Sumuinen aamu ja itse tehty mekko

Lentokoneen humina kuului jo paljon aiemmin, kun viimein sain näköyhteyden laskeutuvaan lentokoneeseen. Kävin kuvaamassa lentokentän lähellä kaupunkiin mennessäni, sillä sumu näytti aivan upealta ja mieheni oli aamulla laittanut viestiä, että ota kamera mukaan lähtiessäsi. Tiesin, ettei sumua enää olisi lainkaan ajaessani takaisin kotiin. Rakastan sumua ja sumuisia aamuja. Niissä aamuissa on jotain sellaista rauhaa, joka saa pään sisäisen hälinän pysähtymään. Sumuiset päivät saavat myös kropan keskittymään vain ja ainoastaan siihen hetkeen - hiljaisuuteen, kiireettömyyteen ja hengittämiseen. Heräsin tänään aamuyön tunteina laittamaan kissan avaamat verhojen raot kiinni huomatakseni, että sankka sumu piiritti koko taloa. Sumu peitti metsän kokonaan. Se on paljon se, kun metsä alkaa noin kahden- kolmen metrin päästä ikkunasta. 

Pellavamekko - itse tehty

Farkkutakki - kirppikseltä

Tennarit - Minna Parikka

Laukku - Marimekko

Nämä asukuvat ovat kuitenkin toiselta kerralta, tänään menoa on vasta iltapäivällä. Olin menossa tapaamiseen Joensuuhun ja samalla käymään isommin ruokakaupassa. Hiukset letillä, meikittömänä ja tennarit jalassa. Näitä kuvia katsoessani huomasin, miten paljon päivetyin kesällä. Kasvoilla käytin aurinkosuojan sisältävää meikkivoidetta tai spf 50- aurinkovoidetta, sillä kasvojen, kaulan ja rintakehän alueella ihon ikääntyminen näkyy ensimmäisten merkkien joukossa. Suojaan ihoa mieluummin ennakkoon kuin vasta sitten, kun merkkejä alkaa näkyä. 

 

Valitsin päälleni ompelemani pellavamekon. Vihreä sopii nätisti hiustenvärini kanssa yhteen, mutta se on myös yksi lempiväreistäni. Pidän myös petroolinsinisestä, punaisesta, pinkistä ja violetista. Olen positiivisesti yllättynyt, miten kestävää tämä pellava on. Joskus ostamani pellavat ovat olleet turhan ohuita tai liian lyhyellä kuidulla kudottuja. Olen käyttänyt tätä mekkoa paaaaaljon, enkä juurikaan varo vaatteita, sillä yleensä kaiken saa pestyä tai korjattua. Vaatteet, kengät ja laukut ovat käyttöä varten valmistetut ja hankitut, eivät vain ihailtaviksi. 

Mekko on malliltaan väljähkö, mutta imarteleva myös silloin, jos olo tuntuu turvonneelta tai jostain muusta syystä epämukavalta. Sellaisina päivinä valitsen yleensä väljät vaatteet ja leveät helmat. Levenevät helmat ovat näppärät arkikäytössä, mutta kapeissa hameissa on myös sitä jotain. Minun pitäisi tehdä tällä samalla kaavalla useampi erilainen mekko. Tämä on ihana käytössä taskuineen päivineen! Vyötä vaihtamalla ja asusteita lisäämällä mekko saa pienellä vaivalla uutta ilmettä. Kaiken ei aina tarvitse olla uutta, vaan pienelläkin muutoksella voi saada erilaisen asun eri päivälle. 

 

Yhdistän tämän mekon kanssa aika usein joko mustan nahkavyön, tämän vihreän pellavavyön tai mustan harnessin. Tutkin jokin aika sitten vintage- muotia ja sain idean yhdistää keramiikkaa, sekä nahkanauhaa vyöksi. Käytännössä siis suunnittelin paperille millaiset keraamiset kappaleet teen savitöissä ja millä tavalla punoisin niistä vyön käytettäväksi. Lasitettu savi on nimittäin yllättävän kestävää, joten oikein muotoiltuna se varmasti kestää vyössäkin. 

Savesta tehdään nappeja, kaulakoruja ja avaimenperiäkin, niin miksipä ei vyötä? Minusta savi ja nahka sopii yhteen, sillä molemmat ovat luonnonmateriaaleja ja sen lisäksi ne tuovat kontrastia toisilleen. Punosta ajatellen olisi hyvä olla kahdesta neljään reikää molemmilla reunoilla. Se vaikuttaa aika paljon kokoon. En siis tosiaan osaa vielä punoa niin mitä suunnittelin, mutta ajattelin opetella. :D Miksipäs ei. 

 Ainoa, mitä suunnitelmassani mietin on se, että minkä kokoisia kappaleet olisivat ja sitä, miten saan lasitettua ne molemmilta puolilta? Jos alapuolelle jää mattainen pinta, niin se ei välttämättä toimi niin hyvin karheapintaisten vaatteiden kanssa. Kuvittelisin, että silloin vaate kertyy helpommin "punneille" vyön alle. Jos haluan lasittaa molemmilta pinnoilta, niin minun pitää todennäköisesti tehdä jotkut "pylväät", joiden väliin tulisi vastuslanka. Siihen sitten palat roikkumaan. Ja ehkä toive ilmaan, ettei lasite sula vastuslankaan kiinni. Noh, katsotaan mitä saan aikaiseksi! Ehkä minusta tulee pro ja opetan sinutkin punomaan nahkanauhaa keramiikkakoristeilla. 

Nyt iltojen hämärtyessä haluan muistuttaa, että otathan heijastimet ja tarvittaessa taskulamput käyttöön - näin tarkkaavaisena ja autoa ajavana meinaan saada välillä slaagin ihmisen ilmestyessä ihan tyhjästä. Ihmiset ja varsinkin lapset jäävät herkästi varjoihin piiloon, varsinkin tummissa vaatteissa. Nykyään on onneksi kauniitakin heijastimia, kuten laukussani roikkuva kaksiosainen orava kielojen kanssa. Kaikki kettuheijastimeni ovat kadonneet, mutta onneksi tämä on säilynyt jo pidemmän aikaa menossa mukana. 

Vastaan edellisen postauksen kommentteihin pian. Kiitos tuhannesti! Minusta on ihan mahtavaa nähdä reaktioita ja keskustella kommenttikentän puolella. 

Nyt on taas mentävä, ihanaa viikkoa sinulle! 

Sukellus synkempään estetiikkaan ja päivän asu

Lumottujen sisarten uuden elokuvan myötä olen pohdiskellut tummempaa estetiikkaa, sekä tätä suhteellisen itsekeskeistä aikaa, jossa monet etsivät yhteisöllisyyttä ja palaamista aitojen asioiden äärelle. Kieltämättä olen itsekin kiinnittänyt enemmän huomiota arkeen, vapaa- ajan kuluttamiseen ja ihmissuhteiden vastavuoroisuuteen. Elokuvassa siskosten välinen yhteys ja perheen yhteisöllisyys on kaunista katsottavaa. Uutta leffaa odotellessamme katsoimme perheen kesken ensimmäisen Practical Magic- elokuvan. En edes muistanut, miten upea kyseinen leffa on visuaalisesti, mutta se on selvästi jättänyt jälkensä minuun ja moniin muihin suurin piirtein samassa ikäluokassa. Mielettömän kaunis ja tunnelmallinen elokuva. Uutta leffaa en ole vielä nähnyt, mutta käyn katsomassa sen isosiskoni ja hänen tyttärensä kanssa. 

Mekko - Nosh

Flanellipaita - kirppikseltä

Kaulakoru - HexAsylum

Sukkikset - Snag Tights

Korkokengät - Minna Parikka

Laukku - Ril's

 

Olen aiemminkin kertonut, että tummempi estetiikka kiehtoo minua ja se tuntuu omalta. En kuitenkaan halua lokeroida omaa tyyliäni, sillä monet lokerot ovat todella ahtaita. Ehkä jopa hieman suvaitsemattomia, joka on pahasti ristiriidassa genren alkuperäisen ajatuksen ja historian kanssa. Nykyään eri tyylejä näkee enemmän kuin ennen, joka on aivan ihana juttu! Minusta meni vuosia välissä, kun vaihtoehtoiset tyylit olivat taka- alalla, eikä katukuvassakaan nähnyt yhtä paljon persoonallista pukeutumista kuin ennen. 

2020- luvulla grungen, punk- ja goottityylin kaveriksi tuli dark academia- ja dark cottagecore- tyylit. Tummahkoissa ja synkissä tyyleissä on yhtäläisiä asioita, mutta molemmat tyylisuunnat eroavat toisistaan aika selvästi. Dark academialle ja cottage corelle on yhteistä muun muassa tummat sävyt, mystisyys, tunnelmallisuus, pehmeyden ja voimakkuuden kontrastit, sekä elämäntapaan ulottuva elämänkatsomus. 

 

Dark academia- tyylisuuntauksessa palataan klassiseen ja siistiin tyyliin, mutta synkällä twistillä. Dark academia itsessään ihannoi sivistystä, tiedettä, kirjallisuutta ja jatkuvaa oppimista. Kirjallisuus, arkkitehtuuri, historia ja taide ruokkivat tiedonjanoisen dark academiaan pukeutuvan henkilön sielua. Tyylissä näkyy paljon vintage- vaikutteita siluetteineen ja leikkauksineen. Dark academia näyttää parhaimmillaan klassisen siistiltä, mutta rennolta. Muun muassa Wednesday- sarjassa useimmat roolihahmot pukeutuvat tähän tyyliin. Murretut sävyt ovat avainosassa: viininpunainen, violetti, oliivinvihreä, tummanruskea, mahonki ja niin edelleen, unohtamatta luonnonvalkoisen ja sinisen eri sävyjä. 

Kuten academia- sanasta voi päätellä, tyyli näyttää hyvin samalta kuin miltä koulupukeutuminen näytti yliopistoissa vuosikymmeniä sitten. Kauluspaitoja, kravatteja, nahkainen salkkumainen laukku, koulupuvuilta näyttävää tyyliä, hyvin istuvia housuja, liivejä, pitkiä hameita ja mekkoja. Kerrospukeutuminen tukee klassista tyyliä. Paras takkivalinta on bleiseri tai hyvin istuva pitkä villakangastakki ryhdikkäillä kauluksilla. Tyyliin sopii parhaiten nyöritetyt kengät tai saappaat, loaferit, matalat avokkaat, ballerinat ja Mary Jane- kengät. Materiaaleista valitaan parhaat - puuvillaa, villaa, pellavaa ja nahkaa. Kokonaisuus syntyy yhdistämällä värejä ja materiaaleja taidokkaasti.  

Practical Magic- elokuvista puheenollen, Gillian- hahmon tyyli sopii dark cottagecoreen kuin nenä naamaan. Cottagecore on ollut huomattavasti kauemmin nähtävissä pukeutumisessa, sisustuksessa ja sosiaalisessa mediassa. Tyyli on hyvin luonnonläheinen, ehkä jopa hieman maalaisromanttinen ruudullisine ja röyhelöisine mekkoineen. Dark cottagecore on tummempi versio tyylistä. Siinä näkyy viitteitä noitamaisuuteen, gotiikkaan ja melankoliaan. Kutsuvatpa jotkut tätä tyyliä myös goth cottagecoreksi, joka on aika sympaattinen ja kuvaava nimitys tyylille. 

Dark cottagecoreen kuuluu erityisesti pitkät midi- ja maksihameet, maksimekot, brodeeraukset ja röyhelöt. Tyylissä nähdään usein ruudullisia, sekä kasvi- ja metsäaiheisia kankaita. Sävyt ovat maanläheisiä - vihreitä, ruskeita ja tummanpunaisia. Sametti, pellava, villa ja liehuvat sifongit, sekä käsin nyplätyt pitsit ovat yleisimpiä materiaaleja dark cottagecoreen pukeutuvien keskuudessa. Epäsymmetrisiä leikkauksia, koristeellisia röyhelöitä ja liehuvia hihoja, sekä helmoja nähdään paljon tässä tyylissä, kun taas dark academia on huomattavasti skarpimpi vaatteiden leikkauksia myöten. Tyylisuunta on selvästi romanttisempi ja herkempi kuin dark academiassa. 

 

Ennen dark academiaa ja cottagecorea meillä oli vain gootti- ja grungetyylit eri variaatioineen. Ainakin synkemmissä tyyleissä. Luulen, että näistä molemmat ovat sinullekin tuttuja. Uudemmissa tyylisuuntauksissa minua ilahduttaa erityisesti se, että koko tyylisuunta ohjaa myös omaa elämäntapaa rauhallisemmaksi nykypäivän hektisyyden ja doomscrollailun, pakonomaisen lyhytvideoiden kuluttamisen, sijaan. Se on sitä, mitä tämän hetkinen maailma ja ihmismieli kaipaa. 

Molempiin, dark academiaan ja cottagecoreen, liittyy olennaisesti hitaampi elämäntapa nautintoineen. Oli kyse sitten kirjallisuudesta, arkkitehtuurista, metsässä samoilusta, keräilystä, kodista tai omaa silmää miellyttävästä estetiikasta. Kuten alussa sanoin, niin kyse on aitojen asioiden äärelle palaamisesta, arvoistaan kiinni pitämisestä ja sielua ruokkivasta tekemisestä. Läsnäoloa juuri tässä hetkessä ja pysähtymistä niiden asioiden äärelle, joilla on väliä. 

Tutkin asiaa enemmänkin ulkomaisilta sivustoilta ja moni näiden tyylien edustajista kertookin, että tyylissä parasta on yhteisöllisyys, joka näiden yhteisten elämäntapojen ympärille on syntynyt. Yhteisöllisyys on luksusta tällaisessa ajassa, joka on hyvin itsekeskeinen ja yksilön ympärille suuntautuva. On olemassa tervettä itsekkyyttä, mutta myös sellaista itsekkyyttä, jossa vähät välitetään kenestäkään muusta kuin itsestään. Tämäkin on yksi asia, jonka takia yhteisöllisyyttä ei enää koe samalla tavalla kuin ennen. Miten yhteisöllisyyttä ja syviä ihmissuhteita voi syntyä, jos ei olla koskaan valmiita menemään omalle epämukavuusalueelle, auttamaan muita tai joustamaan omista asioistaan jonkun läheisen hyväksi? Jos aktiivisen läsnäolon sijaan ollaan henkisesti jossain aivan muualla? 

Moni näiden tyylisuuntien edustajista on todella nuori, mutta ehkäpä aikuisetkin voisivat ottaa vähän oppia nuoremmilta. Miettiä, miten ja mihin suuntaan omaa elämäänsä rakentaa. Onko se omien arvojen mukaista? Ruokkiiko joku asia arjessa sielua? Onko arki kuluttavaa vai palauttavaa ja mukavaa? Onko elämä ylipäänsä useimmiten ihanaa vai kamalaa? Vai jotain siltä väliltä? Jos elämä on kamalaa, niin mitä asioita voisit muuttaa? Mikä voisi sysätä suuremman muutoksen alkuun? 

Koetko sinä yhteisöllisyyttä arjessasi? Kaipaatko enemmän yhteisöllisyyttä omaan elämääsi? Olivatko tyylisuunnat tuttuja jo ennestään? Upeaa alkavaa viikkoa sinulle!