Elämää viime kuukausilta - päättärit, Tukholman reissu ja juhannus, osa 2

Lähdimme ennen koulujen loppua Ruotsiin, joten lapsella loppui koulu neljä päivää ennen muita. Anoimme loman ajoissa ja helpostihan sen sai, kun loppuvuodesta ei enää ihmeitä koulussa ollutkaan. Pojan kummi Viki (Instagramissa @icviki) ja hänen poikansa (miun kummipoika) hakivat minut matkan varrelta kyytiin. Suuntasimme yhdessä hakemaan lasta koulusta. Viki oli tuonut pojille erilaisia limppareita ja oukkidoukkeja kesän alkamisen kunniaksi. 

Lapsi sai lahjaksi miekan, joka onkin tarpeen, kun tilanne eskaloituu kavereiden kanssa leikkimiekkailuun ja Nerfien kanssa hiiviskelyyn. Kuuntelimme hyvää musiikkia ja otimme kuvia muistoksi koulun pihalla. Mies jäi täksi aikaa kotiin lämmittämään grilliä ja valmistelemaan ruokaa. Grillasimme porukalla ja vietimme aikaa yhdessä ollen ihan rennosti vaan. Päivä oli nimittäin aika tiivis, sillä seuraavana aamuna lähdimme Tukholmaa kohti. Ilta menikin laukkuja pakatessa enemmän ja vähemmän suunnitellusti. 

Alakoulun päättyessä tilanne piti ikuistaa myös filmikameralla! Kävin hakemassa muutaman filmirullan lisää Joensuusta, koska filmikuvaaminen kiinnostaa ja on mahtavaa tallentaa aitoja hetkiä niin, että kuvasta tulee juuri sellainen kuin tulee. Yksi ainoa kuva, ehkä kaksi, mutta ei kymmeniä kuvia mistä valita parasta teetätettäväksi. Onhan se kamera hieman retro. Kamera saattoi herättää hieman huvitusta, mutta aidot valokuvat ovat kaunis muisto merkityksellisistä ja hauskoista hetkistä.

Minulla on edelleen äidin vanha filmikamera, jolla olen jo lapsena ja teininä kuvannut. Tämä kamera on julkaistu vuonna 1994. Muistan miten hypin pitkin rantakallioita Pielisellä, kun kävimme vanhempien tuttavan mökillä. Siellä kuvasin tällä kameralla myös veden alla. Alunperin se on ollut vedenkestävä kamera, mutta valokuvaamossa arvelivat, että todennäköisesti kamera ei enää pidä vettä näin monien vuosien jälkeen. Filmikuvaaminen on muutenkin vähän oma lajinsa. 

Canonin kameroilla olen kuvannut aina ja tulen myös kuvaamaan! Olen toki muitakin kokeillut vapaa- ajalla ja töissä, mutta Canonissa värimaailma on paras ja omaan silmään aidoimman näköinen ilman, että se vaatisi suurempia muokkauksia mihinkään suuntaan. Mieluummin jo ottaessa mahdollisimman laadukas ja hyvä kuva, kuin huono kuva ja paljon muokkaamista hyvän lopputuloksen saamiseksi. 

Oman mausteensa tuo myös se, että tässä filmikamerassani ei enää toimi se rullaava luku, joka kertoo montako kuvaa voit vielä ottaa. Filmin ollessa täynnä kuuluu pidempi rullausääni, että nyt olisi aika vaihtaa filmirulla uuteen. En silti halua vaihtaa tätä toiseen. Eihän se varsinaisesti vika ole, vaan ominaisuus, eikö vain? Onko joku muukin innostunut filmikuvaamisesta viime vuosina?

Seuraavana päivänä lähdimmekin matkaan! Tukholmassa majoituimme ihanassa Motel L Älvsjössä, jonne pääsi julkisilla noin 10 minuutissa Tukholman keskustasta. Pian on tulossa pidempi video reissusta ja muutama postaus kohteista, mutta julkaisen muutaman kuvan reissusta tähän väliin.

Älvsjössä majoittuminen oli hyvä päätös, sillä tämä hotellimainen motelli(?) oli todella siisti, palvelu oli erinomaista ja sijainnista oli helppo liikkua minne vain. Tukholman messukeskus ja Coop- ruokakauppa on ihan vieressä, jonka lisäksi myös paikallisten suosima edullisempi Willy's kävelymatkan päässä. Myös keikkapaikalle 3Arenalle pääsee helposti bussilla, jos olet matkustanut Ruotsiin isojen bändien keikkojen perässä, kuten mekin tällä kertaa. Älvsjön asemalta pääsi bussilla ilman vaihtoja muutaman sadan metrin päähän 3Arenasta. Lähdimme Linkin Parkin From Zero- kiertueen takia Tukholmaan ja vietimme samalla vajaan viikon loman kolmestaan. 

Motel L Älvsjön aula oli upean persoonallinen, väriä ja taidetta täynnä aulasta huoneisiin! Voin sanoa, että täällä yövymme toistekin, kun olemme Tukholmassa useamman yön. Lapsen kanssa matkustaessa kolmen hengen huone oli näppärä ja tilava. Oli myös mahtava juttu, että saimme 200 SEK (18€) maksusta myöhäisen uloskirjautumisen jopa klo 19 asti! Eli ei tarvinnut kuljettaa laukkuja mukana, lähteä hakemaan laukkuja Älvsjöstä asti lähtiessä tai jättää niitä jonkun aseman lokeroihin päiväksi. Tämä majoitus ylitti odotukseni ihan sata - nolla.

Tukholmassa kävimme muun muassa kaupungin kapeimmalla kujalla, Mårtens Trotzigs gränd:illä. Kuja on kapeimmillaan 90 senttiä leveä ja se on nimetty 1500- luvulla alueelta asuntoja ostaneen saksalaisen porvarin mukaan. Tukholmassa ja vanhassa kaupungissa on todella kaunista yksityiskohtia myöten. Kannattaa pitää silmät auki ja katsoa välillä ylös, sekä maahan.

Kapein kuja oli hienoa nähdä livenä, vaikka olen saattanut kyllä joskus kymmenisen vuotta sitten saman kadun nähdäkin. Kävimme myös ilmaisella näköalapaikalla Slussenin kupeessa Södermalmilla, Katarinan hissillä eli Katarinahissen. Hissi kuljettaa ylös käytävälle, josta voi turvallisesti ihailla ja kuvata maisemia. Toiselta puolelta kaupunki oli tosin remontissa tällä hetkellä, mutta täällä pääset näkemään Tukholman hieman korkeammalta. Näkymät ovat varmasti upeammat, kunhan saavat kaupungin remontit valmiiksi, mutta toiselta puolelta saa aika laajan panoraamanäkymän ilman nostureita. 

Katarinan hissille pääsee kahdelta eri puolelta, joista toinen on esteetön, mikäli mukana on rattaat tai pyörätuolissa oleva henkilö. Näköalapaikalle pääsee siis ilmaiseksi ja Katarina- hissiltä pääsee halutessaan ravintolaan, sekä terassille. Täällä oli aika paljon porukkaa, mutta tilaa riitti hyvin. Sopu sijaa antaa. Otin täällä myös eräälle turistille kuvia, kun hän oli yksin liikkeellä.

Lomakin tuli päätökseen aikanaan, mutta kerron myöhemmin videolla ja muissa postauksissa enemmän reissusta. Kippistelimme reissussa myös miehen valmistumista! Rakas insinöörini valmistui YAMK- tutkinnosta ja sai paperit kouraan. Kuvainnollisesti siis, sillä nykyään todistus pitää itse tulostaa, ellet tilaa erikseen maksullista tutkintotodistusta. Vielä kun lapsen kuudennen luokan päättötodistus saapuisi postissa, ellei Posti ole onnistunut sitä hukkaamaan mitä pahoin pelkään...

Loman jälkeen olemme ottaneet rennosti ja nauttineet kesästä, kuten kissoistakin huomaa. Hitaita aamuja, paljon ulkoilua, luovaa tekemistä ja uuden oppimista. Leffa- ja peli- iltoja yhdessä, mitäpäs sitä muuta iltaisin puuhailisi. Viipale nauttii kesästä selällään köllötellen ja Vattu ei ole milläänsäkään, kun lapsi kuljettaa häntä puukorissa pitkin taloa, mutta se onkin ✨Vattukori✨. Tällaista tämä arki on täällä.

Yllättävä päivystysreissu ja päivä sairaalan osastolla sekoitti vähän koko perheen pakkaa, joten viimeiset pari viikkoa ollaan menty vielä rennommin. Säikäytti ihan kunnolla. Siitä ei kuitenkaan sen enempää täällä, vaan jatketaan juhannukseen. 

Juhannusta vietimme perinteisesti mummolassa miehen porukoiden kanssa. Pöydät olivat täynnä herkkuja ja aika kului todella nopeasti serkusten touhuja seuratessa, auringosta nauttiessa ja seurustellessa. Itsellä ei ollut kovin sosiaalinen fiilis, mutta sellaista se on välillä. Halusin kuitenkin lähteä mukaan, vaikka en varmasti parasta seuraa ollutkaan.

Mummolasta lähdimme extemporee katsomaan kokkoa Outokumpuun. Pitkälahden satamassa oli kokko ja muun muassa kauppa- auto, sekä kojuja myymässä ihmisille pientä syötävää ja juotavaa. Paikka oli kaunis, täällä pitää käydä toistekin. Vastarannalla on rivissä kymmeniä, ellei satoja punaisia venevajoja. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun kävimme Outokummun puolella kokkoa katsomassa. Olipas paljon porukkaa! Onneksi otimme käynnin hyötyliikunnan kannalta ja jätimme auton kauemmaksi, jotta pääsimme liikkumaan sujuvasti, emmekä jääneet muiden autojen kanssa jumiin samaan sumppuun. Ruuhkien ohi pääsi helposti kävellen, mutta autot olivat aika pahasti jumissa. 

Illat meillä onkin mennyt lautapelien parissa. Lapsi sai ukiltaan rahaa lomareissuun ja muksu halusi ostaa jo Helsingistä tämän Deep Rock Galactic- lautapelin. Ei siis malttanut Tukholmaan asti odottaa, mutta hyvin hän jaksoi kuljettaa painavaa lautapeliä ja pitää siitä huolta perille asti. Tilasimme tähän jo lisäosankin, sillä sitä ei löytynyt Tukholmasta.

Tämä on mielenkiintoinen ja monipuolinen peli minustakin, lämpimät suosittelut! Tässä pelissä pelataan tiiminä ja tehtävät vaihtuvat. Teini suositteli pelaamaan koko perheen kesken sanomalla, että "tässä pelissä äidilläkään ei mene tunteisiin", mikä myyntipuhe. :D No, joskus jotkut pelit saattavat mennä tunteisiin... Ehkä. Vähän vain. Ehdottomasti hintansa arvoinen lautapeli, vaikka ensin pidin suht arvokkaana - en pidä enää, kun olen useamman kerran pelannut. Mukavaa tekemistä teinin kanssa!

Kaiken tämän jälkeen tuntuu, että tämä viikko on ollut jotenkin "turha" tai tiedätkö sellainen, ettei mitään ihmeellistä ole tapahtunut? Vähän outoa. Ensi viikolla on onneksi jotain spessua tiedossa, kun näemme pitkästä aikaa siskoni kanssa ja teen pari projektia valmiiksi. Saa nähdä mitä tämä kesä tuo vielä tullessaan. Toivon, että jotain erityisen hyvää olisi edessä, vaikka suunnitelmat ovatkin aika pitkälti auki. 

Ensimmäisen osan viime kuukausien kuulumisista löydät täältä! 

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle! 

Elämää viime kuukausilta - arkea, juhlaa, lomaa ja merkityksellisiä hetkiä, osa 1

Minulle tuli pitkästä aikaa fiilis, että ehkä nyt olisi paikallaan jakaa kuulumisia parin kuukauden ajalta. Tässä postauksessa on paljon kuvia eli kannattanee avata erikseen, mikäli nettisi on hidas! Alkuvuodesta ei ollut yhtään fiilistä jakaa juurikaan mitään arkisempaa, ahdisti ajatuskin. On hankalaa koostaa lyhyttä postausta kaikesta tapahtuneesta, mutta nostan joitain muistoihin jääneitä hetkiä niin hyvässä kuin pahassa. Mennään kronologisessa järjestyksessä. Kuvat ovat pääasiassa puhelimesta ja blogialustan kautta ladattuja, tsekkaan minkä verran alusta pakkaa kuvia tänä päivänä. 

Helteiden lisäksi täällä Itä- Suomessa oli toukokuussa tuulista ja myrskyisää. Olin menossa Joensuuhun tapaamiseen, kun tielle oli kaatunut puu. Onneksi samaan aikaan pari nuorta miestä olivat tulossa raivaamaan puun, jotta ihmiset pääsevät liikkumaan. Ja hyvä niin, toiseen suuntaan tietä oli nimittäin toinenkin puu tiellä. Itsehän lähinnä potkin oksia ja risuja ojaan mekko päällä, enkä edes myöhästynyt kuin 10-15 minuuttia tapaamisesta. 

Täällä maalla luonto on yksi parhaimmista asioista ja "meidän hirvetkin" näyttäytyivät keväällä aika usein. Lähistöllä siis seikkailee kolmen ja neljän hirven porukat, jotka joskus ovat pihankin läpi kulkeneet. Niiden lisäksi täällä seikkailee yksi mama- hirvi vastasyntyneiden kaksosten kanssa. En ole ikinä aiemmin nähnyt niin pieniä vasoja, voi vitsit miten suloisia! Niistä julkaisin videon Instagramissa. En ehtinyt hyviä kuvia ottaa, kun juoksivat äkkiä piiloon. Kauniita eläimiä. 

Keväällä kävimme ystävän 40-vuotisjuhlissa Sonkajärvellä, joka sijaitsee Pohjois- Savossa. Juhlat pidettiin Miilu- mökissä Sonkajärven Jyrkän kylässä. Emme olleet koskaan aiemmin käyneet Sonkajärvellä, mutta paikka on todella kaunis ja lähistöltä löytyy yllättävän paljon tekemistä. Vaellusreittejä, melontaa, taidenäyttelyitä ja kesäteatteria. Lisätietoja löydät esimerkiksi Ruukin Tuvan verkkosivuilta täältä. 

Mökki oli todella siisti ja viihtyisä, kauniilla paikalla Kiltua- järven rannalla. Lähtiessä harmitti, että olimme vain yhden yön Viipaleen epilepsialääkityksen takia. Ehkäpä joskus käymme täällä uudestaan! Olisi ihanaa lähteä perheen kesken viikonlopuksi mökkeilemään ja tutustumaan ihan uusiin maisemiin, sekä paikkakuntiin. Tästäkin alueesta saisi tehtyä hurjan paljon sisältöä! 

Meiltä Sonkajärvelle oli noin 200 kilometriä eli ajoaikaa sai varata kaksi ja puoli tuntia. Jossain kohtaa havahduimme siihen, miten dystooppiselta alkoi tuntua, kun ketään ei näkynyt missään ja autoja ei tullut piiiiitkään aikaan vastaan. Ei ihmisiä, ei autoja, eikä eläimiä MISSÄÄN. Ei minkäänlaisia elonmerkkejä. En olisi itseasiassa ihmetellyt, jos ohi olisi vyörynyt elokuvista tuttuja risupalloja, arokierijöitä. Niin hiljaista matkan varrella oli. 

Pysähdyimme kuitenkin Rautavaaralla katsomaan, josko pub olisi auki pikaista pysähdystä varten. Olihan se ja yllättävää kyllä, siellä oli ihmisiä! Varmaan ensimmäiset ihmiset sitten Outokummun ohittamisen jälkeen, heheh. Matkan varrelta bongailtiin muun muassa kissakoskentie ja isoon kiveen maalattu mörkö (alempana). 

Keväällä vietimme paljon aikaa kotona, alkanutta kesää ja luonnon eloon heräämistä fiilistellen. Suht vapaita aikatauluja, lapsen viimeisiä koulupäiviä alakoulussa ja rentoutuen riippumatossa. Ulkoileminen on ollut aivan mahtavaa, se tekee niin hyvää sielulle ja mielelle! Roudasimme vanhan petarin, viltit ja pari tyynyä kalliolle. Aika kuluu siinä lukien ja yhdessä ristikkoja tehden. Pro tip - muurahaiset ja muut ötökät eivät tule niin helposti valkoiselle pinnalle, joten laitoimme kaksi valkoista vilttiä rinnakkain petarin päälle. 

Ostimme myös uima- altaan, jossa voi pulahtaa ja käydä uimassa aina välillä. Kesään kuuluu olennaisesti myös grillaaminen, vaahtokarkit ja kesän uutuuksien maistaminen. Kesä ei ole lempparini vuodenajoista, mutta nyt olen pyrkinyt nauttimaan kesästä ja lämmöstä niin kauan kuin sitä riittää! 

Kävimme eräänä aamuna hakemassa Pirisen kahvila- myymälästä perinteisiä karjalanpiirakoita munavoilla, nam! Kuten kuvasta näkyy, niin munavoissa ei todellakaan pihtailla. Käyn jonain toisenakin aamuna hakemassa parit piirakat mukaan. Pirisen kahvila- myymälästä saa muuten pehmiksiä eri mauissa, joka päivälle eri maku, esimerkiksi hedelmäinen turkinpippuri tai viinirypäle- vanilja. Kannattaa käydä, jos olet Joensuussa! 

Kevään ja kesän mittaan olen nähnyt ystäviä enemmän. Omat tomaatin taimet kuukahtivat, kun kastelin niitä ehkä liikaa, niin ystäväni antoi minulle muutaman tomaatin taimen. Ne kasvavat mukavaa vauhtia kasvihuoneella! No okei, pakko myöntää, että yksi neljästä kuukahti kuivuuteen. Kolme niistä kasvaa hyvää vauhtia. Aika vierähti kuin siivillä ja kotiin ajaessani iltahämärissä näin ne meidän hirvet taas. Vitsit, kun joskus sattuisi järkkäri olemaan valmiina, niin saisi vähän laadukkaampia kuvia niistä. 

Olen ommellut hieman ja tälläkin hetkellä on tulossa mm. väljää kaftaania, kesämekkoa, toppeja ja hameita itselle. Pääsin ompelemaan rummutetusta poronnahasta lippiksen, joka on mallina sellainen, ettei se lytistä hiuksia. Normaalistihan päähineiden ympärys on 58-60 senttiä, mutta tässä ympärys on hieman isompi, jottei se vie kampauksen kuohkeutta tai jätä pois ottaessa sellaista "rantua" hiuksiin. Vuorin alla oleva villavatiini tukee muhkeaa muotoa ja vuoriksi laitoin violettia viskoosisatiinia. Se on kestävää ja hengittävää, nappivalinta nahan kanssa. 

Toisaalla vähän erilaista puuhaa - puoliso näytti osa osalta, miten Harley Davidsonista saa akun irti. Yleensä hän on tämän hoitanut, mutta ihan hyvä itsekin tietää miten purkaa, jos tarvitsee. Moottoripyörä pitäisi hakea tässä lähiaikoina kotiin, niin pääsisi ajelemaan pitkin maita ja mantuja. Kaipaan kyllä kyykkypyörän ketteryyttä, mutta katsotaan. Jos tämän kesän jälkeen ei tunnu sellaista kipinää tähän pyörään ja tällä ajamiseen, niin sitten myyn tämän ja ostan tilalle jonkun kyykyn. 

Mummolassa pääsimme herkuttelemaan samalla, tämä oli ihanaa! Kesä ja herkut kuuluu yhteen. Harvoin tulee lakkaa syötyä, mutta se on hyvää leipäjuuston kanssa ja erilaisissa kakuissa. Pitäisi joku päivä itsekin leipoa jotain, viime kerrasta on taas vierähtänyt. 

Alla random- kuva Vadelmasta, hänellä on tassujen alla tupsut. Niin söpö, mutta kieltämättä eilen olin ihan seis koko päivän, kun neiti villitsi koko yön ja sain hurjat kolmen tunnin yöunet. Viime yö meni onneksi paremmin, kun kissat malttoivat nukkua. Univaje tuntuu aina niin raastavalta, mutta kyllä se siitä tasoittuu ja kissatkin rauhoittuvat ajan mittaan. Pennuttamista odottaessa, mutta mutta... Kyllä meille se kolmas kissa vielä mahtuisi ja olisipahan sitten koettu se pentu- aikakin. 

Jaoin postauksen kahteen osaan, sillä tästä olisi muuten tullut aivan liian pitkä. Seuraava osa tulee huomenna! Toisessa osassa kurkistetaan Tukholman reissuun, juhannuksen puuhiin ja viime päivien tekemisiin. Vastaan huomenna myös kaikkiin tulleisiin kommentteihin vanhoissa ja uudessa postauksessa. Olen kirjoittanut reilut neljä tuntia uusia postauksia, joten nyt on aika tehdä jotain muuta. Huomiseen, ihanaa lauantaita sinulle! 

Mitä sinulle kuuluu? Aiotko käydä festareilla tänä kesänä tai oletko käynyt jo? 

Toinen osa päättäreineen, Tukholman reissuineen ja juhannuksineen löytyy täältä! 

Lyhennetystä maksimekosta ihana mekko käyttöön

Ostin jo yli kaksi vuotta sitten kauniin trikoomekon sidottavilla rusettiolkaimilla. Mekko oli aika pitkä, lähempänä maksimekkoa kuin midipituista mekkoa. Pituus ei miellyttänyt omaa silmää. Mekko jäi kokonaan käyttämättä, sillä helma tuntui liian pitkältä ja raskaalta kerrostettuna. Tuntui, että itsekin näytän paljon lyhyemmältä mitä olen. Näytin mekolle saksia, saumuria, ompelukonetta ja tadaa! Nyt helma on yhtä kerrosta lyhyempi, ulottuen päällä hieman polvien yläpuolelle. Muutoksen jälkeen olen käyttänyt mekkoa viikottain, joten kyllä se kannatti lyhentää, eikä jättää kaappiin pyörimään. 

Mekko - Nosh (helmaa lyhennetty alkuperäisestä)

Olkalaukku - Marimekko

Kaulakoru - kirppikseltä

Korkokengät - Minna Parikka

 

En enää muista, mistä tämän Noshin mekon ostin, mutta alesta hyvään hintaan. Se on jäänyt mieleen, heh. Ihastuin olkapäiden yksityiskohtiin, joiden avulla pääntien syvyyttä voi säätää itselleen sopivaksi. Takana on leveä v- muotoinen pääntie, kuten edessäkin. Olkaimet säädin mutu- tuntumalla, mutta ehkä voisin edestä päästää ihan pikkasen pidemmälle tuota pääntietä. Riippuu vähän, minkä rintaliivien kanssa tätä mekkoa käyttää. Nuo olkainten rusetit ovat niin symppikset! 

 

Musta mekko on ollut todella mukava käytössä. Puuvillatrikoo ei tunnu hiostavalta päällä, kun mekko on malliltaan suht väljä muualta kuin rintojen kohtalta. Lyhyempi pituus tuntuu enemmän omalta, eikä helma nouse helposti tuulen mukana ylös, sillä helman päärme on normaalia leveämpi. Jos mietit, mitä laittaa lyhyen mekon alle kesällä, niin täältä löytyy kokonainen postaus aiheesta. Tukholman reissulla riitti hellettä ja tuulta koko reissun ajan, niin minishortsit olivat ihan parhaat mekon alla! 

Trikoomekon kanssa yhdistelin aika simppelit asusteet. Hopeinen ankh- kaulakoru sopii aina asuun kuin asuun. Tämä onkin yksi tärkeimmistä koruistani, sillä koru on kulkenut mukanani teini- ikäisestä asti. Koruissa pidän eniten hopeasta ja valkokullasta. Keltakulta ei minua niinkään miellytä tai kiinnosta, vaikka se klassinen suosittu sävy onkin. 

 

Laukuksi valitsin helpon ja pienen olan yli heitettävän Marimekon laukun. Alisa- laukun parhaita piirteitä on se, että se pysyy napakasti muodossaan ja väri on persoonallinen. Magneetillinen kansi napsahtaa niin napakasti kiinni, että vetoketjua ei tarvitse aina edes käyttää. Aivan ihana laukku, mutta tätä käyttäessäni pitää vähän karsia tavaraa, sillä lompakko ja puhelin vievät suurimman osan tilasta. Korttikoteloon vaihtaessa laukussa riittää tilaa enemmän. Esimerkiksi Marimekon Karla- laukkuun mahtuu enemmän tavaraa kuin tähän saman brändin Alisa- laukkuun. Se on hieman suurempi, mutta edelleen kooltaan siro laukku. 

Toisinaan laitan jalkaani tennarit tämän mekon kanssa, mutta tällä kertaa halusin laittaa mustat korkokengät. Itseasiassa mustat niittisandaletit olisivat aika upeat tässä kokonaisuudessa, näin jälkikäteen ajatellen... Tällä kertaa jalkaan päätyivät Minna Parikan Raquel- korkokengät! Kengissä on klassinen sydämen muotoinen leikkaus ja nyörien päistä löytyy myös sydämet. Raquel ja Jodie taitavat olla yhdet Minna Parikan tunnetuimmista kenkämalleista Bunny Sneaksien lisäksi. 

Nahka näissä tuntuu olevan hieman ohuempaa ja kovempaa kuin vanhemmissa malleissa, sillä toisinaan naarmuja tulee helpommin kuin vanhempien mallistojen kenkiin. Toivottavasti kärjet eivät kulu yhtä nopeasti kuin toisissa uudemman malliston kengissä. 

 

Näin kesän alkupuolella pukeutumiseni on ollut aika simppeliä ja rentoa loppujen lopuksi. Olen pukeutunut näyttävämmin vain yksittäisiä kertoja, mutta kesää on vielä paljon jäljellä. Näin Tukholman reissun jäljiltä vähän harmittaa, että kesälle ei ole vielä kovin paljoa suunnitelmia. Meillä on tarkoitus käydä kesällä ainakin Haapavedellä ja ehkä muuallakin vähän kauempana Suomen sisällä (tai maksimissaan siellä Haaparannassa asti), toki siihen lisäksi perinteiset Juuka, Outokumpu ja Kuopio. 

Toinenkin reissu ulkomaille kiinnostaisi, mutta siihen ei taida budjetti riittää, sillä sokkeliremppaa on pakko tehdä tänä kesänä. Jippii. Ahdasta, hikistä ja aikaa vievää, mutta tehtävä on. Omakotitalon omistamisen iloja. :) Onneksi koti on ihana! 

Otimme muuten Ruotsin reissulla yhdet asukuvat ja tunnelma niissä on ihan erilainen vanhan kaupungin kaduilla. Blogin puolelle on tulossa pian sisältöjä kesäisestä Tukholmasta, mahdollisesti jopa kolme- neljä erillistä postausta vinkkeineen. Yksi suurempi projekti on myös työn alla, mutta siitä lisää myöhemmin. 

Mitä sinä aiot tehdä kesälomalla? Matkustatko jonnekin? 

Ihanaa alkanutta viikkoa sinulle! 

Kultainen kellohame ja tikkarikorkokengät päivän asussa

Apua, nyt meinasi unohtua yksi asu keväältä! Kuvien maisema eli kotipiha on jo huomattavasti kesäisempi, syreenit kukkivat ja kukintojen tuoksu on huumaava. Rakastan syreenin tuoksua. Tämä asukokonaisuus sopii hyvin illanviettoihin, mutta hellepäivinä pitkähihainen meshpaita ja verkkosukkikset saattaisivat olla liikaa. Kokonaisuudessa on itseasiassa yksi uutuuskin, joka ei ehkä ole aiemmin täällä blogissa näkynyt - kultainen kellohame Luppasilta. En ole tosin 100% varma. Meshpaidan ostin jo aiemmin Luppaset- brändiltä, mutta kellohameen vasta sitten, kun merkki oli lopettamassa. 

Meshpaita - Luppaset

Toppi (alla) - Cubus (kirppikseltä)

Hame - Luppaset

Olkalaukku - Cobblerina

Sukkikset - Snag Tights

Korkokengät - Minna Parikka

Kristallirannekorut - Ecoteekki

Keinonahkaista kellohametta oli myynnissä mustana, pinkkinä, kultaisena ja hopeisena. Mustia ei enää saanut, joten päädyin tähän kultaiseen, koska meshpaidan vampyyrin kulmahampaat ovat kultaiset. Harvoin pidän vaaleita alaosia, se tuntuu niin erilaiselta. Minulla yläosa on useimmiten vaalea ja alaosa tumma, mutta tekee hyvää ravistella osat toisinpäin välillä! 

En yleensä osta ikinä keinonahkaisia vaatteita, mutta kysyin useammalta ystävältäni ja SoMe- kaverilta kokemuksia näistä Kuopiossa valmistetuista hameista. Kestävyys nimittäin pohditutti, sillä hameet ovat vetoketjuttomia eli ne joustavat vyötärön kohdalta niin paljon, että hameen saa vedettyä lantion yli vyötärölle. Ei ehkä "turvallisin" vaihtoehto materiaalin kestävyyden kannalta. Kuinka ollakaan, kaikki joilta kysyin, suosittelivat ostamaan tämän hameen. Monilla hameet olivat kestäneet useamman vuoden käyttöä halkeilematta, joten uskalsin ostaa hameen itsellenikin. Toivon tälle pitkää ikää ja paljon käyttöä niin arjessa kuin juhlassa. 

 

Näitä kuvia katsoessani jäin miettimään, että saisinkohan yhdistettyä jonkun juhlavamman asun tämän hameen ympärille tulevia juhlia ajatellen? Ehkä. Riippuu vähän, miten juhlavasti pitää pukeutua. Himmeä kultainen kiilto sopii kyllä juhliin, mutta yläosan pitäisi olla juhlavampi kuin näissä kuvissa. Meshpaidan kanssa kokonaisuus on enemmän iltamenoihin ja arkeen sopiva. 

Kaipasin asuun jonkinlaisen väripilkun vampyyrin huuliprintin lisäksi, joten valitsin tikkarikengät vähän samaan sävyyn, mutta kirkkaammassa sävyssä. Tikkarikorkokengät ovat Minna Parikan parhaimmistoa. Nämä ovat supermukavat jalassa, väri on upea ja leikkisyydestä plussaa. Printin ja kenkien koron erilaisuus sopivat hyvin yksiin, molemmissa on pieni ripaus sellaista naivismin kaltaista fiilistä. Hieman hankalaa on kuvailla mitä haen takaa, mutta ehkäpä saat edeltävästä kuvauksesta jollain tavalla kiinni. 

Metallinhohtoiseen hameeseen yhdistin ruosteenvärisen Rusettilaukun, jonka on suunnitellut ja valmistanut kotimainen Cobblerina. Nämä laukut ovat upeita, kuin karkkeja kaikissa väreissään. Ja kyllä, minulla on näitä isoja Rusettilaukkuja neljässä eri värissä, sillä nämä ovat laadukkaita ja juuri sopivan kokoisia! Tässä asukokonaisuudessa suht hillitty sävy antaa enemmän tilaa hameen hohdolle ja väripilkkuna toimiville kengille. Joku kirkkaamman värinen laukku olisi todennäköisesti ollut vähän liikaa, kun asussa tapahtuu muutenkin aika paljon. 

Ompelin juuri ennen reissua (kävimme lomareissulla Tukholmassa) piiiiiitkän kiedottavan vyön mustasta poronnahasta. Siis niin pitkän, että sen saa kiedottua tuplasti vyötärön ympäri ja sen voi sitoa myös suurehkolle rusetille. Se voisi toimia tämän hameen kanssa. Olen vielä vähän kahden vaiheilla, että ompelenko siihen koristeeksi pitsinauhaa vai annanko olla ihan pelkkää nahkaa vain. Kellohameet ovat siitä helppoja vaatekappaleita, että niiden kanssa sopii vyöt, korsetit, väljät t-paidat ja jopa neuleet. 

Pitäisi käyttää enemmän asusteita. Tai oikeastaan vaihtelevammin - ei pelkästään kenkiä, laukkua ja kaulakorua, vaan myös vöitä, hattuja, hansikkaita ja muita koruja. Ostin jo tovi sitten itselleni aivan ihanan käsinkudotun nauhan (pirtanauha) sillä ajatuksella, että käytän sitä kellohameiden ja mekkojen kanssa. Ajattelin käyttää sitä myös hiuksissa, sekä kaulalla ikään kuin koruna. Visio on hyvä, mutta toteutus on jäänyt vähän vaiheeseen ja ikuistamatta tänne blogiin. Kuten tässä postauksessa kerroinkin, on aika ottaa unohtuneet asusteet takaisin käyttöön. Jos ei muuten, niin pukeutumishaasteen kautta. 

Etsitkö asuinspiraatiota? Täältä sitä löydät: 

Kierrätyskoruja, pellavamekkoja ja oranssit sandaletit

Mustassa minimekossa ja piikkikorkokengissä

Kun kirppislöydöt kohtaavat kotimaisen suunnittelun

Rentouttavaa viikonloppua sinulle!