Ensimmäisen kuvan keramiikkatyö on ehkä lempparini viime syksyn töistä! Ajatus antipasto- ja juustotarjottimeen lähti jostain TikTok- videosta, jonka näin. Halusin toteuttaa tarjottimen tästä valkoisesta savesta, jossa on hiekkaa samotin sijaan. Lopputulos olisi voinut olla kartioiden avulla tasaisempi, mutta tein extemporee sanomalehdestä myttyjä, joilla sain eroteltua antipastotarjottimen osioita. Rullasin pienen pätkän sanomalehteä, että sain molemmista päistä reunaa hieman ylöspäin. Reunoista tuli niin hieman kuppimaiset, eikä hillo, tuorejuusto tai pähkinät karkaa tarjottimelta. Minusta tämä savi sopii aivan täydellisesti antipastotarjottimeen, se on hillityn tyylikäs ja silkkisen sileä pinnaltaan.
Kuten näkyy, niin tähän saa pienen kattauksen hyvin erilleen. Muutamia kertoja olen tehnyt juustolautasen lisukkeineen ja pari kertaa kahvipöydän herkut ovat päätyneet tarjolle. Osasin mitoittaa nuo osiot aika hyvin, sillä juustokeksit, -tikut, eri juustot ja muut saa erilleen. Tämä on hyvä ja hauska idea aloittelijoille, sillä tässä ei tarvitse kuin kaulita sopivan kokoinen levy ja muotoilla se sanomalehden tai kartioiden avulla haluamaansa muotoon. Pidän tästä todella paljon.
Olen tehnyt tänä lukuvuonna varmaan jo seitsemän- kahdeksan lautasta, mutta viisi niistä on pysynyt ehjinä raakapolttoon saakka. Valmiita lautasia taitaa olla vasta kolme. Meillä on yleensä ollut Iittalan mustat Teema- lautaset syvinä lautasina, joita meillä kutsutaan kuoppalautasiksi. Noh, osa niistä on mennyt rikki, kun toisinaan olemme vähän rähmäkäpäliä ja toisinaan kissa on saattanut tiputtaa lautasen tiskipöydältä. Meillä on enää yksi ehjä syvä lautanen, joten ajattelin tehdä itse uudet lautaset tilalle.
Nyt, useiden lautasten tekemisen jälkeen homma alkaa sujua vähän paremmin, eikä lautasista tule liian paksuja. Myös lasite on ollut liian paksu. Mitäs lasitteen paksuudella on väliä? Se, että liian paksu lasite halkeilee ja halkeillutta lasitetta ei saa käyttää elintarvikkeiden kanssa, koska ruokaan saattaa tulla yhdisteitä lasitteesta ja/ tai savesta. Eli mikäli ostat keraamisia astioita, niin kannattaa huomioida se, että niiden lasitus on ehjä! Itse tehdessä kannattaa huomioida, että lasitat elintarvikkeisiin kosketuksissa olevat työt lasitteella, joka on elintarvikekelpoista. Kaikki lasitteet eivät ole sopivia.
Yllä näet, miten hailakat enkoopivärit ovat ennen polttoa - värit kirkastuvat ja pomppaavat esiin vasta viimeisen polton myötä! Tähän lautaseen tein kukkakuvioita ja kahteen muuhun roiskeita eri sävyillä. Myös yksi raakapolttoon mennyt lautanen sai roiskeita pintaan. Minusta lautasten ei tarvitse olla keskenään samanlaiset, vaan niissä saa näkyä kädenjälkeä. Helpoin keino roiskekuvioon on naputtaa siveltimiä toisiinsa lautasen päällä. Kannattaa suojata alusta tai tehdä roiskeet esimerkiksi lavuaarissa, jolloin enkoopi ei lennä ympäriinsä ja allas on helppo puhdistaa.
Mietin, että olikohan Night Sky- sivellinlasite tai Aubergine sopivaa elintarvikekäyttöön. Niilläkin voisi lasittaa joitain lautasia, mutta pitää ensin tarkistaa käykö kumpikaan lautasille.
Halloween on ihanaa aikaa, joten tein lapselle tällaisen hymyilevän kurpitsan. Tämän "kara" oli paljon pidempi kikkura, mutta se meni poikki maalatessa. Enkoopia olisi saanut laittaa hieman paksummin varsinkin oranssin osan kohdalla. Minulla jäi sellainen pienehkö savinöttönen yli, joten sain käytettyä sen tällaiseen kurpitsaan.
Yllä olevassa kuvassa on siskontytölle korurasia ja sisustustaulu, tältä nämä näyttivät ennen raakapolttoa. Raakapolton jälkeen tehdään lasituspoltto. Lasitteiksi valitsin kirkkaan ja violetin lasitteen. Siskontytön korurasiaan tein yhdelle sivustalle aaltoilevan kohdan mustalla enkoopilla, johon kaiversin hänen nimensä. Korurasian koristelin sydämillä.
Korurasian kohdalla unohtui sellainen "pieni" seikka, että lasitus paksuntaa kannen alaosaa eli lasituksen jälkeen kansi ei enää mahtunutkaan paikoilleen. Ostimme kuitenkin minulle viime kesänä käsihiomakoneen, jossa oli keramiikalle ja lasille omat hiomapyörät. Hioin siis kannen sisäpuolen renkaan niin, että kansi meni uudelleen paikoilleen. Hioin sitä niin paljon kuin uskalsin, ettei mene rikki.
Sisustustauluun kirjoitin siskontytön lempiartistin Mirellan kappaleesta tekstin. En itse kuuntele samaa musiikkia, joten ainoat kappaleet mitkä tulivat mieleen olivat Timanttei ja Luotathan. Timanttei- kappaleen sanoitukset olivat sellaiset, ettei sieltä oikein löytynyt sopivaa pätkää tätä varten, joten selasin toisen tietämäni kappaleen sanat, joista valitsin pienen pätkän.
Kirjaimet painoin leimasimilla ja lisäsin mustaa enkoopia, lasitukseen käytin violettia Varnian lasitetta. Tämä oli myös vähän sellainen extemporee- työ, sillä minulla jäi taas savinöttönen yli, josta ei saanut mitään suurempaa tehtyä.
Isosiskolleni tein lankapesän joululahjaksi. Halusin tehdä taianomaisen, mutta silti käytännöllisen lankapesän. Tästä minulla ei ollut järkkärillä otettua kuvaa, vaan pelkästään puhelinräpsyjä. Tein metallikulhon avulla levytekniikalla "pallon", jonka ympärille tein käärmeen makkaratekniikalla. Käärmeen lisäksi tein tähtiä, jotka kiinnitin ympäri lankapesää. Käärmeen häntä menee kippuralle aukkoon, josta se ohjaa lankaa neulojalle. Aukon sahasin mahdollisimman pienillä liikkeillä pienen terän avulla. Tuollaisessa muodossa pitää olla varovainen, ettei reuna halkea tai pesän muoto väänny.
Lankapesälle tein pienet jalat, jotta se olisi kuin noidan pata. Harmittaa, etten ehtinyt tehdä koepalaa violetista lasitteesta, joten sen osuus on epätasainen. Ehkä eniten se harmittaa siksi, että tähän meni niin paljon aikaa ja vaivaa, mutta violetin osalta lasituksesta tuli epätasainen ja epätäydellinen, vaikka sivelin kerrokset mahdollisimman tarkasti. Ainakin yritin. Lasitteen ohjeessa oli, että 2-3 kerrosta on hyvä määrä, mutta testipalassa kolmellakin kerroksella savi kuultaa lasitteen läpi.
Käärmeen lasitin Night Sky- lasitteella (se on kosminen käärme!) ja tähdet Metallic Goldilla. Sisäpuolen lasitin tavallisella violetilla lasitteella, jota pyörittelin lankapesän sisällä ja kaadoin ylimääräiset pois. Lankapesästä tuli tarpeeksi painava, ettei se liiku langan mukana ja muuten se onkin taikaa arkeen tuova yksityiskohta silloin, kun se ei ole neulomisessa apuna. Sisko laittoikin jo viestiä, että lankapesä on ollut käytössä ja tyttären jutut myös! Se on ihana juttu! Kyllähän minä tiesin, että molemmat osaavat arvostaa käsintehtyä, vaikka itse en 100% tyytyväinen olisi kaikkiin yksityiskohtiin. Ostin siskolleni pakettiin mukaan useamman kerän laadukasta metsänvihreää lankaa neulomiseen.
