä seuraavan työn käärmeen muniin. Eihän kosmisella käärmeellä voi olla tavallisia pehmeitä ja vaaleita munia!

Minulla oli ajatuksena tehdä tähän rasiaan sivuille vaurauteen liittyviä riimuja, mutta jätin ne kuitenkin pois, sillä en ehtinyt testata miten kaksi eri lasitetta toimivat toistensa kanssa. Se taisi olla ihan hyvä valinta, sillä kirkas läpikuultava lasite ei näytä sopivan yhteen tämän mustan saven kanssa.

Lasitteesta tuli sameahko ja pintaan ilmestyi kuplia, sekä puhjenneita kuplia. Jälkimmäisten reunat ovat terävähköjä, joka ei ole kovin hyvä juttu käytön kannalta. Dippasin osat normaalisti, nopeasti, ettei pinta halkeile kuten aiemmin tällä samalla kirkkaalla lasitteella. Mietin, että mahtaakohan tämä musta savi olla raakapolton jälkeen huokoisempi kuin muut käyttämäni savet. Eli voisiko se savi imeä lasitteen nopeammin kuin vaaleat samottiset savet mitä olen käyttänyt? Savi käyttäytyy lasitteen kanssa vähän eri tavalla lasittaessakin, mutta myös polton jälkeen lopputulos on eri. Se voisi ehkä olla mahdollinen syy näin amatöörin ajatuskelan ja mutu- tuntuman perusteella. Korostan tätä edellistä lausetta, en ole ammattilainen! Voi olla hyvinkin mahdollista, että tämä lasite ei vain sovi mustan saven kanssa yhteen.

Inspiraatio tähän keraamisen rasian malliin tuli ulkomailta. Etukäteen pohdiskelin, että riittävätköhän taidot vielä tällaisen rasian tekemiseen. Kannessa on kolme ikäänkuin nokkaa, jotka pitävät kannen tiiviisti paikoillaan. Kulmat ovat säännöllisin välein. Pyöreässä muodossa piillä laskemalla on helpoin selvittää, mille väleille nokat tulevat, että ne ovat yhtä kaukana toisistaan. Ainakin minusta, kun olen elämäni aikana ommellut satoja, ellen tuhansia kellohelmaisia hameita tai mekkoja. Tapoja on monia!

Rasian päälle halusin koukeroisen käärmeen, jonka häntä lepää yhden kulman yläpuolella. Tein käärmeelle kolme munaa suojeltavaksi ja tein pienen reiän rautalangalla tuonne munien taakse. Ihan siltä varalta, ettei kuivuessa alipaine vedä koko sylinterin muotoa ruttuun ja myös sisäpuoli pääsee kuivahtamaan.

Kuten ylläolevasta kuvasta huomaat, niin tämä työ kuivui liian nopeasti ja halkesi hieman kahdesta eri kohtaa. Lasite on osittain kuronut halkeamia yhteen, joten ei tämä käyttökelvoton ole, vaikka tietty halkeamat ovat ikäviä. Erityisesti, kun tämä on ehkä lempityöni nyt kevätkaudelta. Musta savi on täysin sileä ja plastinen, joten se käy parhaiten yksityiskohtaisiin töihin ja pieneen muotoiluun. 

Isompia pintoja tehdessä pitää olla enemmän tukea, enemmän sanomalehteä kuivumisessa, sekä muodon tukemisessa ja tarvittaessa tiiviimpää muovitusta, että kaikki menee hyvin. Tämän saven kanssa hidas kuivattaminen voisi olla paikoillaan, eli paljon sanomalehteä, puualusta alla ja muovituksen hidas raottaminen. 

Tätä tehdessä leikkasin ohjaajan suosituksesta kartongin ympärille, jotta muoto säilyy mahdollisimman oikeanlaisena. Kartonkiin mittasin kulmien kohdat ja leikkasin työn seuraavalla kerralla reunoja noudattaen. Tämän tyyppisessä kannessa tärkeää olisi, että pystyt leikkaamaan koko matkan 90 asteen kulmassa. Itse en siinä onnistunut, joten kansi käy vain tiettyyn suuntaan parhaiten. Jos kulma olisi pysynyt koko ajan 90 asteessa, niin kansi menisi jokaiseen kolmeen kohtaan saumattomasti.

Jälkikäteen mietin, että olisi ollut hyvä tehdä myös sisäpuolelle kartonki leikkaamisen tueksi. Ulko- ja sisäpuolen kartonki oikein laskettuina ja tarkasti leikattuina tukisivat leikkausta, etkä voisi jossain kohtaa leikata vahingossa hieman vinoon. Toisaalta voi olla, että kansi on malliltaan sellainen, joka olisi helpoin tehdä muotilla valusavesta. 

Helpoin tapa ei ole aina se tie mitä kulkea, vaan aina on paikallaan haastaa itseään ja kehittyä. Liian moni unohtaa ja lopettaa oppimisen, kehittymisen ja itsensä haastamisen aikuisena... Se on harmi ja sen valitettavasti huomaa ihan arkielämässä, työpaikoilla ja muussa tekemisessä. Ilman itsensä haastamista ja uuden opettelua kehittyminen, sekä sisäinen kasvu pysähtyy. 

Itsensä haastamisesta pääsemmekin toiseen minulle haastavaan juttuun - eläinten muotoiluun. Jälleen kerran minulla jäi pieni savinöttönen yli valkoista savea, joten kokeilin tehdä siitä seisovan pöllön ystävälleni. Viisas pöllö tuntui hyvältä vaihtoehdolta 40- vuotiaalle erittäin fiksulle ja empaattiselle naiselle. Laitoin pakettiin myös ostamani keraamisen "Tämän kylän tyttöi"- magneetin ja kotimaista Rocky Road- suklaata. Mitä muuta sitä tarvitsisikaan kuin viisautta, karjalaisia juuria ja hyvää suklaata? 

Viisaan, iloisen pöllön tekeminen oli hieman vaikeaa ja pöllöstä tuli näin jälkikäteen katsoessa ehkä turhan hoikka, sekä paksujalkainen. Pöllö kuitenkin seisoo toteemimaisesti ja ilmeestä tuli vinkeä. Pöllön seisomista tukee myös pyrstö. Tästä tuli tällainen toteemipöllö, mutta voisin kokeilla tehdä jossain välissä sellaisen pyöreän nuoremman pöllön. 

Valkoinen savi oli ihana tässä pöllössä, mutta hieman haastava työstäessä pieniä muotoja. En enää muista mitä tämä savi oli nimeltään, mutta muistan sen sisältävän hiekkaa, eikä samottia. Samotti on pikkuruista savimurua. Yleisesti ottaen samottinen savi on helpompaa käsitellä ja helpompi käyttää esimerkiksi levytekniikassa. Luulen, että jos aion jatkossa tehdä enemmän pikkutarkkoja töitä, niin tarvitsen jonkinlaisen monipuolisen ja siron muotoilusetin. Nyt olen käyttänyt opistolta muutamia työkaluja muotoilussa. 

Saimme tänä vuonna kevätkaudelle jatkoa, sillä toiveestamme savityöt kestivät toukokuun loppuun asti. Muuten kurssi olisi loppunut jo huhtikuun alussa. Kesätauko on siis edessä ja yleensä se on tehnyt hyvää - pääsee syksymmällä sitten uudella otteella laittamaan kädet saveen. Aion edelleen jatkaa keramiikassa, sillä uuden oppiminen on siistiä ja keramiikkakurssilla rentoutuu hyvässä flow:ssa, suomalaisittain työnimussa. Varsinkin talvella keramiikkakurssi on ollut yksi viikon kohokohdista! Tekee hyvää mielelle ja sielulle. Pää tyhjenee hälinästä, keho rentoutuu ja tulee aina hyvälle tuulelle, vaikka talven pimeydessä kehtuuttaisi lähteä yhtään minnekään. 

Mikä näistä on siun lemppari? Ensimmäisen osan kilpikonnineen löydät täältä uusimmista keramiikkatöistä. 

Leppoisaa sunnuntaita sinulle!

Kilpikonnia, saunasiilejä ja muuta keramiikkaa, osa 1

Tänä keväänä ollaankin oltu jännän äärellä savitöissä - olen kokeillut paljon uutta ja haastanut osaamistani! Olisin nauranut itseni tärviölle, jos joku olisi keramiikkaan mennessäni sanonut harrastusta jännittäväksi, mutta se on oikeasti yllättävän jännittävää. Olen tosissani. Milloin särjet jonkun työn vahingossa, raapaiset juuri viimeisteltyyn työhön kuoppia (perhanan kynnet), sutaiset lasitetta tai enkoopia väärään paikkaan, taikka dippaat lasitteen liian paksuksi... Savitöissä on mooooonta mahdollisuutta epäonnistua. Toisaalta, myös epäonnistumisista on hyötyä, sillä se opettaa. Ehkä vähän kantapään kautta, mutta kuitenkin. 

Kevätkaudella olen tehnyt muutamia pieniä töitä viimeisistä savinöttösistä mitä mistäkin savesta on jäänyt. Näkökulma on erilainen, kun pitää miettiä minkä kokoiseen työhön jäljelle jäänyt palanen riittää. Saako tehtyä jotain käytännöllistä vai pitääkö tehdä jotain pientä ja sievää? Yhdestä savinöttösestä tein kilpikonnan, jonka lautasmaiseen "kilpeen" voi laittaa koruja talteen. Idean olin tallentanut puhelimeeni ja kilpi tässä kilpikonnassa on aika saman mallinen. Evät, pää, yksityiskohdat ja väritys ovat erilaiset. 

Kilpikonnalta tippui enkoopilla maalatessa toinen takaevä, jonka näet allaolevassa kuvassa, ylempi evä takaa. Voit huomata tuosta evän ja kilven välissä olevan keramiikkaliiman. Rikkoutunutta keramiikkaa voi korjata joko ennen raakapolttoa tai lasituspolttoa. Liimaa laitetaan vähän irronneeseen osaan ja se painetaan kiinni kuivumaan. 

Jäin itseasiassa miettimään, että muistaakseni tämän pitäisi olla mustaa, mutta mielestäni juuri tuo kohta ja evä on se, minkä korjasin. En tiedä, voiko liiman sävy olla erilainen eri polttojen jälkeen? Tai sitten olen korjannut toisen evän niin hyvin, ettei siinä näy korjauksesta jälkeäkään, heheh. Joka tapauksessa - liimasin evän paikoilleen ennen raakapolttoa. 

Toisen kurssilaisen upeasta joulukuusesta inspiroituneena halusin kokeilla tähän kilpikonnaan samanlaista väritystä. Alle kauttaaltaan tummanvihreä enkoopi ja päälle vielä sammaleenvihreä lasite. Tällä tavoin vihreästä tulee todella intensiivinen, suht tasainen ja kiiltävä kuin mikä. Lasitetta olisi voinut dipata kauemminkin muualla kuin pään kohdalla. Pää on noh... vähän tuollainen munanmuotoinen, niin tasaiselta näyttävä lasite oli liukunut päätä myöten uunilevylle asti. Not good! 

Kilppari lähti onneksi ehjänä irti uunilevystä, mutta päästä tuli kauniisti sanottuna aika "patinainen" ja pään alaosaan jäi terävä valuma. Onneksi ostimme viime vuonna puutöitä ajatellen käsihiomakoneen, jossa on hiomapyörät myös lasille ja keramiikalle. Sillä saan hiottua tuon valuman pois, joten työn saa viimeisteltyä. Kerran aiemminkin olen joutunut hiomaan keramiikkaa, sillä en ollut huomioinut etukäteen, että lasite paksuntaa kantta SEKÄ pienentää korurasian yläosaa. Toisin sanoen korurasia ei mennyt kiinni, mutta hiomalla kansi meni paikoilleen paremmin. 

Tein aiemmin anopille laukkukoruun sydämen Night Sky- sivellinlasitteella ja siitä tuli sen verran kiva, että tein toisenkin sydämen. Tästä tulee joko kaulakoru vahatulla puuvillanauhalla tai avaimenperä. Tuo lasite on kyllä ehdottomasti paras lasite mitä olen käyttänyt tähän mennessä! Olen jo tovin odotellut varastontäydennystä, sillä Night Sky on usein loppu ja vissiin joku muukin on huomannut ko. lasitteen erinomaisuuden. 

Ja hei, taas yksi lautanen! Yksi meni nimittäin rikki ennen uuniin menoa. Näistä ei kannata ottaa ihan reunasta kiinni, ei nimittäin ollut ensimmäinen, eikä kolmaskaan rikkoutunut lautanen... Nyt pitäisi olla tarpeeksi kuoppalautasia kaapissa, mutta leipälautaset alkavat käydä vähiin. Sirpaleet tuovat onnea ja niin edelleen, mutta voisivathan nuo hieman kestävämpiä olla. En tiedä, tulenko tekemään lisää lautasia itse vai ostetaanko lisää mustaa Teemaa. 

Tein mustasta savesta sauna- siilin, joka näyttää vähän capybaralta! Kuten arvata saattaa, tein tämän pienestä savinöttösestä muotoilemalla. Silmät, korvat ja piikit muotoilin puikolla, jotta sain mustaa enkoopia uriin. Vedin siilin kauttaaltaan mustalla enkoopilla ja pyyhin sienellä päältä kaikki ylimääräiset pois. Tein siilille myös hännän ja pienet tassut. Pitäähän saunassa pieni maskotti olla, eikä sen tarvitse olla tonttu. 

Raakapolton jälkeen lasitin siilin kirkkaalla lasitteella, joka ei näköjään sovi yhteen tämän saven kanssa. Tein nopeat dippaukset lasitteeseen, mutta jostain syystä lasite jotenkin samentuu ja kuplii tämän saven kanssa. Ylläolevassa kuvassa näkyy muutamia kuplia ja reikiä, yhdessä seuraavan postauksen työssä niitä on enemmänkin! 

Lasite- ja enkoopitestit menivät uuniin viime viikolla, mutta ehdin jo pari työtä lasittaa tällä kirkkaalla lasitteella. Tästä oppineena piti tehdä vähän extemporee muutoksia muihin mustasta savesta tehtyihin töihin! Tein myös kokeilun, miten lasite reagoi saven kanssa ohuemmalla, sivellyllä kerroksella, vaikka tavallinen lasite onkin. Saa nähdä mitä uunista tulee, pitäisi malttaa hetki odottaa... 

Joko olet kokeillut mustaa savea, jos harrastat keramiikkaa? Minkä eläimen tai merenelävän tekisit itse savitöissä? 

Ihanaa keskiviikkoa sinulle, uutta juttua tulossa pian! 

Jatkoa tälle postaukselle Lasinsiruja, erikoinen rasia kosmisella käärmeellä ja muuta keramiikkaa, osa 2 löytyy täältä! 

Kierrätyskoruja, pellavamekkoja ja oranssit sandaletit - Päivän asu

Mieleni tekisi sanoa, että tämä on aika arkinen asukokonaisuus, mutta toisaalta oma perustyylini on siistimpi kuin monilla muilla. Jos joskus näet minut collarit päällä kaupassa tai ihmisten ilmoilla, niin todennäköisesti jotain on pielessä. Monille se taas on arkipäivää. Toisinaan on hauskaa ajatella, että miten ennen et päässyt edes ravintolaan legginsseissä tai sandaaleissa, mutta tänä päivänä monet pitävät legginssejä tai urheilutrikoita ihan tavallisina arkivaatteina. Tiedätkö, tänä päivänä ei enää ole sellaista samanlaista laittautumisen rituaalia ystävien kanssa, vaan asut ovat aika rennot ja arkiset illanvietoissakin. Se on tavallaan harmi. Elämä on liian lyhyt liian tavallisille asuille. Varsinkin, kun juhlia on enää joskus ja jouluna. 

Pellavamekko - itse tehty

Farkkutakki - kirppikseltä

Kaulakoru - Unique Design by Maria

Sandaletit - Minna Parikka

Laukku - DKNY

Sukkikset - Snag Tights

Ja hei, minullahan on matalat kengät tässä asussa! Päivä oli todella arkinen, aamulla kaupunkiin ja iltapäivällä kuvaamaan. Autoa piti ajaa, joten matalat kengät oli sen mukainen valinta. Ei siinä, minä rakastan näitä Minna Parikan Nena- sandaletteja! Olisin voinut yhdistää punaiset kengät punaiseen laukkuun, mutta päädyin oranssihtavan punaiseen kaulakoruun ja oransseihin kenkiin. 

DKNY:n olalle heitettävä käsilaukku oli muutenkin käytössä, enkä enää aamulla ehtinyt vaihtaa laukkua toiseen. Tämä laukku onkin näppärä, kun sitä voi kantaa kädessä tai olalla tilanteesta riippuen. Laukku on sen verran tilava, että siihen mahtuu kaikki välttämättömyydet, pienet ostokset ja muutakin ylimääräistä. 

Kaulakoru on aika runsas ja näyttävä. Oranssihtavan punainen sävy tulee kierrätysmateriaalista, sillä suikaleet ovat vanhasta polkupyörän sisäkumista leikattuja. Joskus vuosikymmeniä sitten fillareiden sisäkumeja oli myös oranssihtavan punaisina. Milleniaalit ja meitä vanhemmat tyypit muistavat! Nykyään kaikki taitavat olla vain mustia, eikä noita vanhoja sisäkumeja ole paljoa ollut edes saatavilla - harvinainen sävy siis näillä kierrätyskoruilla. 

Unique Design by Marialla on muitakin vastaavia koruja korviksista kaulakoruihin. Tätä samaa kaulakorua on myös mustana saatavilla. Hapsut ovat pyöreässä "vaijerissa" kiinni, joka asettuu kaulan ympärille. Kaulakorussa ei ole perinteistä lukkoa, vaan koru ikäänkuin ruuvataan kiinni pyörittämällä kappaleet sisäkkäin. Ei varmasti pääse aukeamaan vahingossa, ei edes raisummissa menoissa. Omani ostin jo sulkeutuneesta liikkeestä Joensuusta, mutta joitain hänen suunnittelemiaan koruja on myynnissä OMA Puodissa ja koruja voi ostaa myös Unique Design by Marian Instagramista yksäriä laittamalla. Lämpimät suosittelut, jos pidät rokahtavista, hapsuisista ja kestävistä koruista! 

Vihreän pellavamekon olen itse ommellut. Pidän arjessa tällaisista simppeleistä, kerroksellisista mekoista ja helppohoitoisista materiaaleista. Fiiliksestä riippuen nämä voi pukea joko vyön kanssa tai ilman. Minulla on työn alla myös korsettivyö (todennäköisesti ohje tulossa blogiin!), jota tulen varmasti käyttämään tämän mekon kanssa. 

Olen miettinyt, että voisin tällä kaavalla ommella pari mekkoa lisää - yhden perhosolkaimilla ja jossain muussa sävyssä kuin mustana tai vihreänä. Violetti tai sähkönsininen mekko olisi aika upea. Pellava on siitä ihana matsku, että se hengittää kesällä ja kestää tarvittaessa kuudenkympin pesun. Näitä väljiä pellavamekkoja ajatellen voisin ommella myös erilaisia vöitä käyttöön, saisin pienellä vaivalla asuun kuin asuun jotain "uutta". 

Tuulisina päivinä takki on vielä tarpeen. Olen käyttänyt tätä farkkutakkia ja valkoista nahkatakkia vuorotellen, vähän päivän menoista riippuen. Tuntuu, että tämän mustan farkkutakin väri on alkanut kulahtaa, niin pitää jossain välissä värjätä takki uudelleen. Tämä on ollut käytössä tosi hyvä, alle mahtuu huppari tai muuten useampi kerros. Asusta tulee rento ja vähän rock- henkinen revityllä rotsilla. 

Löysin tämän vuosi- kaksi sitten kirppiskierrokselta, hieno löytö! Farkkutakit ja muut lyhyet laatikkomaiset takit ovat kauniita mekkojen kanssa, sillä ne tuovat vähän vastapainoa naiselliseen kokonaisuuteen. Yleensä pidän takeista, jotka ovat suhteellisen tyköistuvia, mutta suora malli miellyttää myös silmää. Ainakin näin farkkutakeissa ja lyhyissä bikerrotseissa. 

Mietin, että vieläkö minulla olisi jotain huomioita tai sanottavaa tästä asusta, mutta ajatukset harhailevat jo muualla ja kohta pitää laittautua lähtöä varten. Mennään siis näillä tällä erää ja palataan pian blogin pariin. 

Lue myös nämä: 

Mustassa minimekossa

Pukeutumishaaste kesäksi: Unohtuneet asusteet takaisin käyttöön! 

Leppoisaa viikkoa sinulle ja kaimoille lisäksi onnittelut nimipäivän johdosta! 

Unohtuneet asusteet aktiivisempaan käyttöön - Pukeutumishaaste kesäksi

Jos olet tyyliin panostava ja muodista kiinnostunut ihminen, niin olet varmasti huomannut, että joskus osa asusteista ja vaatteista jää hiljalleen käyttämättä vaatehuoneen uumeniin. Käyn parhaillaan vaatehuonetta läpi ihan ajan kanssa ja arvaatko mitä huomasin? Muutamat aivan upeat kengät ovat jääneet hyllylle ja laukkuhyllyltä löytyi muutama erilainen laukku. Niitä en ole käyttänyt vuosikausiin syystä jos toisesta. Yksi niistä on vuodelta 2002 tai 2003 - muistatko Von Dutch- brändin 2000- luvun alusta? Palataan siihen kohta vähän tarkemmin! Nostin tähän postaukseen muutamia vaate- ja kenkähuoneeseen unohtuneita asusteita, joita aion tänä kesänä käyttää vähintään kerran. 

Toivon, että ikuistan tämän postauksen asusteiden käytön myös tänne blogin puolelle. Haluan samalla inspiroida ja muistuttaa, että anna vielä mahdollisuus jollekin asusteelle tai vaatteelle, jota et ole käyttänyt pitkään aikaan! Vaatteiden kierrättäminen on hieno juttu, mutta ainakin omalla kohdallani luulen, että saan koostettua hieman normaalista poikkeavia asukokonaisuuksia osalla näistä asusteista. Joskus tyyli voi jäädä vuosiksi "junnaamaan" paikoilleen. Jos et ole käyttänyt jotain pitkään aikaan, niin ota se mahdollisuutena kokeilla jotain uutta, vaikka se onkin vanhaa! Ihan sama, bloggaatko tai sometatko tyyliin tai muotiin liittyen - kokeile uutta ja nauti pukeutumisesta, vaikka sitä et tallentaisi minnekään. 

Joskus harmittaa, että on myynyt kirppiksellä jonkun aivan ihanan vaatteen tai asusteen, jonka olisi myöhemmin osannut yhdistää eri tavalla oman tyylin mukaan. Tästä syystä harkitsen aika tarkkaan mitkä lähtevät eteenpäin ja mitkä ansaitsevat vielä mahdollisuuden ennen uuteen kotiin päästämistä. Erityisesti vanhempien vaatteiden ja asusteiden kohdalla kannattaa olla tarkkana, sillä monet 10-30- vuotta vanhat vaatteet ja asusteet ovat laadukkaita ja persoonallisia, eikä niitä enää saa mistään. Keräilijät ja esimerkiksi Y2K:sta kiinnostuneet ovat valmiita maksamaan aidoista aikansa tuotteista. Tähän postaukseen valitsemistani asusteista osa on juurikin sieltä 2000- luvulta, mutta osa on uudempaa tuotantoa. 

Minna Parikka Thumper - huikeat kiilakorot glitterillä

Nämä kiilakorot ostin jo useita vuosia sitten, mutta en ole varma ovatko nämä sattuneet olemaan jaloissa silloin, kun olen tai olemme ottaneet asukuvia? Ehkä ei? Minna Parikan Thumper on malliltaan linjakas, mutta erittäin jykevä paksuine muotoiltuine pohjineen. Glitter on näissä rouhemaista, suurempaa kuin seuraavassa kenkäparissa, joiden glitter on erittäin hienoa. Nämä eivät ole arjessa ihanteellisimmat, sillä vierastan vähän tuollaista pohjan muotoilua, jossa kengän etuosa on noin pyöristetty. Se tekee kengistä yleensä "kiikkerät" kävellä. Varsinkin, jos korkoa on paljon ja jalan koko pieni. Yleensä plattareissani on todella pienesti muotoiltu kärki, ehkä puolisen senttiä ylöspäin tuosta kärjen kohdalta. 

Nämä kengät näen ehdottomasti mini- tai midimittaisen helman kanssa. Kokomusta asu voisi toimia, mutta myös pinkkiä yhdistelemällä look olisi aika ihana. Näistä kengistä tulee fiilis, että pitkät hiukset pitäisi laittaa saparoille ja jättää auki laskeutumaan eteen, pukea lyhyt hame ja laittaa hameen kanssa sukat, taikka säärystimet. Suuret aurinkolasit päähän ja joku kiva laukku matkaan. Noh, katsotaan miten päädyn käyttämään näitä seuraavan kerran! 

Minna Parikka Goodie - kengät kuin karkit

Herranen aika, luulin jo näiden kadonneen! Nämä eivät olleet siellä, missä yleensä, joten näitä etsiessäni sydän jätti pienen lyönnin väliin. Minna Parikan kengistä nämä ovat yhdet suosikeistani, mutta silti ovat jääneet viime vuosina liian vähälle käytölle. Ehkä siksi, että nämä olivat alkuun vähän epämukavat jalassa. Parin kivuliaan käyttökerran jälkeen nämä muotoutuivat jalkaan niin, että nykyään nämä tuntuvat hyvältä jaloissa. 

Näissä suunnittelu ja muotoilu on ehdottomasti sitä parasta Parikkaa - leikkisää, oivaltavaa, erikoista ja supernaisellista! Mielettömän kauniit kengät. Pinnassa näissä on hienoa glitteriä ja kapean kärjen päällä lepää kiiltonahkainen karkkikääre. Olen säästellyt näitä arjessa ja käyttänyt pääasiassa juhlissa ja ravintolassa käydessäni, mutta kukapa näitä kieltää arkikäyttöön ottamasta? Asu pitää eri tavalla koostaa, mutta miksei. Odotan innolla näiden käyttämistä pitkästä aikaa. 

 

Hiuspannat - miksi niitä ei enää käytetä yhtä paljon kuin ennen? 

Haluan käyttää kesällä enemmän hiuspantoja, sekä muita hiuskoristeita. Joskus nuorempana käytin jatkuvasti hiuspantoja, sillä silloin pitkien hiusten auki pitäminen on mukavampaa, kun hiukset eivät tule silmille. Löysin muutamia ihania hiuspantoja, pinnejä ja rusetteja eräästä vintage- henkisestä matkalaukusta, jotka aion ottaa uudelleen käyttöön. Alla olevissa kuvissa olevat Halo Silver- ja Crystal Crown- hiuspannat olen tilannut Kanadasta, tekijänä Luna Corvus. Laadukkaita ja aivan upeita hiuspantoja, joista tuo kristalliversio samanlaisena tai kevennettynä versiona sopii myös juhla- ja morsiustyyliin. 

 Jossain vaiheessa hiuspantoja näki todella paljon kaikkialla ja kaiken ikäisillä, mutta jostain syystä nykyään näkee vain niitä hiuspantoja, joita pidetään meikkaamisen ja ihonhoitorutiinin tekemisen ajan. Olen viime aikoina pitänyt hiuksia välillä auki tai letillä ainaisen ponnarin sijaan, joten pannoille olisi käyttöä. Hiuksia pitäisi laittaa enemmänkin, myös arkena! 

Lodin ruskeat korkokengät hapsuilla

Espanjasta löytyneet nahkaiset hapsukengät ovat aivan ihanat! Nämä ovat mukavat jalassa, kauniit ja oikein sopivat kesäkeleille. Ruskea väri ei ole suosikkejani, mutta se toimii hyvin mustan ja tummansinisen kanssa. En muista, että olisin viime vuonna näitä kenkiä käyttänyt, mutta rakastan hapsullisia korkokenkiä. 

Minulla on myös Steve Maddenin Fringly- korkokengät sähkönsinisenä, mutta minusta nämä Lodin kengät ovat mukavammat jalassa. Hintaeroa oli melkoisesti, Lodin korkokengät maksoivat muistaakseni kolmisen kymppiä, kun taas Steve Maddenin käytetyistä kengistä useimmat pyytävät 80-110 euroa. Merkkibrändi ei aina ole parempi mukavuuden kannalta. Osa kenkäsuunnittelijoista on tunnettujakin siitä, että heidän mielestään korkokenkien ei tarvitse olla mukavat tai hyvät jalassa. 

Von Dutch- brändin nousu ja tuho

Jokainen milleniaali on varmasti törmännyt Von Dutch- merkkiin 2000- luvun alussa. Brändi oli julkkisten suosiossa aina Paris Hiltonista Britney Spearsiin ja Justin Timberlakeen. Paris Hiltonin ja Nicole Richien univormut The Simple Life- sarjassa olivat pääasiassa Von Dutchia. Merkki nousi nopeasti pinnalle lippiksillään ja laukuillaan. Suomeen muoti tuli silloin pari- kolme vuotta jälkikäteen, sillä sosiaalista mediaa, eikä verkkolehtiä ollut saatavilla. Uutiset tulivat Suomeen viiveellä. Joskus vuonna 2002, ehkä 2003 merkin tuotteita saatiin myös Kuopioon asti pieneen erikoisliikkeeseen. Juuri ennen, kuin taustalta paljastuneet asiat tuhosivat brändin. 

Muistan, miten olin himoinnut näitä laukkuja aina kymmenenvuotiaasta asti ja viimeinkin sain sellaisen. Olisin halunnut punaisen, mutta tämä kinuskinvärinen oli ainoa jäljellä oleva Von Dutchin laukku, joten ostin sen. Brändihän ei ollut mikään kallis luksusbrändi. Hatarien muistikuvieni mukaan nämä laukut maksoivat silloin jotain 30-45 euron väliltä, nykyään reilut 100 euroa. Teinille laukku oli arvokas, mutta olin säästänyt vähän käyttörahaa reissuun, kun olin joka tapauksessa matkustanut siskoni luo Kuopioon. Törmäsin muuten lähes samaan laukkuun netissä! 

Merkin silloinen elinkaari oli täynnä draamaa petoksista ja rikoksista lähtien. Von Dutch oli tähdenlento, sillä reilun neljän vuoden kasvamisen ja menestymisen jälkeen vuonna 2004 julkisuuteen vuoti henkilökohtainen kirje. Kirjeessä paljastui brändiä inspiroineen miehen rasistiset, natseja ihannoivat aatteet ja antisemitismi. Von Dutchista tuli yhdessä yössä Von Douche. Itse mies ei ollut brändissä mukana (menehtynyt ennen merkkiä), mutta brändi oli nimetty hänen lempinimensä mukaan ja oli myös inspiroitunut hänen aiemmista töistään. Jätin laukun käyttämisen todella pitkäksi aikaa, sillä kohu oli melkoinen ja koin jo silloin, etten halua tulla yhdistetyksi tuollaiseen ajatusmaailmaan. 

Tarina taustalla on mielenkiintoinen Y2K- muodin historian kannalta, voit käydä lukemassa lisää esimerkiksi Voguesta. Tällä hetkellä Von Dutch elättelee ilmeisesti toivoa uudesta tulemisesta, joka herättää ainakin minussa aika paljon kysymyksiä ja ajatuksia nykyisen maailmantilanteen takia. Sattumaako? Enpä usko. Jos aihe kiinnostaa, niin voin tutkia aihetta enemmän ja julkaista laajemman postauksen aiheesta kaikkine käänteineen. 

Obi belt - japanilaishenkinen solmittava vyö

Ostin joskus vuonna kivi ja keppi joltain pienyrittäjältä tai käsityöharrastajalta solmittavan Obi- vyön. Vyö on mustaa loimusamettia, nauhat ovat violetit ja mustan osuuden alareunaa koristaa ohut pitsinauha. En ole käyttänyt tätä vyötä vuosikausiin, mutta tänä kesänä yritän käyttää ainakin kerran! Vyön voi sitoa taakse tai eteen rusetille, mutta nauhat voi solmia vielä kerran ympäri rusetille mustaa osiota vasten. Tämä on todennäköisesti parhaimmillaan väljien mekkojen ja paitojen kanssa. 

Pellavainen "kalastajanhattu" ja virkattu baskeri

Olen joitain asukuvia julkaissut hattu päässä, mutta en oikein osaa käyttää hattuja. Pellavasta tehty "kalastajanhattu" on malliltaan nätti ja se ansaitsisi enemmän käyttöä. Hatusta tulee aivan erilainen fiilis asuun kuin asuun, niin sitä pitää hyödyntää kesällä. Ehkäpä jonain helteisenä päivänä, kun päälaen ja kasvojen suojaaminen olisi tarpeen. Kuvien ottamisen aikaan kasvoni olivat palaneet auringossa, sillä hioin ja maalasin peiliä ulkosalla hellepäivänä - oops. 

Baskeri on klassinen hattumalli ja joskus nuorena olen käyttänyt niitä ahkerasti. En löytänyt vielä villaista mustaa baskeriani, mutta tämä ohuempi puuvillainen virkattu baskeri on varmasti parempi kesällä! Tätä käytin viimeksi lapsen ollessa pieni ja hän on nyt 13, joten... Siitä on hetki vierähtänyt, heh. Baskerin kanssa voisi laittaa kiharat tai letit. Näkisin tämän jossain asussa, jossa on kynähame tai kapea midi- tai maksihame. Katsotaan mitä keksin! 

Luulen, että saan yhdistettyä näitä asusteita aika eri tavoilla ja se tuo varmasti vaihtelua tyyliini! Listaan nämä itselleni ylös, jotta muistan mitä piti yhdistää ja millaisilla ajatuksilla olen ollut nyt toukokuussa liikkeellä. Olisi mahtavaa, että saisi tallennettua kaikki kokonaisuudet tänne blogiin. Silloin voisi syksyllä tehdä yhteenvedon siitä, millaisia asuja tuli ja lähteekö näistä joku, taikka jotkut eteenpäin. 

Jos bloggaat (tai jos et bloggaa), niin haastan sinutkin katsomaan vaatekaappia ja asusteita sillä silmällä, että mitä et ole käyttänyt pitkään aikaan. Ota unohtuneet asusteet käyttöön ja keksi niiden kanssa uusia yhdistelmiä - ihan vain inspiraatioksi ja iloksi! 

Jos teet aiheesta julkaisuja, niin linkkaa ne ihmeessä minulle - voin koota niitä tähän tai erilliseen postaukseen muillekin nähtäväksi, sekä inspiraatioksi. Millainen asuste sinulla on jäänyt käyttämättä? Onko jokin sellainen, jonka yhdistäminen on vaikeaa tai tuntuu lähes mahdottomalta?

Aurinkoista viikkoa sinulle!