Aikuisen naisen tyyli ei katoa, se vain muuttaa muotoaan

Oletko koskaan huomannut, että mitä enemmän elämässäsi on vastuita ja kiireitä, sitä vähemmän kiinnität huomiota siihen miten pukeudut? Puhumattakaan siitä, mikä tekee siitä omasta tyylistä juuri sinun näköisesi? Oletko miettinyt, että ”voi, kun itsekin jaksaisi”? Olen monta kertaa kuullut ympärillä monien harmitelleen sitä, ettei arjessa riitä inspiraatiota ja jaksamista pukeutua niin kuin haluaa. Sen sijaan kaapista päätyy päälle ne helpot, mukavat ja ehkä hieman nuhjuiset lempivaatteet. Sellaiset, joita ei ehkä ihan kaupungille viitsisi pistää päälle.

Mekko - itsetehty

Tennarit - Minna Parikka

Olkalaukku - DKNY

Kristallikoru - Ecoteekki

Sukkahousut - Snag Tights

Monilla asenne on se, että kunhan on jotain päällä. Varsinkin silloin, jos työpaikalla pitää vaihtaa työvaatteet päälle. Silloin helppous menee persoonallisuuden edelle. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että kauniisti pukeutuminen ei kiinnostaisi, vaan siitä, että joskus pukeutumisesta inspiroituminen ja oma tyyli voivat jäädä jalkoihin aktiivisessa arjessa.

Rakastan hitaita aamuja ja herään yleensä noin kaksi tuntia ennen kuin minun pitää olla vaikkapa töissä tai tapaamisessa. Aamulla haluan juoda aamukahvit rauhassa, se on minulle tärkeintä. Aamupalan syön yleensä myöhemmin - heti aamusta ei pysty, ei kykene. Aamulla laitan lapsen kouluun, valmistaudun päivään ja niin edelleen, mutta silti haluan panostaa tyyliini. Pukeutua joko fiiliksen mukaan tai edellisenä iltana valmiiksi katsottuihin vaatteisiin. Aamun kiireissä ja lapsiperhearjessa ei varmasti aina ole aikaa miettiä pukeutumistaan sen syvemmin. Varsinkaan pienten lasten kanssa. Oma on onneksi jo sen verran iso, että huolehtii pukeutumisesta ynnä muusta itsenäisesti. Ja on muuten tyylistään tarkka, mistä lie perinyt… 🤭

Olen itsekin kiireisinä aamuina pukenut vaatteita nurinperin, unohtanut lompakon kotiin, unohtanut paidan kaulukseen jäätävän rivin nuppineuloja, mittanauhan kaulaan tai ehtinyt sotkea vaatteeni, ennen kuin olen päässyt edes ovesta ulos. Jossain vaiheessa puin todella usein samat, hyväksi havaitut setit päälle töihin. Myönnän, että se on helppoa ja sellainen vaihtoehto, ettei tarvitse ajatella mitään. Haluanko kuitenkaan mennä sieltä, missä aita on matalin? Tekeekö se minulle hyvää? Pukeutumisesta katoaa ilo, jos on aina samat vaatteet, aina samassa tilanteessa. Helppoa juu, mutta niin helkkarin tylsää ja inspiraatio katoaa Saharaakin kauemmas.

Myös yhteiskunnalliset odotukset vaikuttavat jossain määrin monien pukeutumiseen. Monien mielestä aikuisen naisen tulisi piilottaa itseään ja olla nostamatta itseään esille. Sen lisäksi tulisi käyttäytyä hillitysti, hiljaisesti ja elegantisti. Osa meistä on hiljaisempia, kuten minäkin ihmisten kanssa, joita en tunne hyvin. Se ei silti tarkoita sitä, että räväkämmän ihmisen pitäisi olla huomaamattomampi. Kaikille on tilaa ja persoona saa näkyä. Tilannetajulla ja sillä, miten kohtelemme muita ihmisiä on paljon suurempi merkitys. Meillä Suomessa on vähän kummallinen asenne siihen, että naisen ”pitäisi pukeutua ikäisensä mukaisesti”, mitä se ikinä pohjimmiltaan tarkoittaakaan. Joskus jo siitä kolmekymppisestä eteenpäin, ikään kuin iällä olisi väliä.

Minusta on surullista, että yhteiskunnan paine, ikääntymisen ja kropan muutosten aiheuttama epävarmuus saa naiset pukeutumaan muiden odotusten mukaan sen sijaan, että pukeutuu niin kuin aidosti haluaisi. Epävarmuus saa helposti valitsemaan mahdollisimman neutraalit ja massaan uppoavat vaatteet, ettei kukaan vain huomioi, ärsyynny tai kommentoi. Epävarmuus ja epämukava olo omassa kehossa voi johtaa muutoksiin myös pukeutumisessa, että olo olisi mahdollisimman mukava. Tällöin lempivaatteesta voi tulla kuin suojapanssari muuta maailmaa vastaan. 

Kukaan meistä ei välty vanhenemiselta ja muutoksilta, ellei lähtö tule ennen aikojaan. Tyyliään ei tarvitse muuttaa sen mukaiseksi, ellei itse niin halua. Näistä aiheista olen puhunut muun muassa tässä "milloin minihame on liian lyhyt?"- postauksessa ja tässä "värien vaikutus mielialaan ja värit pukeutumisessa"- postauksessa. "Voiko kolmekymppinen käyttää minihametta?"- jutusta löydät avautumista ikään ja pukeutumiseen liittyen. 

Muistatko, miten nuorena tuli kokeiltua vaikka ja mitä? Ilman pelkoa, ilman epävarmuutta. Osa kokeiluista jäi sinne lapsuuteen ja nuoruuteen, mutta edelleen muistan millaisia kokeiluja itsellänikin oli. Minulla oli muun muassa leopardikuvioiset monsterikengät, sellaiset Spice Girls- henkiset todella korkeat kiilakorot. Niiden kanssa puin muun muassa vaaleanpunaisen (mini)minihameen koulun juhlaan. Koululaisena käytin kimaltavaa pinkkiä huulipunaa ja laitoin luomille, sekä silmäkulmiin geelimäistä glitteriä, jonka joukossa oli tähtiä.

Toisinaan minulla oli useita, tarkoitan siis lähemmäs kymmentä, erilaista kaulakorua kaulassa tai revityt farkut sinisiksi maalattujen maihareiden kanssa. Maihareiden nauhoihin olin pujottanut erilaisia helmiä - tähtiä, sydämiä, kirjaimia, pyöreitä helmiä ja niin edelleen. Nahkahousut ja PVC- housut olivat ahkerassa käytössä, ja ostinpa teatterista saadulla palkalla itselleni upean mittatilauskorsetin. 

Seuraavana päivänä minulla saattoikin olla todella väljät ja matalavyötäröiset reisitaskuhousut jalassa, koska miksipä ei? Nuorena ei ollut tietoakaan pukeutumisen säännöistä, muiden odotuksista ja vartalotyypeistä samalla tavalla kuin nyt. Ei ollut sellaisia samanlaisia rajoja mitä näin aikuisena on huomannut ihmisten asenteista, mediasta ja yhteiskunnan odotuksista. Silloin ei ehkä ollut niin tietoinen itsestään ja kehostaan. Ei sitä ainakaan miettinyt, että voinko pukeutua tai meikata näin. TIETENKIN voin. 

En ehkä kaikkia näistä kokeiluista enää toteuttaisi. Pyrin silti kokeilemaan välillä jotain uutta, jotta saan erilaista näkökulmaa pukeutumiseeni. Aikuisen naisen tyyli voi olla samaan aikaan klassinen ja kiehtova tai minimalistinen ja leikkisä. Mitä tahansa. Oma pukeutumistyylini taitaa olla enimmäkseen naisellinen höystettynä kontrastisuudella, väreillä, leikkisyydellä ja rock- henkisyydellä. Eipä sitä tarvitse sen kummemmin luokitella. 

Tyyli ei katoa aikuisuuden myötä, vaan se kehittyy läpi elämän. Siksi sääntöjä tai odotuksia ei kannata ottaa liian tosissaan. Saatat myös huomata itse sisäistäneesi kuin varkain muiden odotukset ja vaatimukset, jotka luovat mielessäsi rajat omaan ja muiden tyyliin, vaikka itse haluaisit tehdä ja ajatella avoimemmin. Voi olla, että aikuisena tarvitsee sittenkin enemmän rohkeutta, avaraa mieltä ja erilaista näkökulmaa, ettei jossain vaiheessa huomaa ajautuneensa itsekin pukeutumaan muiden odotusten ja yhteiskunnan paineiden mukaan. 

Olen pohtinut näitä asioita paljon viime aikoina, kuten tästä postauksesta huomaa. Tästä postauksesta tuli sen verran pitkä, että jaan loput kaksi- kolme osiota vinkkeineen omaan postaukseensa. Ovatko ruuhkavuodet tai arjen hektisyys vaikuttaneet omaan pukeutumiseesi? Panostatko pukeutumiseen vai lähdetkö ulos niillä vaatteilla mitkä kaapista sattuu osumaan käteen? 

Toivottavasti viikkosi on alkanut hyvin, jos ei, niin toivotan sinulle ihanaa ja aurinkoista viikkoa!