Päivän asu ja kokemuksia Marimekon Karla- laukusta

Heipä hei ja terveisiä lomalta! Jäin maanantaina lomalle pariksi viikoksi ja sen jälkeen tämän vuoden kesälomat olisivatkin taputeltu. Nyt loman aikana meillä on edessä myös yhdestoista hääpäivä ja itselläni on synttärit ensi viikolla. Olen kirjoittanut blogiin postauksia ajastettavaksi, joten uusia julkaisuja on tiedossa säännöllisemmin. Bloggaaminen ja ylipäänsä postausten ideointi, sekä kirjoittaminen on tuonut viime aikoina iloa elämään. Ehkä tämä syksykin vaikuttaa. Syksy on nimittäin vuodenajoista parhain! 

Toppi - Esmara
Pellavahame - Rokita
Olkalaukku - Marimekko
Korkokengät - H&M



Kovin syksyisissä vaatteissa en ole vielä päässyt kulkemaan, sillä kelit ovat olleet aika lämpimät. Iltaisin on toki ollut tarvetta hupparille, mutta muuten päivällä on pärjännyt ilman. Tämän postauksen asu on todella kevyt ja noh, kesäinen materiaaleja myöten. Keliin sopiva ja mukava päällä, mitäpä sitä muuta tarvitsisi. 

Tässä postauksessa haluan puhua vähän enemmän ja jakaa kokemuksia tuosta Marimekon Karla- laukusta, minkä ostin vähän aikaa sitten. Tähän asuun mietin eri laukkua ja kenkiä, mutta helppous vei voiton arkena. Mielestäni Marimekon Karla- laukun sävy ei kuitenkaan riitele tuon punaisen pellavahameen kanssa. Sävyt eivät ole aivan eri maailmoista. Pidän sileän nahan ja rosoisemman pellavan kontrastista. Molemmat ovat laadukkaita materiaaleja, joilla on pitkä käyttöikä ja molempia on myös helppo hoitaa. 

Marimekon Karla- laukku on ollut todella näppärä arkena! Kerroin tästä laukusta vähän yli kuukausi sitten tässä asupostauksessa, jonka jälkeen laukku on ollut todella ahkerassa käytössä. Alkuun laukun muoto tuntui hieman haastavalta, kun laukku asettuu parhaiten näissä asukuvissa näkyvällä tavalla. Eli se asettuu parhaiten vähän kuin itseäsi vasten. Väkijoukoissa tämä on aivan loistava, helppo pitää huoli tavaroista vetoketjun asettuessa kehoa kohti! 

Kooltaan laukku on ollut sopiva, tähän mahtuu kaikki mitä tarvitsen arkisin käsilaukkuuni mukaan. Arkisin kuljetan mukana muun muassa lompakkoa, puhelinta, avaimia, allergialääkkeitä, kestokassia, purkkaa ja rakkolaastareita. Kaikki mahtuvat laukkuun hyvin ja vielä olisi tilaa muullekin! Siinä mielessä tämä Karla- laukku on yllättävän tilava, ettei mitään laukussa mukana kulkevaa tarvitse asetella tiettyyn järjestykseen, kuten pienemmissä laukuissani. Tämä on todella hyvä laukku varsinkin arkikäyttöön, sillä se ei paina liikaa ja koko on arkilaukuksi juuri sopiva. Hihnaa saa helposti säädettyä itse ilman, että laukkua tarvitsee nostaa olan yli. 

Rakastan tätä Karla- laukun väriä! Se on niin intensiivinen ja kirkas. Varsinkin mustien vaatteiden ja yläosien kanssa tuo sävy on kuin väripilkku päivän asussa. Karla- laukkujahan saa todella monissa eri sävyissä, esimerkiksi tällä hetkellä näitä on saatavilla metsänvihreänä, vaaleankeltaisena ja laventelina. Laventeli ja metsänvihreä kiehtoivat myös, mutta kyllä tämä valitsemani väri vei voiton kirkkaudellaan! 

Kaiken kaikkiaan olen ollut todella tyytyväinen tähän ostokseeni. Laukun muotoilu on todella onnistunut, sillä laukku näyttää pieneltä tilavuudestaan huolimatta. Tätä olen käyttänyt viimeisen kuukauden aikana todella paljon, enemmän kuin itse alunperin odotin. Hinta- laatusuhde on erinomainen myös normaalilla hinnalla, itse ostin tämän laukku- alesta noin 160€ hintaan. Marimekon tuotteista pitää sanoa myös se, että jos joku tuote ei tunnukaan omalta käytössä tai jää vähälle käytölle, niin sen yleensä saa myytyä nopeasti eteenpäin. Minulla ainakin muutamat Marimekon tuotteet ovat menneet heti samana päivänä, kun ne olen nettikirppikselle ladannut. 

Tykkään arkena ja varsinkin työpäivinä käyttää laukkuja, joissa on olkahihna. Toimistopäivinä minulla on myös reppu mukana ja on helpompi kuljettaa kaikki tavarat, jos käsilaukku on sellainen minkä saa heitettyä olan yli. Toisaalta vaihdan laukkuja aika usein sen mukaan, mitä minulla on päällä eli joka tapauksessa käytän kaikenlaisia laukkuja. 

Millainen laukku on paras arkikäyttöön sinusta? Millaisia ominaisuuksia siinä pitää olla? 

Tsekkaa myös nämä: 

Yllätyksiä DNA- testissä / MyHeritage DNA-testi 

Parhaat luonnonkosmetiikan tuotteet

Tasapaino työn ja vapaa- ajan välillä

Yllätyksiä DNA- testissä / MyHeritage DNA- testi

Nyt pitää sanoa, että yllätyin tekemäni DNA- testin tuloksista aika paljon, sillä odotin tulosten olevan samanlaiset kuin monella muulla suomalaisella eli paljon suomalaisuutta ja maksimissaan pari prosenttia inuiittia tai venäläistä perimää. Tilasimme siis siskoni kanssa MyHeritagen DNA- testit, kun ne olivat alennuksessa ja omat tulokseni ilmestyivät tänään sovellukseen. 

Kaikki muut kuvat tätä ylläolevaa lukuunottamatta: Kukkamaaria K. 

Testi tehdään posken sisäpuolelta kahteen eri vanupuikkoon, jotka laitetaan pieniin "koeputkiin" ja minigrip- pussiin, että ne päätyvät perille turvallisesti. Näytteet lähetetään Saksan kautta Yhdysvaltoihin, jossa DNA eristetään ja tutkitaan. Sovelluksessa kerrotaan mitä missäkin vaiheessa tapahtuu ja aina uuden vaiheen tullessa näet missä vaiheessa oman DNA:si tutkiminen on, sekä milloin tulosten odotetaan olevan valmiina. 

Sovelluksesta näet myös milloin näyte on saapunut perille ja se on loistava juttu, sillä tätä hieman jännitin, koska oli vähän säätöä lähettämisen kanssa ja Postin sivuilla oli jotain selitystä ulkomaan postimerkeistä. Näytteet menivät siis perille kotimaisellakin ikimerkillä. Paketti painaa näytteineen vain 14 grammaa eli ei kannata stressata, jos et ole ostanut "ulkomaan postimerkkiä" tai jos ehdit laittaa paketin matkaan, ennen kuin olet kuullutkaan tuommoisesta vaihtoehdosta. 

Miksi halusin tehdä tämän testin, vaikka pieni sisäinen foliohattuni mietti DNA- näytteen lähettämisen järkevyyttä? Noh, täällä sitä jaetaan tulokset muillekin. Meillä on aika pieni suku ja esimerkiksi äitini vanhempia en ole ikinä tavannut, eikä suvusta oikein tiedetä mitään muuta kuin se, että he ovat Karjalasta tulleet vanhempineen ja jossain vaiheessa vaihtaneet sukunimen suomalaisempaan muotoon. Äitini isä on kuulemma ollut tummapiirteinen mies ja hän menehtyi äitini ollessa pieni lapsi. Kysyin keväällä äidiltäni myös isäni taustoista, mutta hän ei enää muistanut mistä ukki ja mummo tai heidän vanhempansa olivat alunperin lähtöisin. Isäni puolelta ehdin tavata isovanhemmat, mutta en oikein muista heistä mitään, sillä molemmat menehtyivät ollessani lapsi. 

Karjalaisuus on kuitenkin yksi täysin varma asia, minkä tiesin ennakkoon ja testissä selvisi perimää olevan nimenomaan Itä- Suomesta Pohjois- Karjalasta, sekä Venäjän osuudelta Karjalan tasavallasta, Leningradista ja Viipurista. Testin mukaan olen 96,8% suomalainen. Yllämainittujen lisäksi perimää on hieman myös Pohjois- Pohjanmaalta, Kainuusta ja Pohjois- Savosta, mutta kaikkein tiukimmalla rajauksella eniten näyttää olevan Pohjois- Karjalasta ja Karjalan Tasavallasta näiden alla olevien etnisyyksien lisäksi. 

En ollut (onneksi) 100% suomalainen, muuten olisi saattanut harmittaa testin tekeminen. Testissä 100% tulos vain yhdestä etnisyydestä on erittäin harvinainen ja tavallaan tarkoittaa sitä, että olet alkuperäisasukas. Arvaatko mitä muuta perimää minusta löytyi? Nämä loput etnisyydet ovatkin kysymysmerkkejä, mutta toisaalta avartaa omaa perimää ja taustaa hieman. En tiedä, kumman vanhemman puolelta nämä tulevat - periaatteessa kai kumman vain, koska emme tiedä sukupuuta ylöspäin kuin isovanhempiin tai isoisovanhempiin asti. Tämä saattaa muuttua tulevaisuudessa, sillä myös äitini haluaa tehdä tämän DNA- testin. 

Seuraavaksi eniten minussa on 1,4% perimää Keski- Aasiasta. MyHeritagen kartassa tähän kuuluu muun muassa Kazakhstan, Kyrgyzstan, Turkmenistan ja Uzbekistan. Eihän tätä perimää minussa paljoa ole, mutta aika siistiä silti, että jotain muutakin löytyy kuin suomalaista! Voisin kuvitella, että tämä voisi olla äidin puolelta perittyä. Varma en kuitenkaan voi olla, koska tietoa on niin vähän molempien vanhempien suvuista. Muistaakseni MyHeritagen testi tunnistaa perimää noin 400-600 vuotta taaksepäin ja suomalaisen ja karjalaisen perimän suuren määrän vuoksi nämä loput ovat pieniä, hieman alle prosentista 1,4%:in. 

Kolmanneksi suurimman prosentin kohdalla oli - tattadadaa - intiaani! Intiaania testin mukaan minussa on 1%. Tätä etnisyyttä on valitettavasti sen verran vähän, ettei tästä etnisyydestä minulle tullut muuta tietoa kuin Amerikan intiaani. Joitain videoita olen nähnyt YouTubessa, joissa suuremmasta määrästä Amerikan alkuperäiskansojen perimästä on ollut vielä tarkempaa tietoa alaviitteissä, kuten minulla on tuossa suomalaisuuden kohdalla. Toki osassa alkuperäiskansojen perimässä on useita eri alaluokkia ja toisissa ei lainkaan - yhteensä näitä pääluokkia on kolme. Alkuperäiskansoista kiinnostuneena tämä on varmaan siistein tulos, mitä voi kuvitella! 

Neljäs ja viimeinen etnisyys mitä DNA- tuloksistani löytyy on 0,8% osuus kiinalaista ja vietnamilaista. Mitä? Tätä en todellakaan olisi osannut arvata! Siskollani tätä etnisyyttä oli enemmän kuin minulla. MyHeritagen sovelluksessa jokaisesta etnisyydestä, sekä sen taustoista kerrotaan enemmän. Kiina on maailman väkirikkain maa ja vietnamilaiset ovat Kaakkois-Aasiassa vanhinta kansaa, joista molempia etnisyyksiä löytyy ympäri maailmaa nykyään. 

MyHeritagen sovelluksesta näet etnisyyksien mukaan, keillä on samaa etnisyyttä ja kuinka monilla sitä on. Etusivulta näet missä kaikkialla maailmassa sukulaisia ja kaukaisia sukulaisia on. Samaa perimää omaavista näet, onko kyseessä esimerkiksi isovanhemman serkku, kolmas serkku vai mitä kautta olet osuman kanssa sukua. Näissä on myös maininta, jos arvioitu sukulaisuussuhde on luotettavuudeltaan alhainen. 

Jos mietitään, että ainakin osa isovanhemmista ja isoisovanhemmista on tullut Karjalan kautta Suomeen, niin voisin pienellä varauksella odottaa, että heillä on saattanut olla perimää myös Aasiasta? Aasiasta ei olisi pitkä matka myöskään Yhdysvaltoihin, mutta voi myös olla, että nämä muut etnisyydet eivät välttämättä tule yhdeltä vanhemmalta, vaan molemmilta. Olisi hauskaa tietää, mikä näistä tulee isän ja mitkä äidin puolelta. 

Äh, kun minua harmittaa, etten tehnyt tätä testiä jo aiemmin. Puhuimme isän kanssa tämän testin tekemisestä ja häntä nämä tulokset olisivat varmasti kiinnostaneet todella paljon! Uskon, että näiden tulosten jälkeen hän olisi itsekin halunnut tehdä testin ja tutkia sukujuuria kauemmas, sillä tässä tuli tiedossa olevien juurten lisäksi useampi yllätys. Yksi juttu, mikä yllätti osumissa oli se, miten paljon vanhempien serkkuja, pikkuserkkuja ja kolmansia serkkuja siellä on. 

Testin tekeminen oli ehdottomasti avartavaa ja vaikka muun perimän osuus on pieni, niin silti se on erittäin mielenkiintoista ja jännittävää. Tämän DNA- testin tekeminen oli ehdottomasti 39 euron arvoista, sillä ostimme siskoni kanssa nämä testit hyvän tarjouksen aikaan - normaalisti MyHeritagen DNA- testi maksaa 89€, mutta voin vinkata, että juhlapyhien lähellä nämä testit ovat yleensä tarjouksessa puoleen hintaan tai kaksi yhden hinnalla- kampanjana. 

Oletko sinä tehnyt DNA- testiä? Jos olet, tuliko yllättäviä tuloksia ja jos et ole tehnyt, niin haluaisitko tehdä joskus? 

Korkean paikan kammo ja itsensä ylittäminen - Kolin ja Juuan seikkailut

Olen tällä hetkellä kuumeessa olevan lapsen kanssa kotona, joten palataan hetkeksi vielä loman tunnelmiin. Ensimmäinen lomapätkä tuli päätökseensä, mutta olen vielä syyskuussa kaksi viikkoa lomalla. Täältä voit käydä lukemassa suunnitelmiani lomalle. Ensimmäinen viikko meni huomattavasti rennommin kuin seuraava, sillä kaikki reissut ja ystävien tapaamiset sain sovittua juuri toiselle lomaviikolle. Tuntuuko sinusta ikinä, että aikuisten kesken aikataulujen sovittaminen on hankalampaa kuin nuorempana? Minusta ainakin tuntuu. Sumplimme, että aikataulut sopivat kaikkien kanssa yhteen ja sillä mennään, vaikka kotona en ole ehtinyt paljoa olla tällä jälkimmäisellä viikolla. 

Toisella lomaviikolla lähdin ystävieni Vikin ja Mervin luokse yökylään. Meillä oli ajatuksena, että ehdimme nähdä kauemmin kun viime kerralla, sillä näimme kesäkuussa aivan liian pikaisesti! Näemme usein isommalla porukalla ja lasten kanssa, mutta tällä kertaa lähdin reissuun yksin ja kummipoikakin oli äidillään. 

Pääsin vähän myöhemmin lähtemään kuin ajattelin, koska univaje on ollut melkoinen ja se alkaa jo vähän näkyä. Pääasia, että pääsin turvallisesti perille ja ei ollut kiire minnekään! Kuulumisten vaihtamisen ja kahvinkeiton jälkeen lähdimme seikkailemaan Räsävaaran näköalatornille, jossa en ollut vielä koskaan käynyt! Mikä loistava idea, jos pelkäät korkeita paikkoja edes vähän. 

Pakko on sanoa, että en ilahtunut Vikin ideasta lähteä näköalatorniin, sillä korkeat paikat ovat ahdistavia. Ehkä (eli todennäköisesti) minulla on jonkin sortin korkean paikan kammo, vaikka olen esimerkiksi hypännyt benjihypyn tandemina. Benjihyppy on siitä helpompi, että sinut nostetaan korilla ylös ja tarvittaessa tyrkätään alas, jos et itse uskalla kaatua korista benjiköyden varaan. Näköalatorniin pitäisi kuitenkin ihan itse omin jaloin kiivetä. Edellinen kokemus on todella huterasta näköalatornista, jossa oli pakko kääntyä takaisin ensimmäisten rappusten jälkeen. 

Räsävaaran näköalatorni on 18 metriä korkea, tosin näin korkean paikan kammoisena se tuntui kymmenen kertaa korkeammalta. Räsävaara taas on 300 metriä merenpinnan yläpuolella eli tornista näkee todella kauas. 

Olemme Vikin kanssa tutustuneet jo 13-vuotiaina, joten hän kyllä tiesi, että rohkaisemalla, patistamalla ja kannustamalla todennäköisesti lähden kokeilemaan. Ehkä jopa ylös asti, vaikka ensimmäinen tasokin olisi itsensä ylittämistä. Todella harvan ihmisen kanssa olisin lähtenyt edes kokeilemaan tätä ja tässä vaiheessa on pakko sanoa, että älä käsitä tätä väärin. Viki on to-del-la rauhallinen ja hänen olemuksensa on rauhoittava, kun hänen kanssaan viettää aikaa. Suoraan sanottuna hän omaa lehmän hermot, sillä olin kauhea kitisijä ja valittaja osan matkasta tuonne huipulle. Saati sitten kun ahdistus ja pelko alkoi ottaa valtaa - hahah, kiitos ja anteeksi! 

Itse ajatus näköalatornin huipulle kiipeämisestä oli ahdistava. Eikä asiaa auta se, että minulla on kieltämättä taipumusta katastrofi- tyyppiseen ajatteluun pelkojen kanssa. Pelko ja järki ei aina kulje käsi kädessä, mutta pelko ja ahdistus antaa pelolle huomattavasti suuremmat mittasuhteet kuin mikä se todellisuus on. Jos tunnistat itsessäsi tämän katastrofiajattelun, niin tiedät 100% varmasti mistä puhun. Mieleen tuli niin epätodennäköisiä skenaarioita mitä torniin kiipeämisen aikana tai huipulla voisi tapahtua, että varmasti naurattaisi muitakin kuin meitä. 

Yllä olevalle kivelle arvelin jäädä istuskelemaan ja odottamaan, että Viki käy itsekseen tornissa, mutta rohkaisusta päätin lähteä kokeilemaan epäilevin mielin. Kuten näistä puhelimella otetuista kuvista näkyy, niin pääsimme loppujen lopuksi huipulle asti. Oli pakko hengähtää ja hieman koota itseään jokaisella tasanteella, ettei ahdistus tai pelko ottaisi valtaa. Varsinkaan, kun tasanteiden välistä näkyi läpi ja niiden raoista näki suoraan alas. 

Mitä ylemmäs pääsimme, sitä tiukemmat ja kapeammat portaat olivat. Sitä enemmän myös jalat tutisivat portaita kiivetessä ja viimeiset kerrokset sai pakottaa itsensä nousemaan portaat ylös käsillä avustaen. Tuntui, etteivät jalat enää tottele ja pakko yrittää päästä ylös asti, kun on jo melkein huipulla. Toisiksi ylimmällä tasanteella toivoa herätti se, että Kolilla sijaitseva Räsävaaran näköalatorni on virallisesti tarkastettu turvalliseksi eli ei ole samaa mallia kuin Juuassa sijaitseva Paalasmaan "omalla vastuulla"- näköalatorni. 

Aikaa meillä meni, mutta pääsimme ylös asti! Varasimme kylmät oluet mukaan korkattaviksi, mikäli pääsemme huipulle asti. Se oli kieltämättä hyvä idea, sillä saimme hieman "juhlan tuntua" näköalatornin valloittamiseen ja toisaalta meillä meni aikaa ylimmällä tasolla niin kauan, että uskalsin mennä kaiteen viereen. Se ei ollut niin itsestään selvää, mutta katsokaapa näitä maisemia Kolille, Juukaan ja muualle! 

Valitettavasti järjestelmäkamera ei ollut mukana, mutta jospa näistä kuvista saa osviittaa millaiset maisemat tornista oli. Alla olevan kuvan punainen rakennus on Kolin uusi hotelli ja sen takana Kolin korkeimmat paikat. Räsävaaran näköalatorni on aika lähellä Kolia, joten turisteja täällä näkee aika paljon paikallisten lisäksi. En ehkä ole oikea henkilö arvioimaan, kannattaako täällä käydä, mutta erään turistin sanoin torni on "definitely worth it!". 

Pääsin ihan ylös asti ja ylitin itseni! Räsävaaran torniin kiipeäminen oli huomattavasti vaikeampaa kuin benjihypyn hyppääminen. Aikaa meni ja itsensä sai kerätä monta kertaa matkan varrella, mutta onnistumisesta huolimatta en lähde vähään aikaan yhteenkään näköalatorniin tai korkeaan paikkaan. Tämä riittää toviksi, sillä keholle tämä on aika raskas kokemus korkean paikan kammon takia. Jalat menevät ihan makaroniksi pelkästä ajatuksesta ja vatsa kääntyy nurin. Julkaisin reissusta Instagramiin videoita ja pakko sanoa, että toiseksi ylimmällä tasanteella otetulla videolla olen ihan valkoinen kaiteista puristaessani. 

Räsävaarassa käyminen oli siinä mielessä kiva juttu, että minusta on viime vuosina alkanut tuntua, että Koli on jo niin nähty. Räsävaarassa en ollut koskaan aiemmin käynyt, joten jotain uutta sieltä vielä löytyi. Voi olla, että tämä on vaan näin Pohjois- Karjalassa asuvan silmin, sillä Kolin seudulla on seikkaillut lapsesta asti ja edelleen aikuisena tulee käytyä silloin tällöin. 

Tultuamme alas tornista olo alkoi pikkuhiljaa helpottaa, mutta väsymys tuli perässä. Meillä oli onneksi termarikahvien lisäksi eväät mukana, joten jäimme vielä huokaisemaan nuotiopaikalle. Nuotiopaikka ja kota ovat ihan parkkipaikan vieressä. Sytytysvälineet kannattaa muistaa ottaa mukaan, mutta puut nuotiopaikalla on jo valmiina. Kota on suojaisassa kohdassa puiden alla. Oli ihanaa päästä varjoon istumaan hetkeksi. 

Vasta tässä vaiheessa tämä alkoi tuntua käymisen arvoiselta reissulta, sillä menin niin pitkälle epämukavuusalueellani. Ystävä muistutti useamman kerran, että joskus kehitys tapahtuu juuri siellä epämukavuusalueella ja niinhän se taitaa olla. Joskus on hyvä poiketa omista normeistaan ja omista rutiineistaan oivaltaakseen tai oppiakseen jotain uutta. Siitä huolimatta taidan pysyä jalat maankamaralla tovin. Seuraavalla kerralla tehdään kyllä jotain rennompaa ja hauskempaa yhdessä. 

Juuan reissun loppupuoli meni huomattavasti rennommissa ja mukavammissa merkeissä. Lähdimme Räsävaaran tornilta vielä Kolin uudelle hotellille kahville ja viinille, sillä kumpikaan meistä ei ollut vielä käynyt tsekkaamassa uutta hotellia. Nytkin piipahdus oli melko pikainen, mutta jäi ihan hyvä fiilis - baarin puolelta sai erinomaista viiniä ja kahvilassa oli tarjolla makeita, sekä suolaisia herkkuja. 

Kävimme vielä Juukaan mennessämme kaupassa matkan varrella ja iltaa vietimme ystävien terassilla puolille öin asti. Oli ihan huippua nähdä ajan kanssa ja viettää aikaa ilman keskeytyksiä. Minusta oli ihanaa vain jutella, katsella tähtiä ja olla vaan. Teki todella hyvää! 

Seuraavana päivänä nukuin piiiiitkään ja kävimme aamukahvien jälkeen kuvaamassa meidän matalat autot, kun minäkin olin tällä kertaa Camarolla liikkeellä sähköauton sijaan. Kylläpä kirpaisi käydä tankkaamassa pitkästä aikaa, kun sähköauton saat ladattua täyteen parilla eurolla. Tähän mennessä kallein hinta sähköauton täyteen lataamisesta on ollut hieman alle neljä euroa. Camaroon laitoin kuudellakympillä polttoainetta, enkä saanut edes tankkia täyteen. 

Mutta se siitä hinnoista pöyristymisestä - tässä vaiheessa lähdimme molemmat omille menoillemme. Lähdin siskoni kanssa Hedwigiin kahville ja sen jälkeen hakemaan vaahterantaimia hänen luotaan. Hedwigissä on pakko käydä kahvilla ja ostoksilla aina, kun Juuassa sattuu käymään ja tästä kahvilasta onkin tullut kokoontumispaikka meille. Aivan ihana ja tyylikäs paikka! 

Hedwig on hieman pariisilaishenkinen kahvila, jossa myydään kahvien ja herkkujen lisäksi myös sisustustarvikkeita, kauniita esineitä ja kosmetiikkaa. Jos käyt Juuassa tai Kolilla, niin käy myös Hedwigissä kahvilla tai tuliaisia hakemassa! 

Milloin sinä olet viimeksi mennyt epämukavuusalueellesi? Poikiko se jotain uutta ja saitko onnistumisen kokemuksia?