Syksyinen asu ja epäsuositut mielipiteet - Asuminen, talous ja elämä

Taija- Tiia jakoi blogissaan tovi sitten epäsuosittuja mielipiteitään. Hänestä inspiroituneena aloin miettimään millaisia epäsuosittuja mielipiteitä minulla on. Epäsuosittu mielipide tarkoittaa mielipidettä, joka poikkeaa yleisesti hyväksytystä tai jakaa mielipiteitä voimakkaasti eri puolille. Näitä on tullut useana eri päivänä mieleen, joten aiheita on monipuolisesti. Joskus kauan sitten nämä postaukset olivat yleisiä blogeissa, mutta taisin jättää näiden jakamisen silloin väliin. Vahvojen mielipiteiden takia kenestä tahansa voi saada väärän kuvan, jos ei ymmärrä miten vähän ja millaisia asioita sosiaaliseen mediaan jaetaan. Medialukutaito ei ole kaikilla kovin hyvä, jos miettii millaisia kommentteja näet jatkuvasti uutismediassa, sekä sosiaalisen median alustoilla.

Näinä mielensäpahoittajien kulta- aikoina tahdon muistuttaa, että nämä ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni, jotka perustuvat kokemuksiini, huomioihini ja mieltymyksiini hyvästä elämästä. Älä ota liian henkilökohtaisesti, jos olet jostain mielipiteestä aivan eri mieltä tai jos kohta sattuu olemaan totta omassa elämässäsi. Meitä on monia ja jo pelkästään oma tausta vaikuttaa siihen, miten elämää kokee ja katsoo ns. ulkopuolisen silmin. Arvoista puhumattakaan. Arvostan hiljaisuutta, rauhallista elämää, omavaraisuutta ja omaa päätäntävaltaa, kun taas joku toinen voi arvostaa palvelujen läheisyyttä, mahdollisuutta käyttää julkisia oman auton sijaan ja sitä, ettei tarvitse itse tehdä mitään pihatöitä tai korjauksia.

Postauksen kuvituksena on asu vuoden takaa. Tämä oli tarkoitus toteuttaa tällä viikolla eri tavalla, mutta olen ollut kuumeessa keskiviikosta asti! Mennään siis näillä.

Pellavapaita - Linen Girls

Minihame - BikBok

Sukkahousut - Snag Tights

Nilkkurit - Calvin Klein

Olkalaukku - Marimekko

Ananas kuuluu pitsaan!

Piste. Ananasta ei tarvitse olla kaikissa pitsoissa, mutta se on todella hyvää monissa eri makuyhdistelmissä. Yleisin pitsatilaukseni kana- ananas- aurajuusto- kinkku on saanut viime vuosina myös muita vaihtoehtoja ilman ananasta, mm. Joensuun Rantsin tacopitsa jalapenoilla on taivaallista.

Keittiö saarekkeella ja olohuone samassa tilassa on kamala.

Suurelta näyttävä tila, jonka rakentaminen on käsittääkseni helpompaa ja halvempaa, mutta silti se maksaa enemmän - money, money, money. Haluan, että keittiö on keittiö ja olohuone sun muut huoneet ovat erikseen. Liesituulettimesta huolimatta inhottaa ajatus rasvaisesta pölystä mm. Kaappien päällä ja mieti sama jossain sohvassa tai vastaavassa! Jaiks. Joo, ei kerry niinkään, jos liesituuletin on kunnossa, mutta tekstiilit ja keittiö…. Väkisinkin joutuu puhdistamaan ahkerammin ja olkkarissa onkin tosi mukava rentoutua, kun kilisee, kolisee, humisee ja tiskikoneen vedet rolisee vieressä. Ei. 

Kyllä tuollaiseen ratkaisuun varmasti tottuisi, mutta minusta keittiö pitää olla erikseen, siitä en halua joustaa, jos ei ole pakko. Moni pitää yhtenäisestä tilasta saarekkeella ja monilla läheisillä sellainen on, mutta itse haluan ne ehdottomasti erikseen.

Helsinki ei ole kaiken keskus, enkä muuttaisi sinne mistään hinnasta.

No ehkä joku 10k palkka kuussa saisi harkitsemaan asiaa, mutta muuten ei. Minua on monta kertaa kohdeltu pk- seudulla alentuvasti, jos esimerkiksi asiakaspalvelija Helsingissä huomaa murteesta, että olen muualta Suomesta. Joskus on irvailtu myös siitä, jos en ole esimerkiksi käynyt jossain kohteessa, missä Helsingissä "pitäisi olla käynyt", ihan kuin sillä olisi mitään merkitystä. Tiedätkö, juuri sellaisia viittauksia, että MINÄ olen parempi ihminen kuin sinä peräkylän juntti. Ihan sama kuin itse rupeaisin irvailemaan siitä, että olet käynyt vain Tahkolla Pohjois- Savossa tai Kolilla Pohjois- Karjalassa ollessasi, jos olet ikinä edes päässyt kehäkolmosen ulkopuolelle. :D Yhtä järkevää. On siellä onneksi myös jalat maassa eläviä mukavia ja fiksuja tyyppejä! 

Sum summarum - Helsinki on likainen/ roskainen, huonolla tavalla levoton ja turvaton, ihmiset eivät arvosta henkilökohtaista tilaasi, jatkuva kiire, tylyt ja ylimieliset ihmiset. Puhumattakaan siitä, että 14 kilometrin matkaan pitää varata 1,5h julkisilla. Helsingissä on kivaa käydä, mutta asuminen siellä olisi kamalaa pääkaupunkiseudun hinta- laatusuhteella. Korkeammasta palkasta ei jäisi yhtään enempää käteen kuin täälläkään, ennemmin päinvastoin ja elämänlaatu olisi huonompi kuin täällä! Jos pitäisi valita, niin muutamme mieluummin pois Suomesta kuin Helsinkiin.

Eläkejärjestelmä on pyramidihuijaus.

... joka kaatuu omaan mahdottomuuteensa ennen kuin meidän ikäluokka pääsee eläkkeelle. Jos et vielä säästä ja sijoita, niin kannattaa aloittaa säästämään itse eläkettä varten mahdollisimman nuorena.

Ihmiset, jotka vihaavat kissoja ilman syytä ovat joko kontrollifriikkejä tai sisimmiltään pahoja.

Kissaa ei voi hallita ja kontrolloida samalla tavalla kuin esimerkiksi koiria, eikä kissa aina toimi niin kuin sinä haluat. Kissa ei ole ihmisen jatke, vaan oma itsenäinen olentonsa. Siihen on AINA syy, miksi kissat karttavat tai pelkäävät jotain ihmistä.

Omakotitalo lähiössä on kuin asuisi rivitalossa.

Omakotitalo tai paritalo lähiössä - great, maksat siis omakotitalon hinnan siitä, että asut kuin rivitalossa. Tai se, että muutat tietoisesti paritaloon ja valitat raja- aidoista, lemmikeistä, metelistä, pysäköinnistä, ruohonleikkaamisesta ja auraamisesta... Eikä tässä vielä kaikki, mistä olen kuullut valituksia. Jos valitset asumismuotosi vapaasti ilman pakkoa, niin epäkohdista nuriseminen on vähän... Noh, erikoista. Saahan sitä valittaa, mutta pitää muistaa, että elämään kuuluu elämisen äänet ja itse olet valinnut asua tuntemattoman kanssa kirjaimellisesti kylki kyljessä. Asenne tekee paljon ja jos huomaa, ettei viihdy jossain asumismuodossa, niin kannattaa miettiä miten voisi voida paremmin ja muuttaa asumismuotoaan niillä resursseilla mitä sinulla on. Naapureita ei voi valita.

"Huomaamattomia" huulitäytteitä ei ole olemassa.

Usein ne paljastuvat viimeistään sivuprofiilista, puheesta tai siitä miltä huulen yläreuna näyttää. Jopa yhden tutun maltillinen täyttö näytti selvästi huulitäytteiltä, vaikka ainetta oli laitettu jotain 0,5-1ml. Niille sokaistuu herkästi, jos itsellä tai useilla läheisillä sellaisia on. Ehkäpä siksi jotkut väittävät niiden näyttävän luonnollisilta. 

Hiljaa hyväksyminen on kiusaamista.

Se ei ole puolueettomuutta, neutraalia suhtautumista tai mitään muutakaan kuin sitä, että et halua puolustamalla puuttua ja hyväksyt toisten asiattoman kohtelun. Se on pelkoa siitä, että joudut itse tulilinjalle. Se on perustelua itselle oman mielenrauhan vuoksi, että omatuntosi ei ala soimata.

Nepotismi on huono juttu työilmapiirin kannalta.

Harva on niin hyvä johtaja ja/ tai esimies, ettei työpaikalla käy selväksi, ketkä ovat suhteilla töissä ja ketkä ovat ulkopuolelta palkattuja. Osahan tätä puolustaa, mutta sorry! Oletan silloin, että olet nepobaby, etkä huomaa puolueellisuutta ja epätasa- arvoista kohtelua työyhteisössä, koska ne eivät kohdistu sinuun tai kosketa sinua. Tässä on monilla esimiehillä ja johtajilla kasvun paikka.

Hyökkäys ei ole paras puolustus, vaan osoitus heikosta mielestä ja itsetunnosta.

Jos joudut korottamaan ääntäsi, huutamaan, kiroilemaan ja haukkumaan, niin et osaa ilmaista itseäsi hyvin, vaan yrität hyökkäämällä hiljentää toisen omaksi eduksesi. On väärin, että röyhkeimmät ja äänekkäimmät näkyvät kaikkein eniten ja päätyvät valtaan, vaikka ihmisten etu olisi älykäs, empaattinen ja kuunteleva johtaja. Sellainen vahva suunnannäyttäjä, eikä mikään uhoava ja muita painostava kakara.

Kestävässä ja terveessä parisuhteessa kulut hoidetaan suhteessa tuloihin ja elämäntilanteeseen.

Vakaassa parisuhteessa on tasa- arvoisinta hoitaa menot suhteessa tuloihin niin, että yhteiset menot tulevat hoidetuiksi ja molemmille jää samassa suhteessa myös omaa rahaa. Hän, joka tienaa enemmän, maksaa enemmän ja toisen tienatessa enemmän käännetään homma toisinpäin. Näin kumpikaan osapuoli ei joudu käyttämään kaikkia rahojaan pelkästään yhteisiin menoihin, molemmille jää omaa käyttörahaa ja molemmat voivat säästää edes jonkin verran. Raha vaikuttaa myös elämänlaatuun, eikä ole oikein, että vakaassa parisuhteessa toinen joutuu laskemaan ahdistuneena senttejä ja toinen hurvittelee kaikkien edestä ilman huolen häivää.

Nuorempana olin tästä eri mieltä ja halusin itse maksaa tasan 50%, mutta mieheni siirsi aina yhteiselle tilille siirtämästäni summasta "ylimääräisen" takaisin omalle tililleni. Minulla oli ompelijana ennen yrittäjyyttä satoja euroja pienempi palkka kuin huoltomiehellä. Hänestä oli ja on edelleen reiluinta, että yhteiset menot hoidetaan suhteessa palkkoihin, eikä tasan 50/50. Pätee molempiin suuntiin ja tilanne on vaihdellut vuosien varrella. Parisuhteessa ollaan yhdessä. Me asumme saman katon alla ja perhe on yhteinen, joten kulut hoidetaan sen mukaan. Huolehdimme, että kaikille kolmelle jää rahaa säästöön ja sijoituksiin, sekä omaa käyttörahaa minkä voi käyttää mihin haluaakaan. Vuosien mittaan olen tajunnut muiden tapoja ja niiden ongelmia kuunnellessani, että tämä on paras ja reiluin tapa huolehtia perheestä yhdessä, ei erikseen. Tällä tavalla kumpikaan ei ole niin sanotusti valta- asemassa toiseen nähden.

Lapset eivät ole isällään "hoidossa"!

Minulla rasahtelee rusinat, kun ihmiset kommentoivat lapsen olevan hoidossa, kun lapsi on isänsä kanssa. Mitä helkkaria? Se isä on myös lapsen vanhempi, ei lastenhoitaja. En ole kuullut kenenkään kysyvän, että onko lapsi äidillään hoidossa, jos isä on jossain muualla kuin kotona. Ihan kuin se isä olisi perheestä irrallinen, lapsensa kasvatuksesta ja hoidosta vapautettu tekijä sen sijaan, että huolehtii jälkikasvustaan ihan samalla tavalla kuin äiti. Yhteinen lapsi on molempien vanhempien, ei vain äidin. Normaali, tasapainoinen aikuinen(!!!) kantaa kyllä oman vastuunsa yhteisistä lapsista, eikä sysää kaikkea toisen vanhemman niskoille kuin keskenkasvuinen lapsi.

Ja joo, asiayhteydestä riippuen nämä kysymykset voi ymmärtää niin, että lasta hoidetaan tai niin, että isää pidetään väliaikaisena lapsenlikkana ja ihmetellään missä äiti on. Tässä on kyse jälkimmäisestä.

Omat resurssit ja lasten saaminen

Minusta lapsia ei pitäisi tehdä (=saada) enempää kuin mihin vanhempien henkiset, sekä fyysiset rahkeet ja aika riittävät. Jos on muutenkin vaikeaa, parisuhdeongelmia ja jaksamisen kanssa ongelmia, niin (uusi) vauva ei sitä tilannetta muuta parempaan suuntaan. Hyvinvoivat vanhemmat = hyvinvoivat lapset. Isossa lapsikatraassa keskimmäiset ja/ tai rauhalliset jäävät helposti muiden jalkoihin, eivätkä näin ollen vaadi, eivätkä saa niin paljon huomiota kuin vilkas rämäpää, erityinen lapsi, muut jyräävä tai tulisesti suuttuva sisarus. 

Jokainen lapsi ansaitsee jakamatonta huomiota, yhteistä aikaa kahden kesken molempien vanhempien kanssa, sekä perheenä. Lapset ansaitsevat turvallisen kasvuympäristön, jossa he voivat kasvaa ja elää lapsuuttaan sellaisena kuin aidosti ovat. Ilman, että tarvitsee vetää minkäänlaista show:ta huomiota saadakseen, olla varpaillaan tai pienentää itseään sisarusten takia. 

Millainen on sinun epäsuosittu mielipiteesi? Samaistutko johonkin näistä tai jopa useampaan?

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!