Taija- Tiia jakoi blogissaan tovi sitten epäsuosittuja mielipiteitään. Hänestä inspiroituneena aloin miettimään millaisia epäsuosittuja mielipiteitä minulla on. Epäsuosittu mielipide tarkoittaa mielipidettä, joka poikkeaa yleisesti hyväksytystä tai jakaa mielipiteitä voimakkaasti eri puolille. Näitä on tullut useana eri päivänä mieleen, joten aiheita on monipuolisesti. Joskus kauan sitten nämä postaukset olivat yleisiä blogeissa, mutta taisin jättää näiden jakamisen silloin väliin. Vahvojen mielipiteiden takia kenestä tahansa voi saada väärän kuvan, jos ei ymmärrä miten vähän ja millaisia asioita sosiaaliseen mediaan jaetaan. Medialukutaito ei ole kaikilla kovin hyvä, jos miettii millaisia kommentteja näet jatkuvasti uutismediassa, sekä sosiaalisen median alustoilla.
Näinä mielensäpahoittajien kulta- aikoina tahdon muistuttaa, että nämä ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni, jotka perustuvat kokemuksiini, huomioihini ja mieltymyksiini hyvästä elämästä. Älä ota liian henkilökohtaisesti, jos olet jostain mielipiteestä aivan eri mieltä tai jos kohta sattuu olemaan totta omassa elämässäsi. Meitä on monia ja jo pelkästään oma tausta vaikuttaa siihen, miten elämää kokee ja katsoo ns. ulkopuolisen silmin. Arvoista puhumattakaan. Arvostan hiljaisuutta, rauhallista elämää, omavaraisuutta ja omaa päätäntävaltaa, kun taas joku toinen voi arvostaa palvelujen läheisyyttä, mahdollisuutta käyttää julkisia oman auton sijaan ja sitä, ettei tarvitse itse tehdä mitään pihatöitä tai korjauksia.
Postauksen kuvituksena on asu vuoden takaa. Tämä oli tarkoitus toteuttaa tällä viikolla eri tavalla, mutta olen ollut kuumeessa keskiviikosta asti! Mennään siis näillä.
Pellavapaita - Linen Girls
Minihame - BikBok
Sukkahousut - Snag Tights
Nilkkurit - Calvin Klein
Olkalaukku - Marimekko
Ananas kuuluu pitsaan!
Piste. Ananasta ei tarvitse olla kaikissa pitsoissa, mutta se on todella hyvää monissa eri makuyhdistelmissä. Yleisin pitsatilaukseni kana- ananas- aurajuusto- kinkku on saanut viime vuosina myös muita vaihtoehtoja ilman ananasta, mm. Joensuun Rantsin tacopitsa jalapenoilla on taivaallista.
Keittiö saarekkeella ja olohuone samassa tilassa on kamala.
Suurelta näyttävä tila, jonka rakentaminen on käsittääkseni helpompaa ja halvempaa, mutta silti se maksaa enemmän - money, money, money. Haluan, että keittiö on keittiö ja olohuone sun muut huoneet ovat erikseen. Liesituulettimesta huolimatta inhottaa ajatus rasvaisesta pölystä mm. Kaappien päällä ja mieti sama jossain sohvassa tai vastaavassa! Jaiks. Joo, ei kerry niinkään, jos liesituuletin on kunnossa, mutta tekstiilit ja keittiö…. Väkisinkin joutuu puhdistamaan ahkerammin ja olkkarissa onkin tosi mukava rentoutua, kun kilisee, kolisee, humisee ja tiskikoneen vedet rolisee vieressä. Ei.
Kyllä tuollaiseen ratkaisuun varmasti tottuisi, mutta minusta keittiö pitää olla erikseen, siitä en halua joustaa, jos ei ole pakko. Moni pitää yhtenäisestä tilasta saarekkeella ja monilla läheisillä sellainen on, mutta itse haluan ne ehdottomasti erikseen.
Helsinki ei ole kaiken keskus, enkä muuttaisi sinne mistään hinnasta.
No ehkä joku 10k palkka kuussa saisi harkitsemaan asiaa, mutta muuten ei. Minua on monta kertaa kohdeltu pk- seudulla alentuvasti, jos esimerkiksi asiakaspalvelija Helsingissä huomaa murteesta, että olen muualta Suomesta. Joskus on irvailtu myös siitä, jos en ole esimerkiksi käynyt jossain kohteessa, missä Helsingissä "pitäisi olla käynyt", ihan kuin sillä olisi mitään merkitystä. Tiedätkö, juuri sellaisia viittauksia, että MINÄ olen parempi ihminen kuin sinä peräkylän juntti. Ihan sama kuin itse rupeaisin irvailemaan siitä, että olet käynyt vain Tahkolla Pohjois- Savossa tai Kolilla Pohjois- Karjalassa ollessasi, jos olet ikinä edes päässyt kehäkolmosen ulkopuolelle. :D Yhtä järkevää. On siellä onneksi myös jalat maassa eläviä mukavia ja fiksuja tyyppejä!
Sum summarum - Helsinki on likainen/ roskainen, huonolla tavalla levoton ja turvaton, ihmiset eivät arvosta henkilökohtaista tilaasi, jatkuva kiire, tylyt ja ylimieliset ihmiset. Puhumattakaan siitä, että 14 kilometrin matkaan pitää varata 1,5h julkisilla. Helsingissä on kivaa käydä, mutta asuminen siellä olisi kamalaa pääkaupunkiseudun hinta- laatusuhteella. Korkeammasta palkasta ei jäisi yhtään enempää käteen kuin täälläkään, ennemmin päinvastoin ja elämänlaatu olisi huonompi kuin täällä! Jos pitäisi valita, niin muutamme mieluummin pois Suomesta kuin Helsinkiin.
Eläkejärjestelmä on pyramidihuijaus.
... joka kaatuu omaan mahdottomuuteensa ennen kuin meidän ikäluokka pääsee eläkkeelle. Jos et vielä säästä ja sijoita, niin kannattaa aloittaa säästämään itse eläkettä varten mahdollisimman nuorena.
Ihmiset, jotka vihaavat kissoja ilman syytä ovat joko kontrollifriikkejä tai sisimmiltään pahoja.
Kissaa ei voi hallita ja kontrolloida samalla tavalla kuin esimerkiksi koiria, eikä kissa aina toimi niin kuin sinä haluat. Kissa ei ole ihmisen jatke, vaan oma itsenäinen olentonsa. Siihen on AINA syy, miksi kissat karttavat tai pelkäävät jotain ihmistä.
Omakotitalo lähiössä on kuin asuisi rivitalossa.
Omakotitalo tai paritalo lähiössä - great, maksat siis omakotitalon hinnan siitä, että asut kuin rivitalossa. Tai se, että muutat tietoisesti paritaloon ja valitat raja- aidoista, lemmikeistä, metelistä, pysäköinnistä, ruohonleikkaamisesta ja auraamisesta... Eikä tässä vielä kaikki, mistä olen kuullut valituksia. Jos valitset asumismuotosi vapaasti ilman pakkoa, niin epäkohdista nuriseminen on vähän... Noh, erikoista. Saahan sitä valittaa, mutta pitää muistaa, että elämään kuuluu elämisen äänet ja itse olet valinnut asua tuntemattoman kanssa kirjaimellisesti kylki kyljessä. Asenne tekee paljon ja jos huomaa, ettei viihdy jossain asumismuodossa, niin kannattaa miettiä miten voisi voida paremmin ja muuttaa asumismuotoaan niillä resursseilla mitä sinulla on. Naapureita ei voi valita.
"Huomaamattomia" huulitäytteitä ei ole olemassa.
Usein ne paljastuvat viimeistään sivuprofiilista, puheesta tai siitä miltä huulen yläreuna näyttää. Jopa yhden tutun maltillinen täyttö näytti selvästi huulitäytteiltä, vaikka ainetta oli laitettu jotain 0,5-1ml. Niille sokaistuu herkästi, jos itsellä tai useilla läheisillä sellaisia on. Ehkäpä siksi jotkut väittävät niiden näyttävän luonnollisilta.
Hiljaa hyväksyminen on kiusaamista.
Se ei ole puolueettomuutta, neutraalia suhtautumista tai mitään muutakaan kuin sitä, että et halua puolustamalla puuttua ja hyväksyt toisten asiattoman kohtelun. Se on pelkoa siitä, että joudut itse tulilinjalle. Se on perustelua itselle oman mielenrauhan vuoksi, että omatuntosi ei ala soimata.
Nepotismi on huono juttu työilmapiirin kannalta.
Harva on niin hyvä johtaja ja/ tai esimies, ettei työpaikalla käy selväksi, ketkä ovat suhteilla töissä ja ketkä ovat ulkopuolelta palkattuja. Osahan tätä puolustaa, mutta sorry! Oletan silloin, että olet nepobaby, etkä huomaa puolueellisuutta ja epätasa- arvoista kohtelua työyhteisössä, koska ne eivät kohdistu sinuun tai kosketa sinua. Tässä on monilla esimiehillä ja johtajilla kasvun paikka.
Hyökkäys ei ole paras puolustus, vaan osoitus heikosta mielestä ja itsetunnosta.
Jos joudut korottamaan ääntäsi, huutamaan, kiroilemaan ja haukkumaan, niin et osaa ilmaista itseäsi hyvin, vaan yrität hyökkäämällä hiljentää toisen omaksi eduksesi. On väärin, että röyhkeimmät ja äänekkäimmät näkyvät kaikkein eniten ja päätyvät valtaan, vaikka ihmisten etu olisi älykäs, empaattinen ja kuunteleva johtaja. Sellainen vahva suunnannäyttäjä, eikä mikään uhoava ja muita painostava kakara.
Kestävässä ja terveessä parisuhteessa kulut hoidetaan suhteessa tuloihin ja elämäntilanteeseen.
Vakaassa parisuhteessa on tasa- arvoisinta hoitaa menot suhteessa tuloihin niin, että yhteiset menot tulevat hoidetuiksi ja molemmille jää samassa suhteessa myös omaa rahaa. Hän, joka tienaa enemmän, maksaa enemmän ja toisen tienatessa enemmän käännetään homma toisinpäin. Näin kumpikaan osapuoli ei joudu käyttämään kaikkia rahojaan pelkästään yhteisiin menoihin, molemmille jää omaa käyttörahaa ja molemmat voivat säästää edes jonkin verran. Raha vaikuttaa myös elämänlaatuun, eikä ole oikein, että vakaassa parisuhteessa toinen joutuu laskemaan ahdistuneena senttejä ja toinen hurvittelee kaikkien edestä ilman huolen häivää.
Nuorempana olin tästä eri mieltä ja halusin itse maksaa tasan 50%, mutta mieheni siirsi aina yhteiselle tilille siirtämästäni summasta "ylimääräisen" takaisin omalle tililleni. Minulla oli ompelijana ennen yrittäjyyttä satoja euroja pienempi palkka kuin huoltomiehellä. Hänestä oli ja on edelleen reiluinta, että yhteiset menot hoidetaan suhteessa palkkoihin, eikä tasan 50/50. Pätee molempiin suuntiin ja tilanne on vaihdellut vuosien varrella. Parisuhteessa ollaan yhdessä. Me asumme saman katon alla ja perhe on yhteinen, joten kulut hoidetaan sen mukaan. Huolehdimme, että kaikille kolmelle jää rahaa säästöön ja sijoituksiin, sekä omaa käyttörahaa minkä voi käyttää mihin haluaakaan. Vuosien mittaan olen tajunnut muiden tapoja ja niiden ongelmia kuunnellessani, että tämä on paras ja reiluin tapa huolehtia perheestä yhdessä, ei erikseen. Tällä tavalla kumpikaan ei ole niin sanotusti valta- asemassa toiseen nähden.
Lapset eivät ole isällään "hoidossa"!
Minulla rasahtelee rusinat, kun ihmiset kommentoivat lapsen olevan hoidossa, kun lapsi on isänsä kanssa. Mitä helkkaria? Se isä on myös lapsen vanhempi, ei lastenhoitaja. En ole kuullut kenenkään kysyvän, että onko lapsi äidillään hoidossa, jos isä on jossain muualla kuin kotona. Ihan kuin se isä olisi perheestä irrallinen, lapsensa kasvatuksesta ja hoidosta vapautettu tekijä sen sijaan, että huolehtii jälkikasvustaan ihan samalla tavalla kuin äiti. Yhteinen lapsi on molempien vanhempien, ei vain äidin. Normaali, tasapainoinen aikuinen(!!!) kantaa kyllä oman vastuunsa yhteisistä lapsista, eikä sysää kaikkea toisen vanhemman niskoille kuin keskenkasvuinen lapsi.
Ja joo, asiayhteydestä riippuen nämä kysymykset voi ymmärtää niin, että lasta hoidetaan tai niin, että isää pidetään väliaikaisena lapsenlikkana ja ihmetellään missä äiti on. Tässä on kyse jälkimmäisestä.
Omat resurssit ja lasten saaminen
Minusta lapsia ei pitäisi tehdä (=saada) enempää kuin mihin vanhempien henkiset, sekä fyysiset rahkeet ja aika riittävät. Jos on muutenkin vaikeaa, parisuhdeongelmia ja jaksamisen kanssa ongelmia, niin (uusi) vauva ei sitä tilannetta muuta parempaan suuntaan. Hyvinvoivat vanhemmat = hyvinvoivat lapset. Isossa lapsikatraassa keskimmäiset ja/ tai rauhalliset jäävät helposti muiden jalkoihin, eivätkä näin ollen vaadi, eivätkä saa niin paljon huomiota kuin vilkas rämäpää, erityinen lapsi, muut jyräävä tai tulisesti suuttuva sisarus.
Jokainen lapsi ansaitsee jakamatonta huomiota, yhteistä aikaa kahden kesken molempien vanhempien kanssa, sekä perheenä. Lapset ansaitsevat turvallisen kasvuympäristön, jossa he voivat kasvaa ja elää lapsuuttaan sellaisena kuin aidosti ovat. Ilman, että tarvitsee vetää minkäänlaista show:ta huomiota saadakseen, olla varpaillaan tai pienentää itseään sisarusten takia.
Millainen on sinun epäsuosittu mielipiteesi? Samaistutko johonkin näistä tai jopa useampaan?
Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!
Tämä ei liity ollenkaan asiaan, mutta miten ihmeessä kenkäsi pysyvät niin hyvännäköisinä?
VastaaPoistaHeh, ei haittaa, vaikka ei liitykään asiaan! :) Huollan kengät aina keväisin ja syksyisin eli puhdistan, öljyän, plankkaan ja suihkutan suojasuihkeen päälle. Vaihdatan korkolaput aina, kun ne ovat liian kuluneet ja esimerkiksi näihin vaihdatin vetoketjut suutarilla, kun alkuperäiset menivät rikki. Annan kenkien levätä välillä. Yleensä suositellaan, ettei samoja kenkiä käytä jatkuvasti ja peräkkäisinä päivinä, vaan antaa vähintään vuorokauden levätä välissä ennen seuraavaa käyttökertaa. Se ei tosin toteudu aina. :D Joskus saattaa likaa ym. näkyä kuvissakin, kun tosiaan käytän kenkiä keleistä riippumatta muuallakin kuin asfaltilla.
PoistaOnhan näillä kengillä ikää, varmaan jotain 10 vuotta. Ehkä ylikin? :) Eli kantsii ostaa nahkakengät ja huolehtia niistä hyvin, niin käyttöikä on pitkä!
Haha, loistavia ja voin allekirjoittaa näistä oikeasti lähes kaikki. Ainoa mitä en voi, on keittiö. Mä inhosin kun edellisessä asunnossa oli erillinen keittiö. Siellä ei viettänyt kukaan aikaa ja kun oli vieraita mä siellä pienehkössä kyökissä tein yksin ruokaa, enkä päässyt osallistumaan keskusteluihin. Mun suurin toive oli aina tupakeittiö, mikä mulla nyt on ja rakasta sitä. :D
VastaaPoistaVarsinkin toi omakotitalo on kuin rivitalo, jos asuu lähiössä on niin totta. Usein iltakävelyillä kesällä, mietin, kun toiset naapurit bilettää pihassa tai päristävät autoaan, et siinä menee mun mielestä heti täysin se omakotitalossa asumisen pointti eli oma rauha. Mä asuin lapsuuteni maalla, missä lähin naapuri oli miltein kilometrin päässä, se on musta oikeasti paikka, missä siitä omakotitaloasumisesta saa kaiken irti. Mut jopa siellä tyynellä ilmalla kuului naapureiden keväiset puutyöt pihaan. Hiljaisesti, mut kuitenkin. :D Siinä jos sulla on talon alla 1000m2 läntti, ei ole mitään hyötyä, kun toiset mekkaloin pihassa vieressä. Mä en muuttaisi omakotitaloon kuin johonkin haja-asutusalueelle ja sielläkin pitäisi olla kunnon välimatkat naapureihin.
Kiitos paljon ja mukavaa, että kommentoit! :) Jotkut ystävät ovat myös sanoneet samaa, että tuollaisissa tilanteissa ovat kokeneet jäävänsä ulkopuolisiksi, jos keittiö on erillään ja monille on tärkeää, et se keittiö on samassa tilassa olohuoneen kanssa. :) Itse en ole kokenut ongelmana, kun yleensä tehdään ruokaa yhdessä tai sit osa hengailee keittiössä, osa olkkarissa. Keittiön pöydän ääreen mahtuu neljä henkeä, juhlien aikaan porukka jakautuu kolmeen huoneeseen, että mahtuu hyvin. Silloin kun on vieraita, niin vaihdellaan sitä kumpi kokkaa ja grillaa. :)
PoistaNimenomaan. Asuimme ennen tätä omaa taloa kaupungissa reilun vuoden ajan vuokralla omakotitaloalueella ja siellä oli melusaastetta koko ajan. Kadulta kuului puhe, ajoneuvot, pihatyöt, naapurin pihalta trampan jouset ja kiljunta, mattojen tamppaus ym. Joka puolella taloa oli jonkun muun talo ja esim. kavereiden kans iltaa viettäessä naapuritkin tulivat paikalle. :D Ei kovin rauhallista siis, kun tontit olivat tooooodella pienet ja esim. musiikkia ei voinut kuunnella kovin kovalla, ettei kuulu naapuriin. Vähän sama kuin kerros- ja rivitaloissa... Pakko sanoa, et synnyttämään lähtiessä oli vielä naapurin vieras parkkeerannut autonsa meidän auton eteen (ahdas piha), niin piti käydä pyytämässä nyt äkkiä auton siirtoon, et päästään sairaalaan. :DDD
Meille oli tärkeää just tuo, että lähimpään naapuriin on matkaa ja nykyään lähin naapuri on pienen metsän ja pellon takana. Omassa rauhassa elellään ja mukavat naapurit sattui onneksi. Omakotitalossa maalla on parasta se oma rauha, hiljaisuus ja luonnon läheisyys. <3 On ihanaa, että voit kuunnella musiikkia pihahommia tehdessä, pitää juhlia, tehdä pihatöitä ja kaikkea muuta ilman, et on kenellekään häiriöksi.
Pahoittelut, kun kesti vastatessa!
Hei hauska postaus ja ihanat kuvat :)
VastaaPoistaOikeastaan olen näissä kaikissa ihan sun kanssa samoilla linjoilla!
Ananas kuuluu ehdottomasti pizzaan!
Uudet asunnot, joissa olohuone ja keittiö samassa, on vaan outo ratkaisu. Tätä näkyi paljon muutama kesä sitten kun kävin elämäni ensimmäisillä asuntomesssuilla.
Helsingissä on ihana käydä ja käynkin vähintään kerran kuussa, mutten minäkään muuttaisi sinne, ellei olisi äärimmäinen pakko. Sotkuista siellä on, varsinkin Kampin alue on järkyttävä, mutta toisaalta kun kävelee Eirassa, Katajanokalla ym. on uskomattoman ihanaa arkkitehtuuria <3 Mulla muuten kanssa aika vahva "maalaismurre", mutten ole kokenut että se vaikuttaa palveluun (tosin esim. Stockalla palvelu on yleensä aina huonoa). Pakko muuten sanoa, ja on pitänyt kommentoida ig stooreihin, että sulla on niin ihana murre nimenomaan! <3
Lapsiasia on aina ollut henkilökohtaisesti hankala, enkä koskaan ole kokenut "vauvakuumetta", en ole tippaakaan äidillinen, mutta pitkään takaraivossa oli ajatus, miten lapsia kuuluu jokaisen terveydellisesti kykenevän tehdä. Nyt alkaa jo ikää tulla, mutta ei kannata koskaan sanoa ei koskaan... Onneksi meidän suvussa on sisaruksilla paljon lapsia (esim. toisella siskolla 8 ja jo 3 lastenlastakin!)
Asumme myös mieluusti kerrostalossa keskustassa, sillä minulle on tärkeää, että voin kävellä harrastuksiini ja asuminen ei vie koko budjettia elämästä, sillä matkailu on aina ollut minulle äärimmäisen tärkeää. Kun taas isäni, maalla omakotitaloissa ikänsä asunut, sanoi ettei muuttaisi tällaiseen kerrostalo koirankoppiin mistään hinnasta :D
Jokainen eläköön omannäköistä elämää! <3
Kiitos paljon! <3 Näistä kuvista tykkään kyllä paljon, ihanan syksyinen tuo miljöö! ^^ Mahtava kuulla, että olet samoilla linjoilla kaikkien kohtien osalta.
PoistaOlen samaa mieltä. Myö ollaan jonkin verran katsottu talotoimittajien pohjapiirrustuksia, niin lähes jokaikisessä mallissa se keittiö on olohuoneen kanssa samassa. Ja sen saa erikseen sovittuna erilleen. Lisämaksusta, tietenkin. :D Myös kavereiden uusissa taloissa / paritaloissa keittiö ja olkkari ovat olleet samaa tilaa, mut mie vierastan sitä edelleen.
Mie kans kävin ennen Helsingissä kuukausittain työn puolesta, mut alanvaihdon jälkeen se jäi. Nyt tulee käytyä ohikulkumatkalla tai tapahtumissa, muuten harvemmin. Mie ihmettelin sitä, että miten helkkarissa Helsinki voi olla niin sotkuinen? Tultiin sillä yölaivalla Tallinnasta kesäkuussa, niin tiet oli roskia täynnä (arki aamuyö- aamu), huumeiden käyttäjiä oli siellä täällä ja aseman ympäristö oli oksettava. Tallinnassa en nähnyt yhtä paljon roskia kaduilla, en edes majapaikan lähellä, vaikka joku oli kommentoinut arvioissa nähneensä jotain laitatienkulkijoita lähistöllä notkumassa. :O Satama oli myös todella siisti. Joo, joissain vastaavissa liikkeissä palvelussa olisi parantamisen varaa - mut osa ns. merkkiliikkeistä on palvelultaan niiiin ihania, mm. Furlalla palvelu oli parempaa kuin olisin osannut kuvitella! <3 Joskus valitin stooreissa tästä, niin joku tunnisti yhden erittäin nyrpeän silmiä pyörittelevän ja nenää nyrpistävän myyjän ja sanoi, et se on aina ihan kamala aspa muillekin kuin meille maalaisille. :´D Merkkiliike sekin. En todellakaan ostanut kenkiä sellaisen käytöksen jälkeen.
Kiitos paljon, ihana kuulla et pidät murteesta! <3 Mie en muista kuulleeni siun puhetta kait vielä, ei ole sattunut vastaan stooreissa tmv. :)
Lapsiasia on varmasti sellainen, mitä moni tänä päivänä miettii entistä tarkemmin mm. maailmantilanteen ja taloustilanteen takia. Saimme keskenmenon jälkeen yhden ihanan pienen maailmaan asti. Toisaalta hyvä niin, sillä se vauva- aika oli toooodella raskasta henkisesti. Nyt viimeisen vuoden sisällä on muutaman kerran käynyt mielessä "entäs jos...", mutta luulen et se liittyy ikään, kun toisen lapsen saaminen olisi vielä periaatteessa mahdollista. Emme kuitenkaan halua enää toista lasta ja jos kaipaa enemmän elämään, niin sit voi vaikka hakea tukiperheeksi tmv ja auttaa sitä kautta. :) Miusta on ihanaa, et lapsi on jo 12- vuotias ja raskas aika on taakse jäänyttä elämää! Oho, teillä on paljon pieniä siellä ja lastenlapsiakin jo! :) Jokainen tehköön päätöksensä sen mukaan mitä itse haluaa elämältä, sillä ainoa varma asia on, että lapsen saaminen ravistaa elämää todella paljon niin hyvässä kuin pahassakin. Pieni lapsi sitoo todella paljon, varsinkin jos tukiverkkoa ei juurikaan ole tai jos tukiverkko katoaa heti, kun lapsi on tahtoiässä. Tsemppiä pohdintoihin, jos vielä on pohtimisen asteella ja kuulostaa, että suhtaudut lapsipohdintoihin järkevästi ja vastuullisesti. Se on huippu juttu! ^^
Hahah, kuulostaa tutulta. :D Mie tosin sanoin isälleni kaupungin keskustaan muuttaessani, et en enää ikinä muuta pikkupaikkakunnalle tai maalle. :DD Täällä sitä ollaan. Meillä itseasiassa tippui asuinkulut huomattavasti, kun ostimme oman. Riippuu alueesta, vuokrien tasosta ja asuntojen myyntihinnoista aika paljon. :) Keskustassa asumisessa oli omat hyvät puolensa - ei tarvinnut autoa, kaikkialle pääsi pyöräillen tai kävellen, kaverit asuivat lähellä ja baariin pääsi ilman, että tarvitsi miettiä miten pääset sinne ja takaisin ilman, että tarvitsee maksaa 70-100€ per suunta taksikuskille. :D Se, että kaikkialle pääsi pyörällä on ehkä isoin asia, mitä joskus kaipaa maalla asuessa.
Nimenomaan, hyvin sanottu! <3
Helsinkiin ei saisi minuakaan, kiva käydä mutta mukavampi lähteä. Ananas kuuluu pitsaan, sopii ihanasti varsinkin kanan ja jonkun juuston (feta, mozzarella, aura..) kanssa. Ollaan kyllä taas niin samoilla linjoilla monista asioista, vaikka osaa en ollut koskaan edes suuremmin ajatellutkaan, esim. keittiö+olkkari samassa. Rakastin Alavieskan asunnossa sitä että siitä oli edellisessä remontissa poistettu väliseinä ja tilat oli yhdistetty - mutta nyt kun tosiaan miettii niin kyllä se rasva saattaa leijjailla sohvalle asti, hyi! Katson siis tästä lähtien aivan eri silmin tätä asiaa :D
VastaaPoistaEläkejärjestelmä tuntuu olevan aikapommi, ja muutenkin koko hyvinvointiyhteiskunta voi olla kaunis muisto vain kun meidän ikäpolvemme alkaa olla kuusikymppisiä.. tuntuuhan se epäreilulta maksella nyt jotain pakollisia maksuja joita ei saa välttämättä itse koskaan "takaisin". Ja jotka valuvat jo ties minne tälläkin hetkellä! Tähänkin aiheeseen liittyy tuo hiljaisen hyväksynnän ongelmallisuus - vähintään vaaliuurnilla meidän tulee tehdä kriittisempiä valintoja eikä vain olla äänestämättä.
Helsinki on nimenomaan just tuollainen paikka - mukava käydä, mutta mukavampi lähteä takaisin kotiin. :) Joo, ananas on ihanaa ja varsinkin eri juustojen kanssa! Meillä on todella paljon samanlaisia ajatuksia, mieltymyksiä ja kokemuksia, hassua. :D <3 No juuu, hyi helkkari kun kaappien päällisetkin on ällöjä, jos et ole hetkeen niitä jynssännyt. Yöks. Sori, pakko oli mainita tuosta mielikuvasta. :D
PoistaNo jep! Äääh, tilanne vain huononee vuosi vuodelta ja miksei asioita korjata ajoissa? Maksut vievät melko suuren osan palkasta kuitenkin, varsinkin jos huomioidaan myös se työnantajan maksama osuus. Jos samat varat sijoittaisi itse, niin saisi aika paljon suuremman potin eläkepäiviä varten. Miusta on muutenkin älytöntä se, että esimerkiksi miun isä maksoi yrittäjien eläkemaksua 18- vuotiaasta asti, eikä pelkkää minimiä, vaan enemmän. Hän kuoli alle kaksi kuukautta 59- vuotis synttäreiden jälkeen. Päivääkään ei ollut eläkkeellä, eikä hyötynyt yhtään mitään maksamistaan summista ja koko summa jäi eläkeyhtiölle muiden eläkkeisiin käytettäväksi. Jos varat säästäisi itse -> kuoleman sattuessa ennen aikojaan potti siirtyisi jälkeläisille, eikä jäisi järjestelmään.
Hiljainen hyväksyntä on helppo teko, mutta se on väärin. Äänestämättä jättäminen on ääni niille, joita osa äänestää silkasta tottumuksesta tai hyvä veli- verkostoon kuulumisen takia. Esimerkiksi just 1990- luvulla syntyneitä on paljon ja suurempi äänestysaktiivisuus vaikuttaisi merkittävästi. Monilta on jo mennyt usko tulevaan ja osa ei siksi äänestä, mut kumpa mahdollisimman monet tajuaisivat äänestää. Mikään ei muutu, jos mitään ei muuta.
Kiitos kaikille kommenteista! <3 Vastaan huomenna ajan kanssa kaikille, en enää tänään ehdi. :)
VastaaPoista