Kumman kortin kävit ensin, A- vai B- kortin? Mitä kautta kävit ja paljonko kortti maksoi?
- Kävin ensin A- kortin ja sen kävin Joensuun Let´s Start Driving!- autokoulussa vuonna 2012. A- kortti ilman mitään pohjaa tuli maksamaan noin 850 euroa + viranomaismaksut. Kävin suoraan ison A:n, kun ikä riitti ja kouluttaja oli sitä mieltä, että käsittely sujuu niin hyvin että kannattaa suoraan käydä isoin mahdollinen kortti. Voin lämpimästi suositella kortin käymistä tämän autokoulun kautta, Riku oli mahtava opettaja ja hän opetti yksilönä - esimerkiksi minua jännitti eniten kaupungin keskustassa ajo, joten siihen panostettiin maantieajoa enemmän, että moottoripyörällä ajaminen olisi luonnollista myös sillä osa-alueella mikä jännitti eniten. Kävin B- kortin pari vuotta sitten opetusluvalla ja ne pakolliset kortin saamisen jälkeen tulleet vaiheet kävin myös tämän autokoulun kautta.
Millä tavalla kortin käyminen erosi "normaalista" järjestyksestä?
- A- korttia käydessä ilman B- korttia pohjalla piti käydä B- kortin teoriatunneilla ja hinta oli tietysti korkeampi kuin jos olisi käynyt kortin jo B- kortin omaavana henkilönä. Ajotunteja oli luonnollisesti enemmän kuin B- kortin omaavalla henkilöllä.
Onko sinulla koko varustus aina käytössä? Mistä löysit sopivat?
- On koko varustus hanskoja myöten ja ostin kenkiä lukuunottamatta kaikki varusteet Eurobikerilta. Haluamani kengät olivat loppuneet varastosta, mutta löysin haluamani kengät muualta. Kypärän sain mieheltäni, mutta sitä ja kenkiä lukuunottamatta kaikki ajovarusteet ovat Sweep- merkkisiä. Varustukseen meni noin 315 euroa ja nahkaiset Icon Moton ajosaappaat maksoivat muistaakseni 60- 70 euroa. Sweepin varusteista hanskat lähtivät vaihtoon, sillä sain Marialta viime kesänä uudet hanskat omien varusteideni väreissä ja kypärä pitäisi myös uusia, kun vanhalla alkaa ikää olla. Vanhat ajohanskat olivat liian kuumat kesällä, joten niitä en aina kehdannut käyttää hellepäivinä vaan ajoin ilman. Ajofarkut haluaisin myös ostaa tai tehdä itse, mikäli materiaalin saisin jotain kautta tilattua.
Mikä ajamisessa on parasta?
- Vapaudentunne ja vauhti. Maisemat, ystävät ja uudet kokemukset. Riippumattomuus. Ajaessa tuntee elävänsä ja kaikki murheet unohtuu kokonaan, reissujen jälkeen on aina iloisempi, rennompi ja rauhallisempi.
Missä ajat useimmiten?
- Ajan yleensä joko Kuopion, Varkauden, Heinäveden tai Juuan suuntaan, usein kierrän pidempää kautta maisemien ja fiiliksen takia. Viimeisimpinä olen tainnut käydä Siilinjärvellä, Juuassa, Pieksämäellä, Kuopiossa ja Karviossa. Joensuussa toki käyn suht usein, mikäli kaikki mukaan tarvittavat tavarat mahtuvat reppuun. Olisi mukavaa lähteä pidemmällekin joskus, mutta varmaan silloin olisi kiva ajaa jonkun kaverin kanssa.
Mistä kiinnostus moottoripyöräilyyn on lähtenyt?
- Isällä on aina ollut moottoripyöriä ja jos äiti ei lähtenyt isän mukaan pärrän kyytiin, niin minä lähdin. Eli isältä peräisin, sain olla melko usein kyydissä ja käytiin moottoripyöräilyyn liittyvissä tapahtumissa kerhon pikkujouluista erilaisiin ajotapahtumiin. Muillekin sisaruksille taisi tulla kipinä isän kautta, on nimittäin useammalla meistä motskakortit ja osa haaveilee sen hankkimisesta. Isän pyöristä lemppari oli Suzuki Intruder 1400, nykyisin isällä on Harley Davidson Sportster.
Miksi kyykkypyörä ja jos ostaisit uuden pyörän, niin minkä moottoripyörän ostaisit?
- Kuusisatanen Kawasaki Ninja on yhteinen mieheni kanssa, ihan sopiva ensimmäiseksi pyöräksi. Mieheni tykkää eniten kyykkypyöristä ja itse pidän sekä kyykyistä että customeista. Lapsen ollessa näin pieni meidän ei kannata pitää kahta pyörää, kun ei todennäköisesti päästä ajamaan yhdessä ilman erikseen sovittavia hoitoja, joten yksi pyörä riittää hyvin. Jos ostaisin uuden pyörän, niin en tiedä ostaisinko kyykyn vai customin. Kyykky on niin ketterä ja nopeasti kiihtyvä, mutta custom voisi olla parempi huonokuntoisia hiekkateitä ajatellen. Molemman mallisissa pyörissä on paljon hyvännäköisiä pyöriä, äänistä nyt puhumattakaan. Jälkimmäisenä mainittu olisi todennäköisesti mukavampi pidemmillä ajomatkoilla ja nahkaiset satulalaukut olisivat aika näppärät. Tosin ajovarusteet vaihtuisi customin kanssa nahkaisiin, näyttää visuaalisesti kivemmalta kuin gore-texit. Katsotaan, molemmat olisi hyvä omistaa, mutta saa nähdä kumpaan päädyn kun pyörän hankinta tulee ajankohtaiseksi.
Omia mietteitä aiheeseen liittyen?
- Naisena olen saanut ihan älyttömän paljon kommentteja moottoripyöräilystä aina siitä asti kun olen puhunut haaveestani käydä kortin itselleni. Osa on ollut positiivisia ja kannustavia, mutta negatiivisia, vähätteleviä ja ilkeitä kommentteja olen myös saanut paljon - omasta koosta, pukeutumisesta ja jopa siitä, että on varaa käydä moottoripyöräkortti. Tottakai nämä ovat peräisin suurimmilta osin sellaisilta ihmisiltä, joilla ei ole minkäänlaista ajokorttia tai maksimissaan mopo- tai B-kortti, että siitäpä voi vähän päätellä mihin ne mielipiteet perustuvat... :) Vähättelyistä ja typeristä kommenteista huolimatta kävin tietenkin haluamani ajokortin, jonka sain ensimmäisellä yrittämällä.
Ei kannata antaa muiden ihmisten seisoa oman onnesi tiellä, eikä kannata myöskään itse seisoa oman onnensa tiellä - jokainen voi rakentaa omaa elämäänsä haluamaansa suuntaan eikä se ole millään tavalla muilta pois. Eikä sillä moottoripyöräilijän koolla ei ole mitään merkitystä harrastuksen kannalta, vaikka se tuntuu olevan yksi kommentoiduimmista asioista omalla kohdallani. Kuski ei ole myöskään yhtään sen huonompi, vaikka hänellä olisi korolliset ajosaappaat ja mekko ajovarusteiden alla - ne eivät millään tavalla vaikuta henkilöön kuljettajana vaan se, mitä siellä pääkopan sisällä liikkuu.
Onko lapsi jo kiinnostunut moottoripyöräilystä?
Lapsi on myös kiinnostunut moottoripyöräilystä ja hänellä onkin lahjaksi saatu lasten moottoripyörä. Hän ajelee sillä lähes päivittäin, käy välillä tankkaamassa jommankumman vanhemman luona (juu, ollaan bensa-automaatteja ja parkkilipukeautomaatteja näissä leikeissä) ja kyllähän hän korjaakin mopoaan omilla työkaluillaan. Keuliminen on myös hauskaa ja erikoisemmista reiteistä puhumattakaan. Ainoa ikävä juttu tässä oli se, kun jouduin selittämään viime kesänä lattialle heittäytyneelle lapselle syytä siihen, miksi hän ei voi vielä lähteä äidin mukaan moottoripyöräilemään. Rauhallisesti selittämällä hän kuitenkin ymmärsi asian. Kiinnostus olisi suurta, mutta näin pientä ei oikein saa mukaan vielä tähän harrastukseen huoltoa lukuunottamatta ja tässähän se muksu kasvaa vuosien mittaan eli isompana voi ottaa kyytiinkin.
Minusta on ihanaa harrastaa jotain sellaista, mitä kautta pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin ja saan uusia kokemuksia. Vinkkejä varustukseen sekä ajoreitteihin olen saanut paljon, yhdessä ajamisesta puhumattakaan. Moottoripyöräily yhdistää ja on mukavaa suunnitella reissuja uusien sekä vanhojen tuttavuuksien kanssa. Ajaminen on mielenkiintoista, rentouttavaa ja niin omaa aikaa kun olla voi. Matkanteko on mukavaa, aika menee nopeammin ja ajaessa hymyilyttää, hyräilyttää ja laulattaa. Ja elää hetkessä, se on tämän harrastuksen suola ja sokeri.
