Miniminimekko ja syksyinen look

Nyt meinasi käydä moka! Syksyisiä asukuvia ottaessani jäin miettimään, että mitä oikein ajattelin. Olin ottanut kesällä tämän asun kengistä kuvat myyntiä varten, sillä olen käyttänyt näitä satiinisia pupukenkiä niin vähän. Minna Parikan Elizabeth- kengät eivät ole halvimmasta päästä, joten miksipä pitää vain laatikossaan käytön sijaan? Todella vaalea, hyvin nudenvärinen, rose- sävy ei ehkä ole sitä ominta tyyliäni. Tarvitseeko välttämättä olla? Kengissä on hyvä olla valinnanvaraa, vaikka ei sävy sävyyn pukeutuisikaan tai yhdistäisi kenkien sävyä yhteen laukun kanssa. 

 Satiiniset kengät ovat aika herkät väristä huolimatta, mutta näin vaaleat ovat huomattavasti alttiimmat lialle. Pinkeissä, vihreissä ja kirkkaanpunaisissa satiinikengissä tahrat eivät erotu niin herkästi. Toisaalta juuri näin vaaleat Elizabethit tuovat kenkägarderobiini jotain erilaista. Mules- kenkämalli on mukava käytössä, joskin erilainen. Monia vaaleita kenkiä ei eteisestämme löydy. Olen silti aika iloinen siitä, etten ehtinyt näitä kenkiä myydä - nämä ovat niin kauniit jaloissa ja herkkyydestään huolimatta upeat! 

Mekko - H&M (kirppikseltä)

Hame - Holly & Whyte by Lindex (kirppikseltä)

Sukkahousut - Snag Tights

Kristallikorut - Ecoteekki

Olkalaukku - Furla

Kengät - Minna Parikka

Oli jo aikakin ottaa nämä kengät uudelleen käyttöön. Harmi sinänsä, että käyttökerrat jäävät tältä syksyltä vähäisiksi, jos koko syksy on yhtä kostea kuin mitä nämä muutamat viikot ovat olleet. Onneksi, onneksi en ehtinyt myydä näitä korkokenkiä. Tänä vuonna ruska alkoi näkyä jo hyvissä ajoin ja vaikuttaa siltä, että ruska- aika loppuu aiemmin kuin muina vuosina. Ehdin silti ottaa muutamat syksyisemmät asukuvat väriloistoineen. Kotipihan villiviinit alkoivat punertua jo heinäkuun lopulla ja punertavan oransseja lehtiä on saanut etsimällä etsiä kuvattavaksi. Nautin näistä syksyn väreistä mitä on vielä nähtävillä. Täältä löydät toisen syksyisen asun tällä samalla puuvillaisella mekolla! 

Kerroin aiemmin, että mekko on vuoriton eli sen koristerei'ityksestä näkyy läpi. Mekko on myös todella lyhyt, mutta A- linjainen. Kävisi tunikastakin, jos sellaisia käyttäisi. Olen yleensä laittanut mekon alle spagettiolkaimisen topin ja shortsit, mutta tällä kertaa laitoin alle vain rintsikat ja lantiolta, sekä vyötäröltä vartalonmyötäisesti istuvan hameen kellottuvalla helmaröyhelöllä. Hameella sain useita senttejä lisää pituutta, eikä shortseja tarvinnut laittaa ollenkaan alle. Helma on kellottuva, kuten mekon helmaröyhelössäkin, jolloin helmaan tulee kerroksia aika luonnollisesti. Jos mekkosi helma on liian lyhyt, niin kokeilepa laittaa alle joku hame tai mekko hieman pidemmällä helmalla. Miksei vaikka maksimittaistakin? Sekin näyttäisi asussa kiinnostavalta! 

Yleensä olen pukenut tämän mekon vyön kanssa, jotta väljään mekkoon saa hieman muotoa. Sinänsä mekko toimii ilman vyötäkin, mutta vyön kanssa toimii ehkä paremmin omaan makuun. Solmittava nauha tai vyötärölle yltävä harness ovat myös nappivalintoja. Näin puettuna minimekko jättää aika paljon tilaa näyttäville sukkiksille ja kengille, mikä ei ole huono juttu. Päivä oli sen verran lämmin, että valitsin asuun verkkosukkikset vähän erilaisemmalla kuviolla. Takin jätin pois. Melkein kokomustissa tuli kuljettua vaihteeksi. 

Tämän mekon kaveriksi sopisi myös leveä vyö, joko obi- vyö tai joku korsettivyö. Ehkä nahkaisena? Minimekon lyhyen helman takia olen miettinyt, että pidentäisin sitä hieman jollain kauniilla pitsillä tai pitsillä ja röyhelöllä. Saa nähdä mihin päädyn, mutta teen muutamat ompelu- ja korjaustyöt ensin. Projektien määrä on vakio. Uusia ideoita puskee mieleen kuin sieniä syksyllä, niin voi olla, että kohta minulla on useita uusia ja muokattuja vaatteita. 

Yksi asuste meinasi unohtua, mutta niin - otin pitkästä aikaa hiuskoristeen käyttöön. Edellisestä kerrasta onkin aikaa, mutta kyllähän nämä sopivat myös arkikäyttöön. Piste i:in päälle. Hiuskoristeeni on vuodelta kivi ja keppi. Todennäköisesti H&M:ltä, Seppälästä tai Lindexiltä, joissa tuli käytyä usein alle parikymppisenä. Ostin tämän varmaan opiskeluaikoina asuessani Joensuussa ja siitä lähtien tämä on kulkenut mukana muutosta toiseen. Aivan ihana hiuskoriste onkin! 

Kaunis asuste, mutta hyvin yksinkertaisesti tehty - yksi kirkas timantti, ohutta joustavaa putkea ja muutama musta höyhen kiinnitettynä tavalliseen pinniin. Se oli sitä aikaa, kun jopa pikamuoti oli kestävää. Vastaava hiuskoriste olisi helppo tehdä itsekin. Arvaatkos, minkä asusteen olen viimeisimpänä valmistanut itse? Tein halloweenia ajatellen ruttotohtorin maskin nahasta, mustan hopeisilla yksityiskohdilla. Löysin hyvän ohjeen, jonka kaavat toimi myös nahan kanssa pienillä muutoksilla. Mietin, että jakaisinko sen teillekin hienojen kuvien kera. Ennen naamiota tein nahan hukkapaloista solmittavan vyön, sekä pari leopardikuvioista hiusdonitsia. 

Syyskuu meni älyttömän nopeasti kun harrastukset alkoivat, juhlimme synttäreitä ja hääpäivää, kouluarki alkoi ja muutama muukin juttu on tässä ollut päällimmäisenä mukana arjessa. Lokakuusta toivon hieman tehokkaampaa, mutta myös sellaista, että riittää rutkasti aikaa pysähtymiselle, ystäville ja ompelulle. Toivottavasti lokakuu tuo tullessaan paljon merkityksellisiä hetkiä, luovuutta ja kauniita maisemia ulkoiluun. 

Inspiraatiota syyspukeutumiseen löydät myös näistä postauksista: 

Sinullakin pitäisi olla pitkä neulehame! 

Kirppisonnea ja asu lämpimään syyspäivään

Lookbook - Päivän asuja nahkatakeilla

Millä tavalla sinä stailaisit tämän minimekon? Ihanaa juuri alkanutta viikkoa sinulle! 

Sumuinen aamu ja itse tehty mekko

Lentokoneen humina kuului jo paljon aiemmin, kun viimein sain näköyhteyden laskeutuvaan lentokoneeseen. Kävin kuvaamassa lentokentän lähellä kaupunkiin mennessäni, sillä sumu näytti aivan upealta ja mieheni oli aamulla laittanut viestiä, että ota kamera mukaan lähtiessäsi. Tiesin, ettei sumua enää olisi lainkaan ajaessani takaisin kotiin. Rakastan sumua ja sumuisia aamuja. Niissä aamuissa on jotain sellaista rauhaa, joka saa pään sisäisen hälinän pysähtymään. Sumuiset päivät saavat myös kropan keskittymään vain ja ainoastaan siihen hetkeen - hiljaisuuteen, kiireettömyyteen ja hengittämiseen. Heräsin tänään aamuyön tunteina laittamaan kissan avaamat verhojen raot kiinni huomatakseni, että sankka sumu piiritti koko taloa. Sumu peitti metsän kokonaan. Se on paljon se, kun metsä alkaa noin kahden- kolmen metrin päästä ikkunasta. 

Pellavamekko - itse tehty

Farkkutakki - kirppikseltä

Tennarit - Minna Parikka

Laukku - Marimekko

Nämä asukuvat ovat kuitenkin toiselta kerralta, tänään menoa on vasta iltapäivällä. Olin menossa tapaamiseen Joensuuhun ja samalla käymään isommin ruokakaupassa. Hiukset letillä, meikittömänä ja tennarit jalassa. Näitä kuvia katsoessani huomasin, miten paljon päivetyin kesällä. Kasvoilla käytin aurinkosuojan sisältävää meikkivoidetta tai spf 50- aurinkovoidetta, sillä kasvojen, kaulan ja rintakehän alueella ihon ikääntyminen näkyy ensimmäisten merkkien joukossa. Suojaan ihoa mieluummin ennakkoon kuin vasta sitten, kun merkkejä alkaa näkyä. 

 

Valitsin päälleni ompelemani pellavamekon. Vihreä sopii nätisti hiustenvärini kanssa yhteen, mutta se on myös yksi lempiväreistäni. Pidän myös petroolinsinisestä, punaisesta, pinkistä ja violetista. Olen positiivisesti yllättynyt, miten kestävää tämä pellava on. Joskus ostamani pellavat ovat olleet turhan ohuita tai liian lyhyellä kuidulla kudottuja. Olen käyttänyt tätä mekkoa paaaaaljon, enkä juurikaan varo vaatteita, sillä yleensä kaiken saa pestyä tai korjattua. Vaatteet, kengät ja laukut ovat käyttöä varten valmistetut ja hankitut, eivät vain ihailtaviksi. 

Mekko on malliltaan väljähkö, mutta imarteleva myös silloin, jos olo tuntuu turvonneelta tai jostain muusta syystä epämukavalta. Sellaisina päivinä valitsen yleensä väljät vaatteet ja leveät helmat. Levenevät helmat ovat näppärät arkikäytössä, mutta kapeissa hameissa on myös sitä jotain. Minun pitäisi tehdä tällä samalla kaavalla useampi erilainen mekko. Tämä on ihana käytössä taskuineen päivineen! Vyötä vaihtamalla ja asusteita lisäämällä mekko saa pienellä vaivalla uutta ilmettä. Kaiken ei aina tarvitse olla uutta, vaan pienelläkin muutoksella voi saada erilaisen asun eri päivälle. 

 

Yhdistän tämän mekon kanssa aika usein joko mustan nahkavyön, tämän vihreän pellavavyön tai mustan harnessin. Tutkin jokin aika sitten vintage- muotia ja sain idean yhdistää keramiikkaa, sekä nahkanauhaa vyöksi. Käytännössä siis suunnittelin paperille millaiset keraamiset kappaleet teen savitöissä ja millä tavalla punoisin niistä vyön käytettäväksi. Lasitettu savi on nimittäin yllättävän kestävää, joten oikein muotoiltuna se varmasti kestää vyössäkin. 

Savesta tehdään nappeja, kaulakoruja ja avaimenperiäkin, niin miksipä ei vyötä? Minusta savi ja nahka sopii yhteen, sillä molemmat ovat luonnonmateriaaleja ja sen lisäksi ne tuovat kontrastia toisilleen. Punosta ajatellen olisi hyvä olla kahdesta neljään reikää molemmilla reunoilla. Se vaikuttaa aika paljon kokoon. En siis tosiaan osaa vielä punoa niin mitä suunnittelin, mutta ajattelin opetella. :D Miksipäs ei. 

 Ainoa, mitä suunnitelmassani mietin on se, että minkä kokoisia kappaleet olisivat ja sitä, miten saan lasitettua ne molemmilta puolilta? Jos alapuolelle jää mattainen pinta, niin se ei välttämättä toimi niin hyvin karheapintaisten vaatteiden kanssa. Kuvittelisin, että silloin vaate kertyy helpommin "punneille" vyön alle. Jos haluan lasittaa molemmilta pinnoilta, niin minun pitää todennäköisesti tehdä jotkut "pylväät", joiden väliin tulisi vastuslanka. Siihen sitten palat roikkumaan. Ja ehkä toive ilmaan, ettei lasite sula vastuslankaan kiinni. Noh, katsotaan mitä saan aikaiseksi! Ehkä minusta tulee pro ja opetan sinutkin punomaan nahkanauhaa keramiikkakoristeilla. 

Nyt iltojen hämärtyessä haluan muistuttaa, että otathan heijastimet ja tarvittaessa taskulamput käyttöön - näin tarkkaavaisena ja autoa ajavana meinaan saada välillä slaagin ihmisen ilmestyessä ihan tyhjästä. Ihmiset ja varsinkin lapset jäävät herkästi varjoihin piiloon, varsinkin tummissa vaatteissa. Nykyään on onneksi kauniitakin heijastimia, kuten laukussani roikkuva kaksiosainen orava kielojen kanssa. Kaikki kettuheijastimeni ovat kadonneet, mutta onneksi tämä on säilynyt jo pidemmän aikaa menossa mukana. 

Vastaan edellisen postauksen kommentteihin pian. Kiitos tuhannesti! Minusta on ihan mahtavaa nähdä reaktioita ja keskustella kommenttikentän puolella. 

Nyt on taas mentävä, ihanaa viikkoa sinulle! 

Sukellus synkempään estetiikkaan ja päivän asu

Lumottujen sisarten uuden elokuvan myötä olen pohdiskellut tummempaa estetiikkaa, sekä tätä suhteellisen itsekeskeistä aikaa, jossa monet etsivät yhteisöllisyyttä ja palaamista aitojen asioiden äärelle. Kieltämättä olen itsekin kiinnittänyt enemmän huomiota arkeen, vapaa- ajan kuluttamiseen ja ihmissuhteiden vastavuoroisuuteen. Elokuvassa siskosten välinen yhteys ja perheen yhteisöllisyys on kaunista katsottavaa. Uutta leffaa odotellessamme katsoimme perheen kesken ensimmäisen Practical Magic- elokuvan. En edes muistanut, miten upea kyseinen leffa on visuaalisesti, mutta se on selvästi jättänyt jälkensä minuun ja moniin muihin suurin piirtein samassa ikäluokassa. Mielettömän kaunis ja tunnelmallinen elokuva. Uutta leffaa en ole vielä nähnyt, mutta käyn katsomassa sen isosiskoni ja hänen tyttärensä kanssa. 

Mekko - Nosh

Flanellipaita - kirppikseltä

Kaulakoru - HexAsylum

Sukkikset - Snag Tights

Korkokengät - Minna Parikka

Laukku - Ril's

 

Olen aiemminkin kertonut, että tummempi estetiikka kiehtoo minua ja se tuntuu omalta. En kuitenkaan halua lokeroida omaa tyyliäni, sillä monet lokerot ovat todella ahtaita. Ehkä jopa hieman suvaitsemattomia, joka on pahasti ristiriidassa genren alkuperäisen ajatuksen ja historian kanssa. Nykyään eri tyylejä näkee enemmän kuin ennen, joka on aivan ihana juttu! Minusta meni vuosia välissä, kun vaihtoehtoiset tyylit olivat taka- alalla, eikä katukuvassakaan nähnyt yhtä paljon persoonallista pukeutumista kuin ennen. 

2020- luvulla grungen, punk- ja goottityylin kaveriksi tuli dark academia- ja dark cottagecore- tyylit. Tummahkoissa ja synkissä tyyleissä on yhtäläisiä asioita, mutta molemmat tyylisuunnat eroavat toisistaan aika selvästi. Dark academialle ja cottage corelle on yhteistä muun muassa tummat sävyt, mystisyys, tunnelmallisuus, pehmeyden ja voimakkuuden kontrastit, sekä elämäntapaan ulottuva elämänkatsomus. 

 

Dark academia- tyylisuuntauksessa palataan klassiseen ja siistiin tyyliin, mutta synkällä twistillä. Dark academia itsessään ihannoi sivistystä, tiedettä, kirjallisuutta ja jatkuvaa oppimista. Kirjallisuus, arkkitehtuuri, historia ja taide ruokkivat tiedonjanoisen dark academiaan pukeutuvan henkilön sielua. Tyylissä näkyy paljon vintage- vaikutteita siluetteineen ja leikkauksineen. Dark academia näyttää parhaimmillaan klassisen siistiltä, mutta rennolta. Muun muassa Wednesday- sarjassa useimmat roolihahmot pukeutuvat tähän tyyliin. Murretut sävyt ovat avainosassa: viininpunainen, violetti, oliivinvihreä, tummanruskea, mahonki ja niin edelleen, unohtamatta luonnonvalkoisen ja sinisen eri sävyjä. 

Kuten academia- sanasta voi päätellä, tyyli näyttää hyvin samalta kuin miltä koulupukeutuminen näytti yliopistoissa vuosikymmeniä sitten. Kauluspaitoja, kravatteja, nahkainen salkkumainen laukku, koulupuvuilta näyttävää tyyliä, hyvin istuvia housuja, liivejä, pitkiä hameita ja mekkoja. Kerrospukeutuminen tukee klassista tyyliä. Paras takkivalinta on bleiseri tai hyvin istuva pitkä villakangastakki ryhdikkäillä kauluksilla. Tyyliin sopii parhaiten nyöritetyt kengät tai saappaat, loaferit, matalat avokkaat, ballerinat ja Mary Jane- kengät. Materiaaleista valitaan parhaat - puuvillaa, villaa, pellavaa ja nahkaa. Kokonaisuus syntyy yhdistämällä värejä ja materiaaleja taidokkaasti.  

Practical Magic- elokuvista puheenollen, Gillian- hahmon tyyli sopii dark cottagecoreen kuin nenä naamaan. Cottagecore on ollut huomattavasti kauemmin nähtävissä pukeutumisessa, sisustuksessa ja sosiaalisessa mediassa. Tyyli on hyvin luonnonläheinen, ehkä jopa hieman maalaisromanttinen ruudullisine ja röyhelöisine mekkoineen. Dark cottagecore on tummempi versio tyylistä. Siinä näkyy viitteitä noitamaisuuteen, gotiikkaan ja melankoliaan. Kutsuvatpa jotkut tätä tyyliä myös goth cottagecoreksi, joka on aika sympaattinen ja kuvaava nimitys tyylille. 

Dark cottagecoreen kuuluu erityisesti pitkät midi- ja maksihameet, maksimekot, brodeeraukset ja röyhelöt. Tyylissä nähdään usein ruudullisia, sekä kasvi- ja metsäaiheisia kankaita. Sävyt ovat maanläheisiä - vihreitä, ruskeita ja tummanpunaisia. Sametti, pellava, villa ja liehuvat sifongit, sekä käsin nyplätyt pitsit ovat yleisimpiä materiaaleja dark cottagecoreen pukeutuvien keskuudessa. Epäsymmetrisiä leikkauksia, koristeellisia röyhelöitä ja liehuvia hihoja, sekä helmoja nähdään paljon tässä tyylissä, kun taas dark academia on huomattavasti skarpimpi vaatteiden leikkauksia myöten. Tyylisuunta on selvästi romanttisempi ja herkempi kuin dark academiassa. 

 

Ennen dark academiaa ja cottagecorea meillä oli vain gootti- ja grungetyylit eri variaatioineen. Ainakin synkemmissä tyyleissä. Luulen, että näistä molemmat ovat sinullekin tuttuja. Uudemmissa tyylisuuntauksissa minua ilahduttaa erityisesti se, että koko tyylisuunta ohjaa myös omaa elämäntapaa rauhallisemmaksi nykypäivän hektisyyden ja doomscrollailun, pakonomaisen lyhytvideoiden kuluttamisen, sijaan. Se on sitä, mitä tämän hetkinen maailma ja ihmismieli kaipaa. 

Molempiin, dark academiaan ja cottagecoreen, liittyy olennaisesti hitaampi elämäntapa nautintoineen. Oli kyse sitten kirjallisuudesta, arkkitehtuurista, metsässä samoilusta, keräilystä, kodista tai omaa silmää miellyttävästä estetiikasta. Kuten alussa sanoin, niin kyse on aitojen asioiden äärelle palaamisesta, arvoistaan kiinni pitämisestä ja sielua ruokkivasta tekemisestä. Läsnäoloa juuri tässä hetkessä ja pysähtymistä niiden asioiden äärelle, joilla on väliä. 

Tutkin asiaa enemmänkin ulkomaisilta sivustoilta ja moni näiden tyylien edustajista kertookin, että tyylissä parasta on yhteisöllisyys, joka näiden yhteisten elämäntapojen ympärille on syntynyt. Yhteisöllisyys on luksusta tällaisessa ajassa, joka on hyvin itsekeskeinen ja yksilön ympärille suuntautuva. On olemassa tervettä itsekkyyttä, mutta myös sellaista itsekkyyttä, jossa vähät välitetään kenestäkään muusta kuin itsestään. Tämäkin on yksi asia, jonka takia yhteisöllisyyttä ei enää koe samalla tavalla kuin ennen. Miten yhteisöllisyyttä ja syviä ihmissuhteita voi syntyä, jos ei olla koskaan valmiita menemään omalle epämukavuusalueelle, auttamaan muita tai joustamaan omista asioistaan jonkun läheisen hyväksi? Jos aktiivisen läsnäolon sijaan ollaan henkisesti jossain aivan muualla? 

Moni näiden tyylisuuntien edustajista on todella nuori, mutta ehkäpä aikuisetkin voisivat ottaa vähän oppia nuoremmilta. Miettiä, miten ja mihin suuntaan omaa elämäänsä rakentaa. Onko se omien arvojen mukaista? Ruokkiiko joku asia arjessa sielua? Onko arki kuluttavaa vai palauttavaa ja mukavaa? Onko elämä ylipäänsä useimmiten ihanaa vai kamalaa? Vai jotain siltä väliltä? Jos elämä on kamalaa, niin mitä asioita voisit muuttaa? Mikä voisi sysätä suuremman muutoksen alkuun? 

Koetko sinä yhteisöllisyyttä arjessasi? Kaipaatko enemmän yhteisöllisyyttä omaan elämääsi? Olivatko tyylisuunnat tuttuja jo ennestään? Upeaa alkavaa viikkoa sinulle! 

Vihreä päivän asu ja reissu Paalasmaan kallioille

Lähdimme reilut pari viikkoa sitten käymään Juuassa piiiitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt. Samalla reissulla näimme minun pikkuveljeä ja äitiä, mutta kävimme myös lapsemme kummin luona. Äidin ja veljen kanssa suuntasimme Paalasmaalle, sillä keli oli mitä parhain ulkoiluun ja halusin nähdä kalliot, kun kuulin veden olevan vielä viime vuottakin alempana. Tottahan se oli. Arvasin lähtiessä, että olemme todennäköisesti ulkona tälläkin kertaa, joten pukeuduin sen mukaan. Matalat tennarit jalkaan, vilpoisa toppi päälle, mukava hame ja laukku, jonka kanssa saa kädet vapaiksi. Lupaan, että syksyn mittaan nähdään muitakin kuin mahdollisimman mukavia ja helppoja asuja! 

Toppi - itse tehty

Hame - Primark (kirppikseltä)

Laukku - Marimekko

Tennarit - Minna Parikka

Kristallikorut - Ecoteekki

Ei siinä, että mukavassa ja helpossa pukeutumisessa olisi mitään vikaa, mutta haluan vähän haastaa itseäni ja pukeutua eri tavoilla aina välillä. Joskus kuitenkin käytännöllisyys ja arki sanelee liikaa miten pukeudun, mutta pukeutuminen tuo iloa ja ruokkii luovaa puolta. Syksyllä kelit mahdollistavat hieman monipuolisempaa pukeutumista kuin kesähelteet. Tällä hetkellä kaipaan pukeutumiseeni ehkä eniten rouheutta, särmää, rock- henkeä, mustaa pitsiä ja jotain, mikä eroaa selvästi arkityylistä. Ehkä yllätyksellisyys voisi inspiroida juuri nyt? 

Tajusin juuri, että minullehan tulee kiire toteuttaa pukeutumishaastetta, sillä kirjoitin kesän aikana vähemmän kuin odotin! Ehkä se ei haittaa, että haaste venyy syyskuulle. Onneksi on vielä kelejä sandaleteille ja glitterkengille. Syksyn mittaan on myös muutamat juhlapäivät tiedossa, sillä minulla on synttärit syyskuun lopulla ja muutamaa päivää aiemmin on 14. hääpäivämme. Ehkäpä saadaan juhlavampikin asukokonaisuus tänne blogiin asti, vaikka ainakaan vielä ei ole mitään juhlimissuunnitelmia. Halloween on myös tulossa, mutta siihenkään meillä ei ole vielä mitään suunnitelmia. Jotkut kuvaukset olisi siistiä järjestää, kurpitsojen ja värillisten savujen keskellä. 

Kyllähän se on huolestuttavaa, että Pielisen vedet ovat noin alhaalla tänäkin vuonna. Olen käynyt täällä ja paljon, joten voin sanoa, että normaalisti täällä on huomattavasti pienempi kaistale kalliota näkyvissä. Viimeisen viiden- seitsemän vuoden aikana vesi on ollut useammin alhaalla kuin ennen. Toivottavasti kalliota ei tule lisää näkyviin vuosi vuodelta, vaikka sileitä kallioita ja kallion pintaa rakastankin. Kalliokin metsittyy yllättävän nopeasti. 

Meillä on omalla pihalla kalliota näkyvissä, mutta sammal yrittää peittää sitä alleen jo nyt. Tarkoitus on kuitenkin pitää sileä kallio sellaisenaan, joten siitä pitää huolehtia vähän eri tavalla. Talomme on siis kallion päällä. Meillä on rinnetontti, joka on ikäänkuin kolmessa tasossa ja keskimmäisessä niistä on esille kaivettua tasaista kalliota, joka toimii muun muassa kesäkeittiönä, grillaus- ja hengailupaikkana. 

Paalasmaan kallioilla on mukavaa viettää aikaa ja toivon kyllä tämän maiseman pysyvän mahdollisimman samanlaisena tulevaisuudessakin. Yksi kauneimmista paikoista Pohjois- Karjalassa. Paalasmaalla on luotu paljon muistoja perheen ja ystävien kanssa, sillä käymme täällä yleensä Juuassa käydessämme piknikin, nuotiolla istuskelun tai kuvaamisen merkeissä. Yleensä kaikkien kolmen yhdistelmä on paras. 

Olen aiemminkin julkaissut asukuvia täältä, muun muassa tässä postauksessa ja näissä asukuvissa näkyy hieman miten kalliot ovat ennen näkyneet. Molemmissa on muuten ihanat asut! En muistanutkaan näitä kahta asukokonaisuutta. 

Olemme monta kertaa hakeneet äidin mukaan tänne, vaikka välillä pyörätuolilla kulkeminen on ollut vähän offroad- touhua kantamisineen. Nyt kuitenkin paikan päälle oli kunnostettu polku, jonka kautta kallioille pääsee mm. pyörätuolilla tai rattaiden kanssa, kunhan on joku tuuppaamassa ja auttamassa pahimpien kuoppien yli. Sanoisin, että suhteellisen esteettömästä polusta huolimatta kannattaa ehdottomasti olla kaveri mukana! Kalliot ovat kumpareisia, ojan loivemmasta kohdasta joutuu menemään yli ja kalliosta löytyy rakoja useammasta kohtaa. Jarrut on hyvä muistaa, ettei humpsahda järveen. Vaivannäöstä huolimatta on ollut ihanaa päästä viettämään aikaa porukalla raikkaassa ulkoilmassa. 

Lue myös nämä ajankohtaiset postaukset: 

Mukavampi vaihtoehto thermosukkahousuille - paksut sukkahousut syksyyn ja talveen

Season of the Witch - Päivän asu ja syksyistä musiikkia

Hashtag Neulerakkaus

Joko fiilistelet syksyä täysin rinnoin? Kiitos kommenteista, mitä olette jättäneet viime aikoina - olen julkaissut niitä useampaan otteeseen, mutta vastaan loppuviikon aikana jokaiselle erikseen. Rentouttavaa torstaita sinulle! 

Ost est eli vanha kunnon shopping haul, osa 2 - Käsityötarvikkeita, noitamaisia juttuja ja unelmien vyö

Jatketaanpa viime aikaisten ostosten esittelyä käsityötarvikkeilla, Killstarin tilauksella ja noitamaisilla jutuilla. Kuopion Nappi ja Nauha on käsitöitä rakastavan ihmisen taivas! Nimenomaan nappien ja nauhojen valikoimat olivat uskomattoman monipuoliset, mutta myös neulojille ja virkkaajille oli paaaaaljon vaihtoehtoja. Liikkeen perällä oli kokonainen seinällinen erilaisia nappeja, joista toistaiseksi vain osa löytyy Napin ja Nauhan verkkokaupasta. Valikoimaa oli uskomattoman paljon, menin ihan hämilleni siitä valikoiman suuruudesta. Metallisia nappeja oli kymmeniä. Punaisia, vihreitä, sinisiä, puisia, kristallinappeja ja kaikissa muissakin väreissä, sekä muodoissa niin paljon, että ihmettelen, jos et löydä sopivia nappeja Napista ja Nauhasta.

Nappihyllyltä päästyäni kiersin nauhojen luo ja apua, miten paljon vaihtoehtoja silläkin hyllyllä! Puuvillaisia pitsinauhoja oli upeissa sävyissä, jokaisessa sävyssä oli monta eri vaihtoehtoa. Polyesterista tehtyjä pitsinauhoja oli myös kuviollisten ja punottujen nauhojen keskellä. Vähän harmittaa, että ehdin ennen reissua ostaa puuttuvan pätkän mustaa pitsinauhaa Joensuusta kivijalkaliikkeestä, jossa oli vain kaksi vaihtoehtoa - täältä olisin saanut paremmin toiseen pitsiin sopivan pitsinauhan tekemääni työhön. En kuitenkaan viitsi purkaa, kun kyse on nahasta, johon jäisi jäljet purkamisesta.

Ostin kauniin petroolinsinisen pitsinauhan, joka on 100% puuvillaa eli se kestää tarvittaessa 60 asteen pesun. Tilasin Saksasta saman sävyistä pellavaa. Kuvassa (alla) molemmat pesun jälkeen, silitystä odottamassa ennen leikkuuta. Pellavasta ja tästä pitsinauhasta aion tehdä sellaisen kerroshameen, jossa saumoissa ja helmassa kulkee pitsinauhaa koristeena. Tämä pitsinauha on niin kaunis, että sanat eivät riitä.

Pitsinauhan lisäksi ostin pieniä metallisia sydämenmuotoisia nappeja mekkoon tai paitaan, sekä suuria säihkyviä nappeja villakangastakkiin. Jos reissubudjettini ei olisi ollut niin rajallinen, niin olisin ostanut ihan älyttömästi kankaita, nappeja ja pitsinauhoja tuleviin ompelutöihini. Vitsit, miten ihana liike tuotteineen ja palveluineen! Kaipaan sitä aikaa, kun Joensuussakin oli käsityöliikkeitä suurine nappi-, vetoketju-, hakas- ja nauhavalikoimineen. Joensuussa ei taida enää olla kuin yksityisomisteinen Pala- Soppi (laadukkaita ja persoonallisia eurooppalaisia kankaita, sifonkeja, silkkejä ja villaa, mutta pieni valikoima muita ompelutarvikkeita) ja Eurokangas- ketjun liike, jonka kaikki varmasti tietävät. Se on harmi.

Kävimme siskoni ja lasten kanssa Kuopioon Kuninkaankadulle avautuneessa Noitacaféssa. Kahvila oli kooltaan aika pieni, mutta symppis. Kattoa koristi noidan luuta patoineen ja koruja kehysti epäsymmetrinen kultareunainen kehys. Liikkeessä on mahdollisuus tehdä loitsuja, tutustua kristalleihin ja ostaa pienten yritysten tuotteita. Koruja, muistikirjoja, mukeja, tuftaustöitä ja kristalleja oli laidasta laitaan myynnissä. Kahvilan pöydällä oli pata, josta sai ottaa ilmaiseksi tulkinnan juuri siihen hetkeen. Oma tulkintani muistutti levon tarpeesta - siitä, etten täytä kaikkia tyhjiä hetkiä suunnitelmilla, erilaisilla projekteilla ja ajatusketjuilla, joiden mukaan pitäisi tehdä jotain koko ajan.

Liikkeestä jäi päällimmäisinä mieleen ihanat muistikirjat, loitsupöytä ja muut noitamaiset asiat, mutta ostin vain avaimenperän kuunsirpillä ja tähdellä. Avaimenperä on ametistia. Laitan tämän joko avainnippuun, taikka jonkin laukun koristeeksi. Yksinkertaista, mutta kaunista. Onhan tämän blogin nimikin kuuhun liittyvä, joten tämä ei tainnut olla kovin yllättävä hankinta. Mielenkiintoista nähdä millaiseksi Noitacafé muotoutuu ajan kanssa, sillä käyntimme aikaan kahvila oli ollut auki vasta muutamia päiviä.

Tätä seuraavaa en varsinaisesti ostanut, mutta meinasin lähitulevaisuudessa ostaa siskolleni vastaavat tarot- kortit opaskirjoineen. Isosiskoni oli ostanut itselleen tarot- kortit, mutta uskomuksen mukaan ensimmäiset kortit pitäisi saada lahjaksi. Siksi hän antoi minulle nämä omansa ja minä lahjon häntä toisilla tarot- korteilla, kunhan näemme taas. Mystiikka on aina kiehtonut minua ja viime vuosina olen miettinyt, että olisi mukavaa tutustua tarot- kortteihin paremmin. Ehkä niiden avulla voin saada ohjausta ja tukea tiettyihin päätöksiin, taikka muuten avartamaan mieltä, oppia kuuntelemaan intuitiota paremmin, elämään hetkessä ja kasvattamaan henkistä pääomaani.

Tämä saattaa kuulostaa vähän hihhuloinnilta, mutta entäs sitten? Me emme ole täällä maapallon päällä kulkemassa sieluttomina ja raatamassa pienelle osalle ihmisistä lisää rahaa koko muun elämän kustannuksella. Raha helpottaa asioita ja tuo turvaa, mutta on niiiiin paljon tärkeämpiä asioita kuin raha. Raha tekee joistain ihmisistä aivan hirveitä toisia ihmisiä kohtaan ja silti se on ns. pakollinen paha tässä yhteiskunnassa. Voi, kun ihmiset panostaisivat enemmän perheeseensä, ihmissuhteisiin, itsensä kehittämiseen, luovuuteen ja muihin hyvää mieltä tuoviin asioihin. Moni asia olisi paljon paremmin. 

Olen ihastellut yli vuoden ajan Killstarin verkkokaupasta bongaamaani ankh- vyötä. Piiitkään mietin, että ostanko vai en. Ja missä värissä, sillä näitä oli saatavilla hopeisena, kultaisena ja mustana? Jahkailin kuitenkin niin kauan, että vain hopeisia oli enää myynnissä. Kultaisessa olisi ollut hieman sellaista muinaisen Egyptin henkeä, mutta hopea taas toimii yleensä paremmin asussa kuin asussa. Ainakin, kun suurin osa koruistani on hopeaa tai valkokultaa. 

Metalliset yksityiskohdat ovat alkaneet viehättää viime aikoina enemmän. Tätä vyötä ajattelin erityisesti mekkojen kaveriksi. Muutamia kertoja olen miettinyt, että kaivan kaapista kunnon ketjut hakasineen ja käyttäisin niitä toisinaan mekkojen, sekä hameiden kanssa. Tulee ihan teini- ikä mieleen, kun silloin puin revityt mustat farkut ketjuilla bändipaidan kera. Eipä siinä, ne näyttävät edelleen hyvältä ja rouheat tyylit miellyttävät silmää! 

Killstarin hopeisen ankh- vyön lisäksi oli pakko tsekata verkkokaupan alennukset. Sieltä löytyi aivan ihana viininpunainen hame syksyyn! Crimson Bloodlust maksihameessa on mahtipontisen nimen lisäksi edessä kaksi halkiota polven yläpuolelle saakka. Vyötäröltä löytyy kuminauha ja päällimmäinen materiaali on läpikuultavaa. Kuviot ovat kuin loimusamettia, ne välkehtivät eri valossa ja pinta näyttää elävältä liikkeessä. 

Harvoin tulee käytettyä kapeita maksihameita, mutta tämä oli niin kaunis, että pitää ehdottomasti alkaa käyttää näitä enemmän. Minulla on yhdet samansävyiset samettiset korkokengätkin. Ne sopivat varmasti loistavasti yhteen tämän hameen kanssa. 

Onneksi tämä oli todella edullinen, sillä sovittaessani huomasin, että alla oleva vuori on kaavoitettu päin persettä, kirjaimellisesti - vuori on niin lyhyt, että edes pakarat eivät peity kuin puoliksi. :D Noh, tämä ei sinänsä yllättänyt, sillä nykyään tooooodella harvoissa valmisvaatteissa on kunnolliset vuorit, saati tarpeeksi pitkät. Killstar on kuitenkin bulkkikamaa, käytännössä alternative- tyylien "halpa brändi" laatunsa puolesta, mutta ei hintojen osalta. Monet yritykset tarvitsisivat enemmän ammattitaitoisia tekijöitä remmiin, mutta halvemmallahan sitä pääsee, kun muokkaa mittasuhteet samanlaisina kaikkiin kokoihin. Huoh. Onneksi osaan itse ommella. 

En viitsi lähteä palauttamaan hametta, niin ompelen tähän uuden vuorin, jonka kanssa ei tarvitse miettiä vilahtaako vaiko ei. Muuten hame on todella mukava päällä ja pituus on sopiva, jos vyötärön vetää vyötärön kapeimpaan kohtaan asti. Sävy on todella kaunis, kuten kuvistakin huomaat. Tästä tulee upea hame syksyyn, kunhan ensin piipahdan ateljeella tämän kanssa. 

Jos olet muuten hankkimassa reppua teinille tai itsellesi, niin kannattaa tsekata JanSport- brändin EU- kauppa. Lapsen edellinen reppu oli Minecraft- teemainen reppu, joka kesti koko alakoulun ajan, mutta muutaman kerran jouduin taskujen vetoketjuja vaihtamaan ja pientä reikää paikkaamaan ohentuneesta kankaasta. Nyt oli aika vaihtaa kulahtanut reppu uuteen. 

Oma reppuni yläkoulun ajalta on edelleen käytössä ja hyvässä kunnossa, joten halusin lapsellemme samalta merkiltä repun yläkouluun. Tämä oli selvä juttu ja eikun etsimään mieluista reppua internetin syövereistä. Yllättäen JanSportin reppuja ei ollut kovin monella jälleenmyyjällä Suomessa. Joo joo, mustaa ja muutamaa muuta neutraalia värisävyä oli saatavilla, mutta halusimme jotain persoonallisempaa ja pojalle mieluisat värit, sekä kuosit. Odotin, että valikoimaa olisi ollut enemmän, mutta liekö tämä reppubrändi ollut suositumpi silloin 2000- luvun alkupuolella. 

JanSport EU toimittaa Suomeen, reput ovat kohtuuhintaisia ja toimitus oli sujuva. Reppuja ja muita tuotteita oli suurin valikoima, joten valinnanvaraa oli huomattavasti enemmän kuin jälleenmyyjillä. Tämä reppu oli tällä hetkellä loppuunmyyty, mutta mikäli sitä tulee myöhemmin lisää, niin värimalli on cyberspacegalaxy ja repun malli Big Student. Toivon tälle hienolle avaruusteemaiselle repulle yhtä pitkää ikää kuin omallani, vaikka todennäköisesti materiaalit ovat heikentyneet laadultaan sitten 2003- vuodesta. Siitä en voi vielä olla varma, mutta lähes kaikessa laatu on heikentynyt vuosikymmenten aikana. Hurjalta tuntuu, että oma vakosametista valmistettu reppuni on edelleen käytössä 23 vuoden jälkeen.

Uuden repun materiaali tuntuu napakalta, mutta ei yhtä paksulta ja tiiviiltä kuin oman reppuni materiaali. Omani on puuvillaa ja tämä uudempi reppu on kierrätettyä polyesteriä. JanSportin reppujen ompeleet ovat kuitenkin aina laadukkaita. Tietyiltä osin repulle on 30 vuoden takuu. Esimerkiksi, jos sauma tai kangas repeää liian reunasta ommellun sauman takia, niin se menee takuun piikkiin. Repussa on useampia taskuja kirjoille ja vihkoille, kaksi pienempää taskua, lenkki avaimille, tasku juomapullolle ja oma osionsa muun muassa läppärille, niin toivon tämän kestävän myös lapsen jatko- opintojen loppuun asti. Kukapa ei pitäisi galaksikuvioisesta repusta? Minustakin tämä on ihana, vaikka tärkeintä on tietty, että repun omistaja sai mieluisen koulurepun käyttöön. 

Mikä näistä oli siun lemppari? Lue ensimmäinen kosmetiikkapainotteinen ostosten esittely täältä!

Mukavaa iltaa sinulle!