Lasinsiruja ja erilaisia kokeiluja, sekä itsensä haastamista kuului tämän kevään keramiikkakurssiin. Postauksesta tuli aika pitkä, joten ota hetki lukemiseen! Nappaa kahvia, taikka teetä kaveriksi. Olen harrastanut keramiikkaa nyt noin kaksi- kolme vuotta kansalaisopiston kautta. Paljon olen kokeillut uusia juttuja, mutta tänä keväänä olen kokeillut tehdä haastavampia töitä. Haastavimmat tehdä olivat ehdottomasti alla oleva rasia käärmeellä, sekä (toteemi)pöllön muotoilu. Yksi vanhoista tekemistäni töistä,
maljakko kolmiulotteisilla kukilla, oli myös aika haastava. Nyt sellaisen tekeminen olisi helpompaa. Tekisin monta asiaa eri tavalla.
Kerroin aiemmin saaneeni kurssilta olleelta vanhemmalta rouvalta lasinpalasia, jotka hänellä olivat jääneet tiffanytöistä yli. Näitä lasipaloja voi käyttää myös keramiikan kanssa. Lasinpalasilla voi tehdä erilaisia pintoja, kuvioita - joko muun lasitteen kanssa tai ilman. Voit myös itse rikkoa esimerkiksi tyhjän värillisen kynttiläkipon tai pullon savitöissä käytettäväksi. Rikkoessa kannattaa suojata silmät. Purnukkaa rikkoessa laittaa rikottava juttu paperipussiin, ennen kuin alkaa vasaroida sitä rikki.
Tällaista tiffanylasia sen sijaan voi muokata pienemmiksi murtopihdeillä. Silmät kannattaa suojata silti. Lasinpalaset saattavat lennellä pihdeistä, joten kannattaa pilkkoa lasia paperipussin tai laatikon sisällä, tai ainakin laittaa käsi suojaamaan päälle, ettei sirut lennä kauas (tai kasvoihin). Alta näet, miltä lasinkappaleet näyttivät ennen lasituspolttoa ja miten ne asettelin.
Tästä ensimmäisestä kokeilustani tuli aika intensiivinen ja paksu kerros lasia, sillä näiden värit toistuvat odotettua voimakkaammin! Laitoin myös tekemiini koristekuoppiin pieniä lasipaloja, mutta ne kiehuivat lasitepoltossa muodon "yli". Osa ei myöskään mennyt niin kuin kuvittelin lasin niihin sulavan. Visioni pienistä värillisistä kuplista ei oikein toteutunut, sillä kuoppien olisi pitänyt olla reilusti syvempiä. En laittanut pohjalle tavallista lasitetta, vaan jätin mustan saven mattaiseksi. Musta savi on poltettuna siis tuollainen tummanruskea.
Sydämen sisälle laitoin oransseja, punaisia, viininpunaisia, valkoisia ja keltaisia lasinpaloja aika reilun kerroksen. Osan laitoin limittäin, että lopputuloksessa olisi jonkinlaista liukumaa seuraavaan sävyyn. Lasit kiehahtivat hieman, kuten ihan reunoilta näkee. Keskiosaan tuli erilaisia pyöreitä kuvioita, pientä ja suurta koukeroa. Lopputuloksesta tulee mieleen laava ja sinänsä se on siihen suuntaan, mitä suunnittelin. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun käytin irtolasia keramiikkakurssilla. Vähempikin määrä lasia olisi riittänyt hyvin.
Viimeiseen lasituspolttoon meni yksi työ, jossa käytin myös lasinpalasia. Laitoin ohuemman kerroksen ja alle laitoin sinistä Kosmos- sivellinlasitetta, jossa on valkoisia pilkkuja. Mustan saven kanssa siitä tulee läpikuultava kerros ainakin testikappaleiden mukaan, joten saa nähdä miltä lopputulos näyttää. Paksummalla kerroksella, olikohan jopa viisi kerrosta, lopputulos on peittävämpi, kuten alta sinisestä korkokenkä- testipalasta huomaat. Muutama työ jäi vielä lasituspolttoon. Teen varmaan kolmannen osan viimeisistä töistä. Ainakin, jos onnistuivat ihan kohtuullisen hyvin - en ole vielä nähnyt millaisia niistä tuli!
Testasin samalla, miten muut sivellinlasitteeni toimivat mustan saven kanssa. Munakoisonvärinen Aubergine- sivellinlasite toimii tosi hyvin, pinnasta tulee peittävämpi ja tasaisempi kuin vaaleiden lasitteiden kanssa. Musta lasite valkoisilla pilkuilla on Night Sky ja se toimii myös erittäin hyvin mustan saven kanssa. Tämä taitaa olla sellainen lasite, joka toimii lähes kaikilla savilla. Ainakin kaikilla, joille olen ehtinyt tätä kokeilla tähän mennessä.
Keskellä olevissa tummissa paloissa on pronssisen kultaista sivellinlasitetta, Goldbronze nimeltään. Kerroksia taisi olla 2-3, kuten ohjeessa mainitaan. Toisesta tuli enemmän patinainen ja toisessa metallinkiilto ei oikein toistu enää. Päädyin kuitenkin laittamaan tätä seuraavan työn käärmeen muniin. Eihän kosmisella käärmeellä voi olla tavallisia pehmeitä ja vaaleita munia!
Minulla oli ajatuksena tehdä tähän rasiaan sivuille vaurauteen liittyviä riimuja, mutta jätin ne kuitenkin pois, sillä en ehtinyt testata miten kaksi eri lasitetta toimivat toistensa kanssa. Se taisi olla ihan hyvä valinta, sillä kirkas läpikuultava lasite ei näytä sopivan yhteen tämän mustan saven kanssa.
Lasitteesta tuli sameahko ja pintaan ilmestyi kuplia, sekä puhjenneita kuplia. Jälkimmäisten reunat ovat terävähköjä, joka ei ole kovin hyvä juttu käytön kannalta. Dippasin osat normaalisti, nopeasti, ettei pinta halkeile kuten aiemmin tällä samalla kirkkaalla lasitteella. Mietin, että mahtaakohan tämä musta savi olla raakapolton jälkeen huokoisempi kuin muut käyttämäni savet. Eli voisiko se savi imeä lasitteen nopeammin kuin vaaleat samottiset savet mitä olen käyttänyt? Savi käyttäytyy lasitteen kanssa vähän eri tavalla lasittaessakin, mutta myös polton jälkeen lopputulos on eri. Se voisi ehkä olla mahdollinen syy näin amatöörin ajatuskelan ja mutu- tuntuman perusteella. Korostan tätä edellistä lausetta, en ole ammattilainen! Voi olla hyvinkin mahdollista, että tämä lasite ei vain sovi mustan saven kanssa yhteen.
Inspiraatio tähän keraamisen rasian malliin tuli ulkomailta. Etukäteen pohdiskelin, että riittävätköhän taidot vielä tällaisen rasian tekemiseen. Kannessa on kolme ikäänkuin nokkaa, jotka pitävät kannen tiiviisti paikoillaan. Kulmat ovat säännöllisin välein. Pyöreässä muodossa piillä laskemalla on helpoin selvittää, mille väleille nokat tulevat, että ne ovat yhtä kaukana toisistaan. Ainakin minusta, kun olen elämäni aikana ommellut satoja, ellen tuhansia kellohelmaisia hameita tai mekkoja. Tapoja on monia!
Rasian päälle halusin koukeroisen käärmeen, jonka häntä lepää yhden kulman yläpuolella. Tein käärmeelle kolme munaa suojeltavaksi ja tein pienen reiän rautalangalla tuonne munien taakse. Ihan siltä varalta, ettei kuivuessa alipaine vedä koko sylinterin muotoa ruttuun ja myös sisäpuoli pääsee kuivahtamaan.
Kuten ylläolevasta kuvasta huomaat, niin tämä työ kuivui liian nopeasti ja halkesi hieman kahdesta eri kohtaa. Lasite on osittain kuronut halkeamia yhteen, joten ei tämä käyttökelvoton ole, vaikka tietty halkeamat ovat ikäviä. Erityisesti, kun tämä on ehkä lempityöni nyt kevätkaudelta. Musta savi on täysin sileä ja plastinen, joten se käy parhaiten yksityiskohtaisiin töihin ja pieneen muotoiluun.
Isompia pintoja tehdessä pitää olla enemmän tukea, enemmän sanomalehteä kuivumisessa, sekä muodon tukemisessa ja tarvittaessa tiiviimpää muovitusta, että kaikki menee hyvin. Tämän saven kanssa hidas kuivattaminen voisi olla paikoillaan, eli paljon sanomalehteä, puualusta alla ja muovituksen hidas raottaminen.
Tätä tehdessä leikkasin ohjaajan suosituksesta kartongin ympärille, jotta muoto säilyy mahdollisimman oikeanlaisena. Kartonkiin mittasin kulmien kohdat ja leikkasin työn seuraavalla kerralla reunoja noudattaen. Tämän tyyppisessä kannessa tärkeää olisi, että pystyt leikkaamaan koko matkan 90 asteen kulmassa. Itse en siinä onnistunut, joten kansi käy vain tiettyyn suuntaan parhaiten. Jos kulma olisi pysynyt koko ajan 90 asteessa, niin kansi menisi jokaiseen kolmeen kohtaan saumattomasti.
Jälkikäteen mietin, että olisi ollut hyvä tehdä myös sisäpuolelle kartonki leikkaamisen tueksi. Ulko- ja sisäpuolen kartonki oikein laskettuina ja tarkasti leikattuina tukisivat leikkausta, etkä voisi jossain kohtaa leikata vahingossa hieman vinoon. Toisaalta voi olla, että kansi on malliltaan sellainen, joka olisi helpoin tehdä muotilla valusavesta.
Helpoin tapa ei ole aina se tie mitä kulkea, vaan aina on paikallaan haastaa itseään ja kehittyä. Liian moni unohtaa ja lopettaa oppimisen, kehittymisen ja itsensä haastamisen aikuisena... Se on harmi ja sen valitettavasti huomaa ihan arkielämässä, työpaikoilla ja muussa tekemisessä. Ilman itsensä haastamista ja uuden opettelua kehittyminen, sekä sisäinen kasvu pysähtyy.
Itsensä haastamisesta pääsemmekin toiseen minulle haastavaan juttuun - eläinten muotoiluun. Jälleen kerran minulla jäi pieni savinöttönen yli valkoista savea, joten kokeilin tehdä siitä seisovan pöllön ystävälleni. Viisas pöllö tuntui hyvältä vaihtoehdolta 40- vuotiaalle erittäin fiksulle ja empaattiselle naiselle. Laitoin pakettiin myös ostamani keraamisen "Tämän kylän tyttöi"- magneetin ja kotimaista Rocky Road- suklaata. Mitä muuta sitä tarvitsisikaan kuin viisautta, karjalaisia juuria ja hyvää suklaata?
Viisaan, iloisen pöllön tekeminen oli hieman vaikeaa ja pöllöstä tuli näin jälkikäteen katsoessa ehkä turhan hoikka, sekä paksujalkainen. Pöllö kuitenkin seisoo toteemimaisesti ja ilmeestä tuli vinkeä. Pöllön seisomista tukee myös pyrstö. Tästä tuli tällainen toteemipöllö, mutta voisin kokeilla tehdä jossain välissä sellaisen pyöreän nuoremman pöllön.
Valkoinen savi oli ihana tässä pöllössä, mutta hieman haastava työstäessä pieniä muotoja. En enää muista mitä tämä savi oli nimeltään, mutta muistan sen sisältävän hiekkaa, eikä samottia. Samotti on pikkuruista savimurua. Yleisesti ottaen samottinen savi on helpompaa käsitellä ja helpompi käyttää esimerkiksi levytekniikassa. Luulen, että jos aion jatkossa tehdä enemmän pikkutarkkoja töitä, niin tarvitsen jonkinlaisen monipuolisen ja siron muotoilusetin. Nyt olen käyttänyt opistolta muutamia työkaluja muotoilussa.
Saimme tänä vuonna kevätkaudelle jatkoa, sillä toiveestamme savityöt kestivät toukokuun loppuun asti. Muuten kurssi olisi loppunut jo huhtikuun alussa. Kesätauko on siis edessä ja yleensä se on tehnyt hyvää - pääsee syksymmällä sitten uudella otteella laittamaan kädet saveen. Aion edelleen jatkaa keramiikassa, sillä uuden oppiminen on siistiä ja keramiikkakurssilla rentoutuu hyvässä flow:ssa, suomalaisittain työnimussa. Varsinkin talvella keramiikkakurssi on ollut yksi viikon kohokohdista! Tekee hyvää mielelle ja sielulle. Pää tyhjenee hälinästä, keho rentoutuu ja tulee aina hyvälle tuulelle, vaikka talven pimeydessä kehtuuttaisi lähteä yhtään minnekään.
Leppoisaa sunnuntaita sinulle!
