Sumuinen aamu ja itse tehty mekko

Lentokoneen humina kuului jo paljon aiemmin, kun viimein sain näköyhteyden laskeutuvaan lentokoneeseen. Kävin kuvaamassa lentokentän lähellä kaupunkiin mennessäni, sillä sumu näytti aivan upealta ja mieheni oli aamulla laittanut viestiä, että ota kamera mukaan lähtiessäsi. Tiesin, ettei sumua enää olisi lainkaan ajaessani takaisin kotiin. Rakastan sumua ja sumuisia aamuja. Niissä aamuissa on jotain sellaista rauhaa, joka saa pään sisäisen hälinän pysähtymään. Sumuiset päivät saavat myös kropan keskittymään vain ja ainoastaan siihen hetkeen - hiljaisuuteen, kiireettömyyteen ja hengittämiseen. Heräsin tänään aamuyön tunteina laittamaan kissan avaamat verhojen raot kiinni huomatakseni, että sankka sumu piiritti koko taloa. Sumu peitti metsän kokonaan. Se on paljon se, kun metsä alkaa noin kahden- kolmen metrin päästä ikkunasta. 

Pellavamekko - itse tehty

Farkkutakki - kirppikseltä

Tennarit - Minna Parikka

Laukku - Marimekko

Nämä asukuvat ovat kuitenkin toiselta kerralta, tänään menoa on vasta iltapäivällä. Olin menossa tapaamiseen Joensuuhun ja samalla käymään isommin ruokakaupassa. Hiukset letillä, meikittömänä ja tennarit jalassa. Näitä kuvia katsoessani huomasin, miten paljon päivetyin kesällä. Kasvoilla käytin aurinkosuojan sisältävää meikkivoidetta tai spf 50- aurinkovoidetta, sillä kasvojen, kaulan ja rintakehän alueella ihon ikääntyminen näkyy ensimmäisten merkkien joukossa. Suojaan ihoa mieluummin ennakkoon kuin vasta sitten, kun merkkejä alkaa näkyä. 

 

Valitsin päälleni ompelemani pellavamekon. Vihreä sopii nätisti hiustenvärini kanssa yhteen, mutta se on myös yksi lempiväreistäni. Pidän myös petroolinsinisestä, punaisesta, pinkistä ja violetista. Olen positiivisesti yllättynyt, miten kestävää tämä pellava on. Joskus ostamani pellavat ovat olleet turhan ohuita tai liian lyhyellä kuidulla kudottuja. Olen käyttänyt tätä mekkoa paaaaaljon, enkä juurikaan varo vaatteita, sillä yleensä kaiken saa pestyä tai korjattua. Vaatteet, kengät ja laukut ovat käyttöä varten valmistetut ja hankitut, eivät vain ihailtaviksi. 

Mekko on malliltaan väljähkö, mutta imarteleva myös silloin, jos olo tuntuu turvonneelta tai jostain muusta syystä epämukavalta. Sellaisina päivinä valitsen yleensä väljät vaatteet ja leveät helmat. Levenevät helmat ovat näppärät arkikäytössä, mutta kapeissa hameissa on myös sitä jotain. Minun pitäisi tehdä tällä samalla kaavalla useampi erilainen mekko. Tämä on ihana käytössä taskuineen päivineen! Vyötä vaihtamalla ja asusteita lisäämällä mekko saa pienellä vaivalla uutta ilmettä. Kaiken ei aina tarvitse olla uutta, vaan pienelläkin muutoksella voi saada erilaisen asun eri päivälle. 

 

Yhdistän tämän mekon kanssa aika usein joko mustan nahkavyön, tämän vihreän pellavavyön tai mustan harnessin. Tutkin jokin aika sitten vintage- muotia ja sain idean yhdistää keramiikkaa, sekä nahkanauhaa vyöksi. Käytännössä siis suunnittelin paperille millaiset keraamiset kappaleet teen savitöissä ja millä tavalla punoisin niistä vyön käytettäväksi. Lasitettu savi on nimittäin yllättävän kestävää, joten oikein muotoiltuna se varmasti kestää vyössäkin. 

Savesta tehdään nappeja, kaulakoruja ja avaimenperiäkin, niin miksipä ei vyötä? Minusta savi ja nahka sopii yhteen, sillä molemmat ovat luonnonmateriaaleja ja sen lisäksi ne tuovat kontrastia toisilleen. Punosta ajatellen olisi hyvä olla kahdesta neljään reikää molemmilla reunoilla. Se vaikuttaa aika paljon kokoon. En siis tosiaan osaa vielä punoa niin mitä suunnittelin, mutta ajattelin opetella. :D Miksipäs ei. 

 Ainoa, mitä suunnitelmassani mietin on se, että minkä kokoisia kappaleet olisivat ja sitä, miten saan lasitettua ne molemmilta puolilta? Jos alapuolelle jää mattainen pinta, niin se ei välttämättä toimi niin hyvin karheapintaisten vaatteiden kanssa. Kuvittelisin, että silloin vaate kertyy helpommin "punneille" vyön alle. Jos haluan lasittaa molemmilta pinnoilta, niin minun pitää todennäköisesti tehdä jotkut "pylväät", joiden väliin tulisi vastuslanka. Siihen sitten palat roikkumaan. Ja ehkä toive ilmaan, ettei lasite sula vastuslankaan kiinni. Noh, katsotaan mitä saan aikaiseksi! Ehkä minusta tulee pro ja opetan sinutkin punomaan nahkanauhaa keramiikkakoristeilla. 

Nyt iltojen hämärtyessä haluan muistuttaa, että otathan heijastimet ja tarvittaessa taskulamput käyttöön - näin tarkkaavaisena ja autoa ajavana meinaan saada välillä slaagin ihmisen ilmestyessä ihan tyhjästä. Ihmiset ja varsinkin lapset jäävät herkästi varjoihin piiloon, varsinkin tummissa vaatteissa. Nykyään on onneksi kauniitakin heijastimia, kuten laukussani roikkuva kaksiosainen orava kielojen kanssa. Kaikki kettuheijastimeni ovat kadonneet, mutta onneksi tämä on säilynyt jo pidemmän aikaa menossa mukana. 

Vastaan edellisen postauksen kommentteihin pian. Kiitos tuhannesti! Minusta on ihan mahtavaa nähdä reaktioita ja keskustella kommenttikentän puolella. 

Nyt on taas mentävä, ihanaa viikkoa sinulle!