Minna Minnan design- filosofia ja uudet Bunny Boot- kengät

Ostin uudet Bunny Bootsit Minna Minnalta. Minna Minna on Minna Parikan uusi brändi, jonka design eroaa aiemmasta brändistä. Minna Parikan ikoniset Bunny Bootsit tulivat myyntiin kahdessa uudessa värissä - pinkkinä ja pilkullisena, poninkarvaisena, versiona. Molempia tuli myyntiin vain 50 paria per väri, sillä tämä vuosi on kenkäsuunnittelijan 20:s vuosi alalla. Juhlavuoden kunniaksi Bunny Boot teki paluun valikoimaan pienillä erikoiserillä. 50 paria per sävy on niin pieni määrä, että tilasin pinkit kengät itselleni samantien. Olen miettinyt jo useita vuosia, että ostan nappanahkaiset maiharit pupunkorvilla, mutta niitä ei oikein tule käytettynä vastaan omassa koossa ja vielä mieluisassa nahassa. Kokoja oli hyvin jäljellä nämä tilatessani. 

Pakko kehaista, että kengät tulivat Matkahuollon kautta alle 24 tunnissa tilauksesta perille tänne susirajalle - WHAAAAT? Mahtavaa! Matkahuolto on kyllä paras, kaikki tulee nopeasti perille ja ennen kaikkea ehjänä. 

Minnan Minnan design- filosofia on hieman erilainen kuin Minna Parikka- brändin. Avainasemassa brändillä on vastuullisuus, kemikaalittomuus, eurooppalaisten valmistajien komponentit, luonnollisuus ja kierrätysmateriaalit. Käytännössä tämä näkyy materiaaleissa, jotka ovat mikromuovittomia ja myrkyttömiä. Ainoa kemikaali on pohjien liima, jonka ansiota pohjat kestävät kengissä kiinni. 

Kengissä käytetään kromitonta nahkaa, joka on hieno juttu, sillä nahan kromiparkitseminen on ympäristölle haitallinen tapa, mikäli jatkokierrätyksestä ei huolehdita asianmukaisesti. Jotkut kotimaiset nahkayritykset huolehtivat kierrätyksestä ja heillä on omat jätevedenpuhdistamot tehtaalla, mutta esimerkiksi kehittyvissä maissa nahan parkitsemisvedet hylätään luontoon sellaisenaan. Se tekee muun muassa juomavedestä kelvotonta ja ihmisille vaarallista. Sanomattakin selvää, että vesistön pilaaminen aiheuttaa haittoja myös muulle luonnolle. Kromiparkitseminen on yksi suurimmista ongelmista nahkateollisuudessa ympäristön kannalta, mikäli koko kiertoa ei mietitä loppuun asti. Jos aihe kiinnostaa, niin käy lukemassa tämä postaus nahkatehdasvierailusta. 

Minna Minna- brändin tullessa markkinoille oli paljon puhetta myös mukavuudesta, sillä suurin osa Minna Minnan kengistä on matalia ja niin sanotusti mukavia kenkiä. Sittemmin valikoimaan on tullut myös korkokengät, joista Cluster- korkokengät kahdeksan sentin korollaan ovat korkeimmat. Cluster- korkokengät ovat itseasiassa ainoat toiset kengät tällä hetkellä, jotka miellyttävät omaa silmääni Bunny Bootsien lisäksi. Näin kenkiä ahkerasti huoltavana ihmisenä haluan kokeilla myös heidän kengänhoito- ja puhdistussarjaansa, joka on valmistettu 100% biohajoavista ainesosista - aika siistiä, vai mitä? 

Minna Parikan Blanche- ja tikkarikorkokengissä kahdeksan sentin korko lesteineen on todella mukava jalalle, niissä jaksaa tanssia yömyöhään asti. Pfeiffer- kengissä on myös noin kahdeksan sentin korko, ne ovat supermukavat jalassa! Kauniita Cluster- korkokenkiä voin miettiä myöhemmin, kunhan saan enemmän kokemusta Minna Minnan laadusta näiden pupunkorvaisten maihareiden myötä. Teen käyttökokemusten jälkeen vielä YouTube- videon eri näkökulmasta, sillä minullahan on tosiaan myös Minna Parikan Bunny Bootsit kiiltonahkaisina. 

Haluan nostaa erityisesti esille vastuullisuuden osalta sen, että paketin mukana tulee lisätietoa kengistä hoito- ohjeineen. Tämä on erittäin tärkeä juttu, sillä osa heittää kengät pois ymmärtämättä, että suutari voi vielä korjata ne. Mahdollisimman pitkä käyttöikä ja korjaaminen on vastuullisempaa kuin uuden ostaminen vähän väliä. Nahkakenkien etu on se, että nahka kestää korjaamista. Nahka kestää jopa vuosikymmenien ajan ahkeraa käyttöä, kunhan pidät siitä huolta. 

Minna Minna- brändin kierrätysajatus ulottuu myös omiin kenkiisi - jos olet käyttänyt Minna Minnan tai Minna Parikan kengät loppuun asti, niin voit palauttaa ne heille jatkokäyttöä ja kierrätystä varten. Tehtaat pyrkivät hyödyntämään ne tulevien mallistojen tuotannossa. Kengät palauttamalla saat 50€ etusetelin. Tällä tavalla kengät eivät mene haaskuuseen, vaikka olisit käyttänyt ne jo loppuun asti. 

Käytän yleensä Parikan kengissä 36- ja 37- kokoja mallista ja materiaalista riippuen, mutta otin näistä maihareista koon 38, että villasukka mahtuu kenkään helposti. Aiemmat Bunny Boot- maiharit vaikuttavat lestiltään kapeammilta kuin nämä uudet versiot, mutta olen kyllä silti tyytyväinen valitsemaani kokoon, vaikka myös 37 olisi mahtunut hyvin. Haluan käyttää näitä pääosin talvisin eli erilaisille sukille on hyvä jättää tilaa, vaikka varmasti käytän näitä myös keväällä ja syksyllä. 

Pohjissa on hieman kuviota pitoa ajatellen ja pohjahan on luonnonkumia. Käsittelin nämä kosteussuojalla ennen käyttöä, joten saan nämä juuri käyttöön - en siis osaa vielä sanoa, miten pitävä pohja on näin talvella. Plussaa siitä, että näissä on hieman kuviota ja uria pohjissa, sekä materiaalina kumi, joka yleensä on pitävä talvella. Aiemmissa maihareissa oli täysin sileä pohja, siis ei minkäänlaista uraa tai karheutta. Pelkkä sileä pinta. Voit kuvitella miten liukkaat ne olivat ennen suutaria. Niihin laitatin suutarilla pitävät kumiset talvipohjat, sillä ainakin itse käytän maihareita eniten muina vuodenaikoina kuin kesällä. 

Minna Minna on selkeästi erilainen persoonallinen brändinsä. Brändin tuotteet eivät mene suurimmilta osin yhteen oman makuni kanssa, mutta mielipiteitä pitää uskaltaa herättää ja aina kaikki eivät istu itselle. Kaikesta ei tarvitse tykätä, eikä kaikesta tarvitse olla samaa mieltä. Suunnittelijana pitää osata uudistua, ettei jää ajan jalkoihin. Sama pätee myös liiketoimintaan. Arvostan silti todella paljon brändin arvoja ja filosofiaa designien taustalla. 

Yritysten avoimuus pitäisi olla tällaisella tasolla - en minä ainakaan halua nyhtämällä nyhtää vastuullisuustietoja, tietoa tuotannosta tai materiaalien alkuperästä. Minna Minnalle suuri plussa siitä, että he kertovat oma- aloitteisesti tuotannostaan. He ovat selvästi ylpeitä siitä, että he ovat muuttamassa kenkäteollisuutta parempaan suuntaan meidän kaikkien, sekä maapallon eduksi. Ehkäpä joku muukin inspiroituu tekemään parempia valintoja heidän esimerkistään kenkäteollisuudessa. Siinä on myös yhteistyötehtaalle sauma hankkia ja saada uusia asiakkaita, jotka haluavat tehdä paremmin koko maailman kannalta. Minä ainakin arvostan tekijöitä, jotka haluavat seisoa ylpeästi tuotteidensa ja niiden tuotannon takana. Sellaisen tuotannon takana, joka ei riistä ihmisiä, eikä tuhoa luontoa. 

Omalla kohdallani ostopäätökseen vaikuttaa eniten se, että missä tuote on valmistettu, mistä materiaaleista, minkä laatuinen se on ja se, että työntekijöitä arvostetaan ja heille maksetaan elämiseen riittävä reilu palkka. Turvalliset työolot ovat ehdottomat ja yleisesti ottaen Euroopan alueella valmistamista valvotaan tarkemmin kuin maissa, joissa ihmisoikeuksien rikkominen on enemmän sääntö kuin poikkeus. 

Minna Minna- nimi tulee tietenkin Minna- nimestä, joka tarkoittaa Japanissa "kaikkia" ja nimen alkuperä viittaa suojelukseen, sekä rakkauteen. Minna Minnan logossa on kaksi sydäntä vastakkain (näkyy mm. kenkälaatikon silkkipapereissa, ylempänä), joka symboloi rakkautta kaikkiin itsestä muihin ihmisiin ja äiti maahan. Logo on kuin rakkauslukko tai tukevan puuarkun lukkopesän "etupelti", ne ainakin minulle tulevat ensimmäisenä mieleen tuosta designista. 

Jos ihanat kengät kiinnostavat, niin lue myös nämä:

Kenkäkokoelman uusimmat - Minna Parikan Thumper

Miksi Minna Parikan kengät kiinnostavat? 

Päivän asu satiinipupuilla

Hei hei, Minna Parikan kengät - Minna Parikka lopettaa

Mitä mieltä olet Minna Minnan kengistä? Kumman mallistot puhuttelevat sinua enemmän, Minna Minna- vai Minna Parikka- brändin? 

Keramiikkakurssin töitä ja ideoita, osa 2

Ensimmäisen kuvan keramiikkatyö on ehkä lempparini viime syksyn töistä! Ajatus antipasto- ja juustotarjottimeen lähti jostain TikTok- videosta, jonka näin. Halusin toteuttaa tarjottimen tästä valkoisesta savesta, jossa on hiekkaa samotin sijaan. Lopputulos olisi voinut olla kartioiden avulla tasaisempi, mutta tein extemporee sanomalehdestä myttyjä, joilla sain eroteltua antipastotarjottimen osioita. Rullasin pienen pätkän sanomalehteä, että sain molemmista päistä reunaa hieman ylöspäin. Reunoista tuli niin hieman kuppimaiset, eikä hillo, tuorejuusto tai pähkinät karkaa tarjottimelta. Minusta tämä savi sopii aivan täydellisesti antipastotarjottimeen, se on hillityn tyylikäs ja silkkisen sileä pinnaltaan.

Kuten näkyy, niin tähän saa pienen kattauksen hyvin erilleen. Muutamia kertoja olen tehnyt juustolautasen lisukkeineen ja pari kertaa kahvipöydän herkut ovat päätyneet tarjolle. Osasin mitoittaa nuo osiot aika hyvin, sillä juustokeksit, -tikut, eri juustot ja muut saa erilleen. Tämä on hyvä ja hauska idea aloittelijoille, sillä tässä ei tarvitse kuin kaulita sopivan kokoinen levy ja muotoilla se sanomalehden tai kartioiden avulla haluamaansa muotoon. Pidän tästä todella paljon.

Olen tehnyt tänä lukuvuonna varmaan jo seitsemän- kahdeksan lautasta, mutta viisi niistä on pysynyt ehjinä raakapolttoon saakka. Valmiita lautasia taitaa olla vasta kolme. Meillä on yleensä ollut Iittalan mustat Teema- lautaset syvinä lautasina, joita meillä kutsutaan kuoppalautasiksi. Noh, osa niistä on mennyt rikki, kun toisinaan olemme vähän rähmäkäpäliä ja toisinaan kissa on saattanut tiputtaa lautasen tiskipöydältä. Meillä on enää yksi ehjä syvä lautanen, joten ajattelin tehdä itse uudet lautaset tilalle.

Nyt, useiden lautasten tekemisen jälkeen homma alkaa sujua vähän paremmin, eikä lautasista tule liian paksuja. Myös lasite on ollut liian paksu. Mitäs lasitteen paksuudella on väliä? Se, että liian paksu lasite halkeilee ja halkeillutta lasitetta ei saa käyttää elintarvikkeiden kanssa, koska ruokaan saattaa tulla yhdisteitä lasitteesta ja/ tai savesta. Eli mikäli ostat keraamisia astioita, niin kannattaa huomioida se, että niiden lasitus on ehjä! Itse tehdessä kannattaa huomioida, että lasitat elintarvikkeisiin kosketuksissa olevat työt lasitteella, joka on elintarvikekelpoista. Kaikki lasitteet eivät ole sopivia.

Yllä näet, miten hailakat enkoopivärit ovat ennen polttoa - värit kirkastuvat ja pomppaavat esiin vasta viimeisen polton myötä! Tähän lautaseen tein kukkakuvioita ja kahteen muuhun roiskeita eri sävyillä. Myös yksi raakapolttoon mennyt lautanen sai roiskeita pintaan. Minusta lautasten ei tarvitse olla keskenään samanlaiset, vaan niissä saa näkyä kädenjälkeä. Helpoin keino roiskekuvioon on naputtaa siveltimiä toisiinsa lautasen päällä. Kannattaa suojata alusta tai tehdä roiskeet esimerkiksi lavuaarissa, jolloin enkoopi ei lennä ympäriinsä ja allas on helppo puhdistaa.

Mietin, että olikohan Night Sky- sivellinlasite tai Aubergine sopivaa elintarvikekäyttöön. Niilläkin voisi lasittaa joitain lautasia, mutta pitää ensin tarkistaa käykö kumpikaan lautasille.

Halloween on ihanaa aikaa, joten tein lapselle tällaisen hymyilevän kurpitsan. Tämän "kara" oli paljon pidempi kikkura, mutta se meni poikki maalatessa. Enkoopia olisi saanut laittaa hieman paksummin varsinkin oranssin osan kohdalla. Minulla jäi sellainen pienehkö savinöttönen yli, joten sain käytettyä sen tällaiseen kurpitsaan.

Yllä olevassa kuvassa on siskontytölle korurasia ja sisustustaulu, tältä nämä näyttivät ennen raakapolttoa. Raakapolton jälkeen tehdään lasituspoltto. Lasitteiksi valitsin kirkkaan ja violetin lasitteen. Siskontytön korurasiaan tein yhdelle sivustalle aaltoilevan kohdan mustalla enkoopilla, johon kaiversin hänen nimensä. Korurasian koristelin sydämillä.

Korurasian kohdalla unohtui sellainen "pieni" seikka, että lasitus paksuntaa kannen alaosaa eli lasituksen jälkeen kansi ei enää mahtunutkaan paikoilleen. Ostimme kuitenkin minulle viime kesänä käsihiomakoneen, jossa oli keramiikalle ja lasille omat hiomapyörät. Hioin siis kannen sisäpuolen renkaan niin, että kansi meni uudelleen paikoilleen. Hioin sitä niin paljon kuin uskalsin, ettei mene rikki.

Sisustustauluun kirjoitin siskontytön lempiartistin Mirellan kappaleesta tekstin. En itse kuuntele samaa musiikkia, joten ainoat kappaleet mitkä tulivat mieleen olivat Timanttei ja Luotathan. Timanttei- kappaleen sanoitukset olivat sellaiset, ettei sieltä oikein löytynyt sopivaa pätkää tätä varten, joten selasin toisen tietämäni kappaleen sanat, joista valitsin pienen pätkän.

Kirjaimet painoin leimasimilla ja lisäsin mustaa enkoopia, lasitukseen käytin violettia Varnian lasitetta. Tämä oli myös vähän sellainen extemporee- työ, sillä minulla jäi taas savinöttönen yli, josta ei saanut mitään suurempaa tehtyä.

Isosiskolleni tein lankapesän joululahjaksi. Halusin tehdä taianomaisen, mutta silti käytännöllisen lankapesän. Tästä minulla ei ollut järkkärillä otettua kuvaa, vaan pelkästään puhelinräpsyjä. Tein metallikulhon avulla levytekniikalla "pallon", jonka ympärille tein käärmeen makkaratekniikalla. Käärmeen lisäksi tein tähtiä, jotka kiinnitin ympäri lankapesää. Käärmeen häntä menee kippuralle aukkoon, josta se ohjaa lankaa neulojalle. Aukon sahasin mahdollisimman pienillä liikkeillä pienen terän avulla. Tuollaisessa muodossa pitää olla varovainen, ettei reuna halkea tai pesän muoto väänny.

Lankapesälle tein pienet jalat, jotta se olisi kuin noidan pata. Harmittaa, etten ehtinyt tehdä koepalaa violetista lasitteesta, joten sen osuus on epätasainen. Ehkä eniten se harmittaa siksi, että tähän meni niin paljon aikaa ja vaivaa, mutta violetin osalta lasituksesta tuli epätasainen ja epätäydellinen, vaikka sivelin kerrokset mahdollisimman tarkasti. Ainakin yritin. Lasitteen ohjeessa oli, että 2-3 kerrosta on hyvä määrä, mutta testipalassa kolmellakin kerroksella savi kuultaa lasitteen läpi. 

Käärmeen lasitin Night Sky- lasitteella (se on kosminen käärme!) ja tähdet Metallic Goldilla. Sisäpuolen lasitin tavallisella violetilla lasitteella, jota pyörittelin lankapesän sisällä ja kaadoin ylimääräiset pois. Lankapesästä tuli tarpeeksi painava, ettei se liiku langan mukana ja muuten se onkin taikaa arkeen tuova yksityiskohta silloin, kun se ei ole neulomisessa apuna. Sisko laittoikin jo viestiä, että lankapesä on ollut käytössä ja tyttären jutut myös! Se on ihana juttu! Kyllähän minä tiesin, että molemmat osaavat arvostaa käsintehtyä, vaikka itse en 100% tyytyväinen olisi kaikkiin yksityiskohtiin. Ostin siskolleni pakettiin mukaan useamman kerän laadukasta metsänvihreää lankaa neulomiseen. 

Joko luit ensimmäisen osan keramiikkakurssin töistä täältä? 

Päivän asu midihameella ja kehoahdistusta

Viime päivinä kelit ovat olleet aika rapsakat ulkona otettavien asukuvien kannalta, mutta ulkokuvat ovat aina olleet se juttu. En muista kuin muutaman kerran vuosien varrelta, jolloin olen julkaissut sisällä otettuja asukuvia. Joensuun Niinivaaralla asuessamme taisin julkaista välillä sisällä otettuja asukuvia. Hullua ajatella, että asukuvia olen ottanut tänne blogiin jo vuodesta 2010 lähtien. Tämä asukokonaisuus on viime viikon torstailta. Parinkymmenen pakkasasteen takia kaivoin midimittaisen neulehameen ja 120 denierin sukkahousut kaapista. 

Farkkutakki - kirppikseltä

Lyhyt huppari - itse tehty

Pellavapaita - Linen Girls

Neulehame - Guess

Sukkikset - Snag Tights

Laukku - DKNY

Nilkkurit - Minna Parikka

Päälleni laitoin 100% puuvillacollegesta ompelemani hupparin, sillä se on niin lämmin päällä. Käyttämäni college on paksua ja sisäpinta on harjattua, joten se lämmittää enemmän kuin harjaamaton college. Harjatun collegen nurja puoli on niin sanotusti nukkamainen pinnaltaan eli kangas on paksumpaa, pehmeämpää ja lämpimämpää. Huppareissa pitää ehdottomasti olla harjattu sisäpinta! 

 

Näin talvella suosin villapohjallisia kengissä, sillä muuten varpaille tulee kylmä. Joissain villapohjallisissa on alapuolella folio tai kumi eristämässä villan lisäksi. Nahkakengät ovat talvisin välttämättömät omassa tyylissäni, sillä en pidä Uggeista, enkä muistakaan omasta mielestäni ns. rumista talvikengistä. En vaan pidä yhtään kengistä, jotka näyttävät sämpylöiltä, avaruuskengiltä tai talvikumppareilta. En sitten yhtään. Miksi valmistajat tekevät ja suunnittelijat suunnittelevat niin vähän kauniita talvikenkiä? 

Tarvitsin itse asiassa yhdet talvikengät lisää edellisten alkaessa olla tiensä päässä ja ne tulivat viime viikolla alle vuorokauden sisällä tilaamisesta. Sinne meni 380€, mutta laadukkaista nahkakengistä pitää maksaa ja talvikengät ovat välttämättömät Suomen talvessa. Niistä sitten enemmän omassa postauksessaan! Arvaatko jo, mitkä kengät ostin? 

Torstaina olin sen verran lyhyet ajat ulkona, että vedin vain farkkutakin hupparin päälle. Torstaina kävin käytännössä kuvaamisen lisäksi vain illalla ulkona ja senkin niin, että menin lämpimään autoon ja kävin keramiikkakurssilla. Ei siis sen pidempiä reippailuja ollut tiedossa, ainakaan ulkona. Olin kotona koneen ääressä, siivosin, kahvittelin ja herkuttelin ystävän kanssa. 

Harmitti, että huomasin pitkästä aikaa olevani epävarma itsestäni. Tai oikeastaan vatsastani, koska söin pitkästä aikaa vehnää ja tuntui, että vatsa on turvonnut ihan hirveästi. Olo oli epämukava. Meinasin vaihtaa vaatteet ennen savitöihin lähtöä. Ihan vain siksi, että itselläni olisi mukavampi olla, mutta en valitettavasti ehtinyt. Eihän kukaan mitään sanonut tai edes katsonut, vaikka itse olin niin tietoinen kropastani kapeassa hameessa ja ahdistunut sen takia. Tämä hame on kuitenkin yksi suosikeistani ja käytän tätä yleensä todella paljon. Viime aikoina olen kuitenkin verhoutunut kellotettuihin helmoihin ja väljempiin vaatteisiin. Noh, josko tämä olisi ollut ohimenevää - ehkä minä mietin liikaa. Onhan se ihan luonnollista, että olon ollessa epämukava, se heijastuu myös henkiseen puoleen ja ulkonäköön. 

Epävarmasta olosta huolimatta tämä hame sopi loistavasti kylmään pakkaspäivään. Neulehameita kelpuuttaisin lisääkin omaan vaatekaappiini. Tämä Guessin neulehame on jo vuosikausia vanha ja puin sen tähän asuun sivuttain - tätä neulehametta kun voi käyttää monella eri tavalla. Taisin saada tämän hameen lahjaksi jo yli kymmenen vuotta sitten, jos muistan oikein. 

Midihameen kaverina parhaita kenkiä ovat nilkkurit, avokkaat tai sandaletit! Harvemmin tulee puettua saappaita näin pitkän hameen kanssa, mutta joskus olen niinkin tehnyt, kun hameen halkio vetoketjuineen on ollut "oikeinpäin" eli eteenpäin käännettynä. Puin tähän kokonaisuuteen Minna Parikan Blondiet, jotka minulla on tuollaisella puuterinvärisellä erikoisnahalla. Mustia kenkiä mietin myös, mutta jotenkin nämä tuntuivat paremmalta valinnalta siinä hetkessä. 

Mielenkiinnolla odotan, että millaisia pakkasjaksoja saamme tänä talvena ja millaisia asuja pääsen koostamaan pakkasille. Vaikka minulla on yleensä lämmin, niin kyllä 20-30 asteen pakkasilla pääsee miettimään pukeutumista eri tavalla aktiviteetit huomioiden. Minullakin on vaatehuoneessa useita vaatteita, joille on ollut aika vähän käyttöä suhteellisen "lämpiminä" talvina. Sama juttu myös kaikkein lämpimimpien takkien kanssa. 

Katsotaan. Seuraavat asukuvat tulikin jo otettua viikonlopun kauniina päivänä! Torstaina on tulossa toinen postaus tekemistäni keramiikkatöistä (ensimmäinen osa löytyy täältä) ja ehkäpä myös kenkäpostausta on tiedossa jo tällä viikolla. 

Ota blogi seurantaan Blogit.fi:ssä ja aivan ihanaa talvista viikkoa sinulle! 

Keramiikkakurssin töitä ja ideoita, osa 1

Jaoin syyskaudella tekemäni savityöt kahteen postaukseen, mutta muutamat työt julkaisin jo aiemmin keramiikkakurssin kokeiluja käsittelevässä postauksessa. Keramiikkakurssi jatkuu edelleen ja olenkin jo ehtinyt tehdä muutamia erilaisia töitä. Syksyllä tein joululahjoja, lautasia tarpeeseen ja muuta kivaa. Muistatko vielä suuren lehden, jonka mieheni löysi pihaltamme? Kuivatin sen kirjan välissä ja tein siitä tällaisia lehtilautasia esimerkiksi avaimille, pienille tarjottaville tai pikkutavaroille. Lehti on suuri ja malliltaan kaunis, joten siitä oli pakko tehdä itselle ja lahjaksi lehtiä! Kopioin lehden muodon myös kartongille, sillä kuiva lehti kestää vain tietyn aikaa kaulitsemista ja savesta irroittamista. 

Nämä kaksi ovat hiekkaa sisältävästä savesta tehdyt, eli pohja on luonnostaan tuollainen kauniin puhdas valkoinen. Tein toiseen lehteen pilkkuja turkoosilla ja vihreällä enkoopilla, toiseen tein tummanvihreällä sydämiä. Sydämiin käytin pientä sivellintä ja pilkut tein sellaisella japanilaistyyppisellä siveltimellä, joka on kärjeltään terävä ja ohut. Pilkullinen lehti meni anopille joululahjana ja sydänlehden lähetin blogikollegalleni Taija- Tiialle. 

Rakastan syksyä ja ruskan eri sävyjä! Kokeilin Varnian appelsiinilasitetta yhteen lehdistä ja tästä tuli ihana. Niin sähäkkä ja eläväpintainen lasite, vaikka onkin hieman haastava! Appelsiinilasitetta pitää olla aika reilu kerros, koska muuten se jää läpikuultavaksi ja laikukkaaksi. Onnistuessaan tämä on yksi kauneimmista lasitteista mitä tiedän. 

Kokeilin tehdä enkoopilla oranssia elävää pintaa toiseen lehteen (vasemmalla), mutta en pidä lopputuloksesta yhtä paljon. Siveltimenvedot näkyvät ehkä liian hyvin omaan makuuni. Ehkä tähän olisi kannattanut lisätä enkoopia siveltimen lisäksi myös sienellä töpöttämällä, jolloin pinta voisi olla elävä ja ruskamainen ilman liian tarkkoja siveltimen jälkiä. Tämän jätin itselleni, en kehdannut antaa eteenpäin. Toisaalta olisiko appelsiinilasitteesta ollut apua tasaisempaan pintaan? 

Alla olevan pidemmän mallisen lehden tein äidille. Käytin tähän lehteen Varnian palmunvihreää efektilasitetta eli lasitteella tulee ruskean vihreä lopputulos. Mitä paksummin lasitetta on, sitä vihreämpi lopputulos ja ohuemmalla kerroksella ruskean sävy puskee pintaan. Kiehtova lasite, josta ei välttämättä osaa ennakoida lopputulosta! Ei ehkä sellaisen ihmisen lasite, joka haluaa juuri tietynlaisen ns. varman lopputuloksen työlleen. Tämän paksuutta on hankala arvioida lasittaessa, joten lopputulos saattaa olla yllätys. Äiti piti tästä todella paljon! 

Kokeilu sinisellä lasitteella ei ollut yhtä onnistunut, sillä yritin saada lasitteen koko leveydeltä tasaiseksi. Sivut ovat ihanan intensiivisesti koboltinsiniset, mutta keskiosaan ei tullut yhtä paljon lasitetta! Äh. Yritin katsoa vielä lasittaessa, että pinta on mahdollisimman tasainen kauttaaltaan, mutta ei. Ei voi mitään. Annoin tämän kuitenkin veljelleni avaimia varten ja toivon, että se tuli käyttöön. Tästä taisinkin kertoa myös keramiikkakurssin kokeilujen yhteydessä. 

Keramiikkatestien yhteydessä vilautin myös tätä pääkalloetanaa, jonka tein aiemmin tehdyn pääkalloetanan kaveriksi. Testasin tähän samalla uusia Kerasililta tilaamiani sivellinlasitteita, Metallic Goldia ja Auberginea. Pinnoista tuli aika elävät ja se on hieno juttu. Sain samalla tuntumaa sivellinlasitteisiin. Metallic Gold on parhaimmillaan elävällä pinnalla ja Auberginea pitää olla paksumpi kerros, että pinnasta ei kuulla läpi. 

Näillä opeilla on hyvä jatkaa ja tehdä lisää testejä, sillä eri savet ja eri lasitteet toimivat eri tavoilla keskenään. Tarkoitus olisi korkata musta savi kunnolla käyttöön ja kokeilla sivellinlasitteiden toimivuutta sillä savella. Mustaa savea minulla on reilut kymmenen kiloa, mutta en vielä tiedä, mitä kaikkea aion siitä tehdä. Katsotaan! 

Jos keramiikka kiinnostaa, niin katsopa nämä postaukset: 

Keramiikkakurssin testejä - uusia sivellinlasitteita ja erilaisia savia

Keramiikkakurssin onnistuneita ja epäonnistuneita töitä, osa 1

Keramiikkakurssin onnistuneita ja epäonnistuneita töitä, osa 2

Mitä sinä tekisit keramiikkakurssilla? Ihanaa viikkoa sinulle!