Täällä Itä- Suomessa sääolot ovat olleet hieman haastavat kuvaamisen kannalta, sillä joko sataa lunta vaakasuoraan tai pakkasta on noin 30- astetta. Ei siis ole tullut kuvattua lähellekään niin paljon kuin normaalisti, mutta eilen otimme kauppareissun yhteydessä kuvat matkan varrella lumisateessa. Itse en hirveästi pidä lumisateesta kuvissa, ellei kyseessä ole jokin oikein eteerinen kuva yksityiskohdasta esimerkiksi kampauksesta tai asusteista.
Toisaalta, kun Suomessa tosiasia on se, että lunta puskee joka päivä lisää, niin sen ei pitäisi antaa liikaa rajoittaa kuvaamista. Aamu- usvassa ja sumuisissa maisemissa tykkään kuvata paljonkin, mutta jostain syystä lumisateessa kuvaaminen tökkii aika, vaikka kieltämättä leijuvat hiutaleet tuovat omalta osaltaan rauhallista tunnelmaa kuviin.
Nahkatakki - Rokita
Pitsitoppi - Cardon Collection
Wetlook-hame - Noir Handmade
Kaulahuivi - löytö Prahasta
Nahkanilkkurit - Bronx
Korvakorut - Piikoski
Laukku - löytö Espanjasta
Jotenkin sitä tulee useimmiten kuvattua aina poutaisella säällä ja juuri silloin, kun luonnonvaloa riittää. Golden hour on alku- ja loppukesästä paras aika kuvata, mutta myös päivällä saa hyvin kuvattua. Hämärässä kuvaamista pitäisi treenata lisää ja miksei myös muissakin haastavimmissa olosuhteissa. Kuvaamisessa on se ihana puoli, että siinä kehittyy vuosien mittaan ja eri vuosina kiehtoo erilaiset kuvaustyylit. Nytkin minua kiehtoo eräs kuvaustyyli enemmän kuin muut, mutta siitä kerron myöhemmin lisää.
Vaikka kuvaan pääosin blogiin asukuvia, niin sen lisäksi kuvaan myös muuta. Kuvaan eniten luontoa, lapsia, eläimiä, tuotekuvia, muotinäytöksiä ja otan aina tarvittaessa/ pyydettäessä kuvia läheisten juhlista, puutarhasta, valmistujaisista, ristiäisistä tai muista tärkeistä juhlista. Se on mukavaa vaihtelua ja ihmisten kuvaamisessa on omat haasteensa, koska kohde on liikkuva ja joskus liikkeet ovat hankalasti ennakoitavissa. Asukuvissa on myös tarkoitus saada asukokonaisuus näkymään kattavasti eri suunnista ja toisaalta saada kuvassa oleva näyttämään luonnolliselta ja edustavalta.
Asukuvaamisessa ehkä tärkeintä on se, että asukokonaisuus ja asun yksityiskohdat näkyvät parhaiten. Niissä tarinalla, utuisuudella ja vastaavilla tehokeinoilla on paikkansa, mutta myös kokonaisuuden pitäisi tulla samalla esille sen verran selkeästi, että katsoja voi samaistua ja pohtia miltä vastaavanlainen asu voisi näyttää hänen tyylissään. Inspiroitua, saada ahaa- oivalluksia ja rohkaistua kokeilemaan välillä jotain uutta. Toisaalta myös vaatteen ja asusteen pitää näkyä niin, että siitä saa kuvan millainen se on.
Kuvausideoita olisi vaikka muille jakaa, mutta pikkuhiljaa kokeillaan erilaisia juttuja, vaikka suurin osa ei todennäköisesti tänne blogin puolelle päädykään. Kuvaaminen antaa paljon ja on luovaa, kun voi kokeilla erilaisia niksejä ja kikkakolmosia kuvaamisen kanssa. Tallentamiani vinkkejä voisi kokeilla enemmänkin asukuvien kanssa, mutta valitettavasti kaikki eivät toimi ihan samalla tavalla asukuvissa, vaan esimerkiksi tarinamaisten kuvien kanssa haluaisin myös tekstin liittyvän aiheeseen. Sillä tavalla, että kuvat pääsisivät oikeuksiinsa parhaiten, eivätkä olisi liian irrallisia toisistaan.
Tämäkin toki menee niin, että kaikki ei tykkää kaikesta ja halua tehdä asioita eri tavalla, jos on tottunut tietynlaiseen tapaan tehdä vaikkapa sisältöä. Esimerkiksi itse tykkään julkaista Instagram- kuvien kanssa kolmen sarjoja, mutta joskus yhdistän useampia kuvia tai lisään keskelle kuvan, jonka haluan pomppaavan feedistä eteen. Moni sanoo, että kannattaisi miettiä feediä pidempinä kuvasarjoina tai sekoitella kuvia enemmän, mutta ainakin toistaiseksi itse teen näin pienemmissä sarjoissa, koska se on selkeä ja usein kuvat sointuvat jonkin verran toisiinsa ilman filttereitä. Siltäkään osalta ei tarvitse tehdä sisältöä samalla tavalla kuin muut, jos se ei tunnu omalta jutulta ja toisaalta, on hyvä erottua omalla tilillään muista joko sisällön, värien tai tyylin avulla.
Tiedättekö, olen edelleen jatkanut filmille kuvaamista tässä ohessa ja se on niin kutkuttavaa - et ikinä tiedä, onnistuvatko kaikki kuvat ja millaisia kuvia loppujen lopuksi teettämällä saat! Olen huomannut myös sen, että itselläni tulee säästeltyä filmiä kuten ennen vanhaan eli en todellakaan räpsi niin paljon kuvia kuin Canonin järkkärillä ja iPhonella. Se tuntuu spesiaalilta ja ehkä siihen säästelyyn vaikuttaa myös se, että ne kuvat teetän aina. Eli en pääse valitsemaan filmiltä parhaita, vaan ne kaikki tulevat kerralla aitoina valokuvina. Filmikuvaamisesta onkin tullut hauska tapa kuvata lisää järkkärin rinnalla!
Pitää muuten vinkata teille, jotka olette miettineet kuvien teettämistä puhelimesta - ladatkaa AppStoresta tai muusta storesta puhelimeenne Fujikuvat- niminen sovellus. Sovellus tunnistaa myös iPhonen livekuvat eli niitä ei tarvitse muokata erikseen, vaan valitset sovelluksessa valokuvaamon missä teetätät kuvat ja sen jälkeen lataat haluamasi kuvat sovellukseen. Tilaus latautuu perille ja saat viestin, kun kuvat ovat haettavissa.
Helppoa, vai mitä? Joensuussa esimerkiksi
Kuvan Maailma käyttää tätä ja heidän valokuvaamonsa löydät sovelluksesta kauppiaskoodilla 1498. Teetin viime vuonna äidilleni kuvia perheestämme, lapsen puuhista, ylipäänsä meidän elämästä, kotimaan reissuista ja teetin pari kuvaa myös tekemistäni vaatteista, sillä äitihän minua opetti ompelemaan lapsena. Kirjoitin mukaan myös pitkän kirjeen, koska emme näe kovin usein. Samalla sain teetätettyä laadukkaita kuvia myös sisaruksilleni ja parhaimmille ystävilleni, sillä miten usein kuvia tulee teetätettyä? Niinpä. Voin suositella lämpimästi, tuon sovelluksen kautta on näppärä ja nopea teettää kuvia!
Inspiraatiota uuteen alkavaan viikkoon, toivotaan vähemmän lumisateisia päiviä!