Tänä päivänä trendit liikkuvat todella nopeasti ja jokaiselle trendille löytyy oma nimitys. En tiedä, onko ihan oikeasti tarpeellista nimetä jokainen mikrotrendi, joka kestää vain hetken aikaa. Viimeisimpänä artikkeleissa on puhuttu mob wife- tyylistä eli käytännössä pukeutumisesta, joka muistuttaa kimaltavine koruineen ja turkiksineen mafiapomon vaimon stereotyyppistä ulkonäköä. Erityisesti TikTokissa tämä tyyli on trendannut jo kauan, mutta siellä trendit liikkuvat niin nopeasti, että tämäkin alkaa olla jo menneen talven lumia.
Pellavamekko - Linen Girls
Sukkahousut - Snag Tights
Saappaat - Dame Rose
Villakangastakki - Ril's
Laukku - Furla
Tavallaan minusta on ihanaa, että Suomessa trendit näkyvät huomattavasti nopeammin kuin ennen, mutta ruokkivatko nopeat trendit koko ajan kiihtyvää ultrapikamuotia ennestään? Minusta ruokkii, sillä ultrapikamuotifirmat ovat sellaisia yrityksiä, jotka voivat vastata kysyntään nopeasti ilman perusteellisempaa suunnittelua, työvoiman hankintaa tai tutkimista, että onko tuotteelle tarpeeksi kysyntää.
Toisaalta - jos on kyse mikrotrendistä, niin eihän sen ikä vaatekaupassa välttämättä ole yhtään pidempi kuin viikoittain tulevilla uusilla mallistoilla. Miten kestäviä mikrotrendit ovat tänä päivänä ja voiko niistä tulla pidempi aikaisia trendejä, etteivät tuotteet jäisi kertakäyttöisiksi? Näin äkkiseltään minulle ei tule mieleen yhtään trendiä, joka olisi tullut jäädäkseen. Jokaisen trendin perässä juokseminen tulee kalliiksi ajan mittaan.
Näkisin kuitenkin, että näitä mikrotrendejäkin voi toteuttaa vastuullisemmin - kukaan ei pakota luomaan tyyliä ultrapikamuodin kautta. Varsinkin mob wife- tyylin saa kestävämmäksi panostamalla esimerkiksi vintage- turkkiin ja -koruihin, joita kirppikset ovat pullollaan. Näitä löytyy usein halvalla, sillä turkiksista moni haluaa päästä eroon hinnalla millä hyvänsä!
Erilaisia turkiksia on minullekin tuotu jopa ilmaiseksi, jos ompelijana saisin hyödynnettyä niitä jonkin asiakkaan työssä. Voin sanoa, että sekin on hankalaa ko. alan epäeettisyyden vuoksi, eikä oikein sovi omiin arvoihinkaan muuten kuin siltä osin, että jos se on jo valmiiksi olemassa, niin mieluummin käyttöön tai hyötykäyttöön kuin roskiin. En ostaisi missään nimessä oikeaa turkista uutena, enkä ostaisi muovista tekoturkkia. Jos jonkun turkin haluaisin omaan käyttööni, niin sen pitäisi olla ehdottomasti vintagea.
Mob wife- ja Rich Auntie- tyyleissä on joitain samoja piirteitä, näistä toinen on viime vuoden trendi ja toinen on kulkenut tämän kuluvan talven trendinä. Mafiavaimo- tyylissä panostetaan erityisesti kalliin näköisiin tuotteisiin, joista hinta (tai kuvitteellinen kallis hinta) näkyy esimerkiksi suurten merkkiaurinkolasien, kultaisten korvarenkaiden ja merkkiä huutavan laukun muodossa.
Sen sijaan rikkaan tädin tyyli on hieman hienovaraisempi, eikä huuda merkkiä samalla tavalla. Jälkimmäinen tyyli ei ole niin krumeluuri ja "enemmän on enemmän" tyyppinen, vaan esimerkiksi laukkuvalintana saattaa olla klassikkolaukku, josta jokainen laukuista ymmärtävä ja brändejä seuraava tunnistaa kyseessä olevan kallis laukku. Siitäkin huolimatta, että siinä ei ole näkyvää logoa. Kyseessä on hiljainen luksus.
Mitä se hiljainen luksus sitten tarkoittaa? Jos tämä termi ei ole sinulle tuttu, niin se tarkoittaa sitä, että laukussa, vaatteessa tai asusteessa ei ole ulospäin näkyvää merkkiä, logoa tai tunnistettavaa laukkukorua. Näitä on esimerkiksi tunnetuilla rikkailla ihmisillä. Ulkoisesti klassinen trikoosta tehty t- paita saattaa näyttää siltä, että se on tavallisen hintainen paremmasta istuvuudestaan huolimatta, mutta onkin maksanut oikeasti 300 euroa.
Esimerkiksi Marimekon laukuissa merkki ei näy ulospäin, vaan muun muassa Karla- ja Alisa- laukusta tunnistat laukun Marimekon laukuksi niiden ulkomuodon takia. Tunnistat todennäköisesti Minna Parikan kengät pupunkorvista, Ted Bakerin villakangastakit niiden kauluksista metalliyksityiskohtineen tai Birkinin sen ulkomuodosta. Myös kotimaisen Cobblerinan laukut tunnistaa juurikin niiden ulkomuodosta, sillä logo on läpän alla tai muualla laukun sisällä.
Se, mikä näille kaikille brändeille on yhteistä on se, että jokainen niistä maksaa enemmän, laatu on parempi ja suunnittelu on niin perusteellisesti tehty ja brändätty, että kyseiset tuotteet tunnistaa tietyn yrityksen tuotteiksi ilman tuotteessa lukevaa brändiä. Aina välillä törmää puheeseen siitä, että uusrikkailla on tarve näyttää varallisuutensa muille logotuotteiden avulla, kun taas kauemmin varakkaina eläneet panostavat mieluummin tuotteisiin, joista ei hinta näy suoraan kaikille.
Tuntemieni ja työn kautta tapaamieni ihmisten perusteella voisin sanoa, että tässä on jotain perää - pidempään varakkaina olleet panostavat mm. mittatilaustuotteisiin, tuotteiden monipuolisuuteen ja ajattomaan, hiljaiseen luksukseen. Hiljattain vaurastuneet sen sijaan ovat pistäneet rahat tuulemaan merkkituotteisiin, jotka nimenomaan huutavat sitä merkkiä, vaikka samalla brändillä olisi tyylikkäämpiä ja paremmista materiaaleista tehtyjä tuotteita. Hintaeroa toki voi olla tonni tai useampi näiden välillä, kun taas ne merkkiä huutavat tuotteet ovat niitä brändin halvimpia tuotteita juurikin siksi, että ne huutaa sitä brändiä muillekin.
Hiljaisessa luksuksessa materiaalit ovat laadukkaita ja esimerkiksi vaatteissa istuvuutta on hiottu huomattavasti kauemmin ja enemmän kuin tavallisen vaateliikkeen tuotteissa. Tästä syystä myös hinta on korkeampi. Jos vaikkapa laukussa on tunnistettava monogram tai muu logokuvioitu printti, niin käytännössä maksat siitä, että tuotetta käyttäessäsi mainostat ko. yritystä myös muille.
Hiljaisessa luksuksessa merkki on aina "piilossa", eikä muotiin perehtymätön ihminen tunnista tuotetta merkkituotteeksi. Vähän kuin sellainen "tietäjät tietää"- tyyppinen ratkaisu, joka ei ole kaikille saatavilla. Se on se jutun ydin!
Mitä mieltä olet hiljaisesta luksuksesta? Valitsetko tuotteen missä merkki ei näy vai valitsetko mieluummin tuotteen, josta kaikki tunnistavat sen olevan keskivertoa kalliimpi? Miksi?
Lue myös:
