Aikuisen naisen tyyli ei katoa, se vain muuttaa muotoaan

Oletko koskaan huomannut, että mitä enemmän elämässäsi on vastuita ja kiireitä, sitä vähemmän kiinnität huomiota siihen miten pukeudut? Puhumattakaan siitä, mikä tekee siitä omasta tyylistä juuri sinun näköisesi? Oletko miettinyt, että ”voi, kun itsekin jaksaisi”? Olen monta kertaa kuullut ympärillä monien harmitelleen sitä, ettei arjessa riitä inspiraatiota ja jaksamista pukeutua niin kuin haluaa. Sen sijaan kaapista päätyy päälle ne helpot, mukavat ja ehkä hieman nuhjuiset lempivaatteet. Sellaiset, joita ei ehkä ihan kaupungille viitsisi pistää päälle.

Mekko - itsetehty

Tennarit - Minna Parikka

Olkalaukku - DKNY

Kristallikoru - Ecoteekki

Sukkahousut - Snag Tights

Monilla asenne on se, että kunhan on jotain päällä. Varsinkin silloin, jos työpaikalla pitää vaihtaa työvaatteet päälle. Silloin helppous menee persoonallisuuden edelle. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että kauniisti pukeutuminen ei kiinnostaisi, vaan siitä, että joskus pukeutumisesta inspiroituminen ja oma tyyli voivat jäädä jalkoihin aktiivisessa arjessa.

Rakastan hitaita aamuja ja herään yleensä noin kaksi tuntia ennen kuin minun pitää olla vaikkapa töissä tai tapaamisessa. Aamulla haluan juoda aamukahvit rauhassa, se on minulle tärkeintä. Aamupalan syön yleensä myöhemmin - heti aamusta ei pysty, ei kykene. Aamulla laitan lapsen kouluun, valmistaudun päivään ja niin edelleen, mutta silti haluan panostaa tyyliini. Pukeutua joko fiiliksen mukaan tai edellisenä iltana valmiiksi katsottuihin vaatteisiin. Aamun kiireissä ja lapsiperhearjessa ei varmasti aina ole aikaa miettiä pukeutumistaan sen syvemmin. Varsinkaan pienten lasten kanssa. Oma on onneksi jo sen verran iso, että huolehtii pukeutumisesta ynnä muusta itsenäisesti. Ja on muuten tyylistään tarkka, mistä lie perinyt… 🤭

Olen itsekin kiireisinä aamuina pukenut vaatteita nurinperin, unohtanut lompakon kotiin, unohtanut paidan kaulukseen jäätävän rivin nuppineuloja, mittanauhan kaulaan tai ehtinyt sotkea vaatteeni, ennen kuin olen päässyt edes ovesta ulos. Jossain vaiheessa puin todella usein samat, hyväksi havaitut setit päälle töihin. Myönnän, että se on helppoa ja sellainen vaihtoehto, ettei tarvitse ajatella mitään. Haluanko kuitenkaan mennä sieltä, missä aita on matalin? Tekeekö se minulle hyvää? Pukeutumisesta katoaa ilo, jos on aina samat vaatteet, aina samassa tilanteessa. Helppoa juu, mutta niin helkkarin tylsää ja inspiraatio katoaa Saharaakin kauemmas.

Myös yhteiskunnalliset odotukset vaikuttavat jossain määrin monien pukeutumiseen. Monien mielestä aikuisen naisen tulisi piilottaa itseään ja olla nostamatta itseään esille. Sen lisäksi tulisi käyttäytyä hillitysti, hiljaisesti ja elegantisti. Osa meistä on hiljaisempia, kuten minäkin ihmisten kanssa, joita en tunne hyvin. Se ei silti tarkoita sitä, että räväkämmän ihmisen pitäisi olla huomaamattomampi. Kaikille on tilaa ja persoona saa näkyä. Tilannetajulla ja sillä, miten kohtelemme muita ihmisiä on paljon suurempi merkitys. Meillä Suomessa on vähän kummallinen asenne siihen, että naisen ”pitäisi pukeutua ikäisensä mukaisesti”, mitä se ikinä pohjimmiltaan tarkoittaakaan. Joskus jo siitä kolmekymppisestä eteenpäin, ikään kuin iällä olisi väliä.

Minusta on surullista, että yhteiskunnan paine, ikääntymisen ja kropan muutosten aiheuttama epävarmuus saa naiset pukeutumaan muiden odotusten mukaan sen sijaan, että pukeutuu niin kuin aidosti haluaisi. Epävarmuus saa helposti valitsemaan mahdollisimman neutraalit ja massaan uppoavat vaatteet, ettei kukaan vain huomioi, ärsyynny tai kommentoi. Epävarmuus ja epämukava olo omassa kehossa voi johtaa muutoksiin myös pukeutumisessa, että olo olisi mahdollisimman mukava. Tällöin lempivaatteesta voi tulla kuin suojapanssari muuta maailmaa vastaan. 

Kukaan meistä ei välty vanhenemiselta ja muutoksilta, ellei lähtö tule ennen aikojaan. Tyyliään ei tarvitse muuttaa sen mukaiseksi, ellei itse niin halua. Näistä aiheista olen puhunut muun muassa tässä "milloin minihame on liian lyhyt?"- postauksessa ja tässä "värien vaikutus mielialaan ja värit pukeutumisessa"- postauksessa. "Voiko kolmekymppinen käyttää minihametta?"- jutusta löydät avautumista ikään ja pukeutumiseen liittyen. 

Muistatko, miten nuorena tuli kokeiltua vaikka ja mitä? Ilman pelkoa, ilman epävarmuutta. Osa kokeiluista jäi sinne lapsuuteen ja nuoruuteen, mutta edelleen muistan millaisia kokeiluja itsellänikin oli. Minulla oli muun muassa leopardikuvioiset monsterikengät, sellaiset Spice Girls- henkiset todella korkeat kiilakorot. Niiden kanssa puin muun muassa vaaleanpunaisen (mini)minihameen koulun juhlaan. Koululaisena käytin kimaltavaa pinkkiä huulipunaa ja laitoin luomille, sekä silmäkulmiin geelimäistä glitteriä, jonka joukossa oli tähtiä.

Toisinaan minulla oli useita, tarkoitan siis lähemmäs kymmentä, erilaista kaulakorua kaulassa tai revityt farkut sinisiksi maalattujen maihareiden kanssa. Maihareiden nauhoihin olin pujottanut erilaisia helmiä - tähtiä, sydämiä, kirjaimia, pyöreitä helmiä ja niin edelleen. Nahkahousut ja PVC- housut olivat ahkerassa käytössä, ja ostinpa teatterista saadulla palkalla itselleni upean mittatilauskorsetin. 

Seuraavana päivänä minulla saattoikin olla todella väljät ja matalavyötäröiset reisitaskuhousut jalassa, koska miksipä ei? Nuorena ei ollut tietoakaan pukeutumisen säännöistä, muiden odotuksista ja vartalotyypeistä samalla tavalla kuin nyt. Ei ollut sellaisia samanlaisia rajoja mitä näin aikuisena on huomannut ihmisten asenteista, mediasta ja yhteiskunnan odotuksista. Silloin ei ehkä ollut niin tietoinen itsestään ja kehostaan. Ei sitä ainakaan miettinyt, että voinko pukeutua tai meikata näin. TIETENKIN voin. 

En ehkä kaikkia näistä kokeiluista enää toteuttaisi. Pyrin silti kokeilemaan välillä jotain uutta, jotta saan erilaista näkökulmaa pukeutumiseeni. Aikuisen naisen tyyli voi olla samaan aikaan klassinen ja kiehtova tai minimalistinen ja leikkisä. Mitä tahansa. Oma pukeutumistyylini taitaa olla enimmäkseen naisellinen höystettynä kontrastisuudella, väreillä, leikkisyydellä ja rock- henkisyydellä. Eipä sitä tarvitse sen kummemmin luokitella. 

Tyyli ei katoa aikuisuuden myötä, vaan se kehittyy läpi elämän. Siksi sääntöjä tai odotuksia ei kannata ottaa liian tosissaan. Saatat myös huomata itse sisäistäneesi kuin varkain muiden odotukset ja vaatimukset, jotka luovat mielessäsi rajat omaan ja muiden tyyliin, vaikka itse haluaisit tehdä ja ajatella avoimemmin. Voi olla, että aikuisena tarvitsee sittenkin enemmän rohkeutta, avaraa mieltä ja erilaista näkökulmaa, ettei jossain vaiheessa huomaa ajautuneensa itsekin pukeutumaan muiden odotusten ja yhteiskunnan paineiden mukaan. 

Olen pohtinut näitä asioita paljon viime aikoina, kuten tästä postauksesta huomaa. Tästä postauksesta tuli sen verran pitkä, että jaan loput kaksi- kolme osiota vinkkeineen omaan postaukseensa. Ovatko ruuhkavuodet tai arjen hektisyys vaikuttaneet omaan pukeutumiseesi? Panostatko pukeutumiseen vai lähdetkö ulos niillä vaatteilla mitkä kaapista sattuu osumaan käteen? 

Toivottavasti viikkosi on alkanut hyvin, jos ei, niin toivotan sinulle ihanaa ja aurinkoista viikkoa! 

Suuri kirppis HAUL, osa 1 - Kuopion ja Joensuun kirppiskierrokset

Kerroin aiemmin tässä kuulumispostauksessa, että kävin ystävieni kanssa kiertämässä kirppiksiä Kuopiossa ja Joensuussa, joten täältä pesee! Koostin kaikki löydöt kahteen eri postaukseen, koska olin edelleen onnekas kirppistelijä. Tein siis paljon löytöjä. Nautin tästä kirppis- onnesta niin kauan kuin sitä kestää. En todellakaan ole aina näin onnekas, kuin viimeisen vuoden aikana. Pari vuotta sitten kävin kirppiksillä vain harvakseltaan, kun tuntui, ettei millään reissulla löydy mitään mieleistä tai tarpeellista. Viimeisen vuoden ajan olen käynyt second hand- liikkeissä ja kirppiksillä useammin. Se on kieltämättä kannattanut, tein viime vuonnakin ihan mielettömiä löytöjä Pohjanmaan kirppiksiltä.

Ensimmäisenä haluan mainita Joensuun Fleahousesta löydetyn oversize- farkkutakin, josta kerroin huhtikuussa! Aivan ihana ja juuri sellainen mitä etsinkin. Tämä oli mahtava löytö, sillä kokeilin niiiiin monia erilaisia farkkutakkeja, että hohhoijaa. Suurin osa oli epäsopivia tavalla tai toisella, joko kinnasivat hartioista tai rintojen kohdalta, taikka hihat olivat aivan liian lyhyet. Tätä takkia olen käyttänyt todella paljon. Farkkutakki on mukavan väljä ja hengittävä päällä, niin toimii hyvin nyt keväällä ja kesälläkin, jos keli vaatii takkia. 

Ostin muutamia paitoja ja toppeja, sillä osa vanhoista on tiensä päässä eli kulunut läpinäkyviksi. Alla olevan valkoisen topin mustilla pilkuilla löysin Kuopion CityPörssistä, kuten myös hieman alempana näkyvän Noshin paidan, joka sekin on valkoinen mustilla pilkuilla. Rakastan valkoisia paitoja, mutta myönnettävä on - olen välillä vähän sotkuinen. Toisaalta valkoisen paidan saat kloriittikylvyllä tai auringolla takaisin valkoiseksi, niin herkkyydestään huolimatta olen silti ostanut ja käyttänyt valkoisia paitoja. Ehkä näissä pilkullisissa sotku ei erotu niin selvästi, hahah. Minulla on yleensä aina vaihtopaita mukana just in case, jos puen valkoisen paidan ihmisten ilmoille. 

Kuopion FOMO Second Handista löysin parilla eurolla ihanan topin kauniilla pitsireunuksella. Topin malli miellyttää omaa silmääni todella paljon, mutta vaatii toki hieman suunnittelua liivien tai teippausten osalta. En kuitenkaan yleensä ihan liivittä kulje, kun tarvitsen tukea. Tämän topin kanssa olkaimet pitää pujottaa ristiin tai niskan taakse. En ole valitettavasti vieläkään löytänyt hyvin istuvia olkaimettomia rintaliivejä... Joku lukija joskus vinkkasi joistain hyvistä, mutta en enää muista mikä brändi se oli? Noh, toivotaan, että jossain välissä löytyy hyvät! 

Noshin vaatteita minulla ei juurikaan ole, yksi mekko vain. Noshin valkoinen paita mustilla pilkuilla oli todella hyvä parin- kolmen euron löytö. Pidän tällaisista lyhythihaisista paidoista, joissa on kuin pudotettu olkasauma, vaikka hiha ei siitä pidemmälle jatkukaan. Vähän kuin t- paita, mutta sen verran lyhyet hihat, etteivät ne tunnu takin alla. Mallissa on takana muotolaskokset, niin mietin, että onkohan tämä jotain mammamallia, mutta ihan sama. Joka tapauksessa tuo helma pitää kääräistä tai jättää hameen alle, kun on sen verran pitkä. 

Ja mikäs se siellä? Löysin Kuopiosta myös tällaisen puuvillaisen verkkomekon, tai virkatun mekon. Miksikä tätä sanoisi? Minullahan on jo ennestään musta virkattu mekko, mutta se on minulle vähän turhan lyhyt, niin tämä oli hyvä löytö! Edullinen sellainen, tämäkin maksoi jotain kahdesta neljään euroon. CityPörssistä tämäkin. 

Puuvillainen mekko sopii hyvin vaikkapa ihonmyötäisen minimekon tai topin, sekä hameen päälle. Tämä olisi hauska kerrostaa myös jonkun korsettivyön tai korsetin kanssa, jos se on vähän väljempää mallia muotoilevan sijaan. Muotoilevassa ja kiristävässä tuo pinta painuisi ihoon liikaa, mutta toisaalta miksei korsettitoppia voisi pukea tämän allekin. Katsotaan. Mielenkiinnolla testaan miten tämä virkattu mekko toimii parhaiten! 

Löysin Kuopiosta kaksi timanttityynyä, nämä ovat ihania ja näiden tarina lämmittää mieltä! Meidän muksu on tykännyt pienestä asti kivistä, timanteista, jalokivistä ja kristalleista - myös näissä halvemmissa muodoissaan, joten nämä oli pakko ostaa. Kukapa ei säihkeestä pitäisi? Ehjä timanttikoristeinen tyyny maksoi euron ja rikkinäinen 50 senttiä. Toisessa tyynyssä muutama timantti roikkuu vain langan varassa. Timanttien uudelleen kiinnittäminen ei ole iso homma ammattilaiselle, joten otin molemmat. 

Meillä oli ja on edelleen ennestään yksi tällainen tyyny, jonka lapsen isomummo antoi lapselle pienenä. Kirppislöytö oli kuulema sekin. Lapsemme ihastui vierailulla siihen niin kovasti, että isomummo antoi tyynyn hänelle, vaikka me vanhemmat toppuuttelimme. En sen enempää tätä tilannetta avaa, mutta minusta ele oli pyyteetön ja kaunis. Timanttityynyistä tulee aina mieleen kyseinen tilanne ja isomummo. Nämä sohvatyynyt eivät ehkä ole mukavia, jos haluaa päänsä niihin painaa, mutta ne ovat ainakin ruhtinaallisen kauniita tyynyjä. 

Joensuun kirppiksillä minulla taisi olla teema, sillä suurin osa löydöistäni olivat armeijanvihreitä tai vihreään taittavan khakin värisiä. Naurattaa, että ylläoleva paita on samaa kangasta ja täysin saman värinen kuin eräs vanha tyköistuva kauluspaitani on samalta brändiltä. 

Lyhyempää oversize- paitaa suunnittelin kynähameiden kaveriksi. Väljä yläosa toimii aina tyköistuvan hameen kanssa. Tässä paidassa on todella isot taskut edessä, mutta käyttääkö joku vielä paidan taskuja? Ihan kiva yksityiskohta silti, vaikka en varmaan koskaan noita taskuja tule käyttämään. Harmi, ettei yhtä tilavia taskuja tehdä mm. hameisiin, mekkoihin ja naisten housuihin. Toisinaan olisi kiva liikkua ilman laukkua, mutta puhelin ja avaimet mahtuvat harvoin mekkojen, hameiden tai takkien taskuihin. 

Teippasin kuulkaas mekon seinään, että saatte sen mallista selvää! Materiaali tässä mekossa on ohutta, mutta kesällä ohuet materiaalit ovat mukavampia päällä, kunhan ei näy läpi. High- low- helmasta tykkään todella paljon. Se on armollinen aika monelle vartalotyypille ja näyttää aina hyvältä. 

En silittänyt mekkoa kuvaa varten. Enkä tuota helman yksityiskohtaa, mutta mekko vaikuttaa sellaiselta mukavalta ja rennolta mekolta, jossa on himpun verran sitä asiallisuutta mukana. Tiettyihin tilanteisiin jepa, mutta tämä on pakko silittää ennen käyttöä. Tuntuu hyvältä päällä, mutta ei suoristu pesun jälkeen rumpsauttamalla, niin... Hmm. Annan mahdollisuuden, mekon malli kuitenkin miellyttää. Enhän minä olisi tätä muuten ostanutkaan. Pelkkä halpa hinta ei riitä. 

 

Löysin parin euron collarin Le Marais Paris- brodeerauksella. Mainos- ja logopaidat eivät juurikaan kiinnosta, mutta pari euroa puuvillaisesta collegepaidasta oli ihan jees. Käytän pihahommissa ja puutöitä tehdessäni mieluummin collegepaitaa kuin takkia. Varsinkin puuvillaiset colleget kestävät kovempaakin pesua. Tällainen on helppo heittää päälle, kun tilanne sitä vaatii. Ei ollenkaan paha kahden euron ostokseksi. Mukava päällä, suojaa tarpeeksi ja kestää pesut! 

Tämän postauksen viimeisimpänä näytän nämä tuikkukipot. Tai tuikkukruunut, eihän nämä varsinaisesti kippoja ole. Joku möi näitä hyvään hintaan, minä ostin nämä kolme ja kaverini loput kolme. Olivatkohan nämä euron tai 50 senttiä kappaleelta Joensuussa. Mietin maalaavani nämä puhdistamisen jälkeen. Mielessäni olisi sellaiset vähän patinaiset musta- punaiset tai musta- pinkit, joihin voisin laittaa led- tuikut. Miksei oikeitakin, jos paikka on sellainen minne kissat eivät pääse, eikä pallon kopittelu sisällä käy kohtaloksi. 

Toisessa osassa näytän loput kirppislöydöt! Kerro ihmeessä mikä näistä löydöistä oli siun lemppari? Ihanaa viikonloppua, palataan pian blogin ääreen!