Tänä keväänä ollaankin oltu jännän äärellä savitöissä - olen kokeillut paljon uutta ja haastanut osaamistani! Olisin nauranut itseni tärviölle, jos joku olisi keramiikkaan mennessäni sanonut harrastusta jännittäväksi, mutta se on oikeasti yllättävän jännittävää. Olen tosissani. Milloin särjet jonkun työn vahingossa, raapaiset juuri viimeisteltyyn työhön kuoppia (perhanan kynnet), sutaiset lasitetta tai enkoopia väärään paikkaan, taikka dippaat lasitteen liian paksuksi... Savitöissä on mooooonta mahdollisuutta epäonnistua. Toisaalta, myös epäonnistumisista on hyötyä, sillä se opettaa. Ehkä vähän kantapään kautta, mutta kuitenkin.
Kevätkaudella olen tehnyt muutamia pieniä töitä viimeisistä savinöttösistä mitä mistäkin savesta on jäänyt. Näkökulma on erilainen, kun pitää miettiä minkä kokoiseen työhön jäljelle jäänyt palanen riittää. Saako tehtyä jotain käytännöllistä vai pitääkö tehdä jotain pientä ja sievää? Yhdestä savinöttösestä tein kilpikonnan, jonka lautasmaiseen "kilpeen" voi laittaa koruja talteen. Idean olin tallentanut puhelimeeni ja kilpi tässä kilpikonnassa on aika saman mallinen. Evät, pää, yksityiskohdat ja väritys ovat erilaiset.
Kilpikonnalta tippui enkoopilla maalatessa toinen takaevä, jonka näet allaolevassa kuvassa, ylempi evä takaa. Voit huomata tuosta evän ja kilven välissä olevan keramiikkaliiman. Rikkoutunutta keramiikkaa voi korjata joko ennen raakapolttoa tai lasituspolttoa. Liimaa laitetaan vähän irronneeseen osaan ja se painetaan kiinni kuivumaan.
Jäin itseasiassa miettimään, että muistaakseni tämän pitäisi olla mustaa, mutta mielestäni juuri tuo kohta ja evä on se, minkä korjasin. En tiedä, voiko liiman sävy olla erilainen eri polttojen jälkeen? Tai sitten olen korjannut toisen evän niin hyvin, ettei siinä näy korjauksesta jälkeäkään, heheh. Joka tapauksessa - liimasin evän paikoilleen ennen raakapolttoa.
Toisen kurssilaisen upeasta joulukuusesta inspiroituneena halusin kokeilla tähän kilpikonnaan samanlaista väritystä. Alle kauttaaltaan tummanvihreä enkoopi ja päälle vielä sammaleenvihreä lasite. Tällä tavoin vihreästä tulee todella intensiivinen, suht tasainen ja kiiltävä kuin mikä. Lasitetta olisi voinut dipata kauemminkin muualla kuin pään kohdalla. Pää on noh... vähän tuollainen munanmuotoinen, niin tasaiselta näyttävä lasite oli liukunut päätä myöten uunilevylle asti. Not good!
Kilppari lähti onneksi ehjänä irti uunilevystä, mutta päästä tuli kauniisti sanottuna aika "patinainen" ja pään alaosaan jäi terävä valuma. Onneksi ostimme viime vuonna puutöitä ajatellen käsihiomakoneen, jossa on hiomapyörät myös lasille ja keramiikalle. Sillä saan hiottua tuon valuman pois, joten työn saa viimeisteltyä. Kerran aiemminkin olen joutunut hiomaan keramiikkaa, sillä en ollut huomioinut etukäteen, että lasite paksuntaa kantta SEKÄ pienentää korurasian yläosaa. Toisin sanoen korurasia ei mennyt kiinni, mutta hiomalla kansi meni paikoilleen paremmin.
Tein aiemmin anopille laukkukoruun sydämen Night Sky- sivellinlasitteella ja siitä tuli sen verran kiva, että tein toisenkin sydämen. Tästä tulee joko kaulakoru vahatulla puuvillanauhalla tai avaimenperä. Tuo lasite on kyllä ehdottomasti paras lasite mitä olen käyttänyt tähän mennessä! Olen jo tovin odotellut varastontäydennystä, sillä Night Sky on usein loppu ja vissiin joku muukin on huomannut ko. lasitteen erinomaisuuden.
Ja hei, taas yksi lautanen! Yksi meni nimittäin rikki ennen uuniin menoa. Näistä ei kannata ottaa ihan reunasta kiinni, ei nimittäin ollut ensimmäinen, eikä kolmaskaan rikkoutunut lautanen... Nyt pitäisi olla tarpeeksi kuoppalautasia kaapissa, mutta leipälautaset alkavat käydä vähiin. Sirpaleet tuovat onnea ja niin edelleen, mutta voisivathan nuo hieman kestävämpiä olla. En tiedä, tulenko tekemään lisää lautasia itse vai ostetaanko lisää mustaa Teemaa.
Tein mustasta savesta sauna- siilin, joka näyttää vähän capybaralta! Kuten arvata saattaa, tein tämän pienestä savinöttösestä muotoilemalla. Silmät, korvat ja piikit muotoilin puikolla, jotta sain mustaa enkoopia uriin. Vedin siilin kauttaaltaan mustalla enkoopilla ja pyyhin sienellä päältä kaikki ylimääräiset pois. Tein siilille myös hännän ja pienet tassut. Pitäähän saunassa pieni maskotti olla, eikä sen tarvitse olla tonttu.
Raakapolton jälkeen lasitin siilin kirkkaalla lasitteella, joka ei näköjään sovi yhteen tämän saven kanssa. Tein nopeat dippaukset lasitteeseen, mutta jostain syystä lasite jotenkin samentuu ja kuplii tämän saven kanssa. Ylläolevassa kuvassa näkyy muutamia kuplia ja reikiä, yhdessä seuraavan postauksen työssä niitä on enemmänkin!
Lasite- ja enkoopitestit menivät uuniin viime viikolla, mutta ehdin jo pari työtä lasittaa tällä kirkkaalla lasitteella. Tästä oppineena piti tehdä vähän extemporee muutoksia muihin mustasta savesta tehtyihin töihin! Tein myös kokeilun, miten lasite reagoi saven kanssa ohuemmalla, sivellyllä kerroksella, vaikka tavallinen lasite onkin. Saa nähdä mitä uunista tulee, pitäisi malttaa hetki odottaa...
Joko olet kokeillut mustaa savea, jos harrastat keramiikkaa? Minkä eläimen tai merenelävän tekisit itse savitöissä?
Ihanaa keskiviikkoa sinulle, uutta juttua tulossa pian!
