Aloitetaan toinen postaus henkilökohtaisella murheenkryynilläni! Ensimmäisen postauksen löydät
täältä. Ideahan oli ihana - kolmiuloitteisia kukkia neliönmuotoisessa korkeahkossa maljakossa. Halusin tehdä pari maljakkoa, koska meillä muut maljakot ovat joko liian suuria tai niin pieniä, ettei niihin mahdu isompaa kimppua kerralla. Tämän tekeminen oli haastavaa ja monessa kohdassa tekisin toisin. Tein tämän samottisesta savesta levytekniikalla. Jos lähdet tekemään savesta tällaista kapeaa korkeampaa maljakkoa tai ruukkua, niin
tee muotti ensin. Sitä et kadu. Tämä savi oli aika raskasta ja meinasi "valua kasaan", joten tuli kiire muotille - ohjaaja auttoi tässä, kun pidin maljakon muotoa koossa. Muotin kanssa kuivattelin tätä föönin avulla, että muoto pysyisi kasassa maljakon ollessa pystyssä.
Maljakko kolmiulotteisilla kukilla oli hieman haastava
Pienen kuivattelun jälkeen maljakko pysyi kasassa ja pystyssä ilman apua, joten tein siihen kolmiulotteisia kukkia. Nämä olisi kannattanut tehdä muotilla, eikä käsin. Se oli nimittäin todella hidasta ja meni hieman yliajallekin. Mietin myös, että savi ehti todennäköisesti kuivahtaa hieman liikaa, joten pientä halkeamaa jäi jäljelle. Sain kuitenkin kukat kiinni keskustoineen ja jätin työn kuivumaan muovien alle. Maljakon sisälle jäi kuitenkin sanomalehtipaperiin kääritty pahvimuotti, joten se kuivui aika nopeasti.
Noh, seuraavalla viikolla piti korjata nopean kuivumisen aiheuttama halkeama, jonka rikoin vahingossa isommaksi. Vautsi vau. Sain sen onneksi korjattua kostuttamalla työtä, sekä käyttämällä reilusti samasta savesta tehtyä savilietettä. Saviliete toimii ikäänkuin liimana eri pintojen välillä, joten sain palan kiinnitettyä sillä takaisin maljakkoon. Kolmiulotteisia kukkia irtosi vahingossa maalatessa ja viimeistellessä, mutta ne sain vielä kiinnitettyä takaisin. En uskaltanut uhmata kohtaloa ja maalata enää toista kerrosta kaikkiin kukkiin. Värit olisivat silloin paljon intensiivisempiä ja tasaisempia, mutta se päivä oli sellainen "kohelluspäivä" omalla kohdallani. Kaikki meni siis vähän sinnepäin. Tyydyin kohtalooni ja laitoin maljakon raakapolttoon meneväksi. Myös lasituksessa lähti yksi kukka irti, mutta liimasin sen jälkikäteen takaisin kiinni.
Tästä viisastuneena tosiaan sanoisin, että aivan mahtava ja kaunis idea onnistuessaan, mutta hieman hankala toteuttaa. Olisi pitänyt ajatella loppuun asti, tajuta tehdä muotit etukäteen ja tehdä testi, olisiko kukat voinut tehdä eri savesta. Minusta olisi ollut ihana, jos kukat olisi voinut tehdä ja liittää tähän eri savesta tehtynä, mutta sitä emme ehtineet testata etukäteen, joten samalla savella mentiin.
Toisaalta olisin voinut tehdä niin, että olisin tehnyt maljakon ja kukat erikseen. Silloin savella ei olisi ollut niin paljon merkitystä ja olisin voinut liimata kukat kiinni vasta valmiina kappaleina. Tuollaisena kohelluspäivänä se olisi voinut olla ihan hyvä idea. Haluan antaa vinkiksi, että mieti miten sijoitat kukat tai muut yksityiskohdat - mistä ja miten otat kiinni, kun täytät maljakon tai otat sen kaapista esille? Itse jätin yhdelle sivustalle reilusti tilaa, että maljakosta saa tukevan otteen. Muuten kukat kiertävät koko maljakkoa, mutta yhdellä sivustalla on kukkia vain maljakon yläosassa.
Kuin suoraan 70- luvulta!
Tästä tuli aivan ihana! Yllätyin, että miten tasaiseksi sain pinnan hunajankeltaisella lasitteella. Tämä kipponen oli ihan vain testikappale, jonka tein maljakon ylijäämäpaloista. Koska miksipäs ei? Sinänsä en viehättynyt tuosta lasitteen sävystä, mutta tuohan on todella hieno värisävy ja yllättävän tasainen. Lasite oli helppo sekoittaa ja se pysyi hyvin sekoitettuna sen aikaa, että ehdin lasittaa rauhassa. Miellyttävä lasite käytössä, ei ollenkaan hankaluuksia. Sekä muoto, että värisävy tuovat mieleen 1970- luvun kuvat, elokuvat ja sisustuksen. Vaatteista puhumattakaan. Tästä tuli nätti. Jää meille käyttöön!
Ristinolla mansikoilla ja mustikoilla
Parin epäonnistumisen jälkeen halusin kokeilla tehdä tästä savesta pienemmän jutun. Tein tällaisen ristinollan mustikoilla ja mansikoilla. Tähän inspiraatio löytyi TikTokista, jossa joku oli tehnyt vohvelin pohjaksi ja voinapin, sekä jonkun toisen palan sen toisen pelaajan nappulaksi. Maalasin pohjan kirkkaankeltaiseksi enkoopilla ja minusta on ihana, miten tuolta kuultaa tuo saven laatu läpi! Laitoin tähän kirkkaan lasitteen. Mustikat dippasin kauhalliseen siniviolettia lasitetta ja mansikat maalasin enkoopilla. Tein ekstrakappaleita varmuuden vuoksi, jos osa katoaa syystä tai toisesta.
Tämä piti antaa lahjaksi. Jätin tämän keittiön pöydälle ja pojat ovat pelanneet jo viikkoja tätä niin, että aina toisiltaan huomaamatta käyvät laittamassa oman nappulansa. Ristinolla on tosin niin yksinkertainen peli ja ehkä pienemmille tarkoitettu, mutta käyhän se noinkin. Hyvä, että on käyttöä!
Kuunsirppejä korukipoiksi
Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, niin tein kaksi keramiikkatyötä arvottavaksi jollekin onnekkaalle. Tässä on niistä toinen. Tein näitä itseasiassa kaksi, sillä ensimmäiseen versioon tuli niin paljon patinaa ja tätä toista savea oli helpompi käsitellä. Ensimmäinen versio jäi yöpöydälleni, sillä en halunnut sitä antaa kenellekään. Tein tästä toisesta versiosta lähes samanlaisen ja tästä tuli hienompi! Alempana näet kuvista millainen ero näissä on pronssilasitteen kanssa, sillä ensimmäiseen versioon tuli patinaa enemmän, kun taas tässä arvontaan tulevassa kuunsirpissä pronssilasite on tasaisempi. Hieman patinaa on tässäkin.
Tein molempiin kolmiulotteisen pinnan. Savessa minua viehättää sen sileyden lisäksi myös rouheus ja karheat pinnat, joista valo hohtaa eri tavalla. Pronssilasite on todella kaunista, mutta vaatii reilun kerroksen ollakseen enemmän metallinhohtoinen. Yhdellä pienemmällä kerroksella saa enemmän patinaa pintaan. Lasitetta voi myös pyyhkäistä reilummalla kädellä, mikäli haluaa lopputuloksesta patinaisemman. Tästä uudesta versiosta (yllä vasemmalla) tuli erittäin hyvä, lähes täydellinen. Alla näet ensimmäisen version sävyn ja patinan määrän.
Haljennut keramiikkatyö ja lasitekokeilu
Minulle tuli vähän sellainen kupposkateus siskolleni, jolle tein lahjaksi kukkaruukun ja lautasen. Type O Negativen Wolf Moon on nimittäin yksi minunkin lempikappaleistani. Ajattelin tehdä myös itselleni samanlaisen lautasen, mutta pienempänä ja matalammalla reunalla. Tein tämän samottisesta valkoisesta savesta eli kuivumisen kanssa kävi niin, että tämä halkesi. Olin laittanut tämän toisen isomman työn kanssa saman muovin alle, joten tämä työ oli kuivunut liian nopeasti. Yritin korjata sitä ennen raakapolttoa, mutta nope - se ei enää auttanut.
Ajattelin sitten kokeilla aamukaste- nimistä lasitetta, jota toinen kurssilainen kehui. Lasitteesta tuli todella kaunis, mutta toki halkeama näkyy edelleen! Ajattelin korjata tuon halkeaman niin, että laitan sinne liimaa ja saman sävyistä biohajoavaa glitteriä. Silloin halkeama ei ainakaan kasva käytössä.
Tekniikka on tuttu japanilaisesta kintsugi- tyylistä, jossa rikkoutunut astia tai muu asia korjataan korostamalla sitä rikkoutunutta kohtaa. Japanissa käytetään usein kultaa tai muita metalleja korjaamiseen, mutta oma versioni on vähän "köyhän miehen versio". Yllättäen minulla ei ole kotona välineitä metallin sulattamiseen. Kiinnostavaa se kyllä olisi. Kintsugi- tekniikka on mielenkiintoinen, mutta sen lisäksi ajatus on kaunis ja elämän arvoista kertova: se, mitä et saa täysin ennalleen, korjataan ja korostetaan arvokkailla metalleilla sen sijaan, että yritetään häivyttää ruukun tai muun tavaran historiaa näkymättömäksi. Pidän tästä ajatuksesta, se on aito ja konstailematon.
Persoonallinen moussaka- pata puolisolle
Puolisoni haluaa opetella valmistamaan herkullista moussakaa ja pyysi minua tekemään padan harjoittelua varten. Halusin kokeilla tämän kanssa makkaratekniikkaa, josta ohjaajamme laittoi videon yhteiseen ryhmään. Dreijaaminen olisi myös ollut vaihtoehto, mutta en ollut varma ehdinkö opetella ja oppia sen tarpeeksi nopeasti. Olen käyttänyt dreijaa viimeksi teininä, niin ei ihan heti palaudu mieleen... Toiveena puolisolla oli hieman suurempi pata, mutta tästä tuli ehkä hieman liian suuri. Toisaalta voi tehdä isomman annoksen ja kutsua ystäviä syömään.
Tästä tuli siisti ja ihan hieno siihen nähden, että tein tämän makkaratekniikalla. Opastusvideon avulla löytyi oikeat otteet, ettei pata levinnyt muodottomaksi. Olin niin keskittynyt tähän muodon tekemiseen ja saven hallintaan, että unohdin tehdä kahvat ja kannen. Ne tein seuraavalla kerralla. Onneksi työ ei ollut kuivunut liikaa, niin pataan sai vielä rivat kiinni!
Kannen kanssa tein niin, että piirsin kaavan tuosta padan sisäosan ympäryksestä sanomalehteen ja tein sen mukaan makkarasta kannelle alaosan. Rikoin pintaa kunnolla ja laitoin savilietettä reilusti, että kiinnitys onnistuu kerralla. Niinhän se onnistuikin, eikä rengas lähtenyt enää irti. Olisin voinut vielä pyöristää kannen kulmia, mutta eihän se käynyt enää mielessäkään. Kannen nupiksi tein kantarellin, kun mieheni niistä tykkää. Maalasin enkoopilla muutaman kantarellin alun, sekä elävän pinnan koko kanteen. Puolisoni totesi, että on ainakin persoonallinen pata, vaikka tulikin ihan erilainen mitä alunperin ajattelin.
Padan sisäosan lasitin kirkkaalla lasitteella varmuuden vuoksi, koska en tiennyt miten tämä toinen sivellinlasite käyttäytyy. Hyvä niin, sillä tätä unikonpunaista(!) sivellinlasitetta pitää olla todella reilut kerrokset, että se on punainen ja peittää koko pinnan! Tämä oli todellakin yllätys, että paksusta kerroksesta ja pariin kertaan kauttaaltaan sivellystä lasitteesta tuli paikoin liian ohut. En ymmärrä, miten se on mahdollista, kun maalasin tätä niin kauan ja huolellisesti, että pinnassa olisi varmasti tarpeeksi lasitetta. Kuten sanoin jo edellisessä postauksessa, niin minun on pakko kokeilla jonkun toisenkin firman sivellinlasitteita. Nämä eivät nyt vakuuttaneet, ei varsinkaan tämä unikonpunainen.
Muutaman lapselle tekemäni joulukoristeen jätin näistä postauksista pois, mutta näissä kahdessa postauksessa oli kaikki työt, mitkä ehdin tehdä syksyllä ja tässä kevätlukukauden aikana. Kevätkausi meni jotenkin niin vauhdilla, että tuntuu kuin kertoja olisi ollut todella vähän. Ehkä päällimmäisenä jäi sellainen fiilis, että voisin kiinnittää enemmän huomiota yksityiskohtiin ja toisaalta etsiä enemmän tietoa, vaikka yllättyminenkin on ihan mukavaa. Lasitteiden kanssa on ollut hankalaa, mutta eihän niitä opi käyttämään, jos niitä ei käytä ja tee erilaisille töille.
Samottisesta savesta tykkäsin todella paljon ja sitä todennäköisesti tilaan myös syyskaudella, jos kurssi jatkuu normaalisti. Mustasta savesta en ehtinyt tehdä kuin yhden lautasen, mutta se ei ehtinyt uuniin. Se vaikutti erittäin mielenkiintoiselta työstettävältä ja se on helposti muotoiltavaa. Olen joskus peruskoulussa tehnyt siitä muun muassa keksipurkin ja nukkuvan lohikäärmepatsaan. Musta savi on kyllä sotkuista työstettävää. Siitä huolimatta haluan kokeilla sitä myös dreijaamisessa, sillä sen pitäisi olla juuri sopivaa siihen hommaan. Kevätkaudelta minulle jäi vielä koko viiden kilon paketti koulusavea. En vielä tiedä, mitä siitä teen, mutta tallennan ideoita Pinterestiin ja puhelimeen aina kun tulee hyviä idiksiä vastaan.
Aurinkoista päivää sinulle!
