Korkean paikan kammo ja itsensä ylittäminen - Kolin ja Juuan seikkailut

Olen tällä hetkellä kuumeessa olevan lapsen kanssa kotona, joten palataan hetkeksi vielä loman tunnelmiin. Ensimmäinen lomapätkä tuli päätökseensä, mutta olen vielä syyskuussa kaksi viikkoa lomalla. Täältä voit käydä lukemassa suunnitelmiani lomalle. Ensimmäinen viikko meni huomattavasti rennommin kuin seuraava, sillä kaikki reissut ja ystävien tapaamiset sain sovittua juuri toiselle lomaviikolle. Tuntuuko sinusta ikinä, että aikuisten kesken aikataulujen sovittaminen on hankalampaa kuin nuorempana? Minusta ainakin tuntuu. Sumplimme, että aikataulut sopivat kaikkien kanssa yhteen ja sillä mennään, vaikka kotona en ole ehtinyt paljoa olla tällä jälkimmäisellä viikolla. 

Toisella lomaviikolla lähdin ystävieni Vikin ja Mervin luokse yökylään. Meillä oli ajatuksena, että ehdimme nähdä kauemmin kun viime kerralla, sillä näimme kesäkuussa aivan liian pikaisesti! Näemme usein isommalla porukalla ja lasten kanssa, mutta tällä kertaa lähdin reissuun yksin ja kummipoikakin oli äidillään. 

Pääsin vähän myöhemmin lähtemään kuin ajattelin, koska univaje on ollut melkoinen ja se alkaa jo vähän näkyä. Pääasia, että pääsin turvallisesti perille ja ei ollut kiire minnekään! Kuulumisten vaihtamisen ja kahvinkeiton jälkeen lähdimme seikkailemaan Räsävaaran näköalatornille, jossa en ollut vielä koskaan käynyt! Mikä loistava idea, jos pelkäät korkeita paikkoja edes vähän. 

Pakko on sanoa, että en ilahtunut Vikin ideasta lähteä näköalatorniin, sillä korkeat paikat ovat ahdistavia. Ehkä (eli todennäköisesti) minulla on jonkin sortin korkean paikan kammo, vaikka olen esimerkiksi hypännyt benjihypyn tandemina. Benjihyppy on siitä helpompi, että sinut nostetaan korilla ylös ja tarvittaessa tyrkätään alas, jos et itse uskalla kaatua korista benjiköyden varaan. Näköalatorniin pitäisi kuitenkin ihan itse omin jaloin kiivetä. Edellinen kokemus on todella huterasta näköalatornista, jossa oli pakko kääntyä takaisin ensimmäisten rappusten jälkeen. 

Räsävaaran näköalatorni on 18 metriä korkea, tosin näin korkean paikan kammoisena se tuntui kymmenen kertaa korkeammalta. Räsävaara taas on 300 metriä merenpinnan yläpuolella eli tornista näkee todella kauas. 

Olemme Vikin kanssa tutustuneet jo 13-vuotiaina, joten hän kyllä tiesi, että rohkaisemalla, patistamalla ja kannustamalla todennäköisesti lähden kokeilemaan. Ehkä jopa ylös asti, vaikka ensimmäinen tasokin olisi itsensä ylittämistä. Todella harvan ihmisen kanssa olisin lähtenyt edes kokeilemaan tätä ja tässä vaiheessa on pakko sanoa, että älä käsitä tätä väärin. Viki on to-del-la rauhallinen ja hänen olemuksensa on rauhoittava, kun hänen kanssaan viettää aikaa. Suoraan sanottuna hän omaa lehmän hermot, sillä olin kauhea kitisijä ja valittaja osan matkasta tuonne huipulle. Saati sitten kun ahdistus ja pelko alkoi ottaa valtaa - hahah, kiitos ja anteeksi! 

Itse ajatus näköalatornin huipulle kiipeämisestä oli ahdistava. Eikä asiaa auta se, että minulla on kieltämättä taipumusta katastrofi- tyyppiseen ajatteluun pelkojen kanssa. Pelko ja järki ei aina kulje käsi kädessä, mutta pelko ja ahdistus antaa pelolle huomattavasti suuremmat mittasuhteet kuin mikä se todellisuus on. Jos tunnistat itsessäsi tämän katastrofiajattelun, niin tiedät 100% varmasti mistä puhun. Mieleen tuli niin epätodennäköisiä skenaarioita mitä torniin kiipeämisen aikana tai huipulla voisi tapahtua, että varmasti naurattaisi muitakin kuin meitä. 

Yllä olevalle kivelle arvelin jäädä istuskelemaan ja odottamaan, että Viki käy itsekseen tornissa, mutta rohkaisusta päätin lähteä kokeilemaan epäilevin mielin. Kuten näistä puhelimella otetuista kuvista näkyy, niin pääsimme loppujen lopuksi huipulle asti. Oli pakko hengähtää ja hieman koota itseään jokaisella tasanteella, ettei ahdistus tai pelko ottaisi valtaa. Varsinkaan, kun tasanteiden välistä näkyi läpi ja niiden raoista näki suoraan alas. 

Mitä ylemmäs pääsimme, sitä tiukemmat ja kapeammat portaat olivat. Sitä enemmän myös jalat tutisivat portaita kiivetessä ja viimeiset kerrokset sai pakottaa itsensä nousemaan portaat ylös käsillä avustaen. Tuntui, etteivät jalat enää tottele ja pakko yrittää päästä ylös asti, kun on jo melkein huipulla. Toisiksi ylimmällä tasanteella toivoa herätti se, että Kolilla sijaitseva Räsävaaran näköalatorni on virallisesti tarkastettu turvalliseksi eli ei ole samaa mallia kuin Juuassa sijaitseva Paalasmaan "omalla vastuulla"- näköalatorni. 

Aikaa meillä meni, mutta pääsimme ylös asti! Varasimme kylmät oluet mukaan korkattaviksi, mikäli pääsemme huipulle asti. Se oli kieltämättä hyvä idea, sillä saimme hieman "juhlan tuntua" näköalatornin valloittamiseen ja toisaalta meillä meni aikaa ylimmällä tasolla niin kauan, että uskalsin mennä kaiteen viereen. Se ei ollut niin itsestään selvää, mutta katsokaapa näitä maisemia Kolille, Juukaan ja muualle! 

Valitettavasti järjestelmäkamera ei ollut mukana, mutta jospa näistä kuvista saa osviittaa millaiset maisemat tornista oli. Alla olevan kuvan punainen rakennus on Kolin uusi hotelli ja sen takana Kolin korkeimmat paikat. Räsävaaran näköalatorni on aika lähellä Kolia, joten turisteja täällä näkee aika paljon paikallisten lisäksi. En ehkä ole oikea henkilö arvioimaan, kannattaako täällä käydä, mutta erään turistin sanoin torni on "definitely worth it!". 

Pääsin ihan ylös asti ja ylitin itseni! Räsävaaran torniin kiipeäminen oli huomattavasti vaikeampaa kuin benjihypyn hyppääminen. Aikaa meni ja itsensä sai kerätä monta kertaa matkan varrella, mutta onnistumisesta huolimatta en lähde vähään aikaan yhteenkään näköalatorniin tai korkeaan paikkaan. Tämä riittää toviksi, sillä keholle tämä on aika raskas kokemus korkean paikan kammon takia. Jalat menevät ihan makaroniksi pelkästä ajatuksesta ja vatsa kääntyy nurin. Julkaisin reissusta Instagramiin videoita ja pakko sanoa, että toiseksi ylimmällä tasanteella otetulla videolla olen ihan valkoinen kaiteista puristaessani. 

Räsävaarassa käyminen oli siinä mielessä kiva juttu, että minusta on viime vuosina alkanut tuntua, että Koli on jo niin nähty. Räsävaarassa en ollut koskaan aiemmin käynyt, joten jotain uutta sieltä vielä löytyi. Voi olla, että tämä on vaan näin Pohjois- Karjalassa asuvan silmin, sillä Kolin seudulla on seikkaillut lapsesta asti ja edelleen aikuisena tulee käytyä silloin tällöin. 

Tultuamme alas tornista olo alkoi pikkuhiljaa helpottaa, mutta väsymys tuli perässä. Meillä oli onneksi termarikahvien lisäksi eväät mukana, joten jäimme vielä huokaisemaan nuotiopaikalle. Nuotiopaikka ja kota ovat ihan parkkipaikan vieressä. Sytytysvälineet kannattaa muistaa ottaa mukaan, mutta puut nuotiopaikalla on jo valmiina. Kota on suojaisassa kohdassa puiden alla. Oli ihanaa päästä varjoon istumaan hetkeksi. 

Vasta tässä vaiheessa tämä alkoi tuntua käymisen arvoiselta reissulta, sillä menin niin pitkälle epämukavuusalueellani. Ystävä muistutti useamman kerran, että joskus kehitys tapahtuu juuri siellä epämukavuusalueella ja niinhän se taitaa olla. Joskus on hyvä poiketa omista normeistaan ja omista rutiineistaan oivaltaakseen tai oppiakseen jotain uutta. Siitä huolimatta taidan pysyä jalat maankamaralla tovin. Seuraavalla kerralla tehdään kyllä jotain rennompaa ja hauskempaa yhdessä. 

Juuan reissun loppupuoli meni huomattavasti rennommissa ja mukavammissa merkeissä. Lähdimme Räsävaaran tornilta vielä Kolin uudelle hotellille kahville ja viinille, sillä kumpikaan meistä ei ollut vielä käynyt tsekkaamassa uutta hotellia. Nytkin piipahdus oli melko pikainen, mutta jäi ihan hyvä fiilis - baarin puolelta sai erinomaista viiniä ja kahvilassa oli tarjolla makeita, sekä suolaisia herkkuja. 

Kävimme vielä Juukaan mennessämme kaupassa matkan varrella ja iltaa vietimme ystävien terassilla puolille öin asti. Oli ihan huippua nähdä ajan kanssa ja viettää aikaa ilman keskeytyksiä. Minusta oli ihanaa vain jutella, katsella tähtiä ja olla vaan. Teki todella hyvää! 

Seuraavana päivänä nukuin piiiiitkään ja kävimme aamukahvien jälkeen kuvaamassa meidän matalat autot, kun minäkin olin tällä kertaa Camarolla liikkeellä sähköauton sijaan. Kylläpä kirpaisi käydä tankkaamassa pitkästä aikaa, kun sähköauton saat ladattua täyteen parilla eurolla. Tähän mennessä kallein hinta sähköauton täyteen lataamisesta on ollut hieman alle neljä euroa. Camaroon laitoin kuudellakympillä polttoainetta, enkä saanut edes tankkia täyteen. 

Mutta se siitä hinnoista pöyristymisestä - tässä vaiheessa lähdimme molemmat omille menoillemme. Lähdin siskoni kanssa Hedwigiin kahville ja sen jälkeen hakemaan vaahterantaimia hänen luotaan. Hedwigissä on pakko käydä kahvilla ja ostoksilla aina, kun Juuassa sattuu käymään ja tästä kahvilasta onkin tullut kokoontumispaikka meille. Aivan ihana ja tyylikäs paikka! 

Hedwig on hieman pariisilaishenkinen kahvila, jossa myydään kahvien ja herkkujen lisäksi myös sisustustarvikkeita, kauniita esineitä ja kosmetiikkaa. Jos käyt Juuassa tai Kolilla, niin käy myös Hedwigissä kahvilla tai tuliaisia hakemassa! 

Milloin sinä olet viimeksi mennyt epämukavuusalueellesi? Poikiko se jotain uutta ja saitko onnistumisen kokemuksia? 

Asu minihameella ja vinkki "turvashortseihin"

Lomani aikana taisi olla vain yksi sadepäivä, kun muina päivinä nautin helteistä ja auringonpaisteesta. Suurimman osan hellepäivistä kulutin ulkoilemalla ja pihamme kalliolla pötköttämässä hyvän kirjan tai sarjan parissa, ihan parasta! Pukeutuminen on ollut todella kesäistä, vaikka nyt loman jälkeen kelit näyttävät viilenevän taas. Sehän sopii, syksy on kaunis vuodenaika ja toisaalta olisi kivaa pukeutua myös niihin vaatteisiin, jotka ovat aivan liian kuumia kesällä. Tämän postauksen päivän asu onkin sieltä kesäisemmästä päästä minihameineen ja väljine toppeineen, kiiltonahkaisia korkokenkiä unohtamatta. 

Toppi - Esmara

Minihame - Link (kirppikseltä) 

Korkokengät - Bianco

Kaulakoru - kirppikseltä

Laukku - Furla

Otin pitkästä aikaa kenkähyllyltä jalkaan nämä Biancon kengät, sillä halusin yhdistää jotkut ihanat mustat korkokengät tämän asun kanssa. Tässä asussa näkyvä Furlan Candy laukku on kiiltävää kumia, joten musta kiiltonahka tuntui oikein sopivalta ja näyttää hyvältä auringossa. Kiiltävät asusteet tuovat kivasti kontrastia mattapintaisten vaatteiden kanssa. 

Biancolla oli upeita kenkiä aikoinaan ja aina löytyi pieniä kokoja alesta! Nämäkin maksoivat noin 15 euroa alessa. Harmi, ettei myymälöitä ole enää Suomessa, sillä eri mallisten kenkien koot vaihtelivat aika paljon. Ainakin minulta löytyy Biancon kenkiä 36-38 kokoisina eli ei voi olla täysin varma netin kautta tilatessa, mikä koko sopii varmasti. Joka tapauksessa Biancon kengät ovat / olivat laadukkaita, upeita ja naisellisia. Ja kieltämättä juuri näiden kenkien taustalla on ihan hauska tarina, nykyään jo naurattaa - ostamisen jälkeen itketti. 

Tämän asun hame sopii todella monen kanssa yhteen ja minusta se on ihanan kepeä vaate. Erittäin mukava päällä, eikä yläosaksi tarvitse kuin ihan tavallisen mustan topin tai jonkun tavallisen t-paidan, niin asu on silti kivannäköinen päällä. Hame on todennäköisesti jonkun mielestä liian lyhyt, mutta mitäs siitä. Minusta tämä on ihana ja tuulisempina päivinä hameen alle voi laittaa ns. turvashortsit estämään tahattomia vilautuksia! Jos sinäkin kaipaat tai käytät turvashortseja lyhyiden helmojen kanssa, niin minulla on vinkki sinulle. 

Ostin vähän aikaa sitten uudet turvashortsit lyhyiden helmojen alle, sillä olen jo pitkään kaivannut oikeasti korkeavyötäröisiä shortseja. En sellaisia "korkeavyötäröisiä", jotka eivät yllä edes napaan asti, saati peitä alaselkää, kun peppua on enemmän. Mikä järki? Myös lantiomalliset shortsit ovat jääneet käyttämättä, koska ne eivät ole mukavia päällä. Kuin tilauksesta bongasin Manda Movement Wearin, kotimaisen shortseja ja tanssivaatteita valmistavan yrityksen. 

Voin sanoa, että minulla ei ole ikinä ollut näin mukavia ja oikeasti korkeavyötäröisiä shortseja! Shortsit valmistettiin tilauksesta ja istuvuus on ihan superhyvä. Shortsien olemassa olon unohtaa, koska ne ovat niin mukavat päällä ja niitä ei tarvitse nykiä, eikä asetella mitenkään. Vyötärö yltää kapeimpaan kohtaan vyötäröllä, eikä pussita selästä tai edestä. Shortsien kaavoittaminen on onnistunut uskomattoman hyvin, ne eivät valu ja istuvat todella hyvin myös muodokkaammalle vartalolle. Vaikka nämä ostamani mustat shortsit ovat ohuet, niin niistä ei näy läpi. Ostan useammatkin tanssitunneille ja helmojen alle, sillä ne ovat huomaamattomat lyhyiden hameiden ja mekkojen alla. Tämä oli ihan superhyvä löytö, pakko vinkata teillekin! 

Ihanaa alkanutta viikkoa siulle! 

Marimekon Karla- laukku ja päivän asu

Tein vähän aikaa sitten aivan ihanan löydön Marimekon laukku- alesta! Aiemmin tänä vuonna näin TikTok- mainoksen, jossa oli uusimmat Karla- laukut uusilla väreillä. Näissä väreissä oli upeita kirkkaita värejä ja erityisesti tämä ostamani sävy jäi intensiivisyydellään mieleen. Aivan ihana sävy. Laukun värinä on Marimekon sivuilla mainittu pinkki, mutta tämä ei kuitenkaan ole se pinkki mitä normaalisti käytän, vaan sävy on selkeästi korallisempi. Vähän haastavaa selittää, mutta uskoisin kuvista saavan hyvin käsityksen, miten paljon korallisempi tuo väri todellisuudessa onkaan omassa tyylissäni. 

Pellavamekko - Esmara by Lidl

Olkalaukku - Marimekko

Saappaat - Dame Rose

Aurinkolasit - Instrumentarium

Karla- laukkua olen katsonut aiemminkin ja nähnyt tätä laukkua varsinkin katukuvassa, mutta vasta nyt lämpenin laukun mallille, kun omaan makuuni sopiva sävy tuli saataville. Toki tässä välissä silmäkin on tottunut tähän aika suosittuun laukkumalliin, sillä tämä on aika erikoinen muotoilultaan ja muistuttaa hieman karkkikäärettä. Näin Pohjois- Karjalan asukkina minulle tuli ensimmäisenä mieleen karjalanpiirakka laukun muodosta, sekä rypytyksistä. 

Laukku on nahkainen ja valmistettu Intiassa. Minusta olisi ihanaa, jos Marimekko valmistaisi tuotteitaan enemmän Suomessa, kuten ennen. Tuntuu, että hinnat ovat vaan nousseet siitä, kun tuotantoa on siirretty Suomesta halvempiin maihin, joten ostin tämän laukun alennuksesta. Mutta minkäpä hinta ei olisi noussut vuosien mittaan? Hieman yli 160 euroa tuntui sopivalta normaalin 215 euron sijaan, vaikka kyseessä ei olekaan suuri ero hinnassa. 

Ennestään laukkukokoelmastani löytyy Marimekon Alisa- laukku, johon olen ollut supertyytyväinen. Alisa on ollut minulla käytössä reilut viisi vuotta ja on edelleen todella hyvässä kunnossa. Laukku sopii todella moniin asukokonaisuuksiin, esimerkiksi tämän asun kanssa laukku on upea! Tämä Karla- laukku vaikuttaa käytännöllisemmältä kokonsa puolesta ja magneetin sijaan laukku suljetaan vetoketjulla. Laukun sisältä löytyy myös vetoketjullinen tasku, joka on ainakin itselläni ostopäätökseen vaikuttava seikka. Karlassa on myös säädettävä olkahihna, jonka solmut ovat suloinen yksityiskohta. 

Minusta tämä asu ei kaivannut paljoa tämän laukun lisäksi, sillä se on niin sähäkän värinen ja näyttävä. On myös ihanaa, ettei tämä laukku huuda merkkiä, vaikka Marimekkoa jollain tasolla seuraavat ihmiset todennäköisesti tunnistavat tämän laukkumallin. Sama juttu myös Alisan kanssa - päällepäin siitä ei näy, että kyseessä on Marimekon laukku, vaan muotoilu tekee sen tunnistettavuuden tämän brändin laukkujen kanssa. Tietäjät tietää tyyliin, muuten päältäpäin ei osaa sanoa mitä merkkiä laukku on. 

Tähän kokonaisuuteen yhdistin mustat saappaat, mutta vielä ei ole saappaiden aika - lämpöä riittää niin, että nämä olivat vähän liikaa. Musta pellavamekko on ollut nyt helteillä ihanan viileä päällä ja onhan se kaikessa yksinkertaisuudessaan todella kaunis vaate, sekä mielettömän mukava arkikäytössä. 

Musta on värinä todella helppo yhdistää mihin vaan, mutta pakko kyllä sanoa, että tämän laukun yhdistäminen muun väristen kenkien ja vaikkapa hameiden kanssa on hankalampaa. Ainakin, jos värimaailmat eroavat todella paljon keskenään. Pinkin hameen kanssa tämä ei sopinut ollenkaan yhteen ja jopa mies tuumasi, että nämä eivät ole kovin hyvä pari sovitellessani laukkua kyseisen hameen kanssa. Useimmat pinkit vaatteeni ja kenkäni ovat enemmän fuksian sävyä tai vaaleanpunaista, niin ne tuntuvat hieman riitelevän koralliin taittavan pinkin kanssa. Onneksi vaate- ja kenkäkaapista löytyy muutakin! 

Mitä mieltä olet Marimekon Karlasta? Tykkäätkö laukkumallista vai skippaisitko? 

Päivän asu ja lomasuunnitelmia

Heipä hei, täällä ollaan jo ihan lomafiiliksissä, kun maanantaina alkaa parin viikon loma ja loput lomat pidän syyskuun lopulla syntymäpäiväni, sekä meidän yhdennentoista hääpäivän eli teräshäiden tienoilla. Olisin ollut valmis lomalle jo aiemminkin, mutta minusta kevät, loppukesä ja syksy ovat parasta aikaa viettää lomaa. Kelit ovat useimmiten parhaimmasta päästä ja toisaalta ei ole liian kuumakaan, jonka lisäksi syksy on lempivuodenaikani väreineen ja pimenevine iltoineen. Talvea en odota yhtään, varsinkaan jos kaamosmasennus on ensi talvena yhtä paha kuin viime talvena. 

Toppi - NA-KD

Kukkahame - Carrie

Laukku - Furla

Korkokengät - Minna Parikka

Nyt ei kuitenkaan murehdita ensi talvea, vaan keskitytään tähän hetkeen. Lomalla aion käydä muun muassa Juuassa ja Kuopiossa, mutta tarkoitus olisi myös maalata, ommella, ajella moottoripyörällä ja pitää muutaman päivän ajan somevapaata. Olemme yhden siskoni kanssa puhuneet kesän ajan maalausretriitistä mökillä ja somevapaa hoituisi siinä samalla, mökillä kun netti ei toimi ja puhelimessa kenttiä on tietyillä kohdilla tonttia. Eli toisin sanoen on väkisinkin offlinessa, vaikka tekisi mieli kurkata mitä sosiaalisessa mediassa tapahtuu. 

Uskoisin, että tuollainen somevapaa tuo inspiraatiota ja toisaalta myös jutun aihetta omaan blogiin ja muuhun someen. Luovuus vaatii tylsyyttä välillä ja some yleisesti ottaen vie yllättävän paljon aikaa normaalissa arjessa, varsinkin jos somea tekee itse muiden seuraamisen sijaan. Somevapaalla on helppo katsoa tekemistään eri näkökulmasta ja ehkä vähän kuin ulkopuolisen silmin. Aikaa riittää myös seikkailuun ja mistäpä on helpompaa kertoa ja kirjoittaa, kuin oikeasti tapahtuneista hauskoista kokemuksista? 

Kieltämättä minua kiinnostaisi lähteä reissuun jonnekin päin Eurooppaa, vaikkapa Tšekkiin, Ruotsiin tai Espanjaan, mutta pidempi reissaaminen taitaa jäädä väliin tällä kertaa. Ehkä ensi vuonna sitten. Muksulla alkaa koulu ensi viikolla ja olemme puolisoni kanssa vain viikon ajan samaan aikaan lomalla, joten pidemmän reissun kanssa pitäisi säätää aika paljon, ellei lähtisi yksin reissuun. Toisaalta myös lentojen hinnat ovat kallistuneet todella paljon siihen nähden, mitä ne maksoivat viimeksi ulkomaille matkustaessa. Onneksi lomalle riittää muutenkin tekemistä ja myös Suomessa on paljon nähtävää, vaikka matkustaminen Suomessa on kallista. 

Toivon, että lomalle sattuisi muutama lämmin päivä tämän monta viikkoa jatkuneen sateen sijaan - olisi ihana lukea trillereitä ja dekkareita kalliolla (tai riippumatossa) pötkötellen! Luettavia kirjoja minulla on kertynyt useampia, joita en ole vielä ehtinyt edes avata, joten tekisi hyvää päästä uppoutumaan eri maailmaan välillä. Pitäisi melkein muuttaa iltarutiineja niin, että lukisi aina ennen nukkumaan menoa. 

Loman aikana aion myös kuvata paljon sekä uudella järkkärilläni, että filmille. En ole vielä kuvannut niin paljon, että olisin täysin sinut tuon uuden kameran kanssa, mutta loman aikana aion ottaa ilon irti kuvaamisesta! Tämä toki tarkoittaa myös sitä, että myös someen saa uusia kuvia ja sisältöjä kuin huomaamatta. Muutamaan postaukseen pitää käydä kuvaamassa vähän erilaisemmat kuvat, sillä aiheetkin ovat hieman poikkeavia. 

Kuvaamisesta päästäänkin siihen, että haluan ottaa omalle somelle aikaa lomalla eli tarkoitus on myös ideoida millaisia sisältöjä haluan tänne ja muihin kanaviin tehdä. Olen kirjoittanut tätä blogia vuodesta 2010 asti, joten välillä tuntuu, että puhunko liikaa samoista asioista vai pitäisikö joukkoon saada enemmän jotain ihan uutta? Toisaalta ihmisen muisti on lyhyt ja osa postauksista on ikivihreitä - aina suosittuja ja hakukoneiden kautta uusia silmäpareja löytyy lukemaan vuosiakin vanhoja postauksia. 

Minusta on myös mukavaa päivittää esimerkiksi vaateteollisuuteen liittyviä postauksia, sillä alalla tapahtuu ja uusia näkökulmia syntyy muutoksen myötä. Ehkä saan pidettyä sellaisen ideointiriihen ja toivottavasti saan siihen apua myös ystäviltä, että omaa somea saa katsottua paremmin myös ulkopuolisen silmin. Katsotaan mitä kaikkea uutta sitä keksiikään, uudistuminen on yleensä aina hyvä juttu! 

Mitä teit lomalla? Onko sinulla vielä lomaa tiedossa loppuvuodelle vai oletko ehtinyt jo pitää lomat? 

Jos tykkäsit tästä postauksesta, niin käy lukemassa myös nämä: 

Slow SoMe - uusi trendi vai pienemmän porukan juttu? 

Tasapaino työn ja vapaa- ajan välillä

Bloggaamisen parhaat puolet