Komperon kivisilloilla ja millainen minä olen someseuraajana? / IG, TikTok, blogit...

Jäin pohtimaan tässä Tanjan blogipostauksen luettuani ja puhelinkeskustelumme jälkeen sitä, millainen kuva esimerkiksi minusta jää bloggaajana, mutta myös sitä millainen minä olen seuraajana sosiaalisessa mediassa? Olen itse kirjoittanut blogia vuodesta 2010 saakka ja lapsen syntymän jälkeen olen rajannut sisältöä tarkemmin perheeni yksityisyyden vuoksi. Seuraan itse myös paljon blogeja, tai niin paljon, mitä niitä on enää lukulistalla jäljellä. Monet ovat lopettaneet ja sehän on ihan tosi asia, että blogin pinnalle nouseminen vaatii todella pitkäjänteistä työtä ja suurta työmäärää, kun taas blogien alkuaikoina kuka tahansa pystyi pääsemään pinnalle olemalla ns. oikeaan aikaan liikkeellä.

Blogien laaduissa on myös ollut muutosta, mutta edelleen aito sisältö kiinnostaa ja ihmisen aitous siellä blogin takana. Uskonkin, että 2020- luvun suurin trendi on varmasti aitous ja hauskuus, joka näkyy jo nyt TikTokissa - kaiken sisällön ei tarvitse olla vakavaa ja neuvoa tai auttaa lukijaa, vaan paras sisältö voi olla myös sitä viihdyttävintä, hassua ja hauskaa sisältöä. Sellaista, josta jää hyvä fiilis pitkäksi aikaa!



Villakangastakki - Ril's
Toppi - Zara
Kietaisupaita - Rokita
Nahkahame - Rokita
Olkalaukku - Cobblerina
Hiuskukka - kirppislöytö
Korkokengät - Minna Parikka
Kaulakoru - Kalevala Koru

Kuvat; Tanja Räty



Seuraan itse eniten muoti- ja tyylipainotteisia vaikuttajia, mutta eri kanavissa olen erilainen niin julkaisijana kuin seuraajanakin. Esimerkiksi minusta saa todella erilaisen kuvan Facebookista, jos verrataan Instagramiin - Instagramissa annan enemmän itsestäni ja julkaisen impulsiivisemmin. Facebookissa en nykyään oikeastaan julkaise paljoa mitään. Facebookissa tykkään kavereiden julkaisuista ja selaan tiettyjä ryhmiä, jonka lisäksi jaan uudet blogipostaukset aina sinne. Instagramissa seuraan laajemmalla skaalalla ihmisiä - jonkin verran löytyy kavereita ja ystäviä seurantalistalta, mutta seuraan myös yhteistyökumppaneita, mielenkiintoisia persoonia, kanssabloggaajia, moottoripyöräilyä harrastavia, tanssia harrastavia ja jonkin verran myös hyvinvointiin sekä matkustamiseen liittyviä tilejä.

No, millainen seuraaja olen Instagramissa? Yleensä tsekkaan kaikkien stoorit, joita seuraan ja pyrin tykkäämään lähes kaikista kuvista, jotka tulevat feediini. Instagramin algoritmi on hieman ongelmallinen, sillä se ei välttämättä näytä kaikkien uusia kuvia feedissä, joka on todella harmi - siksihän minä niitä tilejä seuraan, että näkisin niiden sisällön Instagramissa! En sitä sisältöä, minkä algoritmi olettaa kiinnostavan minua eniten.







Instagramissa tykkäämisen lisäksi pyrin olemaan nykyään aktiivisempi ja kommentoimaan kuvia enemmän, mutta myös vastailemaan stooreihin ja juttelemaan muiden kanssa DM- puolella. Pyrin keksimään aina positiivista kommentoitavaa, mutta joskus on hyvä myös pohdiskella vaikuttajan esille ottamaa asiaa. Instagramiin olen panostanut viime aikoina aika paljon ja yrittänyt ehtiä vastailemaan sitä mukaa kun viestejä tulee, mutta jos viestiin vastaaminen ei ole kiireellistä tai viesti sellainen mikä ei välttämättä vastausta vaadi, niin se voi jäädä ns. tärkeämpien viestien jalkoihin.

Mikäs sitten saa minut poistumaan seuraajista? Yleensä en tykkää hevos- ja lapsiaiheisista kuvista, enkä oikeastaan kovin paljoa pidä myöskään koira-aiheisista kuvista. Instagramin algoritmi tosin luulee, että haluaisin nähdä lapsiaiheisia julkaisuja feedissäni ensimmäisenä, vaikka ne olisivat viimeisiä mitä haluaisin nähdä ylimpänä. Joo, kyllä minullakin on lapsi, mutta en halua nähdä hirveästi lapsisisältöä somessa ja muualla, enkä varsinkaan sellaisia kuvia ja videoita mitkä menevät kyseenalaisiksi lapsen yksityisyyden kannalta tai tuovat lapsen huonossa valossa esille. En myöskään jaksa seurata tilejä, joissa jokainen stoori on valittamista arjesta, enkä tilejä, jotka spämmäävät aina 4-9 kuvaa kerralla.

Instagramissa en myöskään ala seuraamaan yhtäkään follow- unfollow- vaikuttajaa eli tyyppiä, joka alkaa seuraamaan sinua ja lopettaa seuraamisen parin päivän sisällä, jos et ala seuraamaan takaisin. Se on noloa ja aika läpinäkyvä keino yrittää saada lisää seuraajia - tätä tekee sekä somevaikuttajat, että yritykset. Muutaman kerran olen tosin itse lopettanut seuraamisen samalla viikolla, koska sisältö ei olekaan vastannut sitä mitä oletin profiilin kuvailun ja kuvien perusteella. Joskus lopetan seuraamisen myös siksi, ettei jonkun julkaisut enää tunnu niin kiinnostavilta tai inspiroivilta. Myös silloin, jos henkilö päivittää todella harvoin, niin saatan lopettaa seuraamisen.









Entäs sitten TikTok? Latasin TikTokin vähän aikaa sitten ja siellä seuraan eri tyyppistä sisältöä kuin Instagramissa. Tykkään siellä eniten taide-, tanssi-, moottorikelkkailu-, moottoripyöräily-, muoti- ja valokuvaussisällöistä. TikTokissa on helppo löytää uutta seurattavaa ja on viihdyttävää katsoa videoita ympäri maailmaa. Joensuun seudulla TikTokkaajia ei ole vielä kovin paljoa, mutta pari tiliä laitoin seurantaan sielläkin. Olen myös pohtinut itse TikTokkien tekemistä, sillä voisi olla ihan hauskaa julkaista tanssivideoita, moottoripyöräily- ja kelkkailuvideoita. Tai tyyliaiheisia videoita. Ikäryhmä TikTokissa on minulle niin sanotusti väärä ainakin vielä, sillä suurin osa TikTokkaajista on todella, todella nuoria. En halua tehdä sisältöä lapsille, vaan mieluiten samalle ikäryhmälle kuin täällä blogissa ja Instagramissa eli 25-35 vuotiaille. Toki seuraajia on kaikista ikäryhmistä, mutta tämä ikäryhmä on kaikkein suurin ja hyvä niin.

Nuori ikätaso näkyy sovelluksessa todella hyvin tai huonosti, miten sen nyt ottaa, sillä kiusaamista on sovelluksessa ihan järkyttävä määrä. Myös suomalaisten TikTokeissa on ihan sairaita kommentteja ja suoranaista kiusantekoa. Instagramissa en ole koskaan törmännyt vastaavaan kiusaamismäärään ja olin kyllä järkyttynyt tuosta, miten lähes jokaisessa katsomassani videossa on törkeitä kommentteja. Instagramissa olen joutunut estämään vain kolme henkilöä, mutta luulen, että jos alan tehdä TikTokkeja, niin estoa pitäisi varmasti laittaa useammalle. Jotkut nuoret vielä tosin opettelevat käyttäytymistä myös netissä, mutta onneksi löytyy myös fiksuja nuoria joukosta ja siihen on kyllä syynsä, miksi sovelluksissa on ikärajat. TikTokista löytyy myös eri alojen harrastajien videoita ja esimerkiksi valokuvaamiseen löytyy todella rutkasti inspiraatiota sekä vinkkejä. Naismotoristeja löytyy myös todella paljon TikTokista!







Blogeista saan ehkä eniten irti - minusta on ihana nähdä asut kunnolla, paljon kuvia ja samalla mietteitä taikka pohdintaa asusta. En kaipaa sitä, että jokainen postaus "auttaisi" tai "neuvoisi" minua somessa, vaan haluan arkeen hyvää fiilistä mielenkiintoisilta ja inspiroivilta persoonilta. En myöskään "jaksa" lukea kerta toisensa jälkeen raskasta sisältöä eli minusta blogissa jokaisen postauksen ei todellakaan tarvitse olla hirveän pitkä, raskaslukuinen (raskaasta aiheesta) eikä myöskään sellainen hutiloiden tehty parin kuvan juttu. Sopivasti kuvia ja sopivasti sisältöä on paras kombo.

Blogin pitää myös erottua joukosta, eikä seuraamani blogit ole sellaista samaa huttua kuin muilla saman genren bloggaajilla. Tykkään seurata eniten tyyli-, muoti-, kauneus- ja lifestyleblogeja, mutta en yleensä seuraa mammablogeja, perhelifestyleä, fitnessblogeja tai vastaavia oman kiinnostusalueen ulkopuolisia blogeja. Joidenkin blogien kaikki postaukset on pakko lukea, mutta joissain blogeissa taas valitsen kiinnostavat aiheet erikseen. En tykkää lukea myöskään blogeja, joissa lähes jokainen postaus on yhteistyö - näitä näkyy nykyään todella paljon. Saatetaan olla monta viikkoa julkaisematta mitään ja sitten julkaistaan monta kaupallista yhteistyötä peräkkäin, jonka lisäksi samaan aikaan tulee tyyliin yksi normaalipostaus yhteistöiden joukkoon.

Blogeissa myös haluan, että teksti on sujuvaa lukea ja mieluiten oikeinkirjoitussääntöjen mukaista, vaikka toki joskus voi tulla virheitä itsellänikin, vaikka luen tai pyydän läheisen lukemaan jokaisen postauksen useaan otteeseen ennen julkaisua. Jos virheitä tulee paljon esim. lukihäiriöstä johtuen, niin kannattaa ehdottomasti tarkistaa teksti Wordissa tai ilmaisessa OpenOfficessa ennen sen julkaisua!



Blogeja haluan myös kommentoida, jos kommentoitavaa tulee mieleen - tähän voisin varata enemmän aikaa, sillä sosiaalista mediaahan tämäkin on. Kommentoinnista voi saada myös uusia näkökulmia tai ajatuksia, mutta myös tunteen vertaistuesta tai kaveruudesta. Kommentoin yleensä blogeihin, joiden bloggaajat vastaavat kommentteihin - jos eivät vastaa, niin todennäköisesti en viitsi myöhemmin kommentoida, koska koen sen turhaksi. Erityisesti monissa Suomen suurimmissa blogeissa (joita siis tehdään päätyönä) kommentteihin ei vastata, joka on minusta aika outoa, kun esimerkiksi eräs ulkomainen suosittu matkusteluun keskittyvä IG- tili sadoilla tuhansilla seuraajilla vastaa jokaikiseen kommenttiin _ja_ yksityisviestiin, kun kommentteja on 300-650 per julkaisu ja itsekin olen useasti laittanut yksityisviestiä. Usein vastauksen saa vielä samana päivänä. Tästä syystä muistan säännöllisesti kiittää niitä suurempia blogeja ja muita vaikuttajia, jotka jaksavat ja viitsivät vastailla seuraajiensa kommentteihin - se kannustaa kommentoimaan jatkossakin ja sitouttaa seuraajia pysymään blogin mukana jatkossakin! Toki myös pienistä bloggaajista löytyy vaikuttajia, jotka eivät vastaa kommentteihin, mutta minusta vastaamatta jättäminen on yleisempää suurissa blogeissa.

Priorisointi, resurssit ja toki se, että minkä kokee tärkeäksi vaikuttaa tähän, mutta kyllä minusta ainakin on kohteliasta vastata ja varata hetki aikaa kommentteihin vastaamiselle, vaikka olisi miten kiireinen bloggaaja tahansa. Minä ainakin pidän tärkeänä, että vastaan kommentoijille ja varaan siihen aikaa, koska lukija ja seuraaja on sen arvoinen. Joskus voi myös olla, että vaikuttajalla on puhti poissa vastaamisten kanssa, mutta se on ihan ok ottaa esille ja silloin tietää, ettei vastausta ehkä tule, varsinkin jos bloggaaja tekee työkseen muutakin kuin blogia. Pääsääntöisesti minulle on tärkeää, että bloggaaja tai muu vaikuttaja on vuorovaikutuksessa seuraajiensa kanssa.



YouTubea en itse hirveästi seuraa, sillä siellä kohderyhmä on nuorempaa eli esimerkiksi suomalainen sisältö on ehkä vähän nuoremmille suunnattua. Näin ollen en saa videoista irti lähes mitään ja ikäisilleni suunnattu sisältö on yleensä perhelifestylea tai vastaavaa. Joitain videoita katson muutamilta ulkomaisilta ja kotimaisilta vaikuttajilta, mutta keneltäkään en taida ihan jokaista videota katsoa.

Myös podcasteihin olen tutustunut viime vuonna ja kuuntelen muutamia podeja viikottain. Muutamia todella hyviä on tullut vastaan, mutta ehkäpä voisin vinkkailla niistä myöhemmin omassa postauksessaan! Podcasteja on mukava kuunnella kävellessä ja kotona vaikkapa kotitöitä tehden, sillä monet podit ovat rentoa jutustelua eri aiheista. Podcastien tekemistä olisi mukavaa kokeilla jonkun kanssa!

Tässä tuli nyt aika kattava vastaus kysymykseen millainen minä olen somessa seuraajan roolissa. Millaisia someseuraajia te olette? Mitä asioita pidätte tärkeinä? 

Vanha ystäväni unettomuus on täällä taas

Mietin ensin, että puhunko täällä ollenkaan unettomuudesta vai en, kun kyseessä on kuitenkin tyyli- ja muotiblogi. Mutta tämä on vaikuttanut omaan elämääni niin paljon ja olen kärsinyt unettomuudesta aina silloin tällöin teini- ikäisestä lähtien. Päätin siis kirjoittaa, kun sain tästä asiasta Instagramissa kertoessani niin paljon vertaistukea ja ihania viestejä - toivottavasti tästä tekstistä on myös sinulle kanssaunettomalle vertaistueksi. Omalla kohdallani ongelma on nukahtamisessa ja yöheräilyssä, kun taas normaalisti saatuani unta en herää enää mihinkään ennen aamua. Unettomuus on tällä kertaa kestänyt 2,5 kuukautta (haha, mies sanoi että on kestänyt yli vuoden, minusta vakavampi unettomuus on kestänyt 2,5 kk) ja nyt oli pakko hakea lääkäriltä apua, kun mikään kikkakolmonen ei auttanut. Unettomuuteen voi vaikuttaa todella paljon myös omilla elintavoilla, mutta joskus ainakin minulla valvominen ja/ tai heräily jää päälle, enkä saa palautettua normaalia rytmiäni omin avuin normaaliksi.



Esimerkiksi voisin kertoa vaikkapa pari erilaista yötä, jolloin nukuin yön aikana kaksi tuntia ja sen jälkeisen yön, jolloin sain unesta kiinni aika nopeasti normaaliin verrattuna, mutta heräsin kolmesti yöllä. Nämä pätkinäiset yöunet haittaavat palauttavaan ja virkistävään REM- uneen pääsemistä, eli olen aamulla rättiväsynyt ja ahdistunut unenpuutteen takia. Alunperin unettomuuteni alkoi marraskuun tienoilla, jolloin lapsellamme oli joku kuusi- seitsemänvuotiaille tyypillinen kasvuvaihe ja hän näki todella paljon painajaisia tai vaihtoehtoisesti käveli tai puhui unissaan, joten heräsimme kaikki öisin monta kertaa. Tämä tilanne rauhottui kuitenkin muutamassa viikossa, mutta itselläni jäi valvominen päälle stressin ja läheiseni terveydentilasta huolestumisen takia.

Tavallaan unettomuus on kuin oravanpyörä - jos et nukahda pian, alat pohdiskella vaikka mitä ja ahdistut siitä, ettet saa unta ja stressaat miten jaksat seuraavana päivänä olla touhukas ja virkeä? Entä jos pitää ajaa autolla, olenko tarpeeksi skarppina? Entä heräänkö ajoissa, että saan lapsen esikouluun? Olenko tarpeeksi aktiivinen harrastuksiin tai lapsen kanssa leikkimiseen, vai meneekö ilta ihan sumussa odottaen nukkumaan menemistä? Voinko juoda lisää kahvia jaksaakseni vai valvonko ensi yönkin? Ihmisenä, joka on normaalisti tottunut tekemään paljon, kuten tämän hetkisestä elämäntilanteestani voitte huomata, niin tämä tilanne ärsyttää todella paljon. Ihan kuin en olisi minä, vaan joku muu. Ärsyyntymisen lisäksi unettomuus aiheuttaa syyllisyyden tunteita, kun ei pysty tekemään niin paljon kuin normaalisti ja unettomuus tuo arkeeni hajamielisyyttä, joka lisää vaan ahdistusta nukkumisesta. Pinna katkeaa myös helpommin, vaikka en yleisesti ottaen ota pultteja lähes mistään muusta kuin epäoikeudenmukaisuudesta ja huonosta käytöksestä.

*Kuvissa pilkistävä toppi on blogin kautta saatu. 

Yksi pahimmista peloistani on se, että minusta tulee sellainen vetelehtijä, joka tekee kaiken liian hitaasti, tehottomasti ja vähän sinnepäin välittämättä lopputuloksesta. Tuollainen toiminta ei olisi millään tavalla normaalia omalla kohdallani tai kenelläkään muulla aktiivisella ja terveellä aikuisella, vaan kielisi pahoista ongelmista. Laiskuus on asia erikseen, sillä joillakin ihmisillä se on ihan ominainen piirre, mutta normaalisti aikuinen ihminen on virkeä, aktiivinen ja jaksava, jos hänellä ei ole mitään normaaliin arkeen vaikuttavaa sairautta. Kyllä minä haluaisin olla paras versio itsestäni itselleni, mutta ennen kaikkea perheelleni ja läheisilleni.

Unettomuus on ollut neljä kertaa tässä vuosien mittaan teini-iästä tähän 29-vuoden ikään mennessä niin paha, että on ollut pakko turvautua unilääkkeisiin, että arki sujuu normaalisti ja työt saa hoidettua. Stressin vaikutus uneen on negatiivinen, mutta jos et saa nukuttua yhtään yötä kunnolla ja heräilemättä vaikkapa kahteen viikkoon, niin se stressi pelkästään nukkumisesta on jo ihan älyttömissä sfääreissä. Unettomuus kasvattaa myös onnettomuusalttiutta ja kuolleisuusriskiä yllättävän paljon, joka on tullut todettua myös omalla kohdalla kömpelyytenä ja sain joulukuussa palovammankin käteen. Sen vakavampaa ei ole onneksi sattunut (kop kop).

Yöheräilyn jälkeen uudelleen nukahtaminen on itselleni todella hankalaa, kun taas monet nukahtavat heti kun painavat päänsä tyynyyn ja valot kiinni. Jos minä herään kesken unien, niin saatan valvoa kahdesta kuuteen tuntiin, ennen kuin saan uudelleen unta ja yöunet jäävät todella katkonaisiksi. Joskus herään aamuneljältä miehen lähtiessä aamuvuoroon ja en välttämättä saa enää unesta kiinni, kun taas normaalissa tilanteessa en todellakaan heräisi siihen, kun mies lähtee töihin. Tämä heräily taas kertoo siitä, että uni ei ole lähellekään niin syvää ja palauttavaa kuin aiemmin.



Tästä syystä kävin viime viikolla lääkärillä keskustelemassa asiasta, täyttämässä unikyselyn ja sain uuden reseptin unilääkkeisiin, kun edelliset ovat menneet jo vanhaksi - viimeksi unilääkkeisiin jouduin turvautumaan vuoden 2014 ja 2015 vuosien aikana. Muutaman huonon yön jälkeen olisin voinut nukahtaa terveyskeskuksen aulaan lääkäriaikaa odottaessani, joten on ihan hyväkin, että kävin tässä vaiheessa siellä... Torkahtaminen ei ollut kaukana. Yleensä vielä tätäkin pidempi unettomuus vaikuttaa itselläni mielialaan ja tosi rasittuneena alan olla itkuinen, ärsyyntynyt, apaattinen ja todella pessimistinen, mikä ei yleensä sovi omaksi piirteekseni. Tiedättekö, tulee sellainen "maailmanlopun" fiilis. Terveydellisiä ongelmia minulla ei ole, eli lääkärillä käydessä ei tarvittu lisäkokeita tai mitään muutakaan. Nyt seuraavan parin viikon ajan keskityn nukkumaan ja lepäämään niin paljon kuin mahdollista, jotta saan "entisen" virkeän ja ahkeran itseni takaisin.

Tässä vielä vinkkejä unettomuuden kotihoitoon, mutta jos nämä, eikä elintapojen muuttaminen auta, niin käy lääkärillä keskustelemassa unettomuudesta ja tarvittaessa tutkituttamassa voisiko kyse olla esimerkiksi kilpirauhasesta, uniapneasta tai muusta sairaudesta.

• Nukkumistilan tulee olla rauhallinen ja pimeä, mutta sängyn tulisi olla muutenkin rauhoitettu paikka, jota käytetään sen varsinaiseen käyttötarkoitukseen eli nukkumiseen, lepäämiseen ja seksiin. 
•  Vältä kofeiinipitoisia juomia, alkoholia ja limppareita ennen nukkumaan menoa. Myös silloin, vaikka tuntuisi, ettei kofeiini illalla vaikuttaisi omalla kohdallasi yöuniin. Painota päivän vesimäärän juominen pääosin aamupäivään ja päivään, ettet juokse yöllä vessassa vähän väliä. 
• Sängyssä ei kannata tehdä töitä, eikä selata sähköposteja, viestitellä ja käyttää älylaitteita. Varsinkin älylaitteiden valo aktivoi aivoja ja hankaloittaa nukahtamista, joten puhelin kannattaa sijoittaa huoneen toiselle puolelle tai kokonaan pois huoneesta, jos se ei ole ainoa herätyskellosi. 

• Itselläni apua on ollut kuumista kylvyistä ja saunomisesta illalla, lämpö rauhoittaa ja rentouttaa eli helpottaa nukahtamista. Myös laventelintuoksuisia tuotteita voi kokeilla, esimerkiksi tämä Lushin Sleepy Face tuoksuu laventelille ja tuntuu rauhoittavan mieltä iltaisin. 
• Ulkoile päivällä ja yritä saada liikunnat niin, ettei liian raskas liikunta osu liian lähelle nukkumaan menemistä, että saat unta. Ulkoilun vaikutusta ei voi vähätellä, pienikin aika ulkoilua riittää ja säännöllisen liikunnan harrastaminen on tärkeää myös unettomuuden kannalta, mutta muutenkin säännöllinen liikunta vähentää vaivoja ja esimerkiksi selkäkipuja. 
• Lue älylaitteiden sijasta kirjaa tai lehtiä. Käsittele häiritsevät sekä stressaavat asiat päivällä, äläkä juuri silloin kun pitäisi mennä nukkumaan. 

• Tsekkaa ruokavalio ammattilaisten kanssa ja omaa kehoasi kuunnellen - saatko varmasti kaikki tarvittavat vitamiinit sun muut, vai onko ruokavalio liian yksipuolinen? Tai onko mahdollista, ettei ruoka- aineet imeydy normaalisti? Huolehdithan myös, että jos olet erikoisruokavaliolla allergioiden tai eettisten syiden takia, että saat kaiken tarvittavan niin, että ne vielä imeytyvät kehoosi. Tarvittaessa myös ravintolisät pitää ottaa käyttöön, jos ruokavalio on todella rajattu. Aina silloin tällöin kannattaa selvittää lääkärillä terveydentilaa verikokein ja kuunnella ohjeistusta, jos joku arvo mättää. Kannattaa myös muistaa, että kaikki ruokavaliot eivät sovi kaikille, vaan joskus voi joutua hyvinvoinnin takia joustamaan ruokavaliossaan - moni läheiseni on joutunut muuttamaan ruokavaliota terveydellisistä syistä. Myös minä olen joutunut rukkaamaan ruokavaliota allergioiden ja terveydellisten syiden takia. 

• Puhu ystävälle, perheelle tai ammattilaisille. Pyri hoitamaan stressin ja ahdistuksen aiheuttajat, jotka vaikuttavat uneen - mutta jos tilanne on mennyt liian pitkälle, eikä ajatus enää kulje unenpuutteen takia, niin ota yhteyttä lääkäriin. Joskus on parempi palauttaa normaali unirytmi ja toiminta ennen kuin pureutuu suurimpiin stressin aiheuttajiin, että ne saa käsiteltyä niin sanotusti järki päässä. Pyydä apua tarvittaessa myös perheeltä - voiko joku ottaa lapsen yökylään tai hoitaa hetken aamulla, että saat nukuttua mahdollisimman pitkään kun viimeinkin saat unta? Puoliso voi myös katsoa lasta tai lapsia silloin, kun toinen vanhemmista nukkuu jaksaakseen arkea. 
• Jos et nukahda parissa kymmenessä minuutissa, niin nouse ylös ja tee jotain. Palaa sänkyyn vasta, kun tunnet itsesi väsyneeksi. Tämä on ollut itselläni kompastuskivi välillä, enkä aina ole viitsinyt nousta ylös, vaan olen väsyttänyt itseäni esimerkiksi iPadilta ohjelmia katsomalla. Tämä ei ole ollut oikea tapa, vaan edesauttaa yliväsyneeksi tulemista ja tämän takia tuntee olonsa vielä kuormitetummaksi sängyssä pötköttelystä huolimatta. 

Lähes jokaisella esiintyy unettomuutta jossain vaiheessa elämää, eikä siinä ole mitään hävettävää. Eikä unettomuutta kannata vähätellä, se on todella raskasta ja vaikuttaa arkeen todella paljon. Pyydä apua kun sitä tarvitset, varmasti läheisesi ja ammattilaiset auttavat mielellään! Itse en voi kuin kiittää lääkäreiden suhtautumista unettomuuteeni sekä yksityisellä, että julkisella puolella. Myös Joensuun Pilkon apteekissa asiakaspalvelija vakuutti, että kyllä se oma uni vielä palautuu ja pakko sanoa, että hyvä kun ei itku tullut siitäkin. Olen saanut apua myös perheeltäni ja tarvittaessa myös mummolasta lapsen hoidon merkeissä. Myös ystävieni kanssa ollaan pyöritelty tätä unettomuusasiaa ja on ollut ihana saada puhua rehellisesti siitä, miltä tuntuu kun pää on hattaraa, ärsyttää helpommin ja toimintakyky alhaisempi unettoman yön jälkeen. Unettomuudesta puhuminen on itselle myös herkkä puheenaihe ja tottakai myös minä olen herkempi näillä unettomuusjaksoilla, sillä unen vaikutus jaksamiseen on uskomattoman suuri. 

Onko teillä ollut unettomuutta? Miten saitte tilanteen hallintaan? 

Asu pitsitopilla ja Parikan satiinipupuilla

Kävimme perjantaina Tanjan kanssa taas kuvaamassa ja oli kyllä mukavaa ikuistaa asuja taas tänne blogiin, mutta myös Instagramiin. Jouduin vaihtamaan alkuviikosta nimimerkkiä Instagramissa spämmitilien takia, joten nykyään minut löytää Instagramista @vivianmslb- nickin sijaan nimellä "moonmillalila". En vielä tiedä, vaihdanko vanhan nickin takaisin vai pysynkö tässä uudessa - uudesta on tullut tosi paljon hyvää palautetta. Mutta - takaisin aiheeseen! Tällä kertaa ehdin miettiä kuvattavia asuja hieman paremmin ja valitsinkin kuvauspäivälle mukaan ne asut, jotka minulla ovat olleet viime aikoina päällä arjessa. Tähän asuun valitsin kuviollisen takin, jonka sain noin viisi vuotta sitten mieheni tädiltä, joka oli takista luopumassa. Minusta tämän mustan takin kukkakuviointi, tikkaukset ja applikoinnit ovat kauniita!



Takki - Reetriikka
Pitsitoppi - Cardon Collection*
Neulehame - Guess
Kaulakoru - Mine Güngör
Laukku - löytö Espanjasta
Hiuskoriste - kirppislöytö
Korkokengät - Minna Parikka

*Saatu blogin kautta.

Kuvat; Tanja Räty





En malttanut perjantaina odottaa, että saan kuvat koneelle ja käsiteltyä, sillä sijainnit olivat todella mielenkiintoisia ja muutenkin hyviä. Meille ei tullut edes kiire, keli oli hyvä ja ehdittiin kuvata hyvissä ajoin ennen pimeää. Tämä tumma asu on aika arkinen, vaikka sinänsä pitsitoppi, hame ja kengät erikseen puettuina sopivat hyvin myös juhlaan. Vuoriton jakku on aika ohut, joten pakkasilla tämän päälle voisi melkein laittaa vaikkapa villakangastakin - voisi toimia varsinkin silloin, jos villakangastakki olisi jotain muuta sävyä kuin mustaa. Tätä kuvien takkia pitää kyllä käyttää keväällä enemmän!











Olin alunperin suunnitellut tähän asuun ihonvärisiä sukkahousuja tai verkkosukkiksia, mutta kuvissa mentiin kyllä ihan näillä Elloksen kierrätysmateriaaleista valmistetuilla sukkiksilla. Jotenkin näiden satiinipupujen kanssa ehkä ohuemmat olisivat olleet paremmat omaan silmään, mutta eivät nämä paksummatkaan ihan pahimmasta päästä ole. Ainakaan näin talvella, mutta hame ja vaaleat kengät tosiaan tulisivat paremmin esille verkkosukkisten tai ihonsävyisten kanssa. Noh, puolensa molemmissa, mutta talvella varmaan parempi mennä lämpimyys edellä tässä asiassa.











Näiden Minna Parikan Elizabeth- kenkien osalta aloin miettimään suutarilla käyttämistä, sillä nämä menisivät tällaisilla keleillä hyvin - nahkapohjat eivät kovin kauaa kestä kosteutta, joten puolipohjat voisi näihin laittaa, jos näitä alkaisi myös muina vuodenaikoina käyttämään kuin kesällä ja kuivilla pakkaskeleillä. Perjantaina ei tosin ollut kuivaa pakkaskeliä ja toinen kenkä lähtikin liukumaan jäätä pitkin kenkiä vaihtaessa. Sitä sattuu, mutta hiekat saa kärjestä liinalla otettua, kun satiini on päässyt kuivumaan kokonaan. :) Mutta talvikäytössäkin nämä menevät, vaikka vaalean satiinin takia kovin kosteilla keleillä en uskaltaisi näitä pitää. Säännöllisestä kosteussuojan lisäämisestä on tosin apua senkin kanssa ja sitä pitäisi muutenkin hakea, kun on päässyt loppumaan.

Tästä asusta pidin todella paljon, hame on lempparini ja toppia tulee käytettyä todella usein, kun se on niin mukava päällä. Mustan takin kanssa tuo topin pitsikin tulee kauniisti esille! Nahkarotsin kanssa paita sopii myös hyvin, pitääkin laittaa jonain päivänä kuvaa vaikkapa Instagramin puolelle eilisestä asustani, jossa oli tämä sama toppi eri tavalla puettuna ja nahkarotsin kanssa. Tämä asu ja ympäristö inspiroi minua aika paljon, joten minulla on taas uusia ideoita ja asukokonaisuuksia mietittynä seuraavaan kuvauspäivään.

Ihanaa alkavaa viikkoa teille, palataan pian blogin ääreen!