Ihana täyskellohame ja tikkarikengät päivän asussa

Ehdin pitkästä aikaa ommella omia projektejani eteenpäin ja tässä asussa nähdäänkin uusi pellavahame, jonka ompelin tovi sitten! Kellohameiden ompelu on helppoa, jonka lisäksi kellohame on klassikko ja erittäin mukava päällä arkena, sekä juhlassa. Sain joskus pari vuotta sitten erilaisia pellavakankaita lahjoituksena eräältä kauppiaalta, sillä ne eivät olleet menneet kaupaksi ja olenkin ommellut niistä muun muassa tämän pellavahameen ja muutaman pellavapaidan. Violetin kellohameen sävy on juuri täydellinen, sopii hyvin omaan makuuni, eikä ole liian lämmin sävyltään. Ihana väri. 

Paita - Urban Classics

Pellavahame - Rokita

Korkokengät - Minna Parikka 

Laukku - Love Moschino



Yksi tärkeimmistä asioista hameissa ja mekoissa on taskut, joten upotin sivusaumoihin reilun kokoiset taskut. On niin typerää, että naisten vaatteissa taskut (jos niitä edes on) ovat niin pienet, ettei niihin mahdu kuin huulipuna ja ehkä avaimet, jos sinulla ei ole avaimenperiä tai isoa nippua avaimia. Puhelimella ei ole toivoakaan mahtua taskuun, vaikka 2000-luvun teininä isompikin puhelin kulki taskussa - myös se, jossa oli näyttö keskellä ja qwerty- näppäimistö sivuilla. Nykyinen puhelimeni on ihan tosi vähän isompi kuin edellinen iPhone, mutta kumpikaan viimeisimmistä puhelimistani ei mahdu sirompiin laukkuihin ilman koko laukun sisällön limittäin järjestelyä. 

Tähän hameeseen ompelin tarpeeksi isot taskut, että avainnippu ja puhelin mahtuu kulkemaan taskuissa ongelmitta. En tiedä teistä, mutta itse ainakin olen iloinen, jos vaatteessa on taskut ja varsinkin sellaiset, mihin mahtuu jotain! Käytän usein laukkua, mutta toisinaan olisi helpompaa liikkua ilman laukkua, kun tärkeimmät tavarat mahtuisivat taskuun. 

Kellohameet ovat siitä ihania vaatekappaleita, että ne sopivat kaikille. Aikuisen naisen tyyliin kellohameet sopivat todella hyvin koosta ja iästä riippumatta. Kellohameiden pituudessakin on valinnanvaraa minihameesta maximittaan, joten varmasti löytyy jokaiselle sopiva pituus. Kellohame mielletään helposti 50's eli fiftari- tyyliin, mutta minusta kellohame sopii eri tavoin yhdisteltyinä mihin tyyliin vain. Varsinkin, jos hame on yksivärinen ja materiaalina kangas, joka sopii myös arkeen. 

Esimerkiksi tämä pellavahame sopii hyvin arkeen ja toimistolle - materiaali tuntuu viileältä ja hengittävältä päällä, eikä ole liian juhlava. Juhlavampaan tyyliin tämän kaveriksi voisi laittaa vaikkapa silkkisen topin tai muun juhlavamman yläosan. Ompelin tähän hameeseen taskujen lisäksi myös vyölenkit, sekä solmittavan vyön samasta pellavasta, joten tätä voi asustaa eri tavoilla. 







Kellohameista on mahdollista tehdä myös puolikelloja tai 3/4- kellohameita tällaisen täysikellohameen sijaan, joka tanssin pyörteissä voi nousta täysin vaakatasoon, jos materiaali on kevyt. Pellavan kanssa ei tätä "vaaraa" kuitenkaan ole, vaan materiaali laskeutuu nätisti, vaikka helmat liikkuvat tuulen mukana kuten kuvista näkyy. Muut tämän asun osaset valitsin arkikäyttöön sopiviksi - iso laukku ja puuvillainen paita pitävät tyylin arkeen sopivampana, vaikka kengät ovat näyttävät kimalluksineen ja tikkareineen. 

Kesän tullessa on ihan huippua, että sandaletit ja muut avoimet kengät saa takaisin käyttöön! Vajaat kymmenen paria kenkiä omasta kokoelmasta ovat menossa suutarille puolipohjien laittoon, nämä Minna Parikan tikkarikengät mukaan lukien. Nahkapohjat pitää suojata Suomen olosuhteilta, jotta kenkien käyttöikä on mahdollisimman pitkä. Jos pohjien pinnoittaminen ei ole tuttua, niin useimmissa merkkikengissä on aina nahkapohjat, Minna Parikan kengät mukaan lukien. 

Kokemuksesta voin sanoa, että nahkapohjaisten kenkien pinnoittaminen kannattaa, sillä yhdet jätin käyttämättä suutarilla ja niiden kenkien käyttöikä päättyi jo kolme vuotta sitten, kun samaan aikaan ostetut kengät puolipohjauksella ovat edelleen käytössä viikottain. Opin kantapään kautta ja ostin uudet vastaavat kengät viime vuonna eli tuli hieman kalliit oppirahat. Tästä viisastuneena otan ne käyttöön vasta suutarin puolipohjauksen jälkeen. 

Mitä teille kuuluu sinne ruutujen toiselle puolelle? Joko teillä on kesäsuunnitelmat selvillä? 

Kevään ensimmäinen päivän asu

Tervetuloa Toukokuu! Mieli on niin paljon kirkkaampi ja virkeämpi lisääntyneen valon myötä, talvi tuntui järkyttävän pitkältä ja nyt tuntuu, että olen elossa taas. Kävimme ottamassa pitkästä aikaa asukuviakin ennen uuden kamerani saapumista - on mukavaa päivittää kamera parempaan vuosien jälkeen. Ehkäpä se tuo lisää inspiraatiota kuvaamiseen samalla, sillä ominaisuudet uudessa ovat niin paljon paremmat kuin nykyisessä ja blogin kirjoittamiseen pitäisi riittää aikaa enemmän! 

Paita - Urban Classics

Minihame - Link

Olkalaukku - Marimekko

Korkokengät - Minna Parikka

Kaulakoru - löytö Virosta, valmistajasta ei tietoa 

Aurinkolasit - Unofficial

Tämä onkin ensimmäinen keväinen asu tälle vuodelle, sillä täällä Pohjois- Karjalassa alkaa myös olla keväistä siitä huolimatta, että viime yönä taas pyrytti lunta. Takki vaihtui huppariin jo pari viikkoa sitten ja kohta voi varmaan sukkahousutkin jättää pois. Tähän asuun valikoitui myös lempikenkäni Minna Parikalta, nämä Pfeifferit ovat mahtavat jalassa. 

Tänä keväänä olen tykästynyt tässä asussa näkyvään cropattuun paitaan, se on ihana! Jotenkin kaikki rouhea ja happopesty / kivipesty jälki vaatteissa miellyttää enemmän silmää kuin normaalisti. Tässäkin puuvillapaidassa kuvio on hillitty, mutta siinä on silti jotain erilaista yksivärisiin nähden. Pitäisi selvittää, pystyykö jotain samantyyppistä tekemään helposti kotona ilman suurempia tarvikehankintoja - tuo pinta olisi mahtava mustassa farkkutakissa tai -liivissä niittien kera! 

Tämä asu on niitä asuja, joita en hirveästi miettinyt, mutta johon olen pukeutunut useamman kerran viime aikoina. Kirppikseltä löydetty kukkahame on söpö ja mukava päällä, kuten tuo t-paitakin. Kengät valitsin laukun mukaan ja laukun siksi, kun se oli jo edellisenä päivänä käytössä. Eli käytännössä en jaksanut laukkua vaihtaa aamulla, hahah. Sitä se arkipukeutuminen välillä on, aina ei ehdi miettiä kovin tarkkaan.

 Marimekon Alisa- laukku on siroudessaan ja yksinkertaisuudessaan todella kaunis. Väri ei ehkä ole klassisemmasta päästä, mutta laukun muotoilu on ehdottomasti ajaton. Ostaisin toisessakin kirkkaassa värissä, jos tulisi käytettynä vastaan! Oranssi tai vaaleanpunainen Alisa- laukku olisi myös upea. Tämä malli sopii parhaiten omaan makuun Marimekon laukuista, uusimpien laukkujen muotoilusta en niin paljoa välitä. 

Odotan innolla, että korkokengät ja remmikengät pääsevät aktiivisempaan käyttöön. Lumien sulamisen jälkeen piha on ollut melkoista mutavelliä, joten vielä mennään talvisemmilla matalilla kengillä ja vaihtokengät pidän autossa mukana. Toivon, että aika kuluisi hieman hitaammin kevään ja kesän aikana, että molemmista ehtisi nauttia kauemmin. 

Mitäs teitte Vappuna? Me olimme kavereiden kanssa mökkeilemässä Kolilla ja vietimme aikaa aikuisten kesken, kun lapsemme oli mummolassa serkkunsa kanssa. Oli huippua viettää aikaa kahden kesken ilman, että oli kiire minnekään ja vapaat menivät valtaosin ilman sosiaalista mediaa, kun oli niin paljon muutakin tekemistä. Se teki hyvää, jokaisen pitäisi irroittautua somesta säännöllisesti vähintään päiväksi tai useammaksi. Kolin reissusta tosin en aio kirjoittaa erillistä postausta, vaikka uudessa majoituspaikassa oltiinkin - reissulta jäi lähinnä muutama video ja kuva puhelimeen, eikä ehditty sen kummemmin lähiseutuun tutustua. 

Ihanaa viikkoa sinne ruutujen toiselle puolelle! 

Life Lately, osa 2 - Lapuan Kankurit, taidekurssi ja kylpyläreissu

*Postauksessa kuvia Lapuan Kankureiden PR- tapahtumasta. 

Helsingin reissun toisena päivänä heräsimme aikaisin, sillä yhdeksältä oli alkamassa Lapuan Kankureiden naistenpäivän PR- tapahtuma, jossa juhlittiin myös yrityksen 50 vuoden ajan kestänyttä taivalta. Lapuan Kankurit on kotimainen yritys, jonka tuotteet valmistetaan Suomessa. Yritys on yksi vastuullisimmista toimijoista tekstiilialalla ja moni yritys saisi ottaa heistä mallia vastuullisuuden, sekä läpinäkyvyyden osalta! Tätä yritystä ja heidän arvojaan arvostan todella paljon - minusta on mahtavaa, että he haluavat pitää tuotannon Suomessa ja he haluavat hyödyntää muun muassa kotimaista villaa, ettei se menisi hukkaan. Pellava on peräisin Euroopasta ja joistain tuotteista löytyy myös tenceliä, joka on valmistettu ympäristöystävällisen prosessin avulla Euroopassa. 

Lapuan Kankureilla oli ihanan keväisiä keltaisia ja pastellisia sävyjä, tuli ihan kevät- fiilis tapahtumapäivänä olleesta lumimyräkästä huolimatta. Kilistelyn ja aamupalan jälkeen saimme kuulla printtisuunnittelijoiden tarinoita erilaisten kuosien synnystä - esimerkiksi uusi Osmankäämi- kuosi on kunnianosoitus yrityksen ensimmäiselle suunnittelijalle Liisa Hjeltille. Elina Heleniuksen suunnittelema Osmankäämi- printti on itseasiassa oma suosikkini Lapuan Kankureiden uusista kuoseista ja sitä on saatavilla neljässä eri värissä. Osmankäämistä tulee ihan koti mieleen, sillä täälläpäin on osmankäämejä tienpientareilla ja nyt talvellakin yksi osmankäämi pilkottaa lumihangen yläpuolella. 

Kodissamme on aika paljon Lapuan Kankureiden tuotteita, sillä ne ovat kestäviä ja käytännöllisiä. Muun muassa saunatekstiilit ja pyyhkeet ovat loistavia, jälkimmäisiä olen ostanut jo useammat meille. Lapuan Kankurit ovat kehitelleet nimittäin tällaisen pellava-tencel- pyyhkeen, joka on todella kevyt ja kuivuu supernopeasti verrattuna normipyyhkeisiin. Näistä isoin koko, 85x180cm, on todella suuri ja siihen on ihana kääriytyä suihkun jälkeen. Jättipyyhe on pidempi ja leveämpi kuin standardikokoiset pyyhkeet, mutta todella kevyt ja menee pieneen tilaan. 

Näistä olen tykännyt sen verran paljon, että ostin tapahtumasta samanlaisen pyyhkeen pienemmässä koossa hiuksille - turbaanista tulee kevyt ja hellävarainen näin pitkien hiusten kanssa! Voisimme kyllä koko talouden pyyhkeet uusia näihin ajan kanssa, olen siirtynyt käyttämään pelkästään näitä Kankureiden pyyhkeitä ja hamam- pyyhettä froteepyyhkeiden sijaan. Helsingin liikkeellä ei myydä pelkästään tekstiilejä, vaan löysin heiltä myös kettuaiheisen taideprintin ja miniraastimen. Valikoimasta löytyy mm. mehiläisvahakääreitä, muistikirjoja, mausteita ja muuta kotiin. 

Näimme puolison kanssa Lapuan Kankureiden tapahtuman jälkeen ja kävimme herkuilla Fazerin kahvilassa. Valitsemani Geisha- leivos oli suussa sulava krokantteineen kaikkineen ja onhan tuo leivos söpö kuin mikä, ihan kuin puhallettu kupla keksin päällä. Keskustassa pyörimisen jälkeen oli pakko lähteä hotellille lepuuttamaan jalkoja, sillä reissun aikana askelia kertyi yli kolme kertaa enemmän kuin normaalisti arkipäivinä. Huone oli sillä välin siivottu ja laitettu, oli ihanaa! Levon jälkeen tsekkasimme ruokapaikkoja ja lähdimme uudestaan keskustaa kohti. 

Onnekkaan sattuman kautta päädyimme Manhattan Steak Houseen syömään, sillä valitsemamme ravintola oli kiinni, vaikka sen olisi pitänyt olla auki. Onneksi! Tämä ravintola oli huikea, mielettömän hyvää ruokaa ja meille sattui mahtava tarjoilija, harvoin saa yhtä hyvää ja hymyilevää palvelua. Makua riitti molempien annoksissa ja menussa oli paljon vaihtoehtoja myös minulle, jolla on muutamia allergioita. Mitään ei tarvinnut pyytää jättämään pois ja maut sopivat täydellisesti yhteen eli tässä ravintolassa käymme myöhemminkin Helsingin reissuilla. 

Seuraavana päivänä kävimme ennen lähtöä kahvilassa istuskelemassa, mutta sitä ennen etsimme lapselle tuliaisia Helsingistä. Ostimme hänelle lautapelin katapulteilla ja Lautapeleistä löytyi myös kenkäaiheiset pelikortit minulle! Joskus kirjoitin postauksen, minkälaisia kenkäaiheisia juttuja meiltä kotoa löytyy - kenkäharrastajana on muutamia löytöjä tullut tehtyä ja läheiset antavat usein lahjaksi kenkäaiheisia tavaroita. Kahvilareissun jälkeen olikin aika lähteä takaisin kotiin. 




Maaliskuussa näin useana yönä revontulia, sillä maaliskuussa oli enemmän kirkkaita pakkasöitä. Tällä kertaa revontulet näkyivät ihan omalta etupihalta - normaalisti pitää kävellä kauemmas peltoaukealle, että näkee revontulet pohjoisessa! Muutamia kuvia nappasin ihan puhelimella, laatu ei ole parhaimmistoa, mutta jospa näistä selvän saa. Todella kaunis yö ja miten rauhallista oli revontulia katsellessa, vaikka täällä maalla on rauhallista ja hiljaista muutenkin. 

Yksi ihanimmista menoista maaliskuussa oli Paint & Wine- kurssi Joensuun keskustassa, Zirpus Designin ateljeella Merimiehenkadulla. Viime vuonna nämä kurssit olivat vasta suunnitteilla ja rahoituskampanja oli Mesenaatissa menossa, joten mesenoin kahdelle pääsyn tälle kurssille ja kotimaisen joululahjan äidilleni. Paint & Wine- iltaan oli tarkoitus mennä ystäväni kanssa, mutta hänelle tuli este, joten kyselin meidän sisarusten ryhmästä, josko joku haluaisi lähteä mukaan maalaamaan. Onneksi yksi siskoistani pääsi lyhyellä varoitusajalla mukaan, ettei varausta tarvinnut siirtää! 

Paint & Wine- kurssilla oli pientä tarjoilua, mutta mikäli viiniä haluaa nauttia, niin se pitää itse ottaa mukaan. Kurssi alkoi mielikuvaharjoituksella ja käden rentoutusharjoituksella, ettei ainakaan mieli ja käsi olisi luovuuden esteenä. Joka kurssilla on oma aihe, meille sattui aiheeksi oma mielipaikka - paikka, jossa on turvallista ja paras olla. Paikka, missä viihtyy ja nauttii olostaan. 

Zirpus Designin ateljeella oli paljon maaleja, värejä, välineitä ja sabluunoita käytettäväksi. Noora näytti meille myös monta erilaista tekniikkaa ja auttoi, jos tekeminen tuntui jumahtavan tai jos ei tiennyt, millä tekniikalla saisi tehtyä haluamaansa jälkeä. Täällä et todellakaan jää yksin, vaan taiteilija huolehtii ja auttaa, ettei kukaan jää jumiin työnsä kanssa! 

Mielipaikasta itselleni tuli mieleen meri ja tämä uskomattoman kaunis auringonlasku, jonka kuvasin Pietarsaaressa ollessani. Rakastan merta ja oikeastaan kaikkia muitakin suurempia vesistöjä. Jotenkin sieluni kaipaa aina meren ääreen, siellä on helppo olla ja pysähtyä. Lähdin maalaamaan violetilla, pinkillä ja valkoisella sävyjä sekoittaen. Kuten luovuuteen kuuluu, niin joskus muutoksia tulee lennosta ja halusinkin kuvainnollisten aaltojen olevan pinkin ja vaaleanpunaisen vivahteisia kultahippuineen. Sabluunoista minua kiehtoi eniten itämaisuutta henkivä suuri sabluuna, josta käytin pelkästään neljännestä tähän työhön. Alla oleva työ on omaa käsialaani ja sen jälkeisessä kuvassa näette siskoni revontulista, sekä linnunradasta inspiroituneen työn. 

Maalauskurssi oli yksi hauskimpia tapahtumia tämän vuoden ajalta, kannattaa ehdottomasti mennä! Kannatti ajaa kauempaakin paikalle - meiltä menee puoli tuntia Joensuuhun ja sisko tuli noin tunnin pituisen ajomatkan päästä, mutta kurssi on ehdottomasti sen arvoinen. Omalla kohdallani kurssi madalsi kynnystä maalaamiseen ja ehkäpä otan pian viime vuonna ostamani maalaustarvikkeet käyttöön, sillä ne ovat edelleen salkussaan aloittamisen hankaluuden takia. Kaiken kaikkiaan ilahduttava ja upea kokemus, vaikka jännitti mitä saa tehtyä vai saako maalattua mitään. 



Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, niin kävin myös ulkoporealtaassa nauttimassa talvisesta kelistä ja auringonlaskusta! Lupasin jo aikaa sitten viedä kummipojan ja hänen isänsä kylpylähotelli Bomballe, joten maaliskuussa tie vei myös Nurmekseen. Bomballa en olekaan aiemmin käynyt tai oikeastaan luulin käyneeni joskus vuosia sitten peruskoulussa ollessani, mutta kuulema ei ollut Bombaa vielä silloin vaan eri niminen kylpylä. Bombaa on moni läheiseni kehunut ja suositellut, jonka lisäksi se sijaitsee samassa maakunnassa kuin mekin. 

Varasin meille sviitin, sillä meitä oli neljä - kaksi aikuista ja molempien lapset. Alunperin oli tarkoitus majoittua edullisemmassa parvihuoneessa, mutta oma muksu kävelee välillä niin paljon unissaan, että sviitti tuntui turvallisemmalta valinnalta ja oli vain muutaman kympin kalliimpi arkipäivinä. Sviitissä oli kaksi makkaria, iso eteinen, olohuone, kylppäri kylpyammeella ja suuri parveke näköalalla Pieliselle. Ystävä on yleensä aina kiinni töissä viikonloppuisin, joten lähdimme viikolla reissuun, kun oma työnikin sen mahdollistaa. Onneksi saimme pojille vapaata koulusta tätä kylpyläreissua varten. 

Asiakaspalvelu oli Bomballa parasta, ihanan hyväntuulisia työntekijöitä. Kylpylä oli elämyssuihkuineen ja saunoineen hienompi kuin odotin, hienosti tuli karjalaisuus ja ylipäänsä suomalaisuus esille sekä kylpylässä, että aamupalalla. Näin isompien 10-11- vuotiaiden lasten kanssa oli huippua käydä, sillä myös lapsille oli enemmän iloa erilaisista altaista, saunoista ja kylvyistä kuin pienemmille lapsille! 

Ensin mietin huoneen ja vuorokauden kylpylärannekkeiden hinnoista neljälle, että onpa aika kallista Itä- Suomessa sijaitsevaksi hotelliksi ja kylpyläksi, mutta oli ehdottomasti sen arvoista. Bombaa ei suotta kehuta, tyylikäs paikka käydä puolison, ystävän tai perheen kanssa. Käydään varmasti uudelleen, oli rentouttava reissu ja lapset tuumasivat, että olipa luksusta. 

Tämän linkin kautta pääset ensimmäiseen Life Lately- postaukseen, mikäli et vielä ehtinyt sitä lukea! 

Mitäs sinne ruutujen toiselle puolelle kuuluu, arkea vai myös jotain jännittävää, hauskaa tai ilahduttavaa?