Lookbook - asuja nahkahameella

Monta nahkahametta, monta erilaista nahkahameellista asua. Näin lauantain ratoksi kokosin teille erilaisia asuja, mitä olen koonnut nahkahameiden ympärille. Tiedättekös, moni on kysynyt töissä, että miten nahkahametta yhdistellään ja voiko nahkahameen yhdistää arkeen? Todellakin voi ja vielä helposti! Nahkahameet ja mekot ovat tällä hetkellä pinnalla, kevään ja kesän tullen niitä nähdään vielä enemmän katukuvassa niin takkien, pitkien nahkatakkien, hameiden ja erityisesti nahkamekkojen merkeissä. Jo nyt näet sosiaalisessa mediassa ja katukuvassa nahkaa enemmän kuin ennen. 

Musta nahkahame on klassikko, sillä mustan kanssa käy kaikki. Musta nappanahka ei ole myöskään yhtä herkkää kuin mokkanahka ja nappanahan huolto on helpompaa, kun taas mokkanahan kanssa tarvitsee omat tuotteet ja harjat nahkahameen puhtaana pitämiseen. Alaosissa suosin itse tummia värejä eniten eli juurikin mustaa ja tummansinistä. Rekiltä löytyy myös pari vihreää hametta ja työn alla on yksi erikoisempi hame, jossa yhdistän useampaa erilaista nahkaa. 

Nahkahame nähdään usein kynämallisena, mutta itse tykkään käyttää myös näitä a- linjaisia tai kellottuvia nahkahameita myös! Erityisesti poronnahka on hyvä näissä hameissa, sillä se laskeutuu kauniisti, on pehmeää ja silti kestävää. Kynähameet ovat myös aivan ihania, vaikka useimmiten valitsenkin näitä kellottuvampia hameita! Etsin blogin arkistoista asuja viime vuosilta, joissa olisi sellaiset yläosat ja asusteet, mitä voi käyttää niin a-linjaisten nahkahameiden kuin myös kynämallisten hameiden kanssa. Otin tähän postaukseen mukaan myös yhden asun kapealla wetlook- hameella, jonka kokonaisuus olisi aivan ihana muidenkin hameiden kanssa. 

Nahan muotiin tuleminen on siinä mielessä hieno juttu, että esimerkiksi nahkatakit kestävät vuosikausia käyttöä eli on kyse todella pitkäikäisistä vaatteista, jotka kestävät käyttäjältä toiselle. Alla olevassa kuvassa näette esimerkiksi äitini vanhan takin, jonka sain itselleni teini- ikäisenä ja tämä alkaa olla 35-40 vuotta vanha. Tämä alkoi jossain vaiheessa kuivuuttaan halkeilla, mutta käsittelin sen kahdesti nahkaöljyllä läpi ja pinta on taas kuin uusi. Mutta hieno esimerkki siitä, miten kauan vaate voi kestää hyvänä, jos siitä vain huolehtii ja sitä säilyttää oikein. Kestävää materiaalia on helpompi myös tarvittaessa korjata, kun vaate ei murene käsiin purkaessa ja ommellessa. 

Jos nahka ei sovi omiin arvoihin, niin saatavilla on myös ananaksen lehdistä tehtyä nahkaa ja käsittääkseni kehittelyssä on myös sienirihmastosta tehtävää nahkaa. Halvin vaihtoehto on tietenkin tekonahka, mutta se on haasteellinen niin kestävyytensä kuin materiaalinkin osalta. Kangasliikkeessä törmäsin myös pehmeään mokkanahkamaiseen "tekonahkaan", joka kestää normaalin pesun pesukoneessa hapertumatta lainkaan. 

   

Kuten kuvistakin huomaatte, niin nahka on todella kaunis pari silkin ja villan kanssa. Nahka tuo kontrastia pehmeisiin ja kiiltäviin materiaaleihin, sillä itse olen valinnut suht mattapintaisia materiaaleja näihin yksivärisiin hameisiin. Nahkahameiden kanssa käytän usein myös pitsihuitulaa, joka tuo liikkuvuutta ja kontrastia hameeseen materiaalinsa osalta. Yhden näistä huituloista näettekin muutamaa kuvaa alempana - yksinkertainen täysikello peplum- helma, jonka saa pujotettua kynähameen tai a- linjaisen hameen kaveriksi. Korostaa vartalon kapeimpaa kohtaa ja luo muotoa vartalolle, mutta häivyttää juuri oikeista kohdista korkeavyötäröisen nahkahameen tai muun hameen kanssa. 

Talvikeleillä nahka on ihanteellinen, sillä se on lämmin ja silti hengittävä. Miespuolinen ystäväni kehui joskus, että ei ole parempia housuja talvelle ja usein olen nahkahousuihin ommellut sisälle irroitettavan puuvillavuorin, jonka saa heitettyä pesukoneeseen aina tarvittaessa. 

Viime aikoina olen eniten käyttänyt collegepaitoja, pitsitoppeja ja lyhyitä huppareita nahkahameiden kanssa. Helppoa, lämmintä ja silti oman näköistä pukeutumista. Toisaalta taas huppari ja collegepaita tuo rentoutta asuun, jos muuten on nahkahame sukkisten ja korkokenkien kanssa päällä. Silkkipaitoja kaipaisin lisää, niissä kiilto on niin kaunis ja materiaali tuo hyvin vastapainoa nahalle. Yksi printtitoppi minulle on tulossa keväällä tai kesällä, sen uskon näyttävän upealta lyhyen mustan nahkahameen kanssa! 

Oli itseasiassa inspiroivaa selata vanhoja postauksia ja koota yhteen asuja nahkahameilla. Tästä postauksesta ne löytyvät jatkossakin ja toivottavasti myös teille seuraajista oli iloa tästä ja inspiraatioksi tietenkin tulevia asukokonaisuuksia ajatellen. Varsinkin, jos aiot hankkia jossain vaiheessa nahkahameen tänä vuonna, niin tästä löytyy aika kattavasti erilaisia asuja inspiraatioksi eli eikun soveltamaan omaan tyyliin! Kerro ihmeessä, mikäli pidit tästä Lookbookista, niin voin julkaista tällaisia koosteita jatkossakin tiettyyn vaatekappaleeseen painottuen - esimerkiksi nahkatakkeihin tai mekkoihin. 

Ihanaa viikonloppua teille kaikille! 

Aikuisten ystäväkirja - blogihaaste 2021

Bongasin Henna M.- blogista tällaisen aikuisten ystäväkirja- blogihaasteen, joita olen vuosien mittaan jonkin verran täyttänyt. Tänne blogiin on löytänyt sen verran paljon uutta porukkaa, että tämä toimii hyvänä tutustumispostauksena ja tervetuloa kaikille uusille lukijoille! Ohessa päivän asua muutaman päivän takaa, asun speksit löydät yleensä ensimmäisten kuvien alta. 

Sifonkipaita - Guess

Neulehame - Guess

Villakangastakki - Ril's

Nilkkurit - Bugatti

Korvakorut - Piikoski*

Lapaset ja huivi - anopin neulomat 

Laukku - Furla

Sukkahousut - Oroblù

*Saatu PR-lahjana. 

Aikuisten Ystäväkirja

Siviilisäätyni: Naimisissa

Asumismuotoni: Omakotitalo

Ammatti: Pukuompelija, tällä hetkellä työskentelen mittatilausompelijana ja somevaikuttajana. Toinen tuleva ammatti on kansainvälisen liiketoiminnan ja markkinoinnin tradenomi, jatkan elokuussa välivuoden jälkeen AMK- opintoja työn ohessa. 

Työpaikka: Ateljeella, kotona ja aiemmin tein töitä koneella myös kahviloissa silloin tällöin.

Kiinalainen horoskooppi: Hmm. Hevonen ehkä?

Harrastukset: Moottoripyöräily, lukeminen, itämainen vatsatanssi, baletti, bollywood- tanssi.

Periaatteeni: Pyrin kohtelemaan muita kuten haluaisin itseäni kohdeltavan, mutta en anna muiden käyttää minua oman olonsa roskasäkkinä - aikuisen pitää osata purkaa paha olonsa järkevästi, jos ei osaa, niin on aika opetella. Asioissa on myös aina monta eri puolta eli en sokeasti luota ihmisiin, saati siihen mitä ihmiset juoruilevat ja väittävät muista.

Pohdin: Sosiaalisen median mahdollisuuksia, Clubhousen nousua ja sitä, miten Instagramille käy muiden kilpailevien sovellusten kanssa, joissa mahdollisuus orgaaniseen näkyvyyteen on parempi ja helpommin saavutettavissa. Toisaalta mietin myös sitä, aikooko Instagram suunnata sovelluksensa pelkästään ammattilaisille sen sijaan, että se olisi kaikille avoin ja tasapuolinen?

 

Pyrin: Elämään niin, ettei tarvitse myöhemmin harmitella, että jäi jotain tekemättä tai kokematta. Minusta kuitenkin pitää elää niin, ettei samalla aiheuta tahallisesti haittaa ja vahinkoa muille. Pyrin myös olemaan vähemmän vaativa itseäni kohtaan tietyissä asioissa, koska enhän minä muiltakaan vaadi lähellekään yhtä paljon. Viime aikoina olen pyrkinyt pitämään viikonloput, lomat (!) ja illat vapaana, koska en voi olla 24/7 saatavilla töissä, sosiaalisessa mediassa ja vapaalla. 

Rakastan: Perhettäni, vaatteiden suunnittelua ja niiden toteuttamista, sosiaalista mediaa (viha-rakkaussuhde :D), moottoripyöräilyä ja montaa muuta asiaa.

Haaveilen eniten: Tähän minulla olisi yksi hyvä vastaus, mutta en siitä halua puhua kuin läheisteni kanssa.

Tarvitsen: Sosiaalisia kontakteja, etten mökkihöperöidy. Onneksi on sosiaalinen media, videopuhelut ja paljon ystäviä ympäri Suomea. Sisaruksista on ollut myös iso tuki viimeisen reilun vuoden sisällä ja olemme tainneet lähentyä sinä aikana.

Pelkään: Muurahaisia ja hevosia. Huonosti koulutettuja koiria. Kuolemaa tai muuta en oikein osaa pelätä, sillä jokainen meistä kuolee joskus ja jokainen on täällä maan päällä sen aikaa kuin saa olla. Siksikin on hyvä miettiä mitä haluaa ja millainen ihminen on, ettei jätä elämää elämättä ja ettei jättäisi taakseen rikkonaisia ihmissuhteita, vihaa, ilkeilyä ja muuta vastaavaa.

Kaipaan: Tanssitunteja, ravintoloissa käymistä, kavereiden kanssa vapaampaa näkemistä, matkustelua... Sitä, etteivät kaupunkien ja kylien keskustat olisi näin tyhjiä. Festareita ja livemusiikkia. Sitä, että ihmiset eivät olisi näin kuormittuneita ja purkaisi sitä kaikkiin, vaan olisivat hyväntuulisia ja rentoja kuten ennen.

Murehdin: Kaikesta. Näköjään myös tästä mitä vastaan, koska en voi tähän liian tarkasti kertoa mitä on mielen päällä - minulla on aika tarkat rajat siihen, mitä jaan julkisesti ja mitä en.

Kerään: Korkokenkiä. 

 

Lempi…

Värini: Punainen, vihreä ja musta.

Vuodenaika: Syksy

Eläin: Kissa, kettu ja mäyrä, tässä järjestyksessä.

Kirja: Menneisyyden jäljet - Karin Slaughter ja Hiljainen Potilas - Alex Michaelides. Tykkäsin myös Michelle Obaman Minun tarinani- kirjasta ja todella monista muistakin kirjoista.

Elokuva: American Sniper

Musiikkilaji: Rock ja muu raskaampi musiikki. 

Numero: 6 ja 9.

Asia minussa: Hmm, aiemmin olisin sanonut kiltteys, mutta viime aikoina siitä on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta se tai empaattisuus varmaan. Ulkoisesti jalat ja vihreät silmät. Lapsesta lempiasia minussa on se, että olen hänen äitinsä - ihana!

Ruoka: Lasagne ja Coca- Colalla marinoitu kassler. Jälkimmäinen onkin ainoa asia missä limppari menee, muuten en juo limppareita ollenkaan.

 

Juoma: 19 crimes Uprising- punkku, tuorepuristettu appelsiinimehu ja vesi.

Lomakohde: Prahaan rakastuin, ihana kaupunki!

Kasvi: Krysanteemit. Orkideat myös, jos pysyisivät hengissä pidempään. Auringonkukkia meinasin laittaa kasvamaan tänä vuonna.

Säätila: Sellainen, ettei ole liian kuuma, eikä liian kylmä. Joku 18 astetta on hyvä tai vähän alle. Syksyllä paras on aurinkoinen päivä ilman hellelukemia, vaikka toki jokaisessa vuodenajassa on omat hyvät ja huonot puolensa. 

Tapa viettää iltaa: Perheen ja ystävien kanssa grillaten, saunoen, pelaten ja keskustellen. Vaahtokylpy viinilasillisen ja ohjelman kera on myös yksi ihana tapa viettää iltaa ja ladata akkuja.

Muuta

Pidätkö tytöistä vai pojista? Molemmista.

Onko sinulla salaisuuksia? On ja on vain kaksi ihmistä puolisoni lisäksi, joille olen kertonut ne. Kaikilla on salaisuuksia.

Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistyksesi? Tein paljon kotitöitä, että saisin napalävistyksen 14- vuotiaana. Korun ostin kotitöistä saaduista rahoilla ja käytiin isän kanssa Joensuussa Otto´s Tattoolla lävistyttämässä napa. Lävistystä tehdessä alkoi jännittää ja isää nauratti, mutta se lävistäminen ei koskenut yhtään. Pari vuotta olin parikymppisenä ilman napakorua, mutta synnytyksen jälkeen laitoin korun takaisin paikoilleen ja siinä se on edelleen. Ensimmäisen tatuoinnin sain äidin luvalla 16- vuotiaana ja itseasiassa kaveri teki sen. Älkää antako kavereiden tatuoida ihoanne, kannattaa maksaa ammattilaiselle hyvästä työstä ja ennen kaikkea hygieenisistä olosuhteista. Tuokin tatuointi on edelleen alaselässä ja se on yhdistetty koko selän tatuointiini.

Mitä tilaat baarissa? Punaviiniä tai olutta. Joskus tilaan alkoholitonta olutta ja vettä, jos olen kuskina tai tekemässä esim. töitä tai opintoja koneella.

Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä? Kyllä! Ja näyttää siltä, että kohta on useampi, kun ollaan niin monen kanssa lähennytty viimeisen vuoden sisällä. :)

 

Mitä muuttaisit itsessäsi? Olen yrittänyt olla itselleni armollisempi ja vähemmän vaativa, muistuttanut itseäni, ettei aina voi onnistua täysin. Kun katsoo ympärilleen, niin harva pystyy pitämään työtä yrittäjänä, AMK- opintoja, perhettä, harrastuksia, sekä vapaa- aikaa kasassa ja sen lisäksi kirjoittamaan ja tekemään sivutyönä somea aktiivisesti, onnistuen kaikessa aina 100 prosenttisesti. Useimmilla ei ole hajuakaan millaista se on. Tällä hetkellä itse pidän välivuotta opinnoista henkilökohtaisista syistä, mutta monet vetävät hirveät stressit jo pelkästään kokopäivätyötä (palkkatyöläisenä) tehdessään, vaikka aikaa olisi todella paljon käytettävissä kaikkeen muuhunkin työn lisäksi. 

Kerro jotain siitä, kun…

Olit kymmenen vuotta nykyistä nuorempi: Olin 20- vuotias vuonna 2011, olimme tavanneet puolisoni kanssa ensimmäisen kerran edellisen vuoden lokakuussa ja aloin pohtia mitä elämältäni haluan kun huomasin, ettei se silloin todellakaan ollut sitä minkä minä koen hyväksi ja onnelliseksi elämäksi. Päinvastoin. Tästä tuli sitten muutosten sarja - erosin silloisesta parisuhteesta, monia ei-niin-syviä ystävyyssuhteita jäi, asuin hetken yksin, myöhemmin muutin mieheni kanssa yhteen ja näin edespäin. Aloimme siis saman vuoden keväällä ystävystymään mieheni kanssa ja seurustelemaan loppukesästä eli meille tulee tänä vuonna kymmenen vuotta seurustelua täyteen. :)

Kertaakaan en ole katunut, vaan nämä päätökset ja kasvu tuona vuotena olivat parasta mitä elämässäni on tapahtunut. Se onkin johtanut moniin muihinkin elämäni parhaisiin tapahtumiin ja hetkiin. Joskus kannattaa tehdä rohkeita päätöksiä, että elämän suunta muuttuu paremmaksi ja olo onnellisemmaksi!

Viimeksi koit romanttisen hetken: Viime torstaina mieheni oli järjestänyt illaksi vaahtokylvyn ja hakenut lempiviiniä, joten ilta meni yhdessä vaahtokylvyn merkeissä.

Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein kunnolla: Kun kerroin viime viikolla ystävilleni eräästä hauskasta epätodellisesta töissä tapahtuneesta asiasta ja viikonloppuna naurettiin porukalla, kun kerroin lähdöstäni Kuopioon veljelleni ja hänen naisystävälleen. Ei mennyt ihan kuin Strömsössä ja meni hermot ihan kunnolla, kun alkoi ärsyttää pienimmätkin asiat ja koko autojuttu on näin jälkikäteen koominen. Saati sitten hermostuminen, kun en yleensä hermostu helposti.

Linkitä biisi, joka on koskettanut sinua viimeksi: Hmm. Tätä mietin pitkään, mutta en keksi mikä biisi olisi koskettanut varsinaisesti - hyviä kappaleita on kyllä löytynyt ja ihanan meneviä, mutta koskettavia... Ei. Ainoa mikä tulee mieleen on Cranberriesin Zombie tarinoineen. 

Kontrastien voima pukeutumisessa ja pohdintaa pukeutumisen merkityksestä

Jokainen, joka on pidempään seurannut minua somessa tietää varmasti, että rakastan kontrasteja pukeutumisessa. Peittävää, paljastavaa, nahkaa ja herkkää neuletta tai jotain todella tyttömäistä muuten rock- henkisessä tyylissä. Muodissa ja tyylissä on se ihana asia, että sinun ei tarvitse seurata kumpaakaan, vaan voit poimia sieltä ne itseäsi miellyttävät jutut ja trendit. Tai olla poimimatta. Peittävä väljä kauluspaita on upea minihameen kanssa, mutta vielä enemmän kontrastia tuo nahkainen minihame. Sileältä ja pehmeältä näyttävien vaatteiden kontrasti on myös kaunis ja eihän se, että haluaa kontrastia pukeutumiseen tarkoita sitä, että kontrastin pitäisi olla aivan ääripäästä. Pienempikin kontrasti riittää tuomaan asuun mielenkiintoa!  

Paitamekko - Mango

Harness ja villakangastakki - itsetehty

Kengät - Minna Parikka

Nahkareppu - Harold's / Metsä/Skogen

Kaulahuivi ja lapaset - anopin neulomat

Tässä asussa halusin yhdistää peittävään ja väljään paitamekkoon harnessin tuomaan mielenkiintoa asuun. Harness tuo varmasti jokaisella jonkinlaisia mielikuvia ja ajatuksia, mutta juuri siitä syystä se on omiaan tuomaan jotain jujua asuun. En tiedä, tuleeko teille samoja mielikuvia, mutta itse miellän harnessin aika rohkeaksi ja seksikkääksi asusteeksi, jonka takia se on omasta mielestäni aika eri maailmasta kuin tämä peittävä paitamekko. Tästä syystä ne näyttävät omaan silmään hyvältä, paitamekko ei jää pliisuksi ja harness asusteena tuo vähän muotoa väljälle mekolle. 

Tämä paitamekko oli viimeksi tässä asupostauksessa joulukuussa hieman eri tavalla asustettuna. Jotenkin kaipaan varsinkin sellaisissa niin sanotuista hempeämmissä asuissa jotain särmää, jotain joka on voimakkaampaa ja rosoisempaa kuin vaaleat pastelliset värit ja hempeät asut. Jotain, jota ei oikeastaan voi odottaa tai ennakoida kyseisessä asussa ja tyylissä olevan. 

Kontrasteja asuihin on helpoin tehdä eri materiaaleilla, asusteilla ja koruilla. Voi miettiä, mikä asia olisi sellainen, mitä ei normaalisti tässä asussa olisi? Voisiko se olla esimerkiksi näyttävät ja rock- henkiset rannekorut, hempeä laukku tummaan asuun tai jotain muuta? Näyttäisikö tämän vaatteen kanssa väljempi paita, peittävä vaate tai lyhyempi hame kiinnostavammalta? Miten värit sopivat toisiinsa ja voisiko käyttää jopa vastavärejä päivän asussa? 

Monet julkisuudestakin tutut henkilöt hyödyntävät materiaalien kontrasteja pukeutumisessaan ja käyttävät esimerkiksi silkkihameiden kanssa samettisia korkkareita tai nahan kanssa pörröisiä neuleita. Sinänsä kontrastit asukokonaisuuksissa ovat helposti toteutettavissa, mutta ne tuovat hurjan paljon mielenkiintoa asuun, joka olisi muuten ihan tavallinen ja sellainen mitä näkee jatkuvasti katukuvassa. On hienoa, että ei tarvitse sopia yhteen lokeroon tyylinsä osalta, vaan voi pukeutua fiiliksen mukaan ja kokeilla aina jotain uutta. Tyyliään ei tarvitse rajoittaa, ei ole pakko pukeutua kuin kaikki muut ja toisaalta ei myöskään tarvitse orjallisesti pukeutua vaan yhteen tyyliin. 

Muistan, kun joskus 13- vuotiaana aloin pukeutua enemmän mustaan ja goottityylisesti, mutta silti jonain päivänä saatoin hetken mielijohteesta laittaa kouluun esimerkiksi leveälahkeiset valkoiset housut ja jonkun värikkään printtipaidan sateenkaarenväristen skeittikenkien kanssa. Ihan vain siksi, että ne housut ja muut vaatteet olivat mielestäni hienot! 

Tämä innostunut ja iloinen fiilis pukeutumisesta oli pitkään poissa, kun myöhemmin teininä ulkoisen paineen vuoksi tuntui, ettei voi enää hyppiä lokerosta toiseen, vaan pitää pysyä siinä yhdessä valitsemassaan tyylissä. Tämä on yksi syistä, miksi tyylini on muuttunut monipuolisemmaksi goottityylistä muutaman muun syyn lisäksi ja musiikkimakukin on ennallaan, vaikka en sen mukaisesti pukeudukaan enää. Ja tämähän on todella typerä ajatusmalli, että jos valitset jonkun tyylin, niin sinun on pukeuduttava jatkuvasti siihen samaan tyyliin ilman poikkeuksia. Nykyään onneksi teini- ikäiset ja toivottavasti myös kaikki aikuiset ovat fiksumpia, eivätkä ota tätä asiaa yhtä vakavasti ja syyttele muita feikiksi tai wannabe:ksi omien rajoittuneiden ajatustensa takia. 

Kävin tuossa keskiviikkona Kuopiossa rakkaan ystäväni Katan luona ja puhuimmekin tästä, että miten aikaiseen sitä on alkanut kiinnostua pukeutumisesta ja harmitellut sitä, ettei saanut yhdeksän vuotiaana niitä farkkuja mitä toivoi. Silloin oli merkitystä lahkeen leveydellä ja suorat tai kapeat lahkeet olivat auttamatta "out". Toisaalta olin lapsena ikionnellinen, kun sain fuksian värisen toppatakin ja se oli maailman paras takki. Kuvasimme silloin siitä takista asukuvia filmille lumikasojen päällä ja otettiin "mallikuvia" lakanan edessä ystävieni kanssa, joita löytyy edelleen valokuva- albumeista. 

Todella pienenä on siis alkanut pukeutuminen ja vaatteet kiinnostamaan enemmän, omalla lapsella kiinnostus pukeutumiseen on tullut jo aiemmin ja osa syy siihen on tottakai työni. Suunnittelemme nimittäin joskus hänelle vaatteita yhdessä ja hänellä on aika tarkat mieltymykset väreihin, materiaaleihin ja malleihin mistä hän tykkää. Näin vanhempana sitä on ihana seurata vierestä ja pohtia itsekin eri tavalla omaa suhtautumistaan pukeutumiseen, väreihin sekä vaatteisiin. On myös huippua nähdä, miten hän ei arastele värejä, vaan valitsee värit omien mieltymystensä mukaan. 

Mutta tarvitseeko sitä tyyliä tai muotia ottaa niin vakavasti? Minusta ei, kunhan tyyli ja asu on tilanteeseen sopiva ja asiallinen. Elämme täällä vaan kerran, niin en näe syytä, miksi se kannattaisi elää negatiivisuuden ja oman itsensä rajoittamisen kautta sen sijaan, että eläisi muut huomioiden ja kuitenkin oman näköistä elämää. Negatiivisuuden, epäluottamuksen ja vihan suosta on hankala nousta, jos siinä on pysytellyt pitkään - mutta se on kuitenkin mahdollista, kun sen tiedostaa ja sen eteen näkee vaivaa. 

Pukeutuminen itsessään on todella mielenkiintoinen ja laaja aihealue, mutta pukeutuminen omaan tyyliin ja rakastamiinsa vaatteisiin tuo voimaa, itsevarmuutta ja hyvää oloa. Nautin siitä, että saan ja voin pukea päälleni mitä haluan fiiliksen mukaan. Toisaalta nautin myös siitä, että voin pukeutua juhlavammin ja etiketin mukaisesti, sillä se tyyli eroaa kuitenkin arjesta ja tuo vaihtelua pukeutumiseen. Pidän siitä, että olen viimeistelty tyylin kanssa, mutta minulle ei ole myöskään ongelma kulkea meikittä ihmisten ilmoilla. Sekä vaatteet, että meikki vaikuttaa siihen millainen fiilis minulla on ja siksikin on ihana panostaa molempiin. Tai olla panostamatta, jos se ei juuri sinä päivänä huvita. 

Mahtavaa viikonloppua teille kaikille näiden mietteiden myötä, jaa ihmeessä ajatuksesi kommenttikentän puolella!