Tämä aihe kimposi mielessäni viime ja toissa viikolla, kun sain pitkästä aikaa vihakommentteja ja julkisia haukkuja sosiaalisessa mediassa. Mutta miksi ja ketä varten minä kirjoitan? Ymmärrän kyllä, että käyttäydyn ja kirjoitan sosiaalisessa mediassa kaverimaisesti, vastaan yksäreihin ja kohdistan tekstejä seuraajille, mutta lähtökohtaisesti en tee sisältöä miellyttääkseni keski- ikäisiä tai muunkaan ikäisiä miehiä tai naisia erilaisissa asuissa tai ala laihduttaa sen takia, että jotkut ukkelit ulkomailta ja Suomesta ryöpyttävät siitä, että en ole yhtä hoikka kuin ennen ja miten olen päästänyt itseni lihomaan. Tai siitä, että en pysty auttamaan heitä mielenterveydellisissä ongelmissa - mutta tosiasia on, että en ole alan ammattilainen, enkä voi tuosta noin vaan tehdä tuntemattoman ihmisen elämää paremmaksi, vaan tuollaisissa ongelmissa pitää aina ottaa yhteys ammattilaiseen.
Toista kuvaa lukuunottamatta kaikki kuvat; Maria L. / IG; m4r14_
Niin, kenelle he luulevat minun tekevän sisältöä ja mitä varten? Olisiko edelleen sama ääni kellossa, jos itse kohdistaisin yhtä älyttömiä vaatimuksia heitä kohtaan vaikkapa tietynlaisten sukkahousujen pukemisesta kuviin ja käskisin vaikkapa hankkiutumaan eroon kaksarista ja pömppömahasta, lopettamaan kaljan kittaamisen sekä vastaamaan minulle heti, eikä vasta viikon päästä? Tuntemattomalle ihmiselle yhden sanan yksityisviestiin, joka menee automaattisesti roskapostin puolelle tai viestiehdotuksiin? I don't think so. Kysyä saa, mutta on typerää olettaa, että joku somessa seuraamasi tuntematon henkilö palvelee juuri sinua ja tekee kaiken mitä pyydät juuri niin kuin sinä haluat.
Instagramissa, TikTokissa, OF- palvelussa ja blogeissa on pilvinpimein sisältöä ja aivan varmasti löytyy jokaiselle jotain miellyttävää seurattavaa. Sosiaalisen median puolelta löytyy varmasti kanava ja ihmisiä, jotka pukeutuvat kuviin ja videoihin maksua vastaan sillä tavalla kuin haluat. Jos ei löydy, niin on syytä katsoa peiliin ja opetella käyttämään niitä kanavia, missä viettää aikaa muita arvostelemassa ja haukkumassa. Toki jotkut ihmisistä saavat sairasta mielihyvää muiden kiusaamisesta, härnäämisestä, jonninjoutavasta vittuilusta, di*kpiccien lähettämisestä, laittomuuksista ja väkivallasta, mutta silloin oikea osoite on ottaa yhteyttä mielenterveyden ammattilaisiin - ei somevaikuttajiin tai etäisiin tuttuihin.
Sama juttu itsetuhoisten ajatusten kanssa - vaikka tuntemattomille avautuminen saattaa tuntua helpommalta, niin se tuntuu todella erikoiselta ja ahdistavalta vastaanottajasta, jos joutuu ottamaan vastaan ryöpyn pahaa oloa ja itsensä vahingoittamiseen liittyviä asioita tuntemattomalta ihmiseltä. En tiedä, on jotenkin niin surullista miten moni voi niin huonosti ja haluaa huomiota negatiivisin keinoin, eikä välttämättä osaa ilman ohjausta hakeutua avun piiriin.
Ajoittainen paha olo kuuluu elämään ja koettuihin tunteisiin, mutta sen ei kuulu olla jatkuvaa pahoinvointia. Välillä tuntuu pahalta, että tietty ikäryhmä tietystä sukupuolesta kokee oikeudekseen yrittää ohjata minua miellyttämään samaa ryhmää, vaikka voisivat ensin laittaa itsensä ja oman elämänsä kuntoon. Naiset eivät ole täällä pelkästään silmäniloksi ja miehiä varten, vaikka varmasti silmäniloa ovatkin. Mistä, miksi ja miten niin moni on saanut ajatuksen, että toinen ihminen muuttuisi haluamasi kaltaiseksi, vaikka et olisi edes koskaan tavannut häntä livenä tai olisi millään tavalla hänen elämässään mukana?
Kyllä - tiedän, että olisin voinut jättää puuttumatta tähän asiaan, mutta tämä on arkipäivää kaikenikäisille naisille ja erittäin vahingollista varsinkin nuorille naisille. Vasta uutisoitiin tyttöjen ja naisten lisääntyneestä pahoinvoinnista, enkä voi olla miettimättä, että tämä ja seksuaalinen häirintä on yksi suuri osa koko ongelmaa. Surullisinta on, että tämä on niin normaalia, että asiaa vähätellään, väitetään "läpäksi" tai ei uskota, koska eihän näin tehdä tai ei olla muka törmätty ongelmaan missään. Se on niin normaalia, että sitä ei huomata tai haluta huomata, koska "heheh, pojat on poikia". Ihan kuin se olisi selitys sille, että ei osaa käyttäytyä kuin sivistynyt ihminen, vaan on viettiensä vietävissä kuin eläin? Itse en hätkähdä kovin helposti, mutta kyllä minua silti ottaa päähän, jos joku kohtelee minua kuin omaisuuttaan sen sijaan, että kohtelisi minua ihmisenä.
Lähtökohtaisesti kirjoitan itseäni ja sellaisia ihmisiä varten, jotka ovat kiinnostuneet tyylistä, muodista, vaatteiden huollosta, kengistä ja vastuullisesta kuluttamisesta. Välillä täällä blogissa nähdään muutakin elämää, mutta pääpainon pidän aina päivän asuissa, muodissa, uusissa trendeissä ja ylipäänsä vaatetukseen liittyvissä asioissa. Aiemmin julkaisin enemmän juttua myös kosmetiikasta, mutta selkeästi täällä seuraajissa on muodista ja tyylistä kiinnostuneita ihmisiä huomattavasti enemmän. On mielettömän inspiroivaa palata vanhoihin asukuviin ja tyyli- ideoihin jälkeenpäin, aina saa uutta ideaa ja inspiraatiota siihen sen hetkiseen pukeutumiseen, vaikka tyyli olisikin kehittynyt vuosien mittaan. Moni pitää myös tekemistäni vaatteiden- ja kenkien huoltoon liittyvistä postauksista, mikä on mahtava juttu!
Tunnen sosiaalisen median eri puolet hyvin ja välillä osa niistä tuntuu raskaalta. Siksi en koe mukavaksi ajatellessani sitä, että perheeni tai muut läheiseni saisivat yhtä paljon sitä itseänsä niskaan kuin minä. Toisekseen minulla ole valtaa päättää lapsemme (tai kenenkään muunkaan) julkisesta somenäkyvyydestä, vaan esimerkiksi lapsemme saa päättää ihan itse isompana mitä haluaa. Yksityisyys on kaikkien oikeus ja itsekin kaipaan tietynlaista yksityisyyttä, vaikka olen sosiaalisessa mediassa aktiivinen ja nautin sosiaalisen median hyödyistä.
Kuten moni on varmasti huomannut, niin julkaisutahti on ollut hieman hiljaisempi nyt kesän ajan ja silti kävijöitä riittää mukavasti. Välillä pohdin, että olisi mukava kirjoittaa enemmän asiapitoisia tekstejä, mutta toisaalta haluan pitää blogissa myös tietynlaisen kepeyden - kaipaan itsekin työpäivän jälkeen kepeämpää, hyväntuulista ja hyvää oloa tuottavaa sisältöä. Tiedättekö, se sellainen tasapaino asiapitoisen ja kevyemmän sisällön välillä? Tulevaisuudessa toivon näiden olevan paremmin tasapainossa kuin tällä hetkellä.
Mihin suuntaan haluan blogiani viedä tulevaisuudessa? Millä tavalla haluan kehittyä? Näitä kysymyksiä olen miettinyt mielessäni viime aikoina. Blogi on mediana ihana ja tekstit löytyvät hakukoneista vuosien päästä, toisin kuin nopeammissa medioissa kuten Instagramissa ja TikTokissa. Saan itse blogeista enemmän irti niin bloggaajana kuin lukijanakin - kaikkea ei tarvitse tiivistää muutamiin merkkeihin ja voit aina palata helpommin julkaisun pariin.
En halua viedä blogiani siihen sliipatuimpaan suuntaan, mitä näkee ulkomaisissa ja myös suomalaisissa blogeissa, sillä se ei ole minua ja en itsekään seuraa sen tyyppisiä blogeja tai muita kanavia. Lähtökohtaisesti minua ei inspiroi liian sliipattu sisältö, mutta inhoan myös sellaista ällörealistisuudella revittelyä, erityisesti silloin kun sitä tehdään lasten kustannuksella. Aina on hyvä miettiä myös sitä, mitä kannattaa jakaa ja mikä kannattaisi pitää poissa julkisista somekanavista.
Tehdessäni sisältöjä tänne ja muihin somekanaviin toivon, että voin olla jollain tavalla avuksi, herättää ajattelemaan aihetta enemmän ja inspiroida käyttämään, sekä pukeutumaan jo ennestään sinulla oleviin vaatteisiin ja asusteisiin. Toivon, että opit huoltamaan vaatteita ja asusteita oikein, sekä uskallat tehdä päätöksiä omiin arvoihin pohjautuen. Toivon, että te muut kenkiä rakastavat saatte silmäniloa ja rohkeutta ostaa tai käyttää värikkäitä, leikkisiä ja hauskoja kenkiä!
Toivon teille myös aivan ihanaa viikonloppua! Olisi mielenkiintoista kuulla, millaisia ajatuksia tämä julkaisu teissä herätti ja millä tavalla sinä mietit sosiaalista mediaa, sekä sen sisältöä? Vai mietitkö samaan tyyliin vai kulutatko sosiaalisen median sisältöjä sen tekemisen sijaan?
