Heinä- elokuun kooste - kissanpentuja, sähköautoilua, Pisa- vuori ja arkista elämää

Kirottu kivi, tatuointien suunnittelua, jännitysnäytelmää sähköauton kanssa, yhteistä aikaa perheen ja lapsen kanssa, sekä muita ikimuistoisia ihania ja kamalia asioita. Niistä meidän kesä oli tehty tänä vuonna. Tämä vuosi on keikauttanut mieltä ja suhtautumista asioihin aika paljon, niin hyvässä kuin pahassa. En halua jakaa pelkästään niitä hyviä asioita, vaan kokoan tähän postaukseen myös aikavälin negatiiviset asiat. Harvan elämä on aina pelkkää hattaraa. Jos joku väittää elämänsä olevan pelkkää ilotulitusta ja hattaraa, niin hän todennäköisesti valehtelee. Positiiviset ja negatiiviset tunteet kuuluvat elämään, meidän pitää vaan käsitellä ne asiat kokonaisuudessaan ja hyväksyä, ettei kaikkeen voi itse vaikuttaa, vaikka miten haluaisi. 

Kerroin aiemmin, että ostimme heinäkuun alussa kaksi kissanpentua. Sovimme haun Varkauteen. Hakupäivälle sattui myrskyisät säät, satoi aivan älyttömästi ja tuuli kaatoi puita tielle. Lähdimme kiireellä, kun puolisoni pääsi töistä, että ehdimme ajoissa paikalle. Kuitenkin matkanteko pysähtyi, kun tiellä oli muutamia puita kaatuneena. Moottorisaha olisi ollut aika jepa! Puiden kummallakaan puolella jonottavissa autoissa kenelläkään ei ollut sahaa tai moottorisahaa mukana. Emme mekään tajunneet ottaa lähtökiireessä sahaa mukaan. 

Emme ehtineet jäädä odottamaan, vaan jouduimme kiertämään kauempaa ja matkaa tuli kokonaisuudessaan kymmeniä kilometrejä lisää. Nice! Sehän tarkoitti sitä, että sähköauton akun kanssa meni tiukemmalle kuin koskaan, sillä puolisoni oli jo ajanut töistä tullessaan noin 40 kilometriä kotiin. Meillä on siis pienemmän akun sähköauto, sillä yleisimmät ajot ovat matkat työpaikalle, harrastuksiin ja ystävien luokse. Arkena siis noin 50 kilometrin säteellä, toisinaan enemmän. 

Akku meni matkalla todella, todella tiukille! Sateisella viileällä kelillä akkua kuluu enemmän kuin poutaisena suht lämpimänä päivänä. Yritimme kyllä saada varmuuden vuoksi autoa lainaan, mutta emme saaneet eli sähköautolla oli pärjättävä, vaikka latauspisteitä oli vasta Varkaudessa ja mutkan takana Leppävirralla, sekä kauempana Joroisilla. Ei ollut muitakaan, joilta olisi voinut lainata autot päikseen hakureissun ajaksi. Joku voisi kuopiontielle ja varkaudentielle ottaa toimivia pikalatureita, pliis? 

Suomessa sähköautojen latausverkosto on yllättävän kömpelö, vaikka sähköä ajetaan polttomoottoreiden edelle. Toisaalta myös teiden kunto on ihan järkyttävällä tasolla monilla teillä - kaikista veroista huolimatta, niin... Voiko olettaa, että uusiutuminen tapahtuisi sen nopeammin, jos edes perusasiat eivät ole hallussa samalla tasolla kuin ennen? Ehkä kannattaisi ensin huolehtia tiet ja latausverkosto kuntoon. Maksutavat pitää muuttaa samanlaisiksi kuin huoltsikalla. Teknologia on jo olemassa, mutta miksi sitä ei käytetä latureilla?? Jos et siis tiedä, niin laturista huolimatta sähköauton latauksesta veloitetaan latausta aloittaessa 30-50€ per lataus, vaikka esimerkiksi meillä kallein täyteen lataus on maksanut reilut kuusi euroa. Jos latauksessa on häikkää, niin joudut tekemään uusia katevarauksia ja ne epäonnistuneiden latausten katevaraukset eivät aina tule heti takaisin tilille. 

Ei muuten naurattanut. kun oli 150€ katevarauksissa kiinni toimimattoman laturin takia ja rahat tulivat tilille takaisin vasta tuntien päästä. Tämä, Suomen latausverkoston alkeellisuus ja liian lyhyt "reach" ärsyttää minua eniten sähköautoilussa! Muuten olen tykännyt ja homma toimii niin kauan, kunnes vastaan tulee toimimaton laturi tai ajomatka, jonka varrella ei yksinkertaisesti ole latureita. Jos tulevaisuudessa päivitämme auton, niin sähköauton kyseessä ollessa reach pitää olla vähintään 450-550 kilometriä. 

Matkalla jännitimme, pääsemmekö ihan perille asti ja nopeutta oli pakko laskea loppumatkasta, sillä satasen ajaminen kuluttaa akkua enemmän kuin 80km / h. Voin sanoa, että kylläpä pääsi helpotuksen huokaus, kun pääsimme Varkauden ABC:lle, jossa *tattatadaa* oli toimivat laturit! Akkua oli jäljellä enää kolme prosenttia eli helkkarin vähän. Ei ollut enää minkäänlaista varaa yllätyksille tai liian pitkille pysähdyksille matkalla, koska sillä muutamalla prosentilla olisi päässyt enää alle viiden kilometrin matkan. 

Pääasia oli kuitenkin, että pääsimme perille, vaikkakin myöhässä. Ostimme kissat ja muutamien laturiongelmien kautta pääsimme kotia. Voin sanoa, että kyllä sieppasi ja matka tuntui pitkältä, kunnes akku saatiin sen verran täyteen, että päästiin turvallisesti kotiin asti. Ilta menikin kisujen kanssa, niin ärsytys alkoi unohtua. Äääh, ärsytti nytkin kirjoittaessa, mutta siirrytään nyt vähän mukavampiin kuulumisiin! 

Kävimme lapsen kanssa isommin ruokakaupassa ennen koulujen alkua ja kävimme samalla ehkä Joensuun kehutuimmalla aamupalalla Lietsu Boutique Aparthotel:ssa. Lietsun hotelliaamiainen on karjalainen aamupala, josta ei mielestämme puuttunut mitään. Kaikki oli tuoretta ja hävikin vähentämiseksi kaikkea tuotiin aina loppuessa lisää. Karjalanpiirakat ja sultsinat olivat täynnä makua, ai että! Paikallista ja perinteistä karjalaista ruokaa, joka maistui niin minulle kuin lapsellekin. Valikoima vaihtelee hieman sesongin mukaan. 

 Söimme mahat täyteen ja höpöttelimme aamiaisen ohessa. Aamiaistila on pieni, mutta jos etsit hyvää aamupalapaikkaa tai hotelliaamupalaa Joensuusta, niin mene Lietsuun. Et kadu. Mietimme juuri puolison kanssa, että meidän pitää tehdä sellainen "staycation" reissu Lietsuun. Lainausmerkeissä, koska emmehän me Joensuun puolella asu, mutta olisi ihana heittää vapaalle tuollaisessa ympäristössä muutaman kymmenen kilometrin päässä kodista! 

Kävimme hakemassa myös pientuottajalta munia, sillä niitä meillä menee paljon ja näin tuottajalle jää suurempi siivu kuin kaupasta ostaessa. Eläinten olosuhteet ovat myös hyvät ja luonnolliset, kanoilla on huomattavasti enemmän elintilaa kuin mitä laki vaatii Suomessa.  

Mies löysi suuren lehden pihalta! Luovana ihmisenä näin toki mahdollisuuksia siinä, joten laitoin sen kuivumaan paperien väliin paksun harrikka- varaosaluettelon alle. Pian alkaa taas keramiikkakurssi, joten materiaaleja ja luontoa kannattaa katsoa vähän sillä silmällä. Aion tehdä tällä lehdellä useita pieniä tuikkualusia, koru-, avain-, you name it- kipposia tai lautasia. Eli halukkaat tutut, laittakaa viestiä, niin teen teillekin ihanat pienet lehtikipposet! 

Ompelu on alkanut kesän ja syksyn mittaan kiinnostaa enemmänkin. Mukavaa puuhaa ja niiiiiin rentouttavaa. Jotain ompeluohjetta tai juttua voisi tännekin miettiä tekevänsä, katsotaan... 

Noh, seuraavaksi sitten se kirottu kivi. Kävimme keväällä juhlistamassa Mirkkua Pisa- vuorella ja taru kertoo, että Pisalla kaksi pirua ovat taistelleet pyhän vuoren valtijuudesta. Pirun kellariin häädetty piru on alempana kuin pyhä huippu, jota toinen hallitsee. Olen hieman, tai no ehkä vähän enemmänkin, taikauskoinen. Puolisoni otti vuorelta kiven mukaansa lapselle. Sanoin kyllä, että kiveä ei kannata ottaa ja jätä se vaan tänne vuorelle, mutta eihän puolisoni näihin usko. 

Meillä on nyt kuitenkin keväästä asti ollut sen verran epäonnea ja kaikki on mennyt pieleen. Vivin menettäminen ja Viipaleen mahdollinen epilepsia olivat viimeisiä tippoja, joten lähdimme viemään kiveä takaisin vuorelle. :D En tiedä, johtuuko kiven tuomasta pahasta onnesta, kuun asennosta vai siitä, että itselläni on ollut normaalia ahdistuneempi ja surullisempi olo, mutta ihan sama. Negatiivinen houkuttaa negaa ja yleensähän paska osuu tuulettimeen kerralla. Suljemme mahdollisuuden kiven mahdollisesti tuomalta pahalta onnelta. 

Kiipesimme siis takaisin Pisalle viemään kiven takaisin sinne mistä se oli otettu ja teemme salviapuhdistuksen koko taloon, sekä meille kolmelle. Just in case, en saa muuten mielenrauhaa! Kävimme matkan varrelta hakemassa eväät reissuun. Pisalle kiipeäminen on aivan helkkarin raskasta, kun vuori on niin jyrkkä, joten otin itselleni yllä olevan juoman huipulla nautittavaksi. En suosittele, oli hirvein uusi juoma mitä olen testannut tänä vuonna ja jouduin kaatamaan sen pois. Jos tykkäät saippuasta, niin tämä on sinulle sopiva juoma! Vähän mietin, että liekö mennyt minttu ja korianteri sekaisin. Onneksi otin varalle tuttua ja turvallista juomaa myös, oli sentään jotain juotavaa vuoren huipulla. Pelkästään vuorelle kiipeämisessä ja alastullessa askelia tuli lähes 8000, puolet jyrkkää nousua. 

Pidimme huipulla evästauon ja huokaisimme hetken, kun happi meinasi loppua. Ilma oli todella painostava ja alkoi ukkostamaan (no, tietenkin, kuinkas muutenkaan), joten reissu oli suht pikainen. Lentomuurahaiset piirittivät metallista näköalatornia, mutta emme olisi muutenkaan kivunneet ylös ukkosen lähestymisen takia. Pirun kellarille oli sen verran matkaa, että ukkonen olisi ehtinyt päälle, joten skippasimme sen. Kävimme kuitenkin tällä kertaa kämmenkivellä! Ja joo, kuten yltä huomaat paljaista jaloista, niin kipusin mekko päällä Pisalle. Mukava, viileä päällä ja kiipeäminen onnistuu mukavasti. Otin Pisalta myös videoita, niin huikkaa ihmeessä, mikäli kiinnostaa nähdä ja kuulla vuoresta enemmänkin! 

Muutama ryhmärämä piti ottaa omaan albumiin, sanotaanko näin, että pienintä sai vähän suostutella kuten kuvasta näkyy. Sain kuitenkin luvan julkaista ylläolevan kuvan. Mehän emme tosiaan ole lapsesta koskaan julkaisseet kasvokuvia sosiaalisessa mediassa, ei edes Instagramin läheiset kaverit- rajauksella. Se oli ja on edelleen meidän päätös, hän saa sitten isompana itse päättää miten tekee ja haluaako edes olla somessa. 

Ja heiii, olemme muuten suunnitelleet paritatuointia miehen kanssa hänen ehdotuksestaan! Ehdotus oli yllättävä, luulin sitä ensin sellaiseksi heitoksi vain, mutta hän oli tosissaan. Kieltämättä keskustelimme pitkään, sillä halusin olla varma, että hän on täysin varma. Minullahan tatuointeja riittää, mutta hänellä ei ole yhtään tatuointia vielä. Tatuointi pysyy ihossa kuitenkin elämän loppuun asti, ellei sitä poistata kalliilla laseroinnilla tai ota päälle isompaa peittotatuointia. 

Alla olevassa kuvassa on kämmenkivi eli tuollainen suuri lohkare, joka on joskus tippunut kämmenenkaltaisen kallion päälle. Lohkare on siis vähän kuin kämmenkuopassa paikoillaan. Luonto on kyllä niin upea ja arvaamaton! 

Kesä ja ulkosauna kuuluvat yhteen. Olen nauttinut, minusta ulkosaunassa on aivan oma tunnelmansa. Hemmottelut kuuluvat myös saunomiseen - kasvonaamiot, kuorinnat, jalkakylvyt sun muut. Parasta ikinä. Sauna on minulle sellainen mielenrauhan mekka, jossa ajatukset pysähtyvät, musiikki soi ja ollaan vaan. 

Yllä on viimeisimpiä kuvia, mitä meillä on Vivistä. Mikä söpöliini! Aiemmin täällä blogissa kerroinkin, että jouduimme lopettamaan Vivin päivystävällä eläinlääkärillä. Meille jäi siis nämä pikkuiset kissat (alla) enää. Kissojen leluarsenaalia piti uusia reilulla kädellä, sillä rapina kiinnosti niin kovasti, että toinen kävi jatkuvasti varastamassa foliota metallinkeräysastiasta. Ostettiin tuollainen oikealla näkyvä kukkatikku rapisevalla kukalla, useita rapisevia palloja ja rapiseva mato. Mato on Vadelmasta paras, hän kuljettaa sitä ympäri taloa ja hän oli ottamassa sen eläinlääkärillekin mukaan, kun otettiin kuljetuskoppa esille rokotuksille mennessä. 

Meillä on käynyt tänä kesänä paljon enemmän vieraita kuin normaalisti! Yleensä me matkustamme muiden luo, mutta tänä kesänä on ollut ihanaa miten moni on tullut käymään myös meillä. Se tekee hyvää mielelle ja sielulle, siitä tulee aina arvostettu olo. Olen kiitollinen, että minulla ja meillä on näin upeita ystäviä ympärillä! 

Olin ihan super otettu, kun ystäväni toi ruusuja ja herkkuja tullessaan, koska halusi. Ei ollut merkkipäivää, saavutuksia tai muutakaan, vaan hän halusi tuoda kimpun tullessaan. Erittäin kaunis ele ja hyvä muistutus minulle, sekä sinulle, että yllätä ystäväsi välillä! Muiden ystävien ja siskoni perheen kanssa treffasimme grillaamisen ja ruoanlaiton merkeissä - aika mukavaa, vai mitä? 

Tiesitkös, että näinkin voi syödä? Hahah, en ymmärrä miten voi syödä niin, että nenä on kastikkeesta ihan märkä ja pään päälle on eksynyt pala märkäruokaa. Sattuuhan sitä paremmissakin piireissä. Ihana Viipale! 

Elokuussa lapsella alkoi koulu taas, joten arki on palannut siltä osin takaisin rutiineihin. Elokuussa aloin nauttia enemmän luonnosta ja niistä kauniista päivistä mitä sateiden välissä oli. Syksy on paras vuodenaika. Aivan kuin siveltimenvetoja nuo alla olevan kuvan pilvenhattarat. Kävimme myös pitkästä aikaa Roihussa pitsoilla, oli hyvää JA oli vielä terassikelit! 

Pari random- juttua tähän väliin. Joltain mummolta karkasi cittarin parkkipaikalla ostoskärry auton peräkulmaan, kun hän oli nostamassa ostoksia autoon. Ei onneksi tullut kuin noin pienet naarmut, kolahdus kuulosti ja tärähdys auton sisällä tuntui huomattavasti pahemmalta. Sitä sattuu, vaikka erikoinen tapahtuma olikin. 

Oikealla puolella on taianomainen kylpyvaahto, jonka sain siskoltani. Hän toi syntymäpäivälahjan ennakkoon ja tämä myrkkypullossa oleva kylpyvaahto oli osa sitä, erillään pussissa. I'll put a spell on you- kylpyvaahto noudattaa samaa teemaa kuin keramiikkatyö, jonka tein siskolleni joululahjaksi. Tuoksuna tässä on luumu ja vanilja, erittäin hyvä ja lempeä tuoksu syksyiseen tunnelmointiin. Syksyisin on ihana laittaa paljon kynttilöitä kylppäriin, lämmin kylpy ja musiikkia, taikka katsoa jotain sarjaa tassuammeesta käsin. Syksyä pitää fiilistellä mahdollisimman paljon, kun se on niin lyhyt! 

Voidaanko ottaa vielä hetki Vadelman korvatupsuille? Minulla on viime aikoina ollut mahdottoman suloinen assistentti. Pitää kuules seurata, mitä läppärillä tehdään ja yrittää nousta vaivihkaa pöydälle! Käytimme tosiaan kissat toisilla rokotuksilla ja samalla Viipaleelle tehtiin kastraatio, sillä luin muiden kissanomistajien kokemuksia, joiden mukaan joidenkin kissoilla kohtaukset olivat vähentyneet tai loppuneet kokonaan leikkauttamisen jälkeen. Viipale sai kyllä samalla reissulla myös reseptin epilepsialääkkeeseen. 

Kohtausten takia Viipaletta ei voitu herättää eläinlääkärillä, vaan hän heräili tuntien päästä leikkauksesta kotona. Vadelma piti pitää erillään hänestä, joten en pitänyt kissankoppaa auki, että toinen voi heräillä rauhassa ja varmistin, että on "kunnolla hereillä", ettei toikkaroi miten sattuu. Vattu tuli sitten kopan päälle nukkumaan, kun veli vaan nukkui, eikä lähtenyt mukaan leikkiin. On ainakin lähellä toista, jos ei muuta. 

Toistaiseksi Viipaleen viimeisin kohtaus oli ennen eläinlääkärikäyntiä eli nyt on ollut pisin aika ilman kohtauksia koko aikana, mitä kissanpennut ovat olleet meillä. Vaikuttaisi siis siltä, että lääkityksestä on apua, mutta toki tulevat kontrollit ja aika kertovat parhaiten. Tällä hetkellä vaikuttaa todella hyvältä ja olen todella onnellinen lapsen, sekä kissan takia, jos lääkkeet pitävät kohtaukset kurissa näin hyvin jatkossakin. Kop kop, koputan puuta varmuuden vuoksi. 

Tällaista eloa täällä meillä, mitä sinulle kuuluu? Miltä syksyyn siirtyminen tuntuu, onko ihanaa vai kamalaa?