Syksyinen asu ja epäsuositut mielipiteet - Asuminen, talous ja elämä

Taija- Tiia jakoi blogissaan tovi sitten epäsuosittuja mielipiteitään. Hänestä inspiroituneena aloin miettimään millaisia epäsuosittuja mielipiteitä minulla on. Epäsuosittu mielipide tarkoittaa mielipidettä, joka poikkeaa yleisesti hyväksytystä tai jakaa mielipiteitä voimakkaasti eri puolille. Näitä on tullut useana eri päivänä mieleen, joten aiheita on monipuolisesti. Joskus kauan sitten nämä postaukset olivat yleisiä blogeissa, mutta taisin jättää näiden jakamisen silloin väliin. Vahvojen mielipiteiden takia kenestä tahansa voi saada väärän kuvan, jos ei ymmärrä miten vähän ja millaisia asioita sosiaaliseen mediaan jaetaan. Medialukutaito ei ole kaikilla kovin hyvä, jos miettii millaisia kommentteja näet jatkuvasti uutismediassa, sekä sosiaalisen median alustoilla.

Näinä mielensäpahoittajien kulta- aikoina tahdon muistuttaa, että nämä ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni, jotka perustuvat kokemuksiini, huomioihini ja mieltymyksiini hyvästä elämästä. Älä ota liian henkilökohtaisesti, jos olet jostain mielipiteestä aivan eri mieltä tai jos kohta sattuu olemaan totta omassa elämässäsi. Meitä on monia ja jo pelkästään oma tausta vaikuttaa siihen, miten elämää kokee ja katsoo ns. ulkopuolisen silmin. Arvoista puhumattakaan. Arvostan hiljaisuutta, rauhallista elämää, omavaraisuutta ja omaa päätäntävaltaa, kun taas joku toinen voi arvostaa palvelujen läheisyyttä, mahdollisuutta käyttää julkisia oman auton sijaan ja sitä, ettei tarvitse itse tehdä mitään pihatöitä tai korjauksia.

Postauksen kuvituksena on asu vuoden takaa. Tämä oli tarkoitus toteuttaa tällä viikolla eri tavalla, mutta olen ollut kuumeessa keskiviikosta asti! Mennään siis näillä.

Pellavapaita - Linen Girls

Minihame - BikBok

Sukkahousut - Snag Tights

Nilkkurit - Calvin Klein

Olkalaukku - Marimekko

Ananas kuuluu pitsaan!

Piste. Ananasta ei tarvitse olla kaikissa pitsoissa, mutta se on todella hyvää monissa eri makuyhdistelmissä. Yleisin pitsatilaukseni kana- ananas- aurajuusto- kinkku on saanut viime vuosina myös muita vaihtoehtoja ilman ananasta, mm. Joensuun Rantsin tacopitsa jalapenoilla on taivaallista.

Keittiö saarekkeella ja olohuone samassa tilassa on kamala.

Suurelta näyttävä tila, jonka rakentaminen on käsittääkseni helpompaa ja halvempaa, mutta silti se maksaa enemmän - money, money, money. Haluan, että keittiö on keittiö ja olohuone sun muut huoneet ovat erikseen. Liesituulettimesta huolimatta inhottaa ajatus rasvaisesta pölystä mm. Kaappien päällä ja mieti sama jossain sohvassa tai vastaavassa! Jaiks. Joo, ei kerry niinkään, jos liesituuletin on kunnossa, mutta tekstiilit ja keittiö…. Väkisinkin joutuu puhdistamaan ahkerammin ja olkkarissa onkin tosi mukava rentoutua, kun kilisee, kolisee, humisee ja tiskikoneen vedet rolisee vieressä. Ei. 

Kyllä tuollaiseen ratkaisuun varmasti tottuisi, mutta minusta keittiö pitää olla erikseen, siitä en halua joustaa, jos ei ole pakko. Moni pitää yhtenäisestä tilasta saarekkeella ja monilla läheisillä sellainen on, mutta itse haluan ne ehdottomasti erikseen.

Helsinki ei ole kaiken keskus, enkä muuttaisi sinne mistään hinnasta.

No ehkä joku 10k palkka kuussa saisi harkitsemaan asiaa, mutta muuten ei. Minua on monta kertaa kohdeltu pk- seudulla alentuvasti, jos esimerkiksi asiakaspalvelija Helsingissä huomaa murteesta, että olen muualta Suomesta. Joskus on irvailtu myös siitä, jos en ole esimerkiksi käynyt jossain kohteessa, missä Helsingissä "pitäisi olla käynyt", ihan kuin sillä olisi mitään merkitystä. Tiedätkö, juuri sellaisia viittauksia, että MINÄ olen parempi ihminen kuin sinä peräkylän juntti. Ihan sama kuin itse rupeaisin irvailemaan siitä, että olet käynyt vain Tahkolla Pohjois- Savossa tai Kolilla Pohjois- Karjalassa ollessasi, jos olet ikinä edes päässyt kehäkolmosen ulkopuolelle. :D Yhtä järkevää. On siellä onneksi myös jalat maassa eläviä mukavia ja fiksuja tyyppejä! 

Sum summarum - Helsinki on likainen/ roskainen, huonolla tavalla levoton ja turvaton, ihmiset eivät arvosta henkilökohtaista tilaasi, jatkuva kiire, tylyt ja ylimieliset ihmiset. Puhumattakaan siitä, että 14 kilometrin matkaan pitää varata 1,5h julkisilla. Helsingissä on kivaa käydä, mutta asuminen siellä olisi kamalaa pääkaupunkiseudun hinta- laatusuhteella. Korkeammasta palkasta ei jäisi yhtään enempää käteen kuin täälläkään, ennemmin päinvastoin ja elämänlaatu olisi huonompi kuin täällä! Jos pitäisi valita, niin muutamme mieluummin pois Suomesta kuin Helsinkiin.

Eläkejärjestelmä on pyramidihuijaus.

... joka kaatuu omaan mahdottomuuteensa ennen kuin meidän ikäluokka pääsee eläkkeelle. Jos et vielä säästä ja sijoita, niin kannattaa aloittaa säästämään itse eläkettä varten mahdollisimman nuorena.

Ihmiset, jotka vihaavat kissoja ilman syytä ovat joko kontrollifriikkejä tai sisimmiltään pahoja.

Kissaa ei voi hallita ja kontrolloida samalla tavalla kuin esimerkiksi koiria, eikä kissa aina toimi niin kuin sinä haluat. Kissa ei ole ihmisen jatke, vaan oma itsenäinen olentonsa. Siihen on AINA syy, miksi kissat karttavat tai pelkäävät jotain ihmistä.

Omakotitalo lähiössä on kuin asuisi rivitalossa.

Omakotitalo tai paritalo lähiössä - great, maksat siis omakotitalon hinnan siitä, että asut kuin rivitalossa. Tai se, että muutat tietoisesti paritaloon ja valitat raja- aidoista, lemmikeistä, metelistä, pysäköinnistä, ruohonleikkaamisesta ja auraamisesta... Eikä tässä vielä kaikki, mistä olen kuullut valituksia. Jos valitset asumismuotosi vapaasti ilman pakkoa, niin epäkohdista nuriseminen on vähän... Noh, erikoista. Saahan sitä valittaa, mutta pitää muistaa, että elämään kuuluu elämisen äänet ja itse olet valinnut asua tuntemattoman kanssa kirjaimellisesti kylki kyljessä. Asenne tekee paljon ja jos huomaa, ettei viihdy jossain asumismuodossa, niin kannattaa miettiä miten voisi voida paremmin ja muuttaa asumismuotoaan niillä resursseilla mitä sinulla on. Naapureita ei voi valita.

"Huomaamattomia" huulitäytteitä ei ole olemassa.

Usein ne paljastuvat viimeistään sivuprofiilista, puheesta tai siitä miltä huulen yläreuna näyttää. Jopa yhden tutun maltillinen täyttö näytti selvästi huulitäytteiltä, vaikka ainetta oli laitettu jotain 0,5-1ml. Niille sokaistuu herkästi, jos itsellä tai useilla läheisillä sellaisia on. Ehkäpä siksi jotkut väittävät niiden näyttävän luonnollisilta. 

Hiljaa hyväksyminen on kiusaamista.

Se ei ole puolueettomuutta, neutraalia suhtautumista tai mitään muutakaan kuin sitä, että et halua puolustamalla puuttua ja hyväksyt toisten asiattoman kohtelun. Se on pelkoa siitä, että joudut itse tulilinjalle. Se on perustelua itselle oman mielenrauhan vuoksi, että omatuntosi ei ala soimata.

Nepotismi on huono juttu työilmapiirin kannalta.

Harva on niin hyvä johtaja ja/ tai esimies, ettei työpaikalla käy selväksi, ketkä ovat suhteilla töissä ja ketkä ovat ulkopuolelta palkattuja. Osahan tätä puolustaa, mutta sorry! Oletan silloin, että olet nepobaby, etkä huomaa puolueellisuutta ja epätasa- arvoista kohtelua työyhteisössä, koska ne eivät kohdistu sinuun tai kosketa sinua. Tässä on monilla esimiehillä ja johtajilla kasvun paikka.

Hyökkäys ei ole paras puolustus, vaan osoitus heikosta mielestä ja itsetunnosta.

Jos joudut korottamaan ääntäsi, huutamaan, kiroilemaan ja haukkumaan, niin et osaa ilmaista itseäsi hyvin, vaan yrität hyökkäämällä hiljentää toisen omaksi eduksesi. On väärin, että röyhkeimmät ja äänekkäimmät näkyvät kaikkein eniten ja päätyvät valtaan, vaikka ihmisten etu olisi älykäs, empaattinen ja kuunteleva johtaja. Sellainen vahva suunnannäyttäjä, eikä mikään uhoava ja muita painostava kakara.

Kestävässä ja terveessä parisuhteessa kulut hoidetaan suhteessa tuloihin ja elämäntilanteeseen.

Vakaassa parisuhteessa on tasa- arvoisinta hoitaa menot suhteessa tuloihin niin, että yhteiset menot tulevat hoidetuiksi ja molemmille jää samassa suhteessa myös omaa rahaa. Hän, joka tienaa enemmän, maksaa enemmän ja toisen tienatessa enemmän käännetään homma toisinpäin. Näin kumpikaan osapuoli ei joudu käyttämään kaikkia rahojaan pelkästään yhteisiin menoihin, molemmille jää omaa käyttörahaa ja molemmat voivat säästää edes jonkin verran. Raha vaikuttaa myös elämänlaatuun, eikä ole oikein, että vakaassa parisuhteessa toinen joutuu laskemaan ahdistuneena senttejä ja toinen hurvittelee kaikkien edestä ilman huolen häivää.

Nuorempana olin tästä eri mieltä ja halusin itse maksaa tasan 50%, mutta mieheni siirsi aina yhteiselle tilille siirtämästäni summasta "ylimääräisen" takaisin omalle tililleni. Minulla oli ompelijana ennen yrittäjyyttä satoja euroja pienempi palkka kuin huoltomiehellä. Hänestä oli ja on edelleen reiluinta, että yhteiset menot hoidetaan suhteessa palkkoihin, eikä tasan 50/50. Pätee molempiin suuntiin ja tilanne on vaihdellut vuosien varrella. Parisuhteessa ollaan yhdessä. Me asumme saman katon alla ja perhe on yhteinen, joten kulut hoidetaan sen mukaan. Huolehdimme, että kaikille kolmelle jää rahaa säästöön ja sijoituksiin, sekä omaa käyttörahaa minkä voi käyttää mihin haluaakaan. Vuosien mittaan olen tajunnut muiden tapoja ja niiden ongelmia kuunnellessani, että tämä on paras ja reiluin tapa huolehtia perheestä yhdessä, ei erikseen. Tällä tavalla kumpikaan ei ole niin sanotusti valta- asemassa toiseen nähden.

Lapset eivät ole isällään "hoidossa"!

Minulla rasahtelee rusinat, kun ihmiset kommentoivat lapsen olevan hoidossa, kun lapsi on isänsä kanssa. Mitä helkkaria? Se isä on myös lapsen vanhempi, ei lastenhoitaja. En ole kuullut kenenkään kysyvän, että onko lapsi äidillään hoidossa, jos isä on jossain muualla kuin kotona. Ihan kuin se isä olisi perheestä irrallinen, lapsensa kasvatuksesta ja hoidosta vapautettu tekijä sen sijaan, että huolehtii jälkikasvustaan ihan samalla tavalla kuin äiti. Yhteinen lapsi on molempien vanhempien, ei vain äidin. Normaali, tasapainoinen aikuinen(!!!) kantaa kyllä oman vastuunsa yhteisistä lapsista, eikä sysää kaikkea toisen vanhemman niskoille kuin keskenkasvuinen lapsi.

Ja joo, asiayhteydestä riippuen nämä kysymykset voi ymmärtää niin, että lasta hoidetaan tai niin, että isää pidetään väliaikaisena lapsenlikkana ja ihmetellään missä äiti on. Tässä on kyse jälkimmäisestä.

Omat resurssit ja lasten saaminen

Minusta lapsia ei pitäisi tehdä (=saada) enempää kuin mihin vanhempien henkiset, sekä fyysiset rahkeet ja aika riittävät. Jos on muutenkin vaikeaa, parisuhdeongelmia ja jaksamisen kanssa ongelmia, niin (uusi) vauva ei sitä tilannetta muuta parempaan suuntaan. Hyvinvoivat vanhemmat = hyvinvoivat lapset. Isossa lapsikatraassa keskimmäiset ja/ tai rauhalliset jäävät helposti muiden jalkoihin, eivätkä näin ollen vaadi, eivätkä saa niin paljon huomiota kuin vilkas rämäpää, erityinen lapsi, muut jyräävä tai tulisesti suuttuva sisarus. 

Jokainen lapsi ansaitsee jakamatonta huomiota, yhteistä aikaa kahden kesken molempien vanhempien kanssa, sekä perheenä. Lapset ansaitsevat turvallisen kasvuympäristön, jossa he voivat kasvaa ja elää lapsuuttaan sellaisena kuin aidosti ovat. Ilman, että tarvitsee vetää minkäänlaista show:ta huomiota saadakseen, olla varpaillaan tai pienentää itseään sisarusten takia. 

Millainen on sinun epäsuosittu mielipiteesi? Samaistutko johonkin näistä tai jopa useampaan?

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

Vihreä pellavamekko oransseilla asusteilla ja pohdintaa brändiväreistä

Kävimme viikonloppuna erään pienen tytön synttäreillä Viinijärvellä ja pitihän se samalla reissulla asukuvat ottaa. Pienten synttärit ovat aika rentoja pukeutumisen osalta, joten aika rennosti pukeuduin itsekin. Halusin päälleni jotain kevyttä ja rentoa, joten päädyin ompelemaani röyhelömekkoon. Viime aikoina on tullut pukeuduttua niin paljon mustaan, että mieli kaipaa väriä! Vihreän mekon kaveriksi mietin ensin mustia asusteita, mutta oranssi vei voiton sunnuntaina. 

Pellavamekko - itsetehty

Kaulakoru - Kalevala Koru

Olkalaukku - Furla

Kengät - Minna Parikka

Kristallikoru - Ecoteekki

Oranssi on kaunis väri. Tiesitkö, että oranssi väri yhdistetään usein energisyyteen, iloon ja rohkeuteen? Sen lisäksi oranssi on yllättävän ylellinen väri nykyään, esimerkiksi high end luksusmerkit ja affordable luxury brands eli niin sanotusti saavutettavissa olevat luksusbrändit käyttävät oranssia brändiväreissään. 

Näistä oranssia käyttävistä high end- merkeistä ehkä tunnetuimpia ovat Hermès ja Louis Vuitton. Muita suosittuja luksusbrändien käyttämiä värejä ovat muun muassa tummanvihreä, valkoinen ja ruskea. Tunnistettavia värejä käyttävät myös Tiffany & Co. ja Prada. Gucci vaihtaa käyttämiään värejä ns. aikakausien mukaan, esimerkiksi joskus oli punaista, mustaa ja käärmekuvioita. 

 

Se, miksi mainitsin oranssin olevan ylellinen väri nykyään, johtuu ehkä osittain Hermèsin historiasta. Merkillä oli ollut kermansävyiset pakkaukset alunperin, mutta useiden lähteiden mukaan toisen maailmansodan aikana pakkausmateriaaleista oli kapeloa. Aiemmin käytössä olleita kermansävyisiä tai sinapinvärisiä laatikoita ei ollut enää saatavilla. Vain oranssit olivat jäljellä. Niitä muut eivät ilmeisesti halunneet, sillä ne olivat ainoat, mitä sai nopealla aikataululla. 

Hermès otti siis oranssit laatikot käyttöön omalla logollaan ja nauhallaan. 1960- luvulla luksuslaukkujen oranssi pakkauslaatikko sai mustat kehykset. Tänä päivänä laukut, sekä muut luksustuotteet pakataan edelleen oransseihin laatikoihin. Brändivärit ja ilme ovat edelleen samat, erittäin helposti tunnistettavat sävyt ja yksityiskohdat. Aika kiva tarina siitä, miten muiden hylkimästä väristä voi tehdä jotain, mitä myöhemmin pidetään ylellisenä ja haluttuna. Kaikki tapahtui sattuman kautta ja erikoisuus käännettiin taitavasti hyödyksi! Tarinat ovat tärkeä osa brändin rakentamisessa ja markkinoinnissa. 

  

 

Pidän oranssista, mutta käytän sitä pääasiassa asusteissa, sillä se on hankala väri kasvojen lähellä. Sävyn pitäisi olla just, eikä melkein. Yleensä näin kirkas oranssi on vähän liian vahva väri vaaleiden piirteiden kanssa ja oranssin yläosan kanssa lopputulos näyttää enemmän merisairaalta kuin kauniilta. Asusteissa oranssi toimii onneksi erinomaisesti! Samalla oranssista saa sellaisen väripilkun asuun kuin asuun. 

Yllätyin, miten hyvin oranssi ja vihreä loppujen lopuksi sopii yhteen - kotoa lähtiessä mietin vielä, että toimivatko nämä värit yhdessä. Ihan jees ja asu oli mukava päälläkin, joten puen toistekin. 

Nämä Minna Parikan Nena- kengät ovat aivan ihanat, mutta harmillisesti nahka näissä on todella ohutta ja terävät kärjet kuluivat nopeasti puhki. Sitä pelkäsinkin, kun tein tämän postauksen noin kuusi viikkoa Parikan Nena- kenkien oston jälkeen. Näissä Nena- kengissä laatu ei valitettavasti vakuuttanut, sillä muut saman brändin kengät ovat kestäneet vuosikausia ja jopa yli 11 vuotta aktiivista käyttöä. En siis ostanut näitä kenkiä enää muissa väreissä ja hyvä niin. Suloisethan nämä ovat upeassa värissään, mutta laatu ei oikein kohdannut hintaa ja odotuksia tällä kertaa. 

Hei muut Halloweenista ja syksystä tykkäävät - saitteko oman kurpitsan Ikeasta? Pidätkö oranssista? Melkoinen hypetys ja show oli taas tänä vuonna, mutta voin sanoa, että minua ja siskoani lykästi! Hänellä kävi tuuri ja hän sai meille molemmille omat kurpitsat Suomen viimeisistä kurpitsakulhoista. Nyt erät olivat sen verran suuret, että vielä iltapäivällä oli lähes kaikkia tuotteita jäljellä Kuopion Ikeassa. Pari juttua oli myyty jo loppuun, mutta kiitos siskon, sain lähes kaiken mitä halusinkin Höstagille- ja Kustfyr- mallistoista. 

Meillä saa olla syksyisiä ja synkkiä sisustustavaroita esillä ja käytössä ympäri vuoden korpinkalloista pitsiverhoihin. Harvoin vaihdamme sisustusta minkään juhlan mukaan, ei ole meidän juttu. 

Muutama muu ajankohtainen postaus sinulle luettavaksi: 

Tervetuloa meille, Vadelma ja Viipale! 

Parhaat ja kestävimmät sukkahousut syksyyn

Aina on hyvä hetki ostaa Alpan neuletakki

Tervetuloa meille, Vadelma ja Viipale!

Vadelma ja Viipale, vadelmaviipale, Viipale ja Vadelma. Nyt on tiedossa hyviä ja huonoja uutisia, joka vähän selittää sitä, että itsellä on ollut vähän puhti poissa, eikä mikään ole huvittanut. Tästä postauksesta tulee pitkä. Voinko vähän avautua ja valittaa samalla? Kerroin aiemmin ikävästä päätöksestä lomareissulle. Meille jäi vain yksi ihana 13- vuotias kissavanhus, jolla on aina ollut kissakavereita. Vivi tuli meille silloin, kuin muutimme yhteen 2011-2012 vuoden vaihteessa ja hän on aina ollut hyvin rauhallinen, omanlaisensa persoona. Vähän sellainen joukon kissamamma. Väyrysen lähtiessä muille metsästysmaille Vivi mourusi yötä päivää yksinäisenä, joten viikkoja kestäneiden erittäin rikkonaisten yöunien jälkeen päätimme etsiä kissanpentuja hänelle seuraksi.

Ensinnäkin, tiedättekö mitä ihmettä on tapahtunut kissanpentujen hinnoille koronan jälkeen? Olin ja olen järkyttynyt edelleen. Yhdestä kissanpennusta pyydetään tänä päivänä 400- 650 euroa, joka minusta on järkyttävä summa maatiaiskissanpennusta suhteutettuna rotukissojen hintaan. Moni myyjä perustelee tätä pentujen kuluilla, mutta no way in h*ll, että yhden kissanpennun kuluihin menisi 500 euroa. Ei se inflaatio nyt ihan niin paljon vaikuta. :D Voin sanoa, että jopa yksityisellä pennun terveystarkastus maksaa 20 euroa per pentu, noin 70 euroa rokotuksen kanssa. Kahden kissanpennun eläinlääkärin tarkastus rokotuksineen maksoi kunnallisella yhteensä 90 euroa.

Toiset taas perustelevat kissojen hintoja sillä, ettei pentutehtailua olisi niin paljon ja kissat tulisivat varmasti loppuelämän kotiin. Mitä enemmän olen nähnyt ilmoituksia, niin sitä enemmän näyttää siltä, että pentutehtailua on paljon enemmän kuin ennen. Pentujen hinnat ovat niin kovat, että voit saada yhdestä pentueesta jopa 2000-4000 euroa pentujen määrästä riippuen. Siis maatiaiskissoista, joiden taustoja ei välttämättä edes kerrota sen tarkemmin. Kulujen vähentämisen jälkeen nettoa jää todella paljon. Se varmasti houkuttaa joitain ihmisiä pennuttamaan kissojaan säännöllisesti.

Kissa saa yleensä neljä pentua, mutta pentuja voi tulla jopa kahdeksan kerralla. Kissat voivat saada kolme pentuetta vuodessa ja käsittääkseni emo voi olla hedelmöittynyt "kahdesti" samaan aikaan, jolloin osa pennuista on yli- tai aliaikaisia. Vivi oli tällaisesta pentueesta ja oli siksi huomattavasti pienempi kuin muut samaan aikaan syntyneet pennut. Toinen yhtä pieni pentu oli menehtynyt.

Mitä näihin pentueisiin tulee, niin esimerkiksi Torissa oli tietyssä kaupunginosassa pari pentuetta, joiden kuvaus oli lähes sanasta sanaan identtinen, vain myyjän nimi oli eri. Sama kuvaus oli myös toisen lähellä olevan paikkakunnan kissanpentu- ilmoituksessa. Herättää vähän epäilyksiä. Torissa ja Facebookissa ei saa julkaista ostoilmoituksia pentutehtailun estämiseksi, mutta myynti- ilmoituksia löytyy molemmista pilvin pimein ja osa myyjistä julkaisee säännöllisesti uusia pentueita. Öö, ei ehkä kovin loppuun asti ole noita sääntöjä ajateltu? 

Minusta on kyseenalaista, että ihminen pennuttaa kissaansa rahan takia tai vain siksi, että itse nauttii kissojen pentuajasta. Emokissa saattaa olla vähän eri mieltä, jos uusia pentuja tulee vähän väliä. Jos kissa ulkoilee esimerkiksi maatiloilla ja maalla, niin kyllä minusta silloinkin kissojen leikkauttaminen on oikein ja vastuullinen teko, ellei aio pennuttaa kissaa. Rajansa on toki siinä pennuttamisessakin ja kissoja pennuttaessa olisi hyvä tietää molempien kissojen taustat, ettei pennuille periydy mahdollisia sairauksia. Siksi varsinkin ulkoilevat ja sairauden kanssa elävät kissat pitäisi aina leikkuuttaa. 

Viimeksi, kun asia oli meille ajankohtainen, kissoista pyydettiin 50 euroa. Sitä edeltävät kissat maksoivat 20 euroa ja 30 euroa per pentu. Nyt ostimme kissanpennut toiselta puolelta Suomea ja maksoimme 200 euroa per kissanpentu. Enempää emme olisi suostuneet maksamaan, sillä pennut myynyt pariskunta ei ollut käyttänyt kissoja eläinlääkärissä, eivätkä rokottaneet kissoja. Lisäksi eläinsuojeluyhdistyksiltä saa tarkistetun, rokotetun, sirutetun ja leikatun pennun 250-300 euron hintaan.

Meille tuli siis kaksi puolipitkäkarvaista kissanpentua heinäkuussa. Toinen, Viipale, on täysin musta. Siis ihan pikimusta, sellainen noidan kissa. Hänellä turkki vaikuttaa jäävän aika normaaliksi ja sileäksi hieman pidemmäksi karvaksi, ei siis perinyt pitkäkarvaisuutta toiselta vanhemmaltaan. Toinen kissanpentu, Vadelma, on mustavalkoinen ja erittäin pörheä kissa, josta todennäköisesti tulee ihan pitkäkarvainen isona. Viipale on poika ja Vadelma tyttö. Ja joo, lapsi sai päättää nimet isänsä kanssa eli meillä on nyt "pikku vattu" ja "kärähtänyt leipäviipale".

Kieltämättä mietin näin hieman taikauskoisena, että voimmeko ottaa täysin mustaa kissaa, mutta Viipale on luonteeltaan aivan ihana. Niin ihmisläheinen, hellyydenkipeä ja tervehtii aina kotiin tullessa. Viipale on todella utelias ja tulee muun muassa suihkuun mukaan. Vesi ei pelota tai haittaa ollenkaan, joka on loistava juttu seuraavassa kappaleessa kertomastani syystä. Viipale on vähän rauhallisempi ja kömpelömpi tapaus, kun taas Vadelma on vähän riiviö. Eikä ihan vähääkään. Vadelma muun muassa kiipeää verhoja pitkin, tonkii roskiksia ja kierrätyskasseja, yrittää syödä ihan kaiken, saattaa varastaa leikkeleen leivältä ja puree leuasta aamuisin. Kaikkea pitää maistaa, oli se sitten sohvapöytä, jonkun varpaat tai kuivat puurohiutaleet.

Pentujen tultua meille selvisi, että Viipale on erityinen. Viipale on saanut useita kohtauksia, jotka viittaavat joko epilepsiaan tai kehityshäiriöön (aivovammaan?). Aivovamma voi olla synnynnäinen tai ennen meille tuloa saatu. Tätä tutkitaan nyt, sillä epilepsiaa ei pitäisi näin pienellä kissalla vielä näkyä, mutta lapsen takia todella toivon, että kyseessä on mieluummin epilepsia. Surua meillä on tänä vuonna riittänyt ihan tarpeeksi. Nuoren kissan epilepsian hoito on ilmeisesti toimivaa ja mahdollistaa hyvin pitkälti normaalin kissan elämän.

Jos taas kyse on kehityshäiriöstä tai vastaavasta, niin meidän pitää antaa Viipaleen mennä. Ei ole oikein pitää väkisin elossa, jos kissa ei voi elää normaalia kissan elämää. Kohtaukset ovat raskaita ja stressaavia kissalle, jonka lisäksi kissaa ei oikein voi jättää valvomatta, ettei hän tipu korkealta kohtauksen alkaessa tai lyö päätään mihinkään. Hän usein laskee alleen kohtauksen aikana, mutta onneksi ei ole milläänsäkään suihkussa käymisestä. Välillä oli enää yksi kohtaus viikossa, mutta nyt tiistai- illan ja torstain välillä kohtauksia on ollut kolme. 

Kieltämättä olemme miettineet, että tiesikö kissat myynyt pariskunta näistä kohtauksista, jolloin he olisivat tietoisesti myyneet meille sairaan kissan "terveenä ja reippaana pentuna". Se selittäisi sen, miksi pentuja ei oltu tarkastettu ja rokotettu. Silloin ei myöskään tarvitse itse tehdä vaikeaa päätöstä, kun se jää ostajan murheeksi. No, sille emme voi mitään ja faktahan se on, että valtaosa ihmisistä ajattelee vain itseään ja omaa etuaan. Tuntemattomiin ihmisiin ei voi, eikä kannata luottaa sokeasti. Lapsi myös sanoi, että hän on jälkikäteen miettinyt, että saiko Viipale kohtauksen jo autossa, kun haimme kissanpennut. Hän oli siis takapenkillä kissanpentujen kanssa. 

Noh, ensi viikolla on seuraava eläinlääkärillä käynti ja samalla leikkautamme Viipaleen, sillä emme halua sisäsiittoisia vahinkopentuja. Jos Viipaleella on epilepsia, niin se tarkoittaa varhaisempaa sukukypsyyttä ja Viipale on kasvanut huomattavasti nopeammin kuin Vadelma. Jopa niin paljon nopeammin, että olen miettinyt, että voivatko nämä kissat todella olla samasta pentueesta? Vadelma painaa reilun kilon ja Viipale painaa jo reilusti yli kaksi kiloa. Viipaleella on myös ns. aikuisen kissan kynnet jo nyt, Vadelmalla edelleen pentumaiset, ei niin vahvat ja terävät.

Oli miten oli, niin kyllähän tämä tuntuu raskaalta. Varsinkin, jos joudumme lopettamaan lapsen lemmikin kehityshäiriön tai aivovamman takia. Vuosi sitten meillä oli kolme tervettä kissaa, mutta menetimme heidät kaikki tänä vuonna maaliskuun ja elokuun välillä. Kyllä, myös meidän kolmas kissa eli kissavanhus jouduttiin lopettamaan viime viikolla, sillä hän sai aamuyöllä pitkittyneitä kohtauksia neurologisista syistä, joihin ei kuulemma ole hyvä hoitovaste enää, kun kissalla on paljon ikää. Vivi lähti siis eläinlääkärin suosituksesta paremmille metsästysmaille reilun 13- vuoden iässä. Nyt meillä on siis vain nämä uudet pennut, joista toisen saatamme mahdollisesti menettää, ellei kyse ole epilepsiasta.

Vivillä ei ole koskaan ollut mitään, mikä viittaisi yhtään mihinkään sairauteen tai sattunut mitään, miksi häntä olisi tarvinnut käyttää eläinlääkärillä. On niin outoa, että yhtäkkiä kissalle tulee tuollaisia kouristelukohtauksia ilman mitään varoitusta. En voi olla miettimättä, että sattuiko jotain meidän näkemättä, entä jos pikkukissoilta tuli joku pöpö tai onko esimerkiksi kyy ehtinyt puraisemaan Viviä? Vai mitä ihmettä? On hankala ymmärtää, kun osa kissoista voi kuitenkin elää kaksikymppisiksi ja ylikin. Miksi juuri nyt, kaksi kuukautta Väyrysen jälkeen?

Meillä on ollut aina kissoja, mutta en suoraan sanottuna tiedä, haluammeko enää näiden jälkeen hankkia tai huolehtia mistään lemmikeistä. Toisaalta en tiedä, osaako sitä olla ilman lemmikkejäkään, kun niitä on aina ollut. Sydän vain särkyy, huolta on tänä vuonna riittänyt ihan hirveästi ja eläinlääkäreihin ei ole koskaan mennyt näin paljoa rahaa kuin tänä vuonna. Aiemmin olemme käyttäneet kissat vain leikattavana, mutta muuten heitä ei ole koskaan tarvinnut käyttää eläinlääkärissä mistään syystä. En tiedä. Ihan ahteristahan tämä on, kun olisi muitakin murheita ja rahan menoa. 

Lemmikit tuovat parhaimmillaan paljon iloa arkeen, mutta tämä vuosi on näyttänyt pahalla tavalla myös sen toisen puolen.

Täällä on siis murheita riittänyt ja välillä sosiaalinen media on tuntunut aika merkityksettömältä tässä rinnalla. Olen kyllä kirjoittanut paljon, mutta ajastanut julkaisuja myöhemmälle. Toivomme parasta Viipaleen osalta ja toivomme, ettei Vadelma jää yksin. Ensi viikolla ollaan hieman viisaampia, toivottavasti ainakin. Sain nyt purettua vähän fiiliksiä ja ajatuksia täältä ruudun toiselta puolelta, josko tämä saisi ajatuksia enemmän kasaan. Seuraavassa postauksessa palataan takaisin tyyliin ja muotiin kissoista murehtimisen sijaan.

Onko sinulla kokemuksia kissojen epilepsiasta? Milloin se ilmeni ja miten hoito auttoi, jos auttoi? Mitä mieltä olet nykyisestä maatiaiskissojen hinnoittelusta?

Aina on hyvä hetki ostaa Alpan neuletakki - Alpakanvillaa ja vastuullinen hankinta viileämmille keleille

Aina on hyvä hetki ostaa Alpan neuletakki, vaikka keskellä kesää tällaisilla helteillä! Tein aivan ihanan hankinnan syksyä varten tässä helteiden keskellä, sillä Alpa lisäsi poistuvia malleja ja värejä alennukseen verkkokaupassaan. Petiole- neuletakki sammalenvihreänä oli yksi niistä, joten vuorokauden harkinnan jälkeen oli pakko tilata juuri tämä neuletakki syksyä ja talvea ajatellen. Neuletakki on cropattu eli ulottuu noin vyötärölle. Sellaiset neuletakit ja hupparit ovat parhaita, koska niiden kanssa kokonaisuudesta ei tule liian raskas tai omia mittasuhteita, taikka pituutta pätkäiseviä.

Kuvien alpakat ovat Saarilan kotieläinpihan alpakoita. Söpöliinejä, joita kävimme ihastelemassa ystäväni ja lasten kanssa! 

Lyhyet neuletakit ja hupparit ovat parhaimmillaan mekkojen ja hameiden kanssa. Neuletakki on malliltaan väljä, just sellainen mihin haluan kääriytyä iltaisin ja öisin revontulia tai tähtitaivasta kuvatessa. Petiole- neuletakki on todella taidokkaasti tehty! Alpakanvillan kiilto on todella kaunis ja tyylikäs. Neule pehmenee käyttöjen myötä ihanaksi ja herkälle iholle sopivaksi, alkuun neule tuntuu hieman jäykältä ja karhealta valmistuksen jäljiltä.

Rakastan sammalenvihreää, joka omasta mielestäni sopii minulle hyvin. Varsinkin juuri värjättyjen hiusten kanssa vihreä oikein korostuu. Tietyt vihreät sävyt korostavat myös silmieni vihreyttä - minulla on metsänvihreät silmät. Valosta riippuen syvät ja tummat, taikka hieman vaaleammat. Vihreä on minusta myös maadoittava ja mieltä rauhoittava väri. Sellainen aika neutraali, mutta silti kaunis eri sävyissään. Eniten pidän metsän-, sammaleen-, oliivin- ja smaragdinvihreistä sävyistä. Pastellinen mintun sävy on myös upea, mutta kasvojen lähellä tummemmat vihreät näyttävät parhaimmalta.

Eettisiä neuleita alpakanvillasta

Olen seurannut Alpan matkaa alusta asti, sillä alpakanvilla on aivan upea materiaali ja yrityksen arvot ovat linjassa omien arvojeni kanssa. Alpalla oikein toimiminen on keskiössä. He tarjoavat myös korjauspalvelua, jos lempineuleesi kuluu puhki kyynärpäistä tai muualta. Alpa myy omia tuotteitaan myös second handina - tarkastettuina, huollettuina ja pestyinä. Jos siis kokosi tai tyylisi muuttuu, niin voit myydä neuleesi takaisin Alpalle, jonka kautta neule löytää uuden käyttäjän.

Mieti, miten monella yrityksellä on edes second hand- TAI korjauspalvelua omille tuotteilleen? Ihan huikean hienoa ja ostoskanavien tyyliin: "eikä siinä vielä kaikki"! Alpa ottaa mielellään ihan loppuunkäytetyt neuleensa takaisin käyttääkseen materiaalin mahdollisuuksien mukaan uudelleen johonkin toiseen tuotteeseen.

Vastuullinen toiminta, materiaalit ja työolosuhteet tarkoittavat kuitenkin sitä, että hintojen pitää olla sellaiset, että kaikki saavat asianmukaisen elämiseen riittävän korvauksen koko prosessin sisällä. Esimerkiksi tämä ostamani neuletakki maksoi alennusmyynnissä 180 euroa. Alkuperäinen hinta oli useita kymppejä suurempi. Monen mielestä neuletakki on varmasti kallis. Köyhässä ja isossa perheessä kasvaneena en pidä itsestään selvänä, että kenellä tahansa olisi varaa, mahdollisuutta tai halua laittaa paria satasta yhteen neuletakkiin. Toisaalta taas alalla olleena ymmärrän mistä hinta koostuu ja miksi. 

Odotan neuletakille pitkää ikää, enkä malta odottaa, että pääsen yhdistämään neuleen vaikkapa nahkahameen tai kynähameen kanssa. Suoraan sanottuna minua harmittaa älyttömästi, etten ostanut ajoissa myös Reed- neulehametta metsänvihreänä, sillä oikeaa kokoa ei enää ollut jäljellä. Väri on poistumassa mallistosta. Kuten aiemmin sanoin, kaikilla pitää olla oma neulehame, ja itse tarvitsen toisen monikäyttöisen neulehameen talveksi.

Alpan tuotteet ovat siis arvokkaita, mutta linjassaan niin, että liiketoiminta on kannattavaa ja tekijät saavat asianmukaisen korvauksen, sekä turvalliset olosuhteet työnsä tekemiseen. Tätä ei voi liikaa korostaa, vaikka suomalaisille se on aika itsestään selvää. Toisaalta taas laatu maksaa - oli kyseessä sitten toimijat, jotka toimivat alusta loppuun vastuullisesti tai he, joiden hinta koostuu enemmän brändilisästä kuin vastuullisesta liiketoiminnasta. Brändilisä ei kuitenkaan aina tarkoita sitä, että tuote olisi yhtään sen laadukkaampi kuin halvemmat verrokit, esimerkiksi lähes tonnin päällystetty kanvaslaukku ei pärjää laadullaan pienemmän brändin 300 euron nahkalaukulle.

Monesti mediassa puhutaan yksilöiden vastuullisesta kuluttamisesta, kierrättämisestä ja toiminnasta. Ei pidä kuitenkaan unohtaa sitä, että yrityksellä ja yrittäjällä on itsellään valta ja halu tehdä, tai olla tekemättä, asioita vastuullisemmin ja reilulla tavalla kaikkia osapuolia kohtaan. Osa valitsee tehdä paremmin ja kestävämmin. Osa taas ei välitä tippaakaan, kunhan kate ja itselle jäävä summa on niin hyvä kuin mahdollista - työntekijöistä ja valmistajasta viis. Jotkut taas ratsastavat vastuullisuudella, vaikka toiminta ei oikeasti ole milläänlailla vastuullista. Voi miettiä, että kummalla on suurempi vaikutus muutokseen - tuotteita tuottavalla ja/ tai myyvällä yrityksellä vai yksittäisellä kuluttajalla?

Millaista materiaalia alpakan villa on?

Alpakat ovat mielettömän söpöjä ja symppiksiä eläimiä. Uteliaita, hassuja ja osa alpakoista on ehkä vähän ujoja - he saattavat nimittäin ensin mennä piiloon, mutta kuitenkin kiinnostaa niin paljon, että pitää kurkistaa nurkan takaa mitä ihmiset puuhaavat. Alpakoita käytetään Suomessa muun muassa terapiaeläiminä, eikä ihmekään. Alpakat keritään kerran vuodessa.

Alpakanvilla on pehmeää, sileää ja hengittävää. Alpakanvillan kuidut ovat pitkiä, joka näkyy käytännössä neuleen kestävyydessä. Mitä pidempi kuitu, sitä kestävämpi tuote ja tämä muuten pätee myös esimerkiksi puuvillaan. Lyhyt kuitu nukkaantuu herkästi, kun taas pitkä kuitu ei nukkaannu, vaan pysyy siistinä vuodesta toiseen. Alpakka on aina mulesing vapaata. Sileää ja pitkää kuitua voi hyödyntää myös ohuissa villatuotteissa, kuten t- paidoissa ja topeissa, kuten Alpa tekee.

Alpakanvilla on hengittävää, joka on yksi niistä syistä miksi suosin alpakanvillaa neuleissa, sillä lämmöstä huolimatta vaate ei tunnu tukalalta päällä. Minulla on yleensä aina lämmin, mutta kyllä minäkin kaipaan toisinaan pitkähihaista ja lämpimämpää vaatetta kylmien kelien aikana. Hengittävyys on neuleissa se A ja O! Sileä ja pehmeä alpakanvilla sopii myös herkälle iholle.

Alpakanvilla on likaa hylkivää, antibakteerista, joka tarkoittaa helppohoitoisuutta. Neuletakkia ei tarvitse pestä kuin tarvittaessa, muuten pelkkä tuuletus riittää. Alpan neuletakki on siis helppo vaate, tarvittaessa pesun voi tehdä miedolla marseillesaippualla ja suurimman osan ajasta pelkkä tuuletus riittää. Tästä ei kovin paljoa helpommaksi voi vaatteiden huolto mennä.

Muutama sananen Alpasta

Alpalla on kivijalkaliikkeet Jyväskylässä, Helsingissä ja Tampereella. En ole itse vielä käynyt, mutta pitää joskus käydä Jyväskylän tai Helsingin liikkeessä reissun aikana. Jyväskylä ei olisi kuin muutaman tunnin ajomatkan päässä ja samalla voisi käydä kavereilla kylässä pitkästä aikaa. Kivijalkaliikkeiden lisäksi Alpan verkkokauppa toimittaa tilaukset nopeasti Suomeen ja ympäri maailmaa Euroopasta Aasiaan ja siitä Yhdysvaltoihin.

Alpan valikoimaan kuuluu naisten ja miesten vaatteet, sekä asusteet. Valikoimasta löytyy muun muassa neulemekot, neulehameet, neuletakit, paidat, hupparit ja housut. Syksyä ja talvea ajatellen Alpalta löytyy muutama erilainen hame ja mekkomalli meille helmoja käyttäville ihmisille. 

Itseasiassa pitäisi varmaan miehelle tilata seuraava neulepaita täältä, sillä tähän mennessä vain Tommy Hilfigerin neule on kestänyt yli pari vuotta käyttöä, muut ovat rikkoutuneet lyhyemmässä ajassa. Seuraava taitaa olla siis Alpan neulepaita kestävyyden ja korjauspalvelun takia. Alpan värivalikoima on kaunis ja yllättävän laaja. Lisäksi värioppaasta löydät värisävyjen kuvaukset ja voit selata värejä värianalyysin mukaisesti väriperheittäin.

Voin kuvitella, miten ylpeitä heidän työntekijänsä voivat olla siitä, että Alpa toimii vastuullisesti, aidosti ja ihmiset, sekä ympäristön huomioiden. Ihmisille tekee hyvää, kun he tietävät tekevänsä ja toimivansa oikein, sekä arvojensa mukaisesti myös työelämässä. Sen arvoa ja merkityksellisyyttä on vaikea mitata rahassa. Suomessa on muutamia yrityksiä, joista kaikkien pitäisi ottaa mallia ja Alpa on yksi niistä. 

Olisi mahtavaa, että useammat yritykset toimisivat yhtä avoimesti ja vastuullisesti ihmiset, ympäristön ja eläimet huomioiden. Yritystä ja liiketoimintaa voi pyörittää kannattavasti ilman riistämistä tai haittaa työntekijöille, tuottajille ja ympäristölle.

Joko Alpa on sinulle tuttu kotimainen brändi? Joko odotat syksyä ja ruskaa? Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle!