Upea Tukholma - kirsikankukkia ja viikinkejä

Viime Tukholman reissulla sämpylät lensivät, tarjotin meinasi lähteä perässä ja jälkikasvu karjui useista pysähdyksistä huolimatta Helsingistä Kuorttiin saakka, ennen kuin hoksattiin mikä mättää. Rutussa oleva hiha! Voi että. Joskus se on toki aikuisillakin pienestä kiinni. Varsinkin, jos on yhtään enemmän temperamenttinen, mutta se ei ole koskaan syy kohdella muita huonosti.

Se oli pienen lapsen uhmaikää se, kun viimeksi reissasimme Ruotsin puolelle. Hihan suoristamisen jälkeen hän nukkuikin kuin tukki kotiin, Pohjois- Karjalaan, asti. Tämä reissu on jäänyt erityisen hyvin mieleen. Äitinä tuntuu aina pahalta ja ihan sattuu sydämeen, jos lapsella on paha olla ja jokin hätänä.

Silloin ei naurattanut yhtään, ei piirun vertaa. Nyt naurattaa, kun kävin lukemassa blogiarkistosta muistoja viime reissuilta ja muistelin kaikkea tapahtunutta. Pientä kaaosta pitkin matkaa, mutta ei se mitään - uhmaikä kuuluu kaikilla kehitykseen ja olisi huolestuttavaa, jos se vaihe jäisi väliin. Tällä reissulla sämpylät eivät saaneet kyytiä, vaan kaikki sujui todella hyvin ja helposti verrattuna viime reissuun! Toki lapsikin on nyt jo paljon isompi, 11- vuotias jo. 

Olen sitä mieltä, että lapsen kanssa kannattaa matkustaa, mikäli se on mahdollista. Moni muu maa on huomattavasti lapsiystävällisempi kuin Suomi ja lapset huomioidaan iloisuuden, sekä positiivisuuden kautta.

Olemme perheen kesken käyneet viimeksi ulkomailla vuonna 2018 ja minä olen pari kertaa käynyt Tallinnassa kavereiden kanssa tässä välissä. Suunnittelimme alunperin reissua Helsinkiin, mutta päätimme lähteä sittenkin Tukholmaan - hintatasossa ei ole juurikaan mitään eroa. Tukholma on ehkä halvempi kuitenkin, etenkin kun kurssi on tällä hetkellä erittäin suotuisa. Tukholma on kaunis kaupunki ja kaupungista saa enemmän irti kuin Helsingistä. 

Lisäksi lapsi viihtyy laivalla, sillä siellä saa liikkua ja tehdä paljon! Näin äidin näkökulmasta laivalla on todella helppo matkustaa Ruotsiin, sillä lapsille on paljon tekemistä ja järjestettyä ohjelmaa laivalla. Tällä kertaa matkustimme Silja Serenadella, yleensä olemme menneet Silja Symphonylla. Nuo laivat ovat ns. sisarlaivoja, eli niiden välillä ei juurikaan ole eroja. Ajankohta valittiin huhti- toukokuun vaihteeseen, että puoliso sai pidemmän vapaan ja alkuviikosta TikTokista tuttu ONEVIOLIN oli esiintymässä laivalla. 

Siljan laivat vievät muutaman kilometrin päähän Tukholman keskustasta, Värtanin terminaaliin, josta pääsee Gärdetin metroasemalta todella näppärästi minne vaan. Laivalta saa ilmaiseksi Tukholman metrokartan, jonka avulla on helppo suunnistaa. Tukholman metroverkosto on muutenkin todella selkeä ja looginen, joten sujuva matkustaminen onnistuu keneltä vain. 

Eri julkisten reitit voit tarkistaa myös Res i Sthlm- sovelluksesta, joka on vähän kuin HSL:n sovellus eli todella helppo käyttää. Liput tosin pitää ostaa joko metroasemilta tai Travis- sovelluksesta. Meidän 11- vuotias matkusti ilmaiseksi, aikuisilta 75 minuuttia voimassa oleva lippu maksoi hieman yli kolme euroa tämän hetkisellä kurssilla. 

Ilta meillä menikin syödessä hyvin ja kokeillessa uusia makuja. Kävimme myös kannella ihastelemassa merta ja auringonlaskua. Helsingistä lähtiessä oli "hieman" epävakaa sää, mutta Tukholman puolella saimme nauttia aurinkoisesta ja kesäisestä kelistä. Itsehän paloin auringossa, sillä en todellakaan osannut arvata, että Tukholmassa on 18- astetta lämmintä ja voimakas auringonpaiste koko päivän ajan. 

Takit ja pitkähihaiset jätimme suosiolla laivalle, sillä satamassakin oli jopa kuuma tuulesta huolimatta. Jotenkin oli niin suuri kontrasti Itä- Suomen pakkasten ja lumisateiden kanssa, ettei käynyt lainkaan mielessä, että Tukholmassa olisi jo kesä! Yöunien jälkeen perheen miespuoliset heräsivät jo kuuden jälkeen aamiaiselle ja toivat minulle aamupalan huoneeseen. Laiva oli pian maissa ja eikun Tukholmaan seikkailemaan. 

Menimme metrolla Sergelin torille, josta oli kävelymatka kaikkialle missä halusimme käydä. Lapsen kanssa matkustaessa pitää toki mennä lapsen ehdoilla ja nälän tullessa kävimmekin kahvittelemassa, sekä nappaamassa pientä välipalaa shoppailujen jälkeen. Kävimme muun muassa Urban Outfittersilla, peliliikkeessä ja todella suuressa lelukaupassa. Lapsen ukki antoi pojalle ostoksiin rahaa, joten hän osti muutamia leluja itselleen. Minulla oli mielessäni muutama muukin liike, mutta ensimmäisestä liikkeestä löysin ne mitä etsinkin, joten päätimme jatkaa matkaa. 

Meillä oli kaksi vaihtoehtoa, missä poikamme halusi käydä tällä Tukholman reissulla - The Viking Museum tai Paradox Museum. Molempia emme olisi ehtineet, joten näistä kahdesta hän valitsi Djurgårdenissa sijaitsevan The Viking Museumin. Kävelimme Sergelin torin kupeesta Djurgårdeniin ja matkalla osuimme vahingossa kirsikkapuiden upean loiston keskelle Kungsträdgårdeniin. Aivan mielettömän kaunista! Niin vaaleanpunaisia ja pinkkejä kukkia.  

Tässä vaiheessa minua harmitti, etten ottanut järjestelmäkameraa mukaan - en ole ikinä nähnyt tällaista kukkaloistoa missään. Helsingissäkään en ole ikinä osunut paikalle silloin, kun kirsikkapuut kukkivat. Tämä puisto tuli vahingossa vastaan Tukholman kaduilla ja olipa ihanaa, että tuli! Kuten kuvista huomaa, niin emme todellakaan olleet ainoat kirsikankukkien ihastelijat vappuaattona. 

Olisin voinut jäädä kukkapuistoon hengailemaan, mutta viikinkimuseo odotti. Aurinkoinen ja kuuma keli alkoi käydä kunnon päälle, kun olimme kävelleet tähän mennessä jo noin 16 kilometriä ja alkoi tuntua, että ei enää pysty kävelemään metriäkään! The Viking Museumin edustalla on terassi, josta saa teemaan sopivaa syötävää ja juotavaa. Oli ihana hengähtää hetken aikaa. 

Lapsi sai viikinkimuseosta Rune Hunter- diplomin ja opetteli kirjoittamaan riimuilla yhden illan aikana. Siis mieti. Lapsi oppi yhdessä illassa riimut niin hyvin, että kirjoitti niillä samana iltana ja seuraavana aamuna tarinan englanniksi! Vau. Saimme laivan infosta kynän ja paperia, kun meillä ei ollut omia mukana ja lapsi halusi harjoitella riimuja. 

Hän aloitti ensin perussanoilla ja aloitti tarinan kirjoittamisen, kun muisti kaikki riimut ulkoa. Alla "vain" harjoittelua perussanoilla ja lyhyitä lauseita riimukirjoituksella, sitten olikin jo pari sivua täynnä riimuilla kirjoitettua tarinaa. Englanniksi tietenkin. Viikingeistä innostuneena hän ajatteli opetella norjaa vaihtamalla pelaamansa pelin kielen norjaksi. Ihan mieletöntä, miten nopeasti lapsi voi omaksua uusia asioita ja kieliä! Ehkäpä meidän pitää matkustaa Norjaan seuraavaksi? Siellä en olekaan vielä käynyt. 

Tässä vaiheessa olimme taas takaisin laivalla, lähdimme viikinkimuseon jälkeen satamaa kohti Karlaplanin kautta. Karlaplanissa kävimme paikallisessa ruokakaupassa hakemassa välipalaa ja paikallisia herkkuja mukaan. Illalla söimme laivalla taas hyvin ja kokeilimme uusia ruokia - kokeilin possun plumaa punaviinikastikkeella ja oli ihan superhyvää! 

Annoimme lapsen valvoa normaalia pidempään, että pääsemme vielä katsomaan ONEVIOLINin esiintymisen. Lapsi kirjoitteli riimuja ja keskustelimme päivän kulusta samalla. Tulimme vähän myöhään keikalle, sillä puhelimissa kellot olivat siirtyneet jo eri aikaan ja siksi myöhästyimme hieman. Ehdimme kuitenkin kuunnella useita trendaavia kappaleita. Virkistävän erilaista, musiikkiin heittäytymistä ja pelkistettyä esiintymistä! ONEVIOLIN tulee muuten Joensuun konservatorioon esiintymään lokakuussa. 

Minusta oli ihanaa, miten ONEVIOLIN muistutti ja rohkaisi ihmisiä tulemaan tervehtimään, sekä ottamaan kuvia kanssaan keikan jälkeen. Paikalla oli paljon nuoria ja toki aikuisetkin heittäytyivät keikalla tuttuja kappaleita kuullessaan. Joskus olemme katsoneet ja kuunnelleet ONEVIOLININ TikTokkeja yhdessä lapsen kanssa, mutta TikTokia hänellä ei ole, eikä tule vielä pitkään aikaan. 

Keikan ja päivän askelmäärän jälkeen olimme kaikki ihan superväsyneitä, joten lähdimme keikan jälkeen suoraan nukkumaan. Seuraavana aamuna heräsimmekin suht lähellä Helsinkiä ja edessä oli taas matkustuspäivä. Pääkaupunkiseudulta takaisin Itä- Suomeen meni junalla 4,5 tuntia ja Joensuusta menimme vielä mummolan kautta kotiin. Oli aivan ihana reissu perheeni kanssa, näitä toivon enemmän tulevaisuudessa! Tukholma on aivan ihana kaupunki, joka ihastuttaa ja ilahduttaa aina uudelleen ja uudelleen. 

Oletko sie käynyt Tukholmassa? Missä muualla Ruotsissa kannattaisi matkustaa? 

Päivän asuun romantiikkaa, mutta asenteella!

Tiedätkö, missä liikkeessä käymistä odotin eniten Ruotsin reissulla? Aina, kun käyn tai käymme Tukholmassa, niin tie vie ensin Urban Outfittersille. Urban Outfitters ei ole vastuullinen vaateliike, mutta siellä on niin hyvin omaan makuuni sopivia vaatteita, että siellä voi käydä ihan vain inspiraation vuoksi. 

Toisinaan sieltä tulee ostettuakin jotain, kuten tällä viimeisimmällä reissulla. Löysin alusvaatteita ja kaksi uutta paitaa kesäksi. Urban Outfittersilla myydään katumuotia, jonka tyylisuunta on ehkä enemmän tuolla rapakon toisella puolella jenkeissä, kuin Euroopassa. Naisellista, rouheaa, katumuoti- kelpoista, leikkisää ja ehkä paljastavaakin. 

Paita - Kimchi Blue / Urban Outfitters

Kellohame - Rokita

Olkalaukku - kirppikseltä

Kaulakoru - HexAsylum

Saappaat - Dame Rose

Verkkosukkahousut - Snag Tights

Urban Outfittersilla on nykyään verkkokauppakin, mutta en ole sieltä kertaakaan tilannut mitään ja haluan nähdä miltä vaate näyttää päällä. Vaatekaupoissa koot heittelevät todella paljon ja esimerkiksi yksi toppi tässäkin liikkeessä oli ihan älytöntä mitoitusta. M/L- koon naisten paita oli nimittäin pituudeltaan ja leveydeltään huomattavasti pienempi kuin n. 140 senttiä pitkän lapsen pitkähihainen paita. Aika karua, kun vaate on muka "keskikokoisille ja isommille" naisille... Jaiks. 

Liikkeessä minua ilahdutti aivan älyttömästi se, että siellä oli sen tyyppisiä vaatteita, joita olen jäänyt kaipaamaan. Myyn aika usein kirppiksillä vaatteita, joita en ole käyttänyt vuoteen tai kahteen. Osa niistä on jäänyt mieltä kaihertamaan. Molemmat ostamani paidat ovat lähes samanlaisia kuin ajat sitten myymäni paidat, tosin eri värisiä. Eli... Sum summarum, mieti tarkemmin mitkä vaatteet myyt kirppiksellä eteenpäin! 

Toinen paidoista on valkoinen väljä toppi leveällä helmalla ja se oli pakko napata kassalle mukaan, kun sen näin. Sain joskus alle parikymppisenä siskoltani violetin leveähelmaisen topin nyörityksellä ja sitä olen miettinyt niin usein, että vitsi kun se sopisi tähän ja tähän asuun. Nyt minulla on sille topille korvaaja! 

Molemmat paidat ovat tyyliltään hieman romanttisia, myös tämän asun musta paita. Tämän postauksen asukuvissa näkyvä Kimchi Blue:n paita oli parempi kahdesta eri vaihtoehdosta. Tämä on niin kaunis! Paidan leikkauksesta tulee jotenkin Bridgerton mieleen ja minusta paita huokuu sellaista vanhan ajan romantiikkaa. Yläosa on säädettävä eli saat kiristettyä pääntietä tarvittaessa. Rintojen väliin jäävä halkio on hieman viekotteleva yksityiskohta muuten röyhelöisessä ja söpössä paidassa. Minulla oli tämän tyylinen paita nuorempana oliivinvihreänä ja naruolkaimilla. Sekin taisi olla isosiskolta saatu. Hän teki minulle aina hienoja löytöjä kirppiksiltä ja erikoisliikkeistä, kun olimme nuorempia. 

Päivän asu oikein huusi kaverikseen tätä vintage- laukkua, joka löytyi noin kymmenen vuotta sitten kirppikseltä. Erittäin kaunis ja tyylikäs laukku. Ensin mietin, että riiteleekö kaulakorun hopea ja laukun olkahihnan kulta keskenään, mutta kullansävy on niin vaalea, että ei haittaa yhtään yhdistää molempia sävyjä samaan asuun. Ennen en miettinyt tätä yhtään, mutta eräs ystäväni ei koskaan yhdistä kahta eri metallia keskenään. Siksi toisinaan tulee kiinnitettyä huomiota tähän myös omassa tyylissäni. 

Kaulakorun valitsin tähän asuun tuomaan vähän kontrastia yläosan kanssa. Minusta toimii todella hyvin! Tämä koko asu itseasiassa muodostui, kun yritin tehdä meikkiin pehmeitä rajauksia, mutta luomiväri olikin niin intensiivinen sävyltään, että lopputulos oli ihan muuta kuin odotin. Puolison kommentti taisi olla, että "onpas raju / dramaattinen", heh. 

No, tästä mokasta inspiroituneena halusin vähän rouheutta ja rockia asuun. Uusi paita ei vielä ollut näkynyt asukuvissa, joten uusi paita päälle. Alaosaksi jotain kellottuvaa ja jotain, mitä ei ole asukuvissa viime aikoina ollut ja joka toimii myös tuulisella säällä. Saappaat... Lempisaappaat tietenkin ja kaulaan koru kuunsirpeillä, paksuilla ketjuilla ja O- renkaalla! Jalkaan verkkosukkahousut, sillä ei satanut lunta ja paksummat olisivat ehkä olleet liikaa. Tadaa - siinäpä päivän asu! 

Jos etsit pieni reikäisiä verkkosukkahousuja, niin nämä Snag:in verkkosukkikset ovat supermukavat päällä! Pehmeys on näissä omaa luokkaansa, näitä ei edes tunne päällänsä. Snag Tightsin sukkahousuilla hinta- laatusuhde on loistava, suosittelen. Siitä kertoo sekin, että käytin koko talven ajan pelkästään Snag- sukkahousuja. Love it! Niistä vain yhdet menivät syksyn ja kevään välillä rikki.

Jos verkkosukkahousuja käytän, niin niiden pitää ehdottomasti olla tällaiset pienireikäiset. Minusta nämä ovat huomattavasti tyylikkäämmät ja omaan tyyliini sopivammat kuin suurireikäiset verkkosukkahousut. Olipa ihanaa pukeutua vähän keväisemmin tai kesäisemmin! Miten sen nyt ottaa, kunhan ei lunta sada enää. 

Jos rouheampi ja rockimpi tyyli miellyttää sinua, niin tsekkaa nämä asut: 

Rokahtava päivän asu ja tummempi meikki luonnonkosmetiikalla

Ikivanha nahkatakki ja huulilaukku

Rock- henkinen päivän asu ajotakilla

Kaikkea hyvää viikkoosi! 

Täydellinen kesämekko Nakoalta

Ostin aivan täydellisen kesämekon! Ja vieläpä sellaisen, mitä voi käyttää minä vuodenaikana vaan, kunhan mekon asustaa eri tavalla. Olen jo jonkin aikaa seurannut Nakoaa sosiaalisessa mediassa. Oli aivan pakko ottaa heidät seurantaan Instagramissa, sillä heillä on todella kauniita mekkoja ja toppeja valikoimassa. Just sellaisia, mitkä sopii omaan tyyliini. Olen kaivannut muutamaa käyttömekkoa arkeeni, sillä ne pelastavat niinä päivinä, kun haluaa mahdollisimman simppelin ja mukavan asun päälle.

Pellavamekko - Nakoa

Olkalaukku - Marimekko

Korkokengät - Minna Parikka

En voi edes kuvailla, miten ihanan pehmeää Nakoan käyttämä pellava on! Siis todella, todella, pehmeää, mutta silti kankaasta ei näy ollenkaan läpi. Avauduin aiemmin siitä, mikä minua ärsyttää suunnattomasti naisten vaatteissa ja yksi niistä oli läpikuultavat mekot, joiden alle joudut ostamaan erikseen alusmekon. Perhana vie, tässä mekossa on myös järkevän kokoiset sivusaumoihin piilotetut taskut! Eli toinen asia, mikä yleensä mättää naisten vaatteissa. Ai että, ihanaa! Tämä on mukavien pellavamekkojen aatelia.

Mietin pitkään, tilaanko ensin Annika- mekon vai tämän Ariela- mekon, mutta tämä on malliltaan enemmän minua. Annika- mekkokin on ihana, mutta minua mietityttää vähän sen istuvuus ja pituus. Sitä pitäisi melkein päästä sovittamaan ensin tai ainakin lukea kokemuksia mekon istuvuudesta enemmän. Ariela- mekkoja oli monessa upeassa sävyssä, mutta musta oli hyvä valinta ensimmäiseksi Nakoan mekoksi. Pidän myös Mulberrysta ja Pink Peacock- sävyistä.

Mekossa on kauniit perhosolkaimet, jotka joustavat. Tässä mekossa yläosa on napakkaa, mutta pehmeää smokkirypytystä eli koko antaa hyvin paljon anteeksi. Luulen, että itsellenikin olisi mennyt kokoa pienempi, mutta tämäkin on erittäin hyvä ja mukava päällä, kun yläosassa on joustoa sopivasti. Malli on todella imarteleva jokaiselle vartalotyypille. Istuvuus kurvikkaammalle jännitti hieman, sillä minulla ei taida olla yhtäkään smokkirypytyksellistä mekkoa, koska yleensä ne eivät istu hyvin. Tämä istuu todella hyvin, eikä muodosta pussukoita selkään, eikä vatsan puolelle!

Arvioinneista bongasin, että moni on valinnut kokoa pienemmän koon kuin normaalisti ja olen kyllä aika samaa mieltä. Olkaimia ja helmaa on mahdollista lyhennyttää ompelijalla tai lyhentää itse, mikäli ompelu sujuu. Olkaimiakaan ei tarvitse edes purkaa kokonaan, vaan voit purkaa tai pyytää ompelijaa purkamaan noin sentin matkalta ja kiristämään olkaimen sisällä olevaa kuminauhaa kireämmäksi.

Pidän tästä mekosta niiiiiin paljon, että sovitettuani tätä mustaa päätin tilata toisen samanlaisen. Vielä mietin, kumpi noista kahdesta muusta sävystä sopisi itselleni paremmin. Sävyjä on siis enemmänkin kuin kolme, mutta itse tykkään eniten mustasta, Mulberrysta ja Pink Peacock- väristä. Suunnittelin myös, että lyhentäisin toisen mekon helman polven yläpuolelle, niin sitten minulla olisi kaksi erilaista mekkoa. Tässä Ariela- mekossa helma yltää polven alapuolelle saakka, mutta silti helma ei ole liian pitkä minulle, eikä pätkäise jalkoja liian alhaalta. Olen 166cm pitkä.

Nakoan mekot suunnitellaan Suomessa, mutta vaatteet ommellaan Virossa, kuten monen muunkin suomalaisen brändin. Nakoan käyttämä pellava tulee Liettuasta ja he ovat nähneet vaivaa löytääkseen vastuullisesti toimivat tehtaat. Yksi Nakoan tärkeimmistä arvoista on se, että heidän tuotteensa valmistetaan vastuullisesti hyvissä oloissa kaikkia toimijoita kunnioittaen.

Minusta oli ihana lukea myös, että he haluavat toimia vastuullisesti ja välittäen kaikkia sidosryhmiä kohtaan - muun muassa työntekijöitä, vaikuttajia, valmistajia, suunnittelijoita ja jälleenmyyjiä kohtaan. Tämänkin luulisi olevan itsestään selvää, mutta voin sanoa omien kokemusteni perusteella, että ei todellakaan ole! Varsinkaan vaikuttajana tai ompelijana. 

Ensimmäinen tilaukseni ja kokemukseni Nakoasta oli erinomainen. Paketti lähti matkaan samana päivänä kuin tilasin mekon ja saapui nopeasti perille. Mekko oli kauniisti pakattu, eikä pakkaamisessa ollut käytetty ollenkaan muovia. Mekkoa avatessani syliin tippui kiitos- kortti, jossa toivottiin, että "tunnet olosi itsevarmaksi, huolettomaksi ja vahvaksi vaatteissasi ja kehossasi." Minusta tämä kiteyttää hyvin Nakoan arvoja. Jokainen on arvokas sellaisena kuin on ja vaatteet tehdään ihmisille, koosta ja vartalonmallista huolimatta. Suurin osa vaatteistahan kaavoitetaan ja tehdään C- sarjalle eli yli 165cm, mutta alle 175cm pitkille (hoikille) ihmisille. 

Suosittelen tutustumaan tähän brändiin tarkemmin, ihastuin ensi ostoksesta ja sovituksesta. Ehdottomasti. Kymmenen kautta kymmenen mekosta, laadusta, palvelusta ja arvoista! Mekoissa ja muissa tuotteissa on valinnanvaraa, vaikka juuri tämä mekko ei sinua sykähdyttäisi. Monipuolisuus on yksi Nakoan vahvuuksista, sillä valikoimasta löytyy sekä istuvampaa, että väljempää ja peittävämpää vaatetta. 

Jos vastuullinen muoti ja eettisyys kiinnostaa, niin olet todennäköisesti kiinnostunut myös näistä postauksista: 

Päivän asun vastuullisuus ja maiharit hameen kanssa 

Kauneusleikkaukset, täyteaineet ja muut vartalonmuokkaukset

Kotimaista muotia ja asiaa vaatteiden kestävyydestä

Ikimuistoista viikonloppua sinulle! 

Muutosten tuulet

Työt loppuivat. Mietin jonkin aikaa, että puhunko työstä tai työttömäksi jäämisestä ollenkaan täällä blogin puolella. En ole koskaan täällä tai Instagramin puolella (paria bts- kuvaa lukuunottamatta ilman yrityksen mainintaa) tuonut esille mille firmalle teen töitä sosiaalisen median koordinoinnin ja markkinoinnin osalta. Tai siis.. Noh, tein viimeiset kolme vuotta. Luulen kyllä, että työpaikan puolesta olisi ollut ok tuoda esille, mutta päädyin vetämään aika tiukan rajan työn ja oman sosiaalisen median välille useammastakin eri syystä. Nyt työt päättyivät määräaikaisen sopimuksen päättymisen vuoksi ja muutapa en voi kertoa julkisesti.

 

Käytännössä olen siis nyt viisi viikkoa kesälomalla ja samalla pitäisi hakea myös uutta työtä digimarkkinoinnin, sisällöntuotannon ja sosiaalisen median parissa... Ehkä tästä on jollekin vertaistukea? Ehkä tästä joku saa jotain irti, vaikka yleensä en pahemmin työasioista täällä jaa mitään. Ainakin Instagramin puolella tuntui, että monilla muillakin on epävarmuutta töistä ja töiden jatkumisesta tulevaisuudessa. Silti useimmat kertovat vasta uuden työn saatuaan, että vaihtavat työpaikkaa tai jäivät työttömäksi - aivan kuin se olisi häpeä, "tabu", vielä tänäkin päivänä.

Kieltämättä tämä on vaikea paikka myös itselleni, sillä työ määrittää omassa mielessäni aika paljon sitä, miten arvokas olen ihmisenä. Arvotan itseni usein työn kautta, vaikka siitä ajatusmallista pitäisi päästä eroon. Se, mitä työtä kukin tekee, ei nosta tai laske ihmisen arvoa millään tavalla. Melko haitallinen ajatusmalli, kun tarkemmin miettii. Ei tulisi mieleenkään arvottaa esimerkiksi ystäviäni tai kavereitani sen mukaan, onko heillä töitä vai ei. Tai sen mukaan millaista työtä he tekevät. Tämä on sellainen asia, mitä en todellakaan halua opettaa eteenpäin jälkikasvulleni. Hävettää, että usein arvotan työn kaiken muun edelle ja joustan kaikesta muusta. Jopa hyvinvoinnista ja harrastuksista. Välillä tuntuu, että olen vain varjo entisestä. 

 

Työnhaun kanssa hirvittää, että entä jos en saakaan uutta työtä nopeasti? Mitäs, jos joudun olemaan pidempäänkin ilman töitä? Entä, jos en ole tarpeeksi hyvä tai entä, jos en saa töitä Pohjois- Karjalan alueelta? Tällä seudulla useilla yrityksillä markkinoinnin ja sosiaalisen median osaaminen niin vanhanaikaista, että edessä voi olla työnhaku myös muilta paikkakunnilta. Hybrid- malli on tosin erittäin yleinen näissä töissä, että sinänsä ei haittaa, vaikka työpaikka olisi jossain muualla Suomessa. Mahdollinen uusi työyhteisö myös mietityttää, sillä tällä viimeisimmällä työpaikallani oli todella hyvä ilmapiiri! Ei kyräilyä, kiusaamista, sabotointia, eikä asiatonta käytöstä muita kohtaan.

 

Minua ei sinänsä harmita itse työstä luopuminen, sillä työnkuvani muuttui saman yrityksen sisällä vuosi sitten. Uusi työnkuva lyhyt videoiden tuotannossa kotimaan markkinoille ei ollut yhtä mieluinen kuin aiempien kahden vuoden työnkuva kansainvälisessä vaikuttajamarkkinoinnissa, sekä sosiaalisen median koordinoinnissa. Omat vahvuuteni ovat selkeämmin jälkimmäisissä, vaikka lyhyt videoidenkin tekeminen oli ihan jees. Ei kuitenkaan yhtä paljon iloa tuovaa työtä. Työ tuntui viimeisen vuoden aikana suurimmilta osin raskaalta ja toisinaan koin ristiriitaa arvojeni osalta, sekä painetta asettua tietynlaiseen muottiin, joka ei tuntunut omalta. Ehkä tätä voisi kuvata niin, että minulla ei ole enää ollut sydän mukana kaikessa tekemisessä? 

Enemmän minua harmittaa se, että joudun luopumaan noin hyvästä työyhteisöstä, jossa on hyvä olla. Se ei nimittäin ole itsestään selvää yhdessäkään työpaikassa. Aiempien kokemusten takia olen työelämässä "hitaasti lämpenevää" sorttia, enkä päästä ketään liian lähelle liian nopeasti, vaan olen niin sanotusti varpaillani. Tämä on harmi, sillä aikuisena ystävien saaminen on hankalampaa ja työ on suuri osa- alue elämässä. Minulla oli todella ihania ja mielenkiintoisia persoonia työkavereina, moniin olisin voinut tutustua paremminkin.

  

Sattuneesta syystä työ päättyi aiemmin kuin odotin, arvelin nimittäin tekeväni näitä töitä toukokuun lopulle asti. Tämä tuli todella nopealla aikataululla - sain infoa vasta toissa viikolla ja seuraava päivä olikin sitten viimeinen työpäiväni. Sen tarkemmin en voi kuitenkaan asiaa avata ja tietenkin olisin voinut tästä myös kieltäytyä, mutta minusta oli reilua joustaa, koska myös työpaikan puolelta on joustettu ihan aina, kun sitä olen tarvinnut. Jouston pitää toimia molempiin suuntiin, muuten se ei ole reilua. 

"Vähän" piti prosessoida asiaa ja siinä menikin useampi päivä, että tunnekuohut helpottuivat. Siksi tuon asian vasta nyt esille, ettei tule sanottua mitään harkitsematonta ja toisaalta myös siksi, että samassa tilanteessa olevat ihmiset näkevät, että ei muillakaan aina mene putkeen. Ei kaikilla aina ole työpaikkaa valmiina, vaan joskus käy näin, että ei ole vielä uudesta duunista tietoakaan.

  

Sellaista se elämä on. Muutenkin tänä aikana yrityksillä on todella haastavaa, kuten olen aiemminkin täällä puhunut. Se kannattaa muistaa omia hankintojaan tehdessä - jos vaan voit taloustilanteesi puolesta, niin osta kotimaista, kotimaassa tehtyä ja kotimaisista liikkeistä. Toivottavasti edes osa työpaikoista säilyy Suomessa, vaikka ajat ovat surkeat tänä päivänä. On hälyttävää, että maailman "onnellisimmassa" maassa ostovoima on surkeampi vuosi vuodelta. 

Minusta alkaa olla melkoisen huolestuttavaa miten monet yritykset ovat menneet jo tässä vaiheessa konkurssiin ja miten moni on joutunut lopettamaan, koska kulut ovat kasvaneet niin paljon. Leikkaukset alkavat purra. Ehheh. Vauhti vaan kiihtyy koko ajan ostovoiman olemattomuuden vuoksi, eikä pahimmassa tapauksessa jäljelle jää kuin isoimmat toimijat ja he, jotka myyvät välttämättömyyksiä elämiseen. Kurjaa, miten monilla tutuillakin tunnit on vähennetty minimiin, kaikki samassa paikassa olleet on irtisanottu tai heidät on lomautettu kokonaan. Onpa ihanaa olla milleniaali.

 

Millä fiiliksillä eteenpäin? No, toistaiseksi ainakin ajatukset ovat vähän sekaisin, vaikka enää ei yhtä pahalta tunnukaan. Ehkä tälle on syynsä. Ehkä tämä on pakollinen sysäys eteenpäin, etten jää tekemään liian pitkäksi aikaa sellaista työtä, mistä en enää juurikaan nauti. Toisinaan pysähtyminen hetkeksi selkeyttää ajatuksia ja toiveita oman tulevaisuuden osalta. Ei auta jossitella, että entä jos olisin vaihtanut työpaikkaa vuosi- kaksi sitten, kun siihen oli useampi mahdollisuus. Hyvä ilmapiiri, luottamus, rehellisyys ja työn vapaus saivat jäämään.

Näen työkavereita vielä kerran grillauksen merkeissä, sen jälkeen joitain vapaa- ajalla ja muita, jos joskus törmätään jossain. Työn osalta toivon löytäväni nykyaikaisen ja terveen työyhteisön, jossa on hyvä olla ja tehdä töitä. Sellaisen, missä työmäärä on järkevä ja inhimillinen - ei sellainen, missä kaikki mahdollinen viestintään, sisällöntuotantoon, markkinointiin, sosiaaliseen mediaan ja digimarkkinointiin liittyvä on sysätty vain ja ainoastaan yhdelle ihmiselle. 

Kansainvälinen puoli kiinnostaisi hurjan paljon, mutta saa nähdä minne lopulta päädyn ja minne haen. Luotan, että loistan enemmän kv- puolella, sekä sosiaalisen median ja vaikuttajamarkkinoinnin parissa. Uskon, että lyhyt videoidenkin tekeminen onnistuu eri kanaviin, kun tuote / tuotteet / palvelu(t) ovat sellaisia, mistä itselläni on enemmän kokemusta ja mistä olen kiinnostunut enemmän. Sellaisia, joiden takana voi seisoa. Erityisesti muoti, kauneus, vastuullisuus, luonnollisuus ja kestävän kehityksen mukainen toiminta kiinnostaa. Katsotaan ja pidetään peukkuja, että uusi duuni löytyy pian!

Oletko vaihtanut työpaikkaa lähiaikoina? Tai oletko jäänyt työttömäksi tämän hetkisen maailman tilanteen vuoksi?

Aurinkoista viikkoa sinulle!