Satoja euroja vaatteisiin kuussa? - Pohdintoja kuluttamisesta ja kirppistelystä

Luin tänään uutisen, että joku käyttää jopa 700 euroa kuussa vaatteisiin ja asusteisiin. Minusta se on summana aika suuri! Ainakin siltä kannalta, että se on ns. ylimääräistä. Siinä on sellainen summa, jolla voisi koostaa koko vaatekaapin pelkästään vastuullisesti valmistetuilla kotimaisten tekijöiden vaatteilla. Sillä summalla voisi teettää vaikka kaikki vaatteensa vuoden mittaan. 700 eurolla saisin yhdet unelmakengistäni, harvinaisia vintage- merkkivaatteita, voisin ostaa kerralla über näyttävään nahkatakkiin kaikki materiaalit harvinaisine nahkoineen tai ostaa useita mekkoja kotimaiselta brändiltä. Vieläpä joka kuukausi! Voisin ostaa kerralla sykähdyttävän kauniit, mutta harmillisen kalliit kristallivalot kylppäriin. Tai maksaa sähköt kahdelle ja puolelle talvikuukaudelle, lol. 

Farkkutakki - kirppikseltä

Kaulahuivi - Gina Tricot

Kaulakoru - kirppikseltä

Paita - Accessorize (kirppikseltä)

Hame - Primark (kirppikseltä)

Olkalaukku - Marimekko

Maiharit - Minna Parikka

Minusta on hienoa, että hän kuluttaa pääasiassa kotimaiseen muotiin ja nauttii pukeutumisesta. Vaatteiden fiilistely ja se fiilis, kun saat jonkun kauan etsimäsi tuotteen käsiisi on aivan uskomaton. Tunnistan saman itsessäni - rakastan vaatteita, kenkiä ja muita asusteita koruista laukkuihin. Oloni on itsevarmempi ja kauniimpi, kun päälläni on jotain mistä pidän erityisen paljon. Sellaista, mikä tuntuu ja näyttää hyvältä päällä. Vaatteet vaikuttavat yllättävän paljon siihen, että onko sinulla hyvä olla ja onko olo itsevarma vai epävarma. Vaatteisiin ja asusteisiin liittyvät hyvät muistot lämmittävät sisintä ihan aina.

Tiedostan, että kenkäharrastukseni ei ehkä ole vastuullisemmasta päästä, mutta kengät tuovat paljon iloa arkeen ja sitä jotain päivän asuihin. Kengät kuin karkit, sitähän se pääasiassa on. Kauniit kengät ovat parhaimmillaan kuin taideteos, esimerkiksi Sophia Websterin kengät puhuttelevat minua näyttävyydellään. Websterin Chiarat ovat U-P-E-A-T. Kieltämättä haaveilen vielä useista kenkäpareista, mutta en ole raaskinut viime vuosina ostaa yhtiäkään yli 300 euron kenkiä. Pitää manifestoida ainakin yhdet unelmakengistä itselleni tänä vuonna! 

Kuluttajana olen kuitenkin maltillisempi ja vastuullisempi nykyään, jos verrataan parikymppiseen itseeni. Nuorena ostin enemmän ihan vain shoppailun ilosta ja joskus tilasin eri verkkokaupoista myös silloin, kun olin surullinen. Tunnepohjainen shoppailu oli typerää, sillä huteja tuli yllättävän paljon, eikä se ilo ja onni uusista jutuista kestänyt pitkään. Puhumattakaan siitä, että silloin oli normaalia tuhlata aikaa kauppoja kiertämällä ja ainahan sieltä tuli jotain ostettua! Onni ei löydy materiasta, eikä rahasta. Jälkimmäinen kyllä parantaa elämänlaatua, mutta tietyssä pisteessä se menettää merkityksensä. 

Nuorena olin myös viimeisen päälle alehaukka ja saatoin ostaa jopa neljät kengät kerralla. Membersin alet olivat huikeita, sieltä tein vaikka mitä löytöjä vuosien mittaan. Tänä päivänä ostan vaatteita pääasiassa vastuullisilta yrityksiltä, ensisijaisesti suomalaisilta ja eurooppalaisilta brändeiltä. En kuitenkaan osta pelkästään uutta. Käyn kirppiksillä, tuunaan vaatteita mieluisiksi ja monet vaatteet teen itse laadukkaista materiaaleista. Jos kulutetaan vaatteisiin ja asusteisiin, niin ostetaan sellaisia mitkä tulevat käyttöön. Ei vain ostamisen ilosta. 

Minun on myönnettävä, että olen itse sen verran "tylsä kuluttaja", että jos minulla jäisi 700 euroa ns. "löysää rahaa" kuukausittain laittaa mihin tahansa, niin todennäköisesti laittaisin siitä suurimman siivun säästöön. Säästöt ja sijoitukset tuovat itselleni mielenrauhaa, mutta toivoisin niitä olevan enemmän. En kuitenkaan näe järkeä siinä, että eläisimme normaalia arkea koko ajan kituuttamalla, joten aika on paras kaverini säästämisessä. Isosta puskurista on hyötyä, jos jotain odottamatonta sattuu. Se tuo arkeen turvallisuudentunnetta. 

Olisihan se ihanaa laittaa kuukausittain noin paljon rahaa vaatteisiin ja asusteisiin, mutta todennäköisesti en tekisi niin, vaan pitäisin mielenrauhaa ja turvallisuudentunnetta hetkellistä materialistista onnea tärkeämpänä. Ehkä sitten, jos puskuri olisi mielestäni tarpeeksi iso ja raha tuntuisi aidosti "ylimääräiseltä". Silloin panostaisin erityisesti kotimaassa valmistettuihin juttuihin. Elämässäni on kuitenkin myös tärkeämpiä kohteita, mihin sen voisi käyttää. Mitä sinä tekisit? 

Tämä meidän yhteiskunta perustuu kuluttamiselle ja raha pitäisi pitää liikkeessä, mutta valitettavasti se ei ole kaikille mahdollista. Hyvä, että joillekin on. On hienoa, että he sitä rahaa käyttävät, eivätkä pelkästään säästä ja sijoita. Ympäriltä ja ihan kaikkialta kun kuulee enemmän tarinoita siitä, miten lapsiperheillä ja duunareilla on tiukkaa. Jotkut eivät saa säästettyä ollenkaan, rahat eivät riitä kuin välttämättömyyksiin ja osalla talouden budjetti menee miinukselle joka kuukausi. 

On todella ristiriitaista, että maailma perustuu kuluttamiselle, vaikka ihmiset eivät tarvitse loputtomiin roinaa, eikä maailma kestä kuluttamista näissä määrin kuin tänä päivänä tehdään. Aika nurinkurista. Varsinkin se, että kuluttajia syyllistetään kuluttamisesta ja luonnonvarojen tuhlaamisesta, mutta myös siitä, ettemme kuluta ja talous sakkaa. Logiikka? Sitä ei ole, heh. Katsoisin asiaa vähän isommassa kaavassa, siellä mistä muutokset ulottuvat laajemmalle ja vaikutus on huooooomattavasti suurempaa. 

Minusta on mahtavaa, miten viime vuosina kirppistely, tuunaaminen ja vanhasta uutta- tyylinen ajattelu ovat tulleet kaikkien tietoisuuteen. Itse olen käynyt kirppiksillä lapsesta saakka ja käyn edelleen aikuisena. Välillä kuitenkin mietin, että tuhlaanko tai kulutanko liikaa. Varsinkin viime vuonna minulla oli aivan älyttömästi kirppisonnea mukana ja ostin muun muassa neljät kengät kirppikseltä, mekkoja, paitoja ja takkeja. Kaikkea en ole edes tuonut tänne blogin puolelle asti. 

Toisaalta olen huomannut, että osa vaatteista on omalla kohdallani ajanut aikansa ohi - ne eivät enää tunnu niin sopivilta omaan tyyliin. Kävin vaatehuonetta läpi ja kyllä sieltä useita vaatteita lähtee myyntiin. Pyrin muistamaan, että tyyli kehittyy läpi elämän ja on ok uusiutua välillä, vaikka välillä kirppislöydöillä ja vastuullisilla hankinnoilla täyttyneet rekit hirvittävät. Määränsä puolesta siis. Tilalle olen hankkinut sellaista, mille on enemmän käyttöä, mitkä miellyttävät enemmän silmää ja ajavat asiansa paremmin kuin edeltäjänsä. Ehkä on jopa palkitsevampaa löytää kirppikseltä jotain, mitä on jo kauan etsinyt, kuin ostaa jotain silmää miellyttävää uutena. Molemmissa on puolensa. 

Kirppistelyssä yksi parhaimmista asioista on se, että voit löytää jotain todella uniikkia. Jotain upeaa, jota ei ole kuin yksi ainoa kappale. Jotain niin harvinaista ja erikoista, ettei samanlaista tule varmasti vastaan. Esimerkiksi tämän postauksen kuvien asussa paita, hame, kaulakoru ja takki ovat kaikki eri kirppiksiltä löydettyjä, Suomesta ja Virosta. En usko, että ihan heti tulee joku vastaan samanlaisessa asukokonaisuudessa. Kaikki olivat edullisia ja lähes uudenveroisia löytöjä, joten lompakkokin kiittää. 

Omalta tuntuvat asiat tuovat aina merkityksellisyyttä ja iloa elämään, oli kyse sitten omalta tuntuvasta alasta, vaatteesta, laukusta, harrastuksesta, koriste- esineestä tai kirjahyllystä. 

Tsekkaa myös nämä talviset asut:

Kuinka stailata midimekko pakkasille? 

Melkein kaikki itsetehtyä - Päivän asu mekolla ja harnessilla

Miten yhdistää väljä mekko ja neule niin, ettei vyötärö katoa? 

Millainen shoppailija sinä olet - harkitseva vai impulsiivinen? 

Toivon sinulle mahtavaa ja toiveet toteuttavaa uutta vuotta 2026! 🎆✨

P.S. Jos bloggaat, niin onko sinulla ollut viime aikoina ongelmia html- koodin ja Bloggerin alustan kanssa, erityisesti kuviin, sekä videoihin liittyen?