Olen talven aikana tehnyt keramiikkakurssilla itsellenikin käytännöllisiä ja kivoja juttuja. Viime vuonna tein aika paljon lahjaksi keramiikkaa, mutta pitäähän sitä itsellekin tehdä. Ostin ohjaajalta vähän karkeampaa savea, joka on hieman helpompaa työstää laatikkomaisiin, isompiin ja levytekniikalla tehtäviin töihin. Savi on hiekkamainen sävyltään ja miellyttävä työstettävä. Olen aiemmin käyttänyt ateljeella muun muassa iPhone- puhelimien ja MagSafe- kaapelien laatikkoja, koska ne ovat tukevia ja sopivan kokoisia muun muassa nipsujen, nappien, sirkkojen, terien ja muiden pienten käsityötarvikkeiden säilytykseen. Olisitko arvannut? Meillä on iPhonen laatikot myös maustekaapissa, sillä ennen maustepussit tippuivat jatkuvasti kapeasta kaapista alas, eikä hermot aina kestä sellaista. Ne laatikot ovat nimittäin niin kapeat, että ne mahtuivat kaapin alahyllylle.
Päällystin ateljeella olleet laatikot kelmulla ja olen käyttänyt niitä pohjana erilaisten rasioiden, sekä laatikoiden tekemiseen. Mietin, että kannelliset keraamiset rasiat toimisivat hyvin ateljeella. Tässä onkin kaksi ensimmäistä rasiaa, joilta tosin vielä puuttuu kannet. Toiseen kaiversin lehtikuviota enkoopiin ja toiseen yritin maalata pipetillä merta kauniine aaltoineen. Molempiin laitoin kirkkaat lasitteet, joten värit ovat enkoopeja ja hiekanvärinen savi näkyy taustalta.
Laatikot ovat hieman eri kokoisia, sillä ensimmäisen laatikon kanssa tuli ajatusvirhe - en hoksannut tehdä pohjasta noin senttiä leveämpää kuin mitä mallikappaleen pohja on. Savilaatikoiden reunat ovat nimittäin noin puolesta sentistä sentin leveyteen. Halutusta paksuudesta riippuen siis.
Minulla on muutama suunnitelma tähän aaltokuviointiin liittyen, joten ihan hyvä, että testasin sitä ennakkoon. Aallot tulevat hieman limittäin, jonka takia enkoopia tulee aika paksusti. Jos enkoopi on liian paksua, niin se halkeilee, kuten kuvista voit huomata. Yritin tehdä nuo aallot niin kuin ne normaalisti tulisivat rantaan, osa vähän pidemmälle ja osa vähän lyhyemmälle limittäin. Minä olisin voinut hieman ohentaa sitä turkoosia enkoopia, sekä lisätä hieman vettä pipettiin valkoisen enkoopin ohentamiseksi. Pipetillä lopputuloksesta tuli osittain liian paksu, jonka takia osa vaahtopäistä halkeilee.
Seuraavassa työssä pitää ottaa nämä huomioon ja huolehtia siitä, ettei enkoopia tule ihan näin paksusti. Halkeamat eivät kuitenkaan pilaa tätä laatikkoa millään muotoa! Minusta ainakin nuo tunnistaa hyvin aalloiksi ja vaahtopäiksi. Pari aaltoa tuli ihan yläreunaan asti ja tein valkoisella roiskeita, aallon kuohuja. Lasitus näissä molemmissa onnistui hyvin, vaikka säädön määrä oli vakio. Aika nopeat dippaukset pitää tehdä, ettei lasitteesta tule liian paksua, sillä sekin halkeilee, jos sitä tulee liian paksu kerros.
Tein meille keittiöön hellan viereen matalan suorakulmaisen tarjottimen. Meillä on hellan vieressä maustemyllyt, sekä öljyt. Maustemyllyistä ropisee välillä mausteita tasolle ja oliiviöljystä saattaa tulla valumia. Tarjottimelle mahtuu kaikki, joten jatkossa siivoaminen on helpompaa - voit kipata myllyistä ropisseet mausteet biojätteeseen ja heittää tarjottimen normaalisti tiskikoneeseen.
Käytin tähän aivan ihanaa Night Sky- sivellinlasitetta. Tämä on niiiiiin kaunis! Tämä hivelee sieluani, niin hieno lasite se on. Tilasin lasitteen Kerasililta ja se on tällä hetkellä loppu, mutta toivottavasti sitä tulee pian lisää. Aion tilata itsekin reilusti lisää. Night Sky on tähän mennessä suosikkini kaikista kokeilemistani sivellinlasitteista ja tämä käy myös ruoka- astioihin! Koostumus on aivan täydellinen, tämä on käsiteltävyydeltään helpoin ja lopputuloksesta on helpompaa saada tasainen kuin muista sivellinlasitteistani.
Viime vuonna minua raastoi ihan hirveästi se, etten saanut munakoison värisestä Aubergine- lasitteesta tasaista siskoni joululahjaan. Tein siis lisää testipaloja aiempien lisäksi. Vasemmalla ylhäällä on tasainen pinta ja siinä on siis viisi kerrosta sivellinlasitetta. Vasemmalla alhaalla Auberginea on neljä kerrosta. Ilmeisesti tätä lasitetta pitää olla reilu määrä siveltimessä, että pinnasta tulee tasainen ja peittävä.
Oikealla on Night Sky:ta kolme kerrosta ja sen alla olevassa testipalassa yksi kerros Metallic Goldia. Metallic Gold on parhaimmillaan pienissä yksityiskohdissa, kuten niissä lankapesän tähtikuvioissa. Kaikki nämä kolme sivellinlasitetta ovat Kerasilin valikoimasta. Sivellinlasitteissa ja tavallisissa lasitteissa tuntuu välillä vaikealta arvioida, että onko sitä tasaisesti ja onko sitä tarpeeksi paksu kerros. Välillä tuntuu, että tasainen ja paksu kerros on, mutta lasituspolton jälkeen joku kohta onkin jäänyt liian ohueksi.
Kuten olen kertonut, niin olen rikkonut todella monta lautasta niitä tehdessäni. Otin lautasesta liian napakasti kiinni ja se pamahti säpäleiksi pöydälle. Siitä rikkoutuneesta lautasesta tuli niin mielenkiintoisen muotoisia palasia, että pilkoin sitä lisää ja tein itselleni riimukivet. Muutamat riimut vielä uupuvat, mutta pitää tehdä ne ensi torstaina. Epäsymmetriset valmiit palat viehättivät, joten kaikki palat ovat epäsymmetrisiä. Yksi pala näytti ihan alienilta, joten tein siitä alienin pään mukaan riimujen joukkoon!
Kaiversin riimut ja laitoin niihin mustaa enkoopia. Raakapolton jälkeen laitoin kaksi kerrosta tavallista sammaleenvihreää lasitetta siveltimellä. Pinnasta tuli todella elävä ja tummahkosta elävästä väristä oli hankala erottaa, että miten paksusti lasitetta oikein on. Toisaalta on ihan kivaa, että sammaleenvihreästä tuli näin elävät värit jokaiseen palaan. Ihan hyvä lopputulos ottaen huomioon, että idea ja muoto syntyivät vahingossa. Joskus mokaamisesta voi syntyä jotain uutta, kaunista ja mielenkiintoista. Vahingot ovat parhaimmillaan opettavaisia.
Jouduin jakamaan tämän postauksen kahteen osaan, sillä kuvia ja töitä olikin niin paljon! Pian tulee siis toinen osa tämän vuoden keramiikkatöistä ja hyvällä tuurilla saamme vielä jatkoakin kurssille. Olen tykännyt todella paljon keramiikkaharrastuksesta. Siinä pääsee haastamaan itseään, mutta ennen kaikkea se on rentouttava ja ilahduttava pysähdys viikon keskellä. Odotan savitöitä joka viikko, siitä hetkestä on tullut niin tärkeä.
Yksi kerta kestää aina reilut kolme tuntia, joten siinä ehtii rentoutua kunnolla ja elää hetken flow- tilassa unohtaen koko muun maailman. Meillä on myös aivan ihana ryhmä, jossa nauru raikaa ja välillä jokainen puuhastelee ihan hiljaa flow- hetkessä, keramiikkatöiden imussa. Ikähaitari on suuri, joka on huippu juttu!
Tällaisia töitä tällä kertaa, toinen osa tulee pian. Tässä vielä muutama linkki aiheeseen liittyviin postauksiin - käy ihmeessä lukemassa nämä, jos olet missannut tai olet uusi täällä!
