Happy Holidays! - Joululoman puuhia ja muita pohdintoja

Joulunviettoa Pohjois- Karjalassa, sekä ajatuksen virtaa viime aikaisesta elämästä. Vietimme joulua tänäkin vuonna mummolassa eli miehen vanhemmilla, lapsen mummolassa. Kummallista kyllä, tänä vuonna joulufiilis tuntui olevan hukassa vähän kaikilta, vaikka meilläkin jälkikasvu on joululauluja laulellut kesästä asti. Ehkä lunta oli niin vähän tänä vuonna, että se vaikutti fiiliksiin? Sentään vähän valkeaa oli. Myös minulla joulufiilis oli vähän hukassa, vaikka yleensä joulu tuntuu joululta, vaikka sitä pääasiassa lapsen ja miehen takia vietänkin.

Viime kuukausina olen rukannut ruokavaliota vähän eri suuntaan ja olen positiivisesti yllättynyt miten hyvin se on toiminut mm. hormonitoiminnan kannalta. Kuten arvata saattaa, niin joulun tienoilla ja pyhien aikana olen lipsunut nauttimaan jouluisista herkuista. Se on näkynyt välillä muun muassa helvetillisinä vatsakipuina. Harmittaa, että lähdimme joulunviettoon tuntia aiottua myöhemmin, kun odottelin särkylääkkeen vaikutuksen alkamista miehen pelatessa, mutta mieluummin lähdin mukaan kuin olisin skipannut jouluaaton miehen perheen kanssa koko päivän kestäneen vatsakivun takia.

Tänä vuonna olimme siis hieman myöhemmin liikkeellä kuin normaalisti, mutta yllättävää kyllä - tällä kertaa kukaan ei yrittänyt ajaa kolmion tai stop- merkin takaa eteen, kylkeen tai peruuttaa pihatieltä ajotielle auton eteen. Vuosien ajan jouluaattona on aina tullut joku "läheltä piti"- tilanne, kun ihmiset stressaavat ja kiirehtivät liikenteessä. Onnea oli matkassa.

Mummolassa vietimme aikaa perinteiden mukaan, mutta vähän eri järjestyksessä kuin yleensä. Saunoimme tällä kertaa ensin, jonka jälkeen söimme perinteisiä jouluruokia. Mummolan joulupöytään kuuluu salaattia, karjalanpaistia, perunoita, kinkkua ja pari erilaista laatikkoa, porkkanaa ja lanttua. Kalojakin on heille, jotka niitä voivat syödä. Karjalanpiirakat kuuluvat myös karjalaiseen joulupöytään, vaikka toki muitakin vaihtoehtoja löytyy. Jälkiruoaksi olisi ollut taatelikakkua, pipareita ja torttuja, mutta otin tällä kertaa vain mustan kahvin ja illalla pari konvehtia.

Joulusaunan ja syömisen jälkeen on lahjojen jaon aika pienten apulaisten kera. Meillä kolmella on perinteenä se, että lapsi saa avata yhden lahjan aamulla kotona, kuten minäkin lapsena ja loput avataan mummolassa. Ohjenuorana meillä on se, että ostamme toivottua ja meiltä vanhemmilta tulee yleensä 1-2 lahjaa, loput tulevat lähisukulaisilta. Yleensä se lahja tai toinen niistä on vähän arvokkaampi, jota ei välttämättä aina arkena ostettaisi. Monet muut tekevät eri tavalla ja pitävät lahjojen määrää tärkeänä, mutta minusta on tärkeintä antaa sellaista mikä tulee käyttöön, on itsetehtyä ja ennen kaikkea lahjansaajan toivomaa. Tänä vuonna lapsi toivoi tiettyä peliä tietokoneelle, pelirahaa ja rahaa säästöön.

Todennäköisesti näkökulmani lahjoihin johtuu lapsuudestani, mutta vanhempina me annamme lapselle järkevissä määrin mm. pelirahaa, toivottuja pelejä tai Nerffejä ihan ilman jouluakin. Joulussa on tärkeintä yhdessäolo läheisten kanssa, ei lahjojen määrä tai hinta. Tärkeimpänä on se, että lapsi saa olla oma itsensä omine kiinnostuksen kohteineen ja hänen lahjatoiveensa pyrimme toteuttamaan, joko itse tai kimppalahjana vaikkapa sukulaisten kanssa.

Kieltämättä olisin viihtynyt mummolassa kauemminkin, mutta miesväellä oli kiire kotiin. Nuorempi heistä sai joululahjaksi meiltä ja kummi- enoltaan kimppalahjana toivomansa pelin, joka aktivoitui hänelle jouluaattona tiettyyn kellonaikaan. Ymmärrän tuon kiireen hyvin. Olisin varmaan lapsena halunnut tehdä samoin, jos jouluna olisimme olleet muualla kuin kotona. Lapsena olin ihan täpinöissäni, kun sain säästettyä fantasiapeliin pleikkari ykköselle. Se taisi maksaa alennuksessa 197 markkaa, mutta muistan, että liikkeessä jouduin pyytämään puuttuvat kolme markkaa sisarukselta ja lupaamaan, että hän saa lisäkseni etuoikeuden pelata sitä enemmän kuin muut neljä sisarusta. Halvalla on lähtenyt, hahah. En usko, että siitä on ollut hirveästi iloa niillä puolen tunnin peliajoilla per lapsi (kuusi lasta), mutta ajatus on tärkein.

Toivottavasti sinulla oli ihanat pyhät rakkaiden ympäröimänä, harva asia tässä elämässä on niin arvokasta. Se on elämän rikkautta. Sitä, mitä et voi koskaan rahalla saada, et millään summalla. Moni tavallinen ihminen ja vaikuttaja korostaa tänä päivänä lahjojen määrää, niiden ostamista ja ylipäänsä tuhlaamista jouluun jokaikinen vuosi. Tarvitseeko ihminen niin paljon joulukoristeita tai lahjoja? Minusta ei. Joulukoristeet ovat niin vähän aikaa käytössä vuosittain, niin en ymmärrä miksi niitä pitäisi hamstrata, aivan kuin ne vuoden vanhat eivät olisi hyviä enää. Koristeiden ei tarvitse olla erilaiset joka vuosi tai jonkun vuosittaisen teeman mukaisia, makes no sense.

Minusta on muutenkin järkevää sopia esimerkiksi, että ostetaan vain lapsille lahjat tai hankitaan yhdessä iso lahja kimpassa jollekin. Muutamien läheisten kanssa olemme niin tehneetkin, mutta joidenkin sisarusten ja äidin kanssa vaihdamme edelleen lahjoja. Pakko kyllä myöntää, että myös mummo ja ukki saavat meiltä joululahjat joka vuosi, vaikka olemme puhuneet lahjojen antamisesta useaan otteeseen. He auttavat meitä aina, jos apua tarvitsemme. Useimmiten ilmankin. Heitä pitää muistaa jouluna ja arkenakin, jos ja kun tarvitsevat. Toimii molempiin suuntiin, aina.

Sain tänä vuonna parit ihanat lahjat läheisiltä, muun muassa Iittalan mustavalkoiset Taika- mukit, kylpypommeja, suklaata useissa eri muodoissaan ja muuta käytännöllistä. Varsinkin Taika- mukit ilahduttavat, sillä meillä on mustavalkoista Taikaa aika paljon. Ei haittaisi, jos muutkin kupit kuin kahvikupit olisivat samaa sarjaa - nyt saan pari sellaista paritonta mukia pois ja nämä tilalle.

Mummolassa ollessa ilves oli käynyt melkein kuistilla asti, niiden jälkiä ei olekaan hetkeen näkynyt - keväälläkin normaalia vähemmän. Toivottavasti jatkaa matkaansa, ihan pihamaalla ei tarvitsisi olla. Joskus yöllä ateljeelta tullessa joku murisi niin, että tuli kiire sisälle. Täällä maalla liikkuu eläimiä niin paljon, että olisi hyvät apajat luontokuvaajille.

Itse olen ollut vähän allapäin tässä joulun alla, sillä pari juttua ovat vaivanneet mieltä. Niistä ei sen enempää täällä, en halua tuoda niitä tänne. Jos olet IG:ssä läheisissä kavereissa, niin tiedät mistä on kyse. Ehkä tänne voin sen sijaan jakaa sen, että ensimmäistä kertaa ikinä itkin yhden työpaikan takia. Hain uutta työpaikkaa, jossa arvot ja etenemismahdollisuudet olisivat olleet viimeistä piirua vaille täydelliset arvoihini ja tavoitteisiini nähden. Näin työssä niiiiin paljon mahdollisuuksia tulevaisuuden kannalta. Olin innoissani saadessani haastattelukutsun heti seuraavana aamuna hakemuksen lähettämisestä!

En ole koskaan ollut noin lämminhenkisessä, mukavassa ja rennossa haastattelussa. En ikinä. Minä, normaalisti helkkarin jännittynyt työhaastattelussa, olin rennompi haastiksessa kuin ajaessani räntäsateessa paikan päälle. Haastattelija teki tilanteesta ja koko prosessista erittäin miellyttävän kokemuksen. Tätä muuten en olisi ikinä kuvitellut sanovani työhaastattelusta. Olen kiitollinen siitä, että sain palautteena haastattelun menneen tosi hyvin ja tiedon, että omalta osaltani se jäi juuri vähemmästä kokemuksesta kiinni. Miksi muut työhaastattelut eivät ole koskaan olleet näin avoimia, miellyttäviä ja rentoja?

Jos kehtaisin, niin pyytäisin haastattelijan kahville, sillä meillä klikkasi niin hyvin ja samojen kokemusten takia tuntui, kuin olisimme tunteneet jo vuosia. Jotkut asiat elämänvarrella muuttavat aidosti ihmistä, vaikka samassa tilanteessa ei olisi enää vuosiin ollut. Eikä niitä ymmärrä samalla tavalla muut kuin he, jotka ovat joskus omakohtaisesti kokeneet vastaavaa. Näistä ihmisistä, joista tuntuu ensimmäisellä tapaamisella kuin heidät olisi tuntenut jo kauan, tulee aina hyviä ystäviä. Koko yrityksestä jäi sellainen fiilis, että siellä välitetään aidosti ihmisistä ja työntekijöistä. Selkeästi pitävät huolta, että työntekijät voivat hyvin ja viihtyvät työssään. Varmaan siksi minua harmittaa niin paljon, että kokeneempi tekijä sai paikan. Harmittaa edelleen. Tuollaiset paikat ja mahdollisuudet ovat todella harvassa jo pelkästään Suomessa, saati sitten Itä- Suomessa. Ulkomailla markkinoita olisi paljon enemmän. Noh, eikun uusia pettymyksiä kohti... Eiku. Minulla on onneksi jo seuraava haastattelu tiedossa. :)

Olin viikonloppuna pitkästä aikaa ihan yksin kotona, kun miesväki suuntasi mummolaan poikien iltaa viettämään. Olen todella harvoin illalla itsekseen kotona, saati sitten koko yötä - yleensä minä olen se, joka reissaa ja yökyläilee pitkin maita ja mantuja. Rentoutuminen itsekseen teki hyvää. Tein pientä iltapalaa, nautin pari lasia viiniä, valokuvasin ja maalasin kangasväreillä yhden takin selkämystä. Siitä lisää myöhemmin, kunhan takki on kokonaan valmis. Se on pakko maalata kerroksittain antaen kerrosten kuivaa välissä, ettei musta ja kirkkaammat värit sotkeudu keskenään. Hain miehen ja lapsen sunnuntaina takaisin kotiin niin ihanaan aikaan, että oli pakko pysähtyä Kuoringalle kuvaamaan kaunista auringonlaskua. Blogger ei näköjään näytä videota omalla alustallaan, eikä YouTubesta koodilla lisättynä, joten klikkaile itsesi tänne ihailemaan joulukuista auringonlaskua Kuoringalla! Noin kauniita päiviä saisi olla enemmänkin!

Meillä on ehkä vielä lapsivapaa edessä tällä viikolla ja yhteistä aikaa oman perheen kesken. Ajattelimme kulkea erään luontopolun läpi ja istahtaa kodalle makkaranpaistoon, mutta ehkäpä keksimme myös jotain muuta mukavaa tähän joululomalle. Pitäisi laittaa ystäville viestiä, että lähdetäänkö tekemään yhdessä jotain, jos aikataulut vaan natsaavat. Katsotaan. Jossain välissä pitää ajella Kuopion ja Varkauden suunnille ystäviä näkemään. Harmi, että toisinaan on hankalaa saada aikataulut yhteen, jos haluaa nähdä useita ystäviä samalla reissulla.

Toivottavasti sinulla oli ihanat pyhät rakkaiden kanssa! Miten vietit joulua ja mitä sinulle kuuluu? Mitä aiot tehdä nyt, kun talvi tuli viimeinkin myös muualle kuin pohjoiseen?