Miniminimekko ja syksyinen look

Nyt meinasi käydä moka! Syksyisiä asukuvia ottaessani jäin miettimään, että mitä oikein ajattelin. Olin ottanut kesällä tämän asun kengistä kuvat myyntiä varten, sillä olen käyttänyt näitä satiinisia pupukenkiä niin vähän. Minna Parikan Elizabeth- kengät eivät ole halvimmasta päästä, joten miksipä pitää vain laatikossaan käytön sijaan? Todella vaalea, hyvin nudenvärinen, rose- sävy ei ehkä ole sitä ominta tyyliäni. Tarvitseeko välttämättä olla? Kengissä on hyvä olla valinnanvaraa, vaikka ei sävy sävyyn pukeutuisikaan tai yhdistäisi kenkien sävyä yhteen laukun kanssa. 

 Satiiniset kengät ovat aika herkät väristä huolimatta, mutta näin vaaleat ovat huomattavasti alttiimmat lialle. Pinkeissä, vihreissä ja kirkkaanpunaisissa satiinikengissä tahrat eivät erotu niin herkästi. Toisaalta juuri näin vaaleat Elizabethit tuovat kenkägarderobiini jotain erilaista. Mules- kenkämalli on mukava käytössä, joskin erilainen. Monia vaaleita kenkiä ei eteisestämme löydy. Olen silti aika iloinen siitä, etten ehtinyt näitä kenkiä myydä - nämä ovat niin kauniit jaloissa ja herkkyydestään huolimatta upeat! 

Mekko - H&M (kirppikseltä)

Hame - Holly & Whyte by Lindex (kirppikseltä)

Sukkahousut - Snag Tights

Kristallikorut - Ecoteekki

Olkalaukku - Furla

Kengät - Minna Parikka

Oli jo aikakin ottaa nämä kengät uudelleen käyttöön. Harmi sinänsä, että käyttökerrat jäävät tältä syksyltä vähäisiksi, jos koko syksy on yhtä kostea kuin mitä nämä muutamat viikot ovat olleet. Onneksi, onneksi en ehtinyt myydä näitä korkokenkiä. Tänä vuonna ruska alkoi näkyä jo hyvissä ajoin ja vaikuttaa siltä, että ruska- aika loppuu aiemmin kuin muina vuosina. Ehdin silti ottaa muutamat syksyisemmät asukuvat väriloistoineen. Kotipihan villiviinit alkoivat punertua jo heinäkuun lopulla ja punertavan oransseja lehtiä on saanut etsimällä etsiä kuvattavaksi. Nautin näistä syksyn väreistä mitä on vielä nähtävillä. Täältä löydät toisen syksyisen asun tällä samalla puuvillaisella mekolla! 

Kerroin aiemmin, että mekko on vuoriton eli sen koristerei'ityksestä näkyy läpi. Mekko on myös todella lyhyt, mutta A- linjainen. Kävisi tunikastakin, jos sellaisia käyttäisi. Olen yleensä laittanut mekon alle spagettiolkaimisen topin ja shortsit, mutta tällä kertaa laitoin alle vain rintsikat ja lantiolta, sekä vyötäröltä vartalonmyötäisesti istuvan hameen kellottuvalla helmaröyhelöllä. Hameella sain useita senttejä lisää pituutta, eikä shortseja tarvinnut laittaa ollenkaan alle. Helma on kellottuva, kuten mekon helmaröyhelössäkin, jolloin helmaan tulee kerroksia aika luonnollisesti. Jos mekkosi helma on liian lyhyt, niin kokeilepa laittaa alle joku hame tai mekko hieman pidemmällä helmalla. Miksei vaikka maksimittaistakin? Sekin näyttäisi asussa kiinnostavalta! 

Yleensä olen pukenut tämän mekon vyön kanssa, jotta väljään mekkoon saa hieman muotoa. Sinänsä mekko toimii ilman vyötäkin, mutta vyön kanssa toimii ehkä paremmin omaan makuun. Solmittava nauha tai vyötärölle yltävä harness ovat myös nappivalintoja. Näin puettuna minimekko jättää aika paljon tilaa näyttäville sukkiksille ja kengille, mikä ei ole huono juttu. Päivä oli sen verran lämmin, että valitsin asuun verkkosukkikset vähän erilaisemmalla kuviolla. Takin jätin pois. Melkein kokomustissa tuli kuljettua vaihteeksi. 

Tämän mekon kaveriksi sopisi myös leveä vyö, joko obi- vyö tai joku korsettivyö. Ehkä nahkaisena? Minimekon lyhyen helman takia olen miettinyt, että pidentäisin sitä hieman jollain kauniilla pitsillä tai pitsillä ja röyhelöllä. Saa nähdä mihin päädyn, mutta teen muutamat ompelu- ja korjaustyöt ensin. Projektien määrä on vakio. Uusia ideoita puskee mieleen kuin sieniä syksyllä, niin voi olla, että kohta minulla on useita uusia ja muokattuja vaatteita. 

Yksi asuste meinasi unohtua, mutta niin - otin pitkästä aikaa hiuskoristeen käyttöön. Edellisestä kerrasta onkin aikaa, mutta kyllähän nämä sopivat myös arkikäyttöön. Piste i:in päälle. Hiuskoristeeni on vuodelta kivi ja keppi. Todennäköisesti H&M:ltä, Seppälästä tai Lindexiltä, joissa tuli käytyä usein alle parikymppisenä. Ostin tämän varmaan opiskeluaikoina asuessani Joensuussa ja siitä lähtien tämä on kulkenut mukana muutosta toiseen. Aivan ihana hiuskoriste onkin! 

Kaunis asuste, mutta hyvin yksinkertaisesti tehty - yksi kirkas timantti, ohutta joustavaa putkea ja muutama musta höyhen kiinnitettynä tavalliseen pinniin. Se oli sitä aikaa, kun jopa pikamuoti oli kestävää. Vastaava hiuskoriste olisi helppo tehdä itsekin. Arvaatkos, minkä asusteen olen viimeisimpänä valmistanut itse? Tein halloweenia ajatellen ruttotohtorin maskin nahasta, mustan hopeisilla yksityiskohdilla. Löysin hyvän ohjeen, jonka kaavat toimi myös nahan kanssa pienillä muutoksilla. Mietin, että jakaisinko sen teillekin hienojen kuvien kera. Ennen naamiota tein nahan hukkapaloista solmittavan vyön, sekä pari leopardikuvioista hiusdonitsia. 

Syyskuu meni älyttömän nopeasti kun harrastukset alkoivat, juhlimme synttäreitä ja hääpäivää, kouluarki alkoi ja muutama muukin juttu on tässä ollut päällimmäisenä mukana arjessa. Lokakuusta toivon hieman tehokkaampaa, mutta myös sellaista, että riittää rutkasti aikaa pysähtymiselle, ystäville ja ompelulle. Toivottavasti lokakuu tuo tullessaan paljon merkityksellisiä hetkiä, luovuutta ja kauniita maisemia ulkoiluun. 

Inspiraatiota syyspukeutumiseen löydät myös näistä postauksista: 

Sinullakin pitäisi olla pitkä neulehame! 

Kirppisonnea ja asu lämpimään syyspäivään

Lookbook - Päivän asuja nahkatakeilla

Millä tavalla sinä stailaisit tämän minimekon? Ihanaa juuri alkanutta viikkoa sinulle! 

Sumuinen aamu ja itse tehty mekko

Lentokoneen humina kuului jo paljon aiemmin, kun viimein sain näköyhteyden laskeutuvaan lentokoneeseen. Kävin kuvaamassa lentokentän lähellä kaupunkiin mennessäni, sillä sumu näytti aivan upealta ja mieheni oli aamulla laittanut viestiä, että ota kamera mukaan lähtiessäsi. Tiesin, ettei sumua enää olisi lainkaan ajaessani takaisin kotiin. Rakastan sumua ja sumuisia aamuja. Niissä aamuissa on jotain sellaista rauhaa, joka saa pään sisäisen hälinän pysähtymään. Sumuiset päivät saavat myös kropan keskittymään vain ja ainoastaan siihen hetkeen - hiljaisuuteen, kiireettömyyteen ja hengittämiseen. Heräsin tänään aamuyön tunteina laittamaan kissan avaamat verhojen raot kiinni huomatakseni, että sankka sumu piiritti koko taloa. Sumu peitti metsän kokonaan. Se on paljon se, kun metsä alkaa noin kahden- kolmen metrin päästä ikkunasta. 

Pellavamekko - itse tehty

Farkkutakki - kirppikseltä

Tennarit - Minna Parikka

Laukku - Marimekko

Nämä asukuvat ovat kuitenkin toiselta kerralta, tänään menoa on vasta iltapäivällä. Olin menossa tapaamiseen Joensuuhun ja samalla käymään isommin ruokakaupassa. Hiukset letillä, meikittömänä ja tennarit jalassa. Näitä kuvia katsoessani huomasin, miten paljon päivetyin kesällä. Kasvoilla käytin aurinkosuojan sisältävää meikkivoidetta tai spf 50- aurinkovoidetta, sillä kasvojen, kaulan ja rintakehän alueella ihon ikääntyminen näkyy ensimmäisten merkkien joukossa. Suojaan ihoa mieluummin ennakkoon kuin vasta sitten, kun merkkejä alkaa näkyä. 

 

Valitsin päälleni ompelemani pellavamekon. Vihreä sopii nätisti hiustenvärini kanssa yhteen, mutta se on myös yksi lempiväreistäni. Pidän myös petroolinsinisestä, punaisesta, pinkistä ja violetista. Olen positiivisesti yllättynyt, miten kestävää tämä pellava on. Joskus ostamani pellavat ovat olleet turhan ohuita tai liian lyhyellä kuidulla kudottuja. Olen käyttänyt tätä mekkoa paaaaaljon, enkä juurikaan varo vaatteita, sillä yleensä kaiken saa pestyä tai korjattua. Vaatteet, kengät ja laukut ovat käyttöä varten valmistetut ja hankitut, eivät vain ihailtaviksi. 

Mekko on malliltaan väljähkö, mutta imarteleva myös silloin, jos olo tuntuu turvonneelta tai jostain muusta syystä epämukavalta. Sellaisina päivinä valitsen yleensä väljät vaatteet ja leveät helmat. Levenevät helmat ovat näppärät arkikäytössä, mutta kapeissa hameissa on myös sitä jotain. Minun pitäisi tehdä tällä samalla kaavalla useampi erilainen mekko. Tämä on ihana käytössä taskuineen päivineen! Vyötä vaihtamalla ja asusteita lisäämällä mekko saa pienellä vaivalla uutta ilmettä. Kaiken ei aina tarvitse olla uutta, vaan pienelläkin muutoksella voi saada erilaisen asun eri päivälle. 

 

Yhdistän tämän mekon kanssa aika usein joko mustan nahkavyön, tämän vihreän pellavavyön tai mustan harnessin. Tutkin jokin aika sitten vintage- muotia ja sain idean yhdistää keramiikkaa, sekä nahkanauhaa vyöksi. Käytännössä siis suunnittelin paperille millaiset keraamiset kappaleet teen savitöissä ja millä tavalla punoisin niistä vyön käytettäväksi. Lasitettu savi on nimittäin yllättävän kestävää, joten oikein muotoiltuna se varmasti kestää vyössäkin. 

Savesta tehdään nappeja, kaulakoruja ja avaimenperiäkin, niin miksipä ei vyötä? Minusta savi ja nahka sopii yhteen, sillä molemmat ovat luonnonmateriaaleja ja sen lisäksi ne tuovat kontrastia toisilleen. Punosta ajatellen olisi hyvä olla kahdesta neljään reikää molemmilla reunoilla. Se vaikuttaa aika paljon kokoon. En siis tosiaan osaa vielä punoa niin mitä suunnittelin, mutta ajattelin opetella. :D Miksipäs ei. 

 Ainoa, mitä suunnitelmassani mietin on se, että minkä kokoisia kappaleet olisivat ja sitä, miten saan lasitettua ne molemmilta puolilta? Jos alapuolelle jää mattainen pinta, niin se ei välttämättä toimi niin hyvin karheapintaisten vaatteiden kanssa. Kuvittelisin, että silloin vaate kertyy helpommin "punneille" vyön alle. Jos haluan lasittaa molemmilta pinnoilta, niin minun pitää todennäköisesti tehdä jotkut "pylväät", joiden väliin tulisi vastuslanka. Siihen sitten palat roikkumaan. Ja ehkä toive ilmaan, ettei lasite sula vastuslankaan kiinni. Noh, katsotaan mitä saan aikaiseksi! Ehkä minusta tulee pro ja opetan sinutkin punomaan nahkanauhaa keramiikkakoristeilla. 

Nyt iltojen hämärtyessä haluan muistuttaa, että otathan heijastimet ja tarvittaessa taskulamput käyttöön - näin tarkkaavaisena ja autoa ajavana meinaan saada välillä slaagin ihmisen ilmestyessä ihan tyhjästä. Ihmiset ja varsinkin lapset jäävät herkästi varjoihin piiloon, varsinkin tummissa vaatteissa. Nykyään on onneksi kauniitakin heijastimia, kuten laukussani roikkuva kaksiosainen orava kielojen kanssa. Kaikki kettuheijastimeni ovat kadonneet, mutta onneksi tämä on säilynyt jo pidemmän aikaa menossa mukana. 

Vastaan edellisen postauksen kommentteihin pian. Kiitos tuhannesti! Minusta on ihan mahtavaa nähdä reaktioita ja keskustella kommenttikentän puolella. 

Nyt on taas mentävä, ihanaa viikkoa sinulle!