Aikuisen naisen tyyli ei katoa, se vain muuttaa muotoaan

Oletko koskaan huomannut, että mitä enemmän elämässäsi on vastuita ja kiireitä, sitä vähemmän kiinnität huomiota siihen miten pukeudut? Puhumattakaan siitä, mikä tekee siitä omasta tyylistä juuri sinun näköisesi? Oletko miettinyt, että ”voi, kun itsekin jaksaisi”? Olen monta kertaa kuullut ympärillä monien harmitelleen sitä, ettei arjessa riitä inspiraatiota ja jaksamista pukeutua niin kuin haluaa. Sen sijaan kaapista päätyy päälle ne helpot, mukavat ja ehkä hieman nuhjuiset lempivaatteet. Sellaiset, joita ei ehkä ihan kaupungille viitsisi pistää päälle.

Mekko - itsetehty

Tennarit - Minna Parikka

Olkalaukku - DKNY

Kristallikoru - Ecoteekki

Sukkahousut - Snag Tights

Monilla asenne on se, että kunhan on jotain päällä. Varsinkin silloin, jos työpaikalla pitää vaihtaa työvaatteet päälle. Silloin helppous menee persoonallisuuden edelle. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että kauniisti pukeutuminen ei kiinnostaisi, vaan siitä, että joskus pukeutumisesta inspiroituminen ja oma tyyli voivat jäädä jalkoihin aktiivisessa arjessa.

Rakastan hitaita aamuja ja herään yleensä noin kaksi tuntia ennen kuin minun pitää olla vaikkapa töissä tai tapaamisessa. Aamulla haluan juoda aamukahvit rauhassa, se on minulle tärkeintä. Aamupalan syön yleensä myöhemmin - heti aamusta ei pysty, ei kykene. Aamulla laitan lapsen kouluun, valmistaudun päivään ja niin edelleen, mutta silti haluan panostaa tyyliini. Pukeutua joko fiiliksen mukaan tai edellisenä iltana valmiiksi katsottuihin vaatteisiin. Aamun kiireissä ja lapsiperhearjessa ei varmasti aina ole aikaa miettiä pukeutumistaan sen syvemmin. Varsinkaan pienten lasten kanssa. Oma on onneksi jo sen verran iso, että huolehtii pukeutumisesta ynnä muusta itsenäisesti. Ja on muuten tyylistään tarkka, mistä lie perinyt… 🤭

Olen itsekin kiireisinä aamuina pukenut vaatteita nurinperin, unohtanut lompakon kotiin, unohtanut paidan kaulukseen jäätävän rivin nuppineuloja, mittanauhan kaulaan tai ehtinyt sotkea vaatteeni, ennen kuin olen päässyt edes ovesta ulos. Jossain vaiheessa puin todella usein samat, hyväksi havaitut setit päälle töihin. Myönnän, että se on helppoa ja sellainen vaihtoehto, ettei tarvitse ajatella mitään. Haluanko kuitenkaan mennä sieltä, missä aita on matalin? Tekeekö se minulle hyvää? Pukeutumisesta katoaa ilo, jos on aina samat vaatteet, aina samassa tilanteessa. Helppoa juu, mutta niin helkkarin tylsää ja inspiraatio katoaa Saharaakin kauemmas.

Myös yhteiskunnalliset odotukset vaikuttavat jossain määrin monien pukeutumiseen. Monien mielestä aikuisen naisen tulisi piilottaa itseään ja olla nostamatta itseään esille. Sen lisäksi tulisi käyttäytyä hillitysti, hiljaisesti ja elegantisti. Osa meistä on hiljaisempia, kuten minäkin ihmisten kanssa, joita en tunne hyvin. Se ei silti tarkoita sitä, että räväkämmän ihmisen pitäisi olla huomaamattomampi. Kaikille on tilaa ja persoona saa näkyä. Tilannetajulla ja sillä, miten kohtelemme muita ihmisiä on paljon suurempi merkitys. Meillä Suomessa on vähän kummallinen asenne siihen, että naisen ”pitäisi pukeutua ikäisensä mukaisesti”, mitä se ikinä pohjimmiltaan tarkoittaakaan. Joskus jo siitä kolmekymppisestä eteenpäin, ikään kuin iällä olisi väliä.

Minusta on surullista, että yhteiskunnan paine, ikääntymisen ja kropan muutosten aiheuttama epävarmuus saa naiset pukeutumaan muiden odotusten mukaan sen sijaan, että pukeutuu niin kuin aidosti haluaisi. Epävarmuus saa helposti valitsemaan mahdollisimman neutraalit ja massaan uppoavat vaatteet, ettei kukaan vain huomioi, ärsyynny tai kommentoi. Epävarmuus ja epämukava olo omassa kehossa voi johtaa muutoksiin myös pukeutumisessa, että olo olisi mahdollisimman mukava. Tällöin lempivaatteesta voi tulla kuin suojapanssari muuta maailmaa vastaan. 

Kukaan meistä ei välty vanhenemiselta ja muutoksilta, ellei lähtö tule ennen aikojaan. Tyyliään ei tarvitse muuttaa sen mukaiseksi, ellei itse niin halua. Näistä aiheista olen puhunut muun muassa tässä "milloin minihame on liian lyhyt?"- postauksessa ja tässä "värien vaikutus mielialaan ja värit pukeutumisessa"- postauksessa. "Voiko kolmekymppinen käyttää minihametta?"- jutusta löydät avautumista ikään ja pukeutumiseen liittyen. 

Muistatko, miten nuorena tuli kokeiltua vaikka ja mitä? Ilman pelkoa, ilman epävarmuutta. Osa kokeiluista jäi sinne lapsuuteen ja nuoruuteen, mutta edelleen muistan millaisia kokeiluja itsellänikin oli. Minulla oli muun muassa leopardikuvioiset monsterikengät, sellaiset Spice Girls- henkiset todella korkeat kiilakorot. Niiden kanssa puin muun muassa vaaleanpunaisen (mini)minihameen koulun juhlaan. Koululaisena käytin kimaltavaa pinkkiä huulipunaa ja laitoin luomille, sekä silmäkulmiin geelimäistä glitteriä, jonka joukossa oli tähtiä.

Toisinaan minulla oli useita, tarkoitan siis lähemmäs kymmentä, erilaista kaulakorua kaulassa tai revityt farkut sinisiksi maalattujen maihareiden kanssa. Maihareiden nauhoihin olin pujottanut erilaisia helmiä - tähtiä, sydämiä, kirjaimia, pyöreitä helmiä ja niin edelleen. Nahkahousut ja PVC- housut olivat ahkerassa käytössä, ja ostinpa teatterista saadulla palkalla itselleni upean mittatilauskorsetin. 

Seuraavana päivänä minulla saattoikin olla todella väljät ja matalavyötäröiset reisitaskuhousut jalassa, koska miksipä ei? Nuorena ei ollut tietoakaan pukeutumisen säännöistä, muiden odotuksista ja vartalotyypeistä samalla tavalla kuin nyt. Ei ollut sellaisia samanlaisia rajoja mitä näin aikuisena on huomannut ihmisten asenteista, mediasta ja yhteiskunnan odotuksista. Silloin ei ehkä ollut niin tietoinen itsestään ja kehostaan. Ei sitä ainakaan miettinyt, että voinko pukeutua tai meikata näin. TIETENKIN voin. 

En ehkä kaikkia näistä kokeiluista enää toteuttaisi. Pyrin silti kokeilemaan välillä jotain uutta, jotta saan erilaista näkökulmaa pukeutumiseeni. Aikuisen naisen tyyli voi olla samaan aikaan klassinen ja kiehtova tai minimalistinen ja leikkisä. Mitä tahansa. Oma pukeutumistyylini taitaa olla enimmäkseen naisellinen höystettynä kontrastisuudella, väreillä, leikkisyydellä ja rock- henkisyydellä. Eipä sitä tarvitse sen kummemmin luokitella. 

Tyyli ei katoa aikuisuuden myötä, vaan se kehittyy läpi elämän. Siksi sääntöjä tai odotuksia ei kannata ottaa liian tosissaan. Saatat myös huomata itse sisäistäneesi kuin varkain muiden odotukset ja vaatimukset, jotka luovat mielessäsi rajat omaan ja muiden tyyliin, vaikka itse haluaisit tehdä ja ajatella avoimemmin. Voi olla, että aikuisena tarvitsee sittenkin enemmän rohkeutta, avaraa mieltä ja erilaista näkökulmaa, ettei jossain vaiheessa huomaa ajautuneensa itsekin pukeutumaan muiden odotusten ja yhteiskunnan paineiden mukaan. 

Olen pohtinut näitä asioita paljon viime aikoina, kuten tästä postauksesta huomaa. Tästä postauksesta tuli sen verran pitkä, että jaan loput kaksi- kolme osiota vinkkeineen omaan postaukseensa. Ovatko ruuhkavuodet tai arjen hektisyys vaikuttaneet omaan pukeutumiseesi? Panostatko pukeutumiseen vai lähdetkö ulos niillä vaatteilla mitkä kaapista sattuu osumaan käteen? 

Toivottavasti viikkosi on alkanut hyvin, jos ei, niin toivotan sinulle ihanaa ja aurinkoista viikkoa! 

Suuri kirppis HAUL, osa 1 - Kuopion ja Joensuun kirppiskierrokset

Kerroin aiemmin tässä kuulumispostauksessa, että kävin ystävieni kanssa kiertämässä kirppiksiä Kuopiossa ja Joensuussa, joten täältä pesee! Koostin kaikki löydöt kahteen eri postaukseen, koska olin edelleen onnekas kirppistelijä. Tein siis paljon löytöjä. Nautin tästä kirppis- onnesta niin kauan kuin sitä kestää. En todellakaan ole aina näin onnekas, kuin viimeisen vuoden aikana. Pari vuotta sitten kävin kirppiksillä vain harvakseltaan, kun tuntui, ettei millään reissulla löydy mitään mieleistä tai tarpeellista. Viimeisen vuoden ajan olen käynyt second hand- liikkeissä ja kirppiksillä useammin. Se on kieltämättä kannattanut, tein viime vuonnakin ihan mielettömiä löytöjä Pohjanmaan kirppiksiltä.

Ensimmäisenä haluan mainita Joensuun Fleahousesta löydetyn oversize- farkkutakin, josta kerroin huhtikuussa! Aivan ihana ja juuri sellainen mitä etsinkin. Tämä oli mahtava löytö, sillä kokeilin niiiiin monia erilaisia farkkutakkeja, että hohhoijaa. Suurin osa oli epäsopivia tavalla tai toisella, joko kinnasivat hartioista tai rintojen kohdalta, taikka hihat olivat aivan liian lyhyet. Tätä takkia olen käyttänyt todella paljon. Farkkutakki on mukavan väljä ja hengittävä päällä, niin toimii hyvin nyt keväällä ja kesälläkin, jos keli vaatii takkia. 

Ostin muutamia paitoja ja toppeja, sillä osa vanhoista on tiensä päässä eli kulunut läpinäkyviksi. Alla olevan valkoisen topin mustilla pilkuilla löysin Kuopion CityPörssistä, kuten myös hieman alempana näkyvän Noshin paidan, joka sekin on valkoinen mustilla pilkuilla. Rakastan valkoisia paitoja, mutta myönnettävä on - olen välillä vähän sotkuinen. Toisaalta valkoisen paidan saat kloriittikylvyllä tai auringolla takaisin valkoiseksi, niin herkkyydestään huolimatta olen silti ostanut ja käyttänyt valkoisia paitoja. Ehkä näissä pilkullisissa sotku ei erotu niin selvästi, hahah. Minulla on yleensä aina vaihtopaita mukana just in case, jos puen valkoisen paidan ihmisten ilmoille. 

Kuopion FOMO Second Handista löysin parilla eurolla ihanan topin kauniilla pitsireunuksella. Topin malli miellyttää omaa silmääni todella paljon, mutta vaatii toki hieman suunnittelua liivien tai teippausten osalta. En kuitenkaan yleensä ihan liivittä kulje, kun tarvitsen tukea. Tämän topin kanssa olkaimet pitää pujottaa ristiin tai niskan taakse. En ole valitettavasti vieläkään löytänyt hyvin istuvia olkaimettomia rintaliivejä... Joku lukija joskus vinkkasi joistain hyvistä, mutta en enää muista mikä brändi se oli? Noh, toivotaan, että jossain välissä löytyy hyvät! 

Noshin vaatteita minulla ei juurikaan ole, yksi mekko vain. Noshin valkoinen paita mustilla pilkuilla oli todella hyvä parin- kolmen euron löytö. Pidän tällaisista lyhythihaisista paidoista, joissa on kuin pudotettu olkasauma, vaikka hiha ei siitä pidemmälle jatkukaan. Vähän kuin t- paita, mutta sen verran lyhyet hihat, etteivät ne tunnu takin alla. Mallissa on takana muotolaskokset, niin mietin, että onkohan tämä jotain mammamallia, mutta ihan sama. Joka tapauksessa tuo helma pitää kääräistä tai jättää hameen alle, kun on sen verran pitkä. 

Ja mikäs se siellä? Löysin Kuopiosta myös tällaisen puuvillaisen verkkomekon, tai virkatun mekon. Miksikä tätä sanoisi? Minullahan on jo ennestään musta virkattu mekko, mutta se on minulle vähän turhan lyhyt, niin tämä oli hyvä löytö! Edullinen sellainen, tämäkin maksoi jotain kahdesta neljään euroon. CityPörssistä tämäkin. 

Puuvillainen mekko sopii hyvin vaikkapa ihonmyötäisen minimekon tai topin, sekä hameen päälle. Tämä olisi hauska kerrostaa myös jonkun korsettivyön tai korsetin kanssa, jos se on vähän väljempää mallia muotoilevan sijaan. Muotoilevassa ja kiristävässä tuo pinta painuisi ihoon liikaa, mutta toisaalta miksei korsettitoppia voisi pukea tämän allekin. Katsotaan. Mielenkiinnolla testaan miten tämä virkattu mekko toimii parhaiten! 

Löysin Kuopiosta kaksi timanttityynyä, nämä ovat ihania ja näiden tarina lämmittää mieltä! Meidän muksu on tykännyt pienestä asti kivistä, timanteista, jalokivistä ja kristalleista - myös näissä halvemmissa muodoissaan, joten nämä oli pakko ostaa. Kukapa ei säihkeestä pitäisi? Ehjä timanttikoristeinen tyyny maksoi euron ja rikkinäinen 50 senttiä. Toisessa tyynyssä muutama timantti roikkuu vain langan varassa. Timanttien uudelleen kiinnittäminen ei ole iso homma ammattilaiselle, joten otin molemmat. 

Meillä oli ja on edelleen ennestään yksi tällainen tyyny, jonka lapsen isomummo antoi lapselle pienenä. Kirppislöytö oli kuulema sekin. Lapsemme ihastui vierailulla siihen niin kovasti, että isomummo antoi tyynyn hänelle, vaikka me vanhemmat toppuuttelimme. En sen enempää tätä tilannetta avaa, mutta minusta ele oli pyyteetön ja kaunis. Timanttityynyistä tulee aina mieleen kyseinen tilanne ja isomummo. Nämä sohvatyynyt eivät ehkä ole mukavia, jos haluaa päänsä niihin painaa, mutta ne ovat ainakin ruhtinaallisen kauniita tyynyjä. 

Joensuun kirppiksillä minulla taisi olla teema, sillä suurin osa löydöistäni olivat armeijanvihreitä tai vihreään taittavan khakin värisiä. Naurattaa, että ylläoleva paita on samaa kangasta ja täysin saman värinen kuin eräs vanha tyköistuva kauluspaitani on samalta brändiltä. 

Lyhyempää oversize- paitaa suunnittelin kynähameiden kaveriksi. Väljä yläosa toimii aina tyköistuvan hameen kanssa. Tässä paidassa on todella isot taskut edessä, mutta käyttääkö joku vielä paidan taskuja? Ihan kiva yksityiskohta silti, vaikka en varmaan koskaan noita taskuja tule käyttämään. Harmi, ettei yhtä tilavia taskuja tehdä mm. hameisiin, mekkoihin ja naisten housuihin. Toisinaan olisi kiva liikkua ilman laukkua, mutta puhelin ja avaimet mahtuvat harvoin mekkojen, hameiden tai takkien taskuihin. 

Teippasin kuulkaas mekon seinään, että saatte sen mallista selvää! Materiaali tässä mekossa on ohutta, mutta kesällä ohuet materiaalit ovat mukavampia päällä, kunhan ei näy läpi. High- low- helmasta tykkään todella paljon. Se on armollinen aika monelle vartalotyypille ja näyttää aina hyvältä. 

En silittänyt mekkoa kuvaa varten. Enkä tuota helman yksityiskohtaa, mutta mekko vaikuttaa sellaiselta mukavalta ja rennolta mekolta, jossa on himpun verran sitä asiallisuutta mukana. Tiettyihin tilanteisiin jepa, mutta tämä on pakko silittää ennen käyttöä. Tuntuu hyvältä päällä, mutta ei suoristu pesun jälkeen rumpsauttamalla, niin... Hmm. Annan mahdollisuuden, mekon malli kuitenkin miellyttää. Enhän minä olisi tätä muuten ostanutkaan. Pelkkä halpa hinta ei riitä. 

 

Löysin parin euron collarin Le Marais Paris- brodeerauksella. Mainos- ja logopaidat eivät juurikaan kiinnosta, mutta pari euroa puuvillaisesta collegepaidasta oli ihan jees. Käytän pihahommissa ja puutöitä tehdessäni mieluummin collegepaitaa kuin takkia. Varsinkin puuvillaiset colleget kestävät kovempaakin pesua. Tällainen on helppo heittää päälle, kun tilanne sitä vaatii. Ei ollenkaan paha kahden euron ostokseksi. Mukava päällä, suojaa tarpeeksi ja kestää pesut! 

Tämän postauksen viimeisimpänä näytän nämä tuikkukipot. Tai tuikkukruunut, eihän nämä varsinaisesti kippoja ole. Joku möi näitä hyvään hintaan, minä ostin nämä kolme ja kaverini loput kolme. Olivatkohan nämä euron tai 50 senttiä kappaleelta Joensuussa. Mietin maalaavani nämä puhdistamisen jälkeen. Mielessäni olisi sellaiset vähän patinaiset musta- punaiset tai musta- pinkit, joihin voisin laittaa led- tuikut. Miksei oikeitakin, jos paikka on sellainen minne kissat eivät pääse, eikä pallon kopittelu sisällä käy kohtaloksi. 

Toisessa osassa näytän loput kirppislöydöt! Kerro ihmeessä mikä näistä löydöistä oli siun lemppari? Ihanaa viikonloppua, palataan pian blogin ääreen! 

Parhaat ballerinat ja vinkki ärsyttävästi nouseviin off shoulder- paitoihin

Tämä asukokonaisuus on odottanut henkarilla sitä oikeaa päivää, milloin haluan sen pukea päälle ja viime viikolla oli se päivä! Näin tämän paidan ja kellohameen yhdessä, höystettynä ihanilla oransseilla asusteilla ja hameen sävymaailmaan sopivilla Minna Parikan pupuballerinoilla. Jotenkin minusta tuntui, että nämä kuuluvat yhteen. Olen aiemminkin kirjoittanut maailman parhaista ballerinoista ja siksi nämä ostinkin edellisten mentyä rikki niin, ettei niitä oikein voinut enää korjata. Lempikengistään ei halua luopua ikinä, joten onneksi uusia vastaavia ballerinoja oli vielä myynnissä silloin! Ovathan nämä erilaiset kuin ne aiemmat, mutta parhaat ominaisuudet ovat täysin samat. 

Paita - kirppikseltä

Kellohame - itsetehty

Sukkikset - Snag Tights

Ballerinat - Minna Parikka

Kaulakoru - Lapin Kettu

Laukku - Furla

Minna Parikan ballerinoissa parasta on se, että kantapään kohdalla on kuminauha, eikä ollenkaan paksua saumaa tai jäykkää muotoilua. Vain kuminauha ja litteäksi ommellut saumat, jotka eivät paina, eivätkä tunnu missään. Mukavat ballerinat ovat mukavuuden lisäksi tyylikkäät, sekä tennareita kevyemmät kesäisin. Näissä Parikan Bugs- ballerinoissa on pupunkorvat, kun taas vanhoissa oli lyhyemmät ja pyöreämmät kisunkorvat. Näiden ballerinojen liila sävy on niin upea! 

Pidän siitä, miten hame ja kengät ovat samaa värimaailmaa, vaikka samaan aikaan sävyt ovat kaukana toisistaan. Laukun ja kaulakorun sävyt ovat violetin vastaväriä eli oransseja. Musta tasapainottaa kokonaisuutta hyvin, eikä kokonaisuus ole liian värikäs tai liian hailakka. Jälkimmäistä se ei ainakaan voi olla näillä sävyillä. 

Paidan löysin viime vuonna Pohjanmaan kirppiskierroksella. Paita oli toooodella halpa ja ilmeisesti jonkun itse tekemä? Tai ainakin muokkaama, kun olkaimien pitsien kohtaan on jäänyt aika paksut saumat. Noh, joka tapauksessa on sanottava, että minäkin aion tätä paitaa muokata. Tätä käyttäessäni muistin, miksi olen myynyt vaatekaapistani kaikki off shoulder- paidat kirppiksellä. Osaatko jo arvata? Huomasin nimittäin tätä käyttäessäni, että off shoulder- paita nousee, hihat eivät laskeudu kunnolla ja niitä joutuu laskemaan alas minkä tahansa kurottelun jälkeen.

Off shoulder- paita nousee ärsyttävästi - mikä avuksi? 

Off shoulder- paita nousee helposti käytössä ja hihat kiipeävät olkapäille liikkuessa. Tämän takia myin aikoinaan kaikki vastaavat paidat ja mekot. Tähän on kuitenkin kaksi kikkaa, joista on apua. Paidan tai mekon mallista riippuu, kumpi on näppärämpi tapa korjata asia. Tarvittaessa voit käyttää molempia keinoja, siitä ei varmasti ole haittaa paidan mukavuuden kannalta. 

Tämän mallisessa paidassa, jossa on tiukat hihansuut ja kapea kiinnityskohta, paras ratkaisu on muokata hihansuuta. Ajattelin siis purkaa hihansuun päärmeen ja irroittaa puoliskot toisistaan, sekä lisätä niiden välille väljyyttä. Sen verran paljon, että hihat laskeutuvat itsestään takaisin alas, kun niiden asettelu on ärsyttävää. Ei vain hermot kestä sellaista nykimistä. Mietin vielä, että lisäänkö satiininauhasta tehdyn rusetin siihen samaan, sillä hillitystä rusetista liehuvat nauhat voisivat olla ihana yksityiskohta tässä paidassa! Toisaalta mietin ihan yksinkertaista ratkaisua jouston kera, muttaaaa... Rento rusetti saattaisi olla enemmän minua. 

Off shoulderissa, jossa on leveämmät hihat tai olkaimet, kannattaa ommella muutamilla pistoilla kuminauha tai ponnari kiinni kainalon alle. Värisävy kannattaa valita mahdollisimman lähelle vaatteen sävyä, ettei se kuulla läpi. Se vetää hihan takaisin paikoilleen liikkuessa. Kuminauhan tai ponnarin kiinnityskohdat voit tarkistaa vielä hakaneulojen avulla ennen ompelemista. Kohdat voi merkata kangasliidulla. Myös puuvärikynä tai maalarinteippi on avuksi, jos sinulla ei ole kangasliituja. Neulat lähtevät helposti irti, kun otat paidan tai mekon päältä, niin siksi näin, ellet ole supervarovainen. 

Hieman hankalaa on kuvailla mihin kohtaan se kannattaa kiinnittää, mutta parhain kohta kiinnitykselle on hihan mallista riippuen hihan "alku" eli se korkein kohta, yläreuna, jonka yläpuolelta olkapää näkyy. Eli yläreunasta siis kiinni etu- ja takapuolelta. Pääasia, että kohta on kainalon kohdalta niin, että se vetää hihan tai olkaimen takaisin paikoilleen. Pukeutuessa kannattaa huomioida, että kuminauha jää kainalon alle. Pistot kannattaa tehdä niin, että ne eivät näy ulospäin. Pujota neula kuidun tai kahden yli, eli voit siis neulan kärjellä varovasti nostaa, että näet kankaasta alitettavat "langat". Muista päätellä hyvin! 

Päättelysolmun jälkeen kannattaa mennä pari senttiä "piilossa" kankaan sisällä eteenpäin, ottaa pari kuitua taaksepäin ja toistaa. Näin ommeltu päättelysolmu ei aukea pesussa, eikä ommel lähde purkautumaan. Tämän tavan opin aikoinaan valmistaessani vaatteita myyntiin eräässä firmassa, jonka omistaja oli oppinut ranskalaisen ateljeeompelun tapoja vuonna keppi ja kivivasara. Minulla ei valitettavasti ole tästä päättelytavasta kuvallista ohjetta blogissa, mutta ehkä pitäisi tehdä joku pieni kooste helpoista ompeluvinkeistä ja tekniikoista. 

Lue myös nämä: 

Mitä pukea meshpaidan kanssa? 

Elämää tältä keväältä - Juhlat vuorella, Kuopion reissu ja kiitollisuuspäiväkirja

Rohkeutta siun loppuviikkoon, palataan! 

Elämää tältä keväältä - Juhlat vuorella, Kuopion reissu ja kiitollisuuspäiväkirja

Edellisestä kuulumispostauksesta on kulunut jo reilut kaksi kuukautta, joten ehkä on aika pienelle tai vähän isommallekin kuulumisten kertomiselle. Olen muun muassa reissannut Kuopioon, kiertänyt kirppiksiä Kuopiossa ja Joensuussa, lähtenyt retkeilemään vuorelle viettämään ystävän synttäreitä ja aloittanut kirjoittamaan arjestani kiitollisuuspäiväkirjaa. Kokosin 60 puhelinkuvasta hyvän setin sinulle nähtäväksi ja luettavaksi. En sentään kaikkia kuvia tässä postauksessa julkaise, valitsin parhaimmat ja kertovimmat kuvat. Tästä postauksesta tuli silti pitkä muihin postauksiin nähden, joten ota kupponen kuumaa ja hetki aikaa lukemiseen. Kurkistetaan siis mitä kaikkea on tullut tehtyä viimeisen kahden kuukauden aikana! 

Reissu Kuopioon ja treffit ystävän, sekä isosiskon kanssa! 

Aloitetaan ensin Kuopion reissusta! Moni ystäväni asuu Kuopiossa tai Siilinjärvellä, jonka lisäksi myös vanhin siskoni asuu lähellä Siiliä. Käyn yleensä vähän useammin Kuopion suunnilla, mutta edellisestä kerrasta vierähti välissä hävyttömän kauan, kun joulukuun reissu oli niin lyhyt. Toisinaan on hankalaa saada järjestettyä mitään, kun kaikilla on kaikkea ja ruuhkavuodet vievät oman osansa jaksamisesta muun arjen rinnalla. Ehkäpä se siitä, jahka kaikilla lapset ovat isompia ja sovimme muutamaa kuukautta aiemmin varman ajankohdan milloin nähdään.  

Kuopioon mennessäni halusin ladata auton mahdollisimman täyteen pikalaturilla, ettei lähtiessä tarvitsisi odotella laturilla niin pitkään. Prisma oli hävittänyt Chademon laturin, joten piti etsiä toinen. Toriparkissahan on, mutta laturit ovat aina täynnä siellä, niin en ottanut riskiä. Haapaniemen Lidlissä oli lähin, onneksi! Ilahduin siitä sen verran, että piti käydä Lidlistä evästäkin samalla ja energiajuomaa huonosti nukutun yön jälkeen (alhaalla vasemmalla). 

Treffasimme Katan kanssa keskustassa ja päätimme käydä ensin syömässä. Tsekkasimme lounaspaikkoja ja päädyimme Pancho Villaan, jossa oli molemmille sopivaa syötävää. Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa ja istahtaa kuulumisten vaihtoon. Hyvä tovi meillä menikin käydessä läpi kaikkea mitä on tapahtunut ja tapahtumassa. Meillä oli suunnitelmana mennä kirppiskierrokselle, joka tietenkin toteutettiin. Aloitimme CityPörssistä, josta tein Marimekon kestokassillisen verran löytöjä noin 18 eurolla! What?? Ihan mieletön tuuri. 

Välissä kävimme kahvilla Coffee Housessa, ostamassa Katalle uuden takin Sokkarilta ja viemässä löydöt autoon. FOMO Second Handista löytyi yksi paita ja kaikkinensa kirppisostoksiini meni 20,8 euroa. Ei paha. FOMOn jälkeen jäimme istuskelemaan tuomiokirkon rappusille ja juteltiin syntyjä syviä. Kata on yksi niistä harvoista ihmisistä, joille voi puhua ihan mistä vaan. 

Katan lisäksi treffasin isosiskoa hänen päästyään töistä ja hänen kanssaan menimme Ramin kakkukonditoriaan. En ole ihan varma nimestä, mutta se oli ihan keskustan kupeessa ja kakut olivat i-h-a-n-i-a! Yllätyin positiivisesti, sillä kakut ovat usein todella imeliä, joka ei omaan makuun oikein passaa. Otin passionhedelmä- suklaakakkua, joka oli hieman kirpeä, eikä ollenkaan ällömakea. Miljöö ei ehkä ollut paras, kun kahvila oli kauppakeskuksessa osittain "käytävällä" eli sellaista rauhallista tunnelmaa ei ollut. 

Käytävän toisella puolella oli pieni kirjapuoti, Rosebud, jonka hyllyistä löytyy 6867 eri kirjanimikettä. Pienessä kirjapuodissa oli myös paperitarvikkeita, tarot- kortteja, julisteita ja postikortteja. Ostin puodista ostoslistoja ajatellen I am Pantastic- jääkaappilehtiön. Toisella puolella on siis iso magneetti, joten lehtiö pysyy jääkaapin kyljessä tallessa. Näitä oli monia erilaisia, vaikea valinta oli! Lapsellemme ostin tuliaiseksi Cat Gurus- kortit taskukoossa ja nämä kissojen mietelauseet ovat naurattaneet siitä lähtien. Näitä oli myös isommassa koossa, olisi ehkä pitänyt nekin ostaa! Alla kaksi esimerkkiä kissojen pohdinnoista: "Life is for lounging. Horizontal is the state of mind, as well as the default cat position" ja "Always put your best paw forward. Explore the world fearlessly." 

Kotileipurin Herkkupajan kautta kirppiskierrokselle! 

Toisen ystäväni kanssa, sattumalta hänkin Kata nimeltään, mietimme alunperin hengaamista meillä, mutta päädyimme lähtemään kirppiskierrokselle Joensuuhun. Meillä on tällä hetkellä vain yksi auto ajossa, joten kävin viemässä puolison töihin ja hain ystävän mukaan. Kävimme aamupalalla Kotileipurin Herkkupajalla, josta saa aivan mielettömän hyviä ja laadukkaita leipiä! Aamupala oli myös leipäpainotteinen, kaveriksi sai mm. munia, salaattia, leikkeleitä, juustoja, jogurttia ja niin edelleen. Jos mietit, missä Joensuussa kannattaa käydä aamupalalla, niin testaa ehdottomasti Herkkupaja ja osta leipää myös kotiin vietäväksi!

Ostin meille kolme erilaista leipää testiin ja kaikki olivat erinomaisia. Käyn ensi viikolla ostamassa lisää, niin hyviä nämä leivät olivat. Kotileipurin Herkkupaja on Taitokorttelissa pitkässä punaisessa talossa Suvannon Santrasta katsoen viistosti toisella puolella sisäpihaa. Rakennus on 1880- luvun aitta. 

Aamupalan jälkeen kävimme asioilla ja keskustaan vasta auenneessa FleaHousessa. Uusi kirppis sijaitsee Centrumissa ja liiketila oli siisti, ilmastoitu ja hajuton. Se on tärkeää, jätimme nimittäin muutaman kirppiksen väliin siksi, että niissä on inhottavan tunkkaista ja ahdasta. Ihmisiä oli todella paljon, mutta teimme silti löytöjä - näistä kirppislöydöistä teen todennäköisesti erillisen postauksen. 

Joensuun keskustan FleaHousen jälkeen kävimme mutkan kautta myös toisella FleaHousen kirppiksellä, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Puuilon vieressä oleva kirppis on todella iso, kannattaa varata aikaa kiertelemiseen ja ottaa kärryt. Voin sanoa, että apua miten paljon myö molemmat teimme löytöjä! Meillä meni koko päivä kaupungilla, mutta olipa ihanaa ja rentoa ajanviettoa. 

Ystävän juhlat Pisa- vuorella

Viime viikonloppuna lähdimme valloittamaan Pisa- vuoren, sillä Mirkku täytti 39- vuotta ja hän juhlisti synttäreitään skumppapiknikin merkeissä pyhällä Pisa- vuorella. Paikka oli kyllä ihan synttärisankarin näköinen ja oli ihanaa, miten moni oli päässyt paikalle. Pisa- vuori sijaitsee Kuopiossa, entisellä Nilsiän ja Juankosken rajalla Pisan luonnonsuojelualueella. Pisalla on Rauhan Täyssinä eli vuoden 1595 Ruotsin ja Venäjän sopima raja. Nykyään Pisa kuuluu Suomeen, tarkemmin sanoen Savoon. 

Pisa on samaa kvartsiittia kuin Kolin ja ilmeisesti myös Vuokatin huiputkin. Pisalla on uhrikalliot, pirun kellari- luola, näköalatorni ja useamman kilometrin pituisia vaellusreittejä. Menimme ylös lyhintä reittiä eli Salmenpellon parkkipaikalta. Pisan huippu on 270 metriä merenpinnan yläpuolella ja ainakin minusta nousu oli raskaampi kuin Kolilla. Kolilla toki pääsee hissillä ja portaita pitkin lähimmälle näköalapaikalle. 

Kakkusherpa sai kakun ehjänä perille! Uhrikallion jälkeen asetuimme vähän matkan päähän skumppapiknikille nauttimaan kakusta, kuohuviinistä ja eväistä. Lepäsimme, juttelimme ja herkuttelimme tovin reippailun jälkeen. Nousu oli aika pitkä ja osittain jyrkkä. Kaikkein jyrkimmissä osuuksissa oli metalliset kaiteet ja portaat helpottamassa nousua, muuten maasto oli suht epätasaista kivineen ja puiden juurineen. Alueella oli myös vanhojen asumusten raunioita. 

Tiedätkö mitä? Minulla rupesi vuotamaan reippaasti verta nenästä Uhrikallion jälkeen, kun asetuimme samalle kalliolle vähän suojaisampaan paikkaan piknikille. Vitsailimmekin, että nyt on verta vuodatettu ja uhrattu, niin koko reissu sujuu mukavasti. Niin sujuikin. Sattumaa tai ei, ajankohta oli niin osuva ja odottamaton. Pisa vuorta hallitsee myyttien mukaan piru, joka on häätänyt toisen pirun vuoren alaosassa sijaitsevaan Pirun kellariin. Vuorta hallitseva oli pitänyt Pirun kellarin asukkia palvelijanaan ja asukin kyyneleistä sanotaan tulleen vuorikristalleja luolan seiniin. Ne ovat kuitenkin vuosien mittaan lähteneet ihmisten matkaan. 

Kirotun ihmisen noustessa vuorelle hänen kirouksensa jäävät vuoren alaosaan, sillä pyhää vuorta hallitseva piru ei suvaitse muiden taikuuksia omalla alueellaan. Myytteihin kuuluu myös se, että paikalliset asukkaat uskoivat Pirun kellarin tuovan pahaa alueelle ja olipa joku körttiukko yrittänyt polttaakin kyseisen luolan hermostuttuaan pakanallisista menoista. Jotkut olivat nimittäin käyttäneet kellaria parantaakseen naisten hedelmällisyyttä ja naimaonnea. Pisasta olisi saanut varmasti oman postauksen, mutta se eroaisi normaalista aihepiiristä aika paljonkin. 

Pisa- vuorellahan ei saa sytyttää tulta eväiden paistoon tai muutenkaan, vaan grillaushommat pitää tehdä Lastukoskella retkeilijöille ylläpidetyssä kodassa. Mukaan kannattaa siis ottaa sellaisia eväitä, joita ei tarvitse paistaa tai lämmittää. Jos jaksat kuljettaa eväät ja juomat vuoren laelle, niin jaksat kyllä kuljettaa ne ja niiden roskat mukanasi alas roskikseen ja kierrätykseen. Pisa- vuori oli ehdottomasti käymisen arvoinen ja voin sanoa, että käymme joskus uudelleenkin. 

Hieman arkisempia puuhia ja juttuja

Olen tehnyt jonkin verran myös käsitöitä, puutöitä ja maalannut. Hiomakone teki tenän eräänä päivänä, joskin sillä oli jo 12- vuotta ikää ja se oli kokenut pari korjaamistakin välissä. Kävimme ostamassa uuden ja hommat jatkuivat! Ostimme myös sellaisen käsihiomakoneen eli hiomakoneen pienempiä yksityiskohtia varten. Minulla on yksi projekti mielessä, mihin tarvitsen sitä, mutta pitää harjoitella sen käyttöä ensin. Luova puoleni kaipaa tällä hetkellä purkamista ja minulle ominaisin tapa purkaa sitä on juurikin käsityöt, puutyöt, maalaaminen tai askartelu. Silloin saan mielen täysin tyhjäksi ja sisäinen hälinä rauhoittuu, sekä hiljenee kokonaan. Se tekee hyvää sielulle. 

Kevään tullessa olemme myös grillanneet enemmän. Pihveistä, paprikasta ja halloumista lähtien kaikki on parempaa grillin kautta. Se on aina hyvä hetki pysähtyä istuskelemaan, höpöttelemään niitä näitä tai pelaamaan jalkapalloa pihalla. Plussana myös, että grillattu ruoka maistuu meille kaikille ja jokainen voi valita mitä haluaa syödä. Salaatit, tsatsiki ja paahtoleivät kuuluvat myös asiaan. 

Arkeen kuuluu toki myös äänestäminen - kävimme äänestämässä molempiin vaaleihin ja täältä löydät päivän asun äänestyspäivältä. Halusin nostaa nämä kuvat tänne kuulumisiin, sillä puolison spontaanit kehut jäivät mieleen ja haluan muistaa ne myöhemminkin, kun selaan mitä on tullut tehtyä ja millä fiiliksillä ollaan kuljettu arkea. Äänestäminen on tärkeää. Uskon, että Suomikin olisi vähän parempi paikka, kun mahdollisimman moni kävisi äänestämässä ja useampien ääni tulisi kuuluviin. 

Maistelen silloin tällöin pienpanimoiden oluita tai lonkeroita. Maku Brewingille oli tullut tällainen Limoncello Spritz. Oli ihan jees, odotin voimakkaampaa makua. Ei ole Makun Tserryä voittanutta, se on tähän mennessä paras heidän valikoimastaan. Makun Änänäs- lonkero tulee hyvänä kakkosena! 

Alla muutama random- kuva arjesta. Päivän asu ja Vehkalahden rannan jäätilanteen tsekkaamista, kun olin puoli tuntia liian ajoissa. Siinähän se aika kului, kuvatessa ja stooreja höpötellessä. 

Ostin Suomalaisesta Kirjakaupasta muistikirjan, sillä näiden mielipiteitä herättävät tekstit kutkuttavat huumorintajuani. En tiedä, onko siinä mitään järkeä, mutta huumorintajuni on vähän synkemmän tyylinen. Yleensä minua naurattaa silloin, kuin ei saisi nauraa, mutta minkäs sille voi. Näissä muistikirjoissa oli kolme ihanaa, jotka haluan, mutta päädyin tähän pinkkiin "people i'd like to kill"- tekstillä. Vähän harmittaa, etten ostanut myös niitä kahta muuta, sillä minulla menee muistikirjoja yleensä joku pari- kolme vuodessa. 

Tähän muistikirjaan aloitin kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamisen huonojen päivien varalle. Kirjoitan aina silloin tällöin kolme asiaa mistä olen siinä hetkessä, sinä päivänä kiitollinen. Yhden avautumisenkin kyllä kirjoitin eräästä mieltä vaivaavasta epäoikeudenmukaisesta asiasta, mutta pääasiassa kirjoitan tähän positiivisia asioita, liitän muistoja ja lisään hauskoja, sekä kantaa ottavia tarroja. Varsinaista päiväkirjaa en enää halua pitää, sillä menneisyydessä useampikin ihminen on rikkonut yksityisyyttäni lukemalla päiväkirjaa ja/ tai kirjeitä ilman lupaa. 

Arki pyörii ihan hyvin, joskin harrastuksia kaipaan. Kevät- kausi loppui jo huhtikuun alussa ja harrastukset jatkuvat joskus syyskuussa. Tässä on aika pitkä väli tehdä muuta, mutta katsotaan mitä sitä keksisi. Kevään ja kesän mittaan voi onneksi tehdä pihahommia, sekä kasvattaa sitä sun tätä ruokapöytään. Tänä vuonna taitaa olla hieman enemmän istutuksia kuin viime vuonna, joten toivotaan hyvää satoa ja onnea tulevalle kesälle. 

Mitäs siun kevääseen kuuluu? Mukavaa sunnuntaita siulle!